innottomat isovanhemmat

Naisen elämä ennen vanhaan (tai mikä on ollut arkea monelle nyt mummu-ikäiselle):

- tee lapset, synnytä, imetä, hoida, huolehdi. Käy samaan aikaan töissä, kiirehdi töistä hakemaan lapset tarhasta. Hoida koti: laita ruokaa, käy kaupassa, siivoa, pyykkää, tiskaa, lista on loputon, leikkaa nurmi, pidä huolta pihasta. Huolehdi miehestä, hoida tämänkin asiat, talous, vaatteet, sairastelut. Kasvata lapset.

- Vanhemmat tulevat vanhaksi: lisää yhtälöön näiden asioista huolehtimen: sairaala- ja lääkärireissut, lääkkeet, vakuutukset, korvaukset, KELA-asiat, kanna huonoa omaatuntoa liian vähästä ajasta yhdessä, huolehdi sosiaalisesta puolesta. Hoida vanhemmat haudanlepoon aikanaan.

- Lapset saavat lapsia: huolehdi näistäkin, käy ehkä yhä töissä, ota joka toinen viikonloppu lapsenlapset hoitoon kylään, vahdi ja hoivaa, kasvata, ruoki, suojaa. Mies tulee samaan aikaan vanhaksi: huolehdi sairastamiset, krempat, lääkkeet, vaivat, lääkärikäynnit, hommat, joihin mies ei enää kykene. Samaan aikaan nainen itsekin vanhenee, tulee väsymystä, kipuja, kolotuksia ja särkyjä, mennäkään ei jaksa enää samaan tahtiin. 

Hip hip hurraa, naisen asema

Vierailija kirjoitti:

Miksi se yökylä just on se ainoa apu?

Tätä minäkin aina ihmettelen.

Lastenlapset ovat kaikki nyt jo lähes teini-ikäisiä, mutta vain muutaman kerran ovat olleet luonani "yökylässä". Silloin kun esim. vanhempien työmatkojen vuoksi tarvittiin hoitajaa yöksi, olen mieluummin yleensä yöpynyt lasten kotona. 

Kuitenkin ihan mielellään nykyään kuljetan harrastuksiin ja toimin alakouluikäisten "iltapäiväkerhona" tai "preppaan" kokeiseiin, jos tarvetta on. Olen sen verran vanha, että yöt jo mielellään vietän ilman yökyläilijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä innottomat isovanhemat niitä, jotka ovat omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan eli ei edes omat lapset ole kiinnostanet.

No meidän kohdalla näin on. Mies oli lapsena aina mummonsa ja pappansa kanssa. Reissaili pitkin poikin Suomea. Mies kokeekin isovanhempansa läheisemmäksi kuin vanhempansa.

Meillä taas äitini hoiti minut ja sisarukseni yksin ja on nyt kiinnostunut omista lapsenlapsistaan ja haluaa olla heille läsnä.

On näissä kuitenkin paljon eroja. Kaverillani taas oli sama homma kuin miehelläni, oli lapsuudet aina mummolassaan. Hänen vanhempansa taas olettavat nyt, että saavat nämä kaverin lapset aina ja joka loma luokseen ja elää nyt sitten lastenlasten kanssa se omien lasten menetetty lapsuus. Hirveät väännöt kun kaverini ei suostu vaan haluaa olla myös itse lapsiensa kanssa.

Tunnen tuskasi arvon ap. Ite melko samassa tilanteessa: isovanhempia ei kiinnosta/eivät halua lapsenhoidossa auttaa ollenkaan. Olen vieläpä yh, eikä lapsen isä ole kuvioissa, aivan yksin siis. Heidän, isovanhempien, perustelunsa asiaan kuuluu näin, että kun ovat omat lapsensa aikuisiksi kasvattaneet niin eivät ole enää velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan. Se on vähän voi voi -tilanne. Odottelen päivää, kun joutuvat johonkin kämäseen vanhainkotiin pyörimään omissa paskoissaan niin voin siellä sitten käydä toteamassa, että niin, kyllähän minäkin sen oman lapseni aikuiseksi kasvatin, että siinäpä hukut paskaasi :) Itse en aio enempää lapsia hankkia, resurssit eivät moiseen riittäisi, mutta odottelen kyllä jo innolla mahdollisia lapsenlapsia, joita voin sitten hoitaa ja hoivata :)

Ei minusta isovanhempia pidä kuormittaa lastenhoitovastuulla. Siinä on ihan riittävästi, kun kyläillään yhdessä perheenä ja isovanhemmat saavat viettää aikaa lapsen kanssa ilman että joutuvat varsinaisesti hoitamaan. Sellainen huoleton yhdessäolohan on parasta! Mummin kanssa leivotaan ja ukki vie kalaan. Ruokaa tehdään yhdessä ja korjataan tiskit pois pöydästä, että isovanhemmat ehtivät olla lastenlasten kanssa. Vaihdellaan kuulumisia, kerrotaan mitä koulussa tapahtuu ja isovanhemmat kertovat omasta nuoruudestaan tai vielä kaukaisemmista ajoista.

Yökyläilyjä voi miettiä sitten, kun lapset on sen ikäisiä ettei heistä ole niinkään vaivaa, vaan pikemminkin seuraa. Opettakaa lapsillenne ruuanlaittoa ja tiskien laittaminen koneeseen, niin osaavat sitten yökylässäkin auttaa keittiöhommissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta isovanhempia pidä kuormittaa lastenhoitovastuulla. Siinä on ihan riittävästi, kun kyläillään yhdessä perheenä ja isovanhemmat saavat viettää aikaa lapsen kanssa ilman että joutuvat varsinaisesti hoitamaan. Sellainen huoleton yhdessäolohan on parasta! Mummin kanssa leivotaan ja ukki vie kalaan. Ruokaa tehdään yhdessä ja korjataan tiskit pois pöydästä, että isovanhemmat ehtivät olla lastenlasten kanssa. Vaihdellaan kuulumisia, kerrotaan mitä koulussa tapahtuu ja isovanhemmat kertovat omasta nuoruudestaan tai vielä kaukaisemmista ajoista.

Yökyläilyjä voi miettiä sitten, kun lapset on sen ikäisiä ettei heistä ole niinkään vaivaa, vaan pikemminkin seuraa. Opettakaa lapsillenne ruuanlaittoa ja tiskien laittaminen koneeseen, niin osaavat sitten yökylässäkin auttaa keittiöhommissa.[/quote

]

Ihan tismalleen näin!

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuskasi arvon ap. Ite melko samassa tilanteessa: isovanhempia ei kiinnosta/eivät halua lapsenhoidossa auttaa ollenkaan. Olen vieläpä yh, eikä lapsen isä ole kuvioissa, aivan yksin siis. Heidän, isovanhempien, perustelunsa asiaan kuuluu näin, että kun ovat omat lapsensa aikuisiksi kasvattaneet niin eivät ole enää velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan. Se on vähän voi voi -tilanne. Odottelen päivää, kun joutuvat johonkin kämäseen vanhainkotiin pyörimään omissa paskoissaan niin voin siellä sitten käydä toteamassa, että niin, kyllähän minäkin sen oman lapseni aikuiseksi kasvatin, että siinäpä hukut paskaasi :) Itse en aio enempää lapsia hankkia, resurssit eivät moiseen riittäisi, mutta odottelen kyllä jo innolla mahdollisia lapsenlapsia, joita voin sitten hoitaa ja hoivata :)

Oikein pyyteettömän lähimmäisenrakkauden ilmentymä, vai? Isovanhemmat ovat oikeassa, heillä ei ole enää velvollisuuksia, joten he voivat tehdä mitä haluavat, vaikka kuinka pahoittaisit mielesi. Tuollainen kostoideologia "en mäkään sitten" on minusta vähän hassu; jos he ovat olleet fiksuja, heillä on varallisuutta ostaa tarvitsemansa palvelut. Vain tyhmä jättää vanhuudenpäivänsä lastensa varaan - vanhainkodeissa työskennelleenä voin kertoa, etteivät ne lapset siellä viihdy kuin jouluna ja lastenlapset eivät silloinkaan. Ihan riippumatta siitä paljonko jälkimmäisiä on hoidettu. Joten elämä kannattaa elää niin kuin haluaa jo ennen sitä vanhainkotia. Suosittelen myös päivien päättämistä ennen sitä, mutta se on jo ihan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellaiset isovanhemmat lapsilla, joita ei ole kiinnostanut, tai sitten on priorisoitu yhden sisaruksen yksi lapsi lemmikiksi, jolle on aikaa riittänyt ja muille ei.

Nyt alkaa isovanhempi ikä ja vaivat painaa, lapset on teinejä ja arvatkaapa kiinnostaako heitä tippaakaan isovanhemmat? Käytännössä ovat ihan vieraita toisilleen mutta nyt kyllä kelpaisi siivousapu, vieraileminen, vieminen jonnekin, seuran pito jne. Se lellikki lapsenlapsi ja hänen vanhempansa välittävät varmaan kaikkein vähiten, nyt kun ei enää tarvita yökyläpaikkaa 3xviikossa.

Meillä kans tuollaista. Kahta lasta lellitty ja heidän lapsiaan hoidettu ja ylistetty ja kehuttu ja muita hyvä jos muistettu olevan olemassakaan.

Nyt sitten ikää tullut ja tarvisivat apua milloin missäkin ja ketkäs ne onkaan niin alhaisia että heitä voisi käyttää apuna no ne lastenlapset joita ei ole koskaan huomioitu.

Se vain ettei ne unohdetut lapsenlapset ole koskaan tunteneet isovanhempia niin miksi ihmeessä menisivät auttamaan ihan ventovieraita ihmisiä?

Siihenkin kyllä löydetään syy lapsenlapsista ettå jos ne olisivat erilaisia! Oikeasti tietenkin jos isovanhemmat olisivat olleet erilaisia.

Kai te mainitsette aina, että kyllähän nyt lapsi x ja lapsi y teitä auttaa kun hehän ovat teidän kanssa eniten olleet ja te olette heitä eniten huomioineet? Eihän meidän lapset teitä tunne, ette ole olleet tekemisissä ollenkaan niin kysytte nyt vaan niitä läheisiä lapsenlapsia. Ja pyydät sanomaan toki terkkuja.

Olen sanonut ettå miksi eivät pyydä näitä lempilapsia ja heidän lapsiaan niin vastaus on ollut että niillä on niin paljon kiireitä ettei ne ehdi. Minulla ja lapsillani ei sitten ilmeisesti ole?

Vamhempani ovat myös sanoneet että eikö sitä ole tapana auttaa vanhoja vanhempia!

Ja se ettå lempipennut ei edes käy kylässä on meilläkin totta. Vanhempani valittavat minulle tuohtuneena kun ei ne yhdet käy täällä koskaan. Ajattelin aikanaan että pitääpä sanoa asiasta sisaruksille mutta en sanönutkaan. Mikä ihmeen viestinviejä minä olen? Puhukoot itse suoraan asiasta.

Mummoni hoiti minua paljon 1970-luvulla. Tai siis hoiti ja hoiti, mummo teki kotitöitä ja viljeli kasvimaat ja minä viiletin omiani pitkin pihoja tai luin vintillä kirjaa. Turvallisuus sanaa ei tunnettu. Mummo jäi eläkkeelle 55-vuotiaana, siihen aikaan se oli normi-ikä.

Nyt olen itsekin mummo. Teen 8 tunnin raskasta työpäivää, kuopus oli 10v kun lapsenlapsi syntyi. Hoidan siis työpäivän jälkeen oman kodin, kaksi kotona asuvaa teiniä ja yritän ehtiä harrastaa jotain. Lapsenlapsi tulee yökylään noin kerran 1-2 kuukaudessa. Eikä silloin istuta peffa sohvassa tai tehdä kotitöitä, pieni ei ulkoile itse, ennen ulkoiltiin nelivuotiaasta omatoimisesti. Enempää en jaksa. Ikää on 51v, eläkkeeseen on aikaa 15 vuotta. Voi että jos eläke koittaisikin muutaman vuoden päästä niin kyllä hoitaisin lapsenlapsia.

Isovanhemmuus vuonna 2018 on pikkuisen eri asia kuin kultaisella 1970 tai 1980-luvulla. Pilttien kanssa pitää tehdä, vastuu painaa, ei saa antaa sitä tätä ja tuota, mutta tee tässä näin, tuossa noin ja kolmannen keran näin päin. Rakkaita ovat mutta myös raskaita.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö ihmiset oikeasti lapsia ajatellen, että kyllä isovanhemmat sitten hoitaa? Siis häh? Hoida omat pentusi tai palkkaa lapsenvahti.

Meinaatko nyt ihan oikeasti, että ap on hankkinut lapset siksi, että "kyllä isovanhemmat sitten hoitaa"?

Ole hyvä, lue kunnolla. Älä provosoi, älä provosoidu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut lapsia 21-vuotiaasta asti ja vain ensimmäisten vuosien aikana saatiin apua anoppilasta. Nyt käydään neljääkymppiä ja nuorin opettelee kuivaksi, eikä ole käytännössä ketään keneltä voisi edes toivoa lastenhoitoapua. MLL:n hoitajia ollaan palkattu, mutta jokainen samassa tilanteessa ollut tietää, että kyseessä on aivan eri asia kuin omasta lähipiiristä kumpuava auttaminen. Että ei tässä elämässä mene kortit tasan, valitettavasti. Tilanne kannattaa vain hyväksyä.

Eikö tuo nyt ole itsestään selvää, että myös anopit ja mummot vanhenevat 20v ja jaksaminen heikkenee.

Etkö samaa huomaa itsestäsi, vaikka olet vieläkin nuori?

Olen vajaa 10v vanhempi, niin humaan etten vain enää jaksa ja työelämä vie kaikki mehut. Ja tähän jos olisi vielä lapsenlapset hoidettavana, niin huh.huh.

Ei ollut kyse isovanhempien vanhenemisesta, vaan siitä, että isovanhempia EI ole minun suvussani. Ensimmäisen lapsen kohdalla silloisesta anoppilasta sai satunnaisesti apua, muuten ollaan pärjätty ihan itse kaikkien lasten kanssa. Kenenkään mehuja ei olla oltu tiristämässä, vaan isovanhempia ei vain ole. Siksi sanoin, että kortit eivät mene tasan ja tässä tilanteessa kannattaa vain hyväksyä, että asia on näin.

Käyttäjä11109 kirjoitti:

Ap: eivät ota yökylään, ei mieluusti vierailulle kun kaunis koti voi sotkeentua, ei kauppareissulle kun on kiire mökille. Joulupöytään tultiin myöhässä ja hyvä, että ehdittiin lahjat jakaa niin oli jo kiire mökin rauhaan. Yhteensä lapsenlapsia on kokonaista neljä kappaletta ( ikähaarukka 6-10 ja kyseessä siis minun ja veljeni lapset) ....isovanhempia vaan ei kiinnosta

Niin. So what???

En minäkään ymmärrä mitä kitisemistä tässä on. Jos isovanhempia ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ET magazine - separating families and generations 

Vuosikymmenien saarna kantaa hedelmää. Kukaan ei piittaa vanhoista, ei lapsista eikä lapsenlapsista. 

Tuo nyt ei pidä paikkaansa!

Pitää tasan! ET-lehti on 80-luvulta saakka jaksanut saarnata, miten isovanhempien pitää keskittyä golffaamiseen ja kyljen ruskettamiseen Fuengirolassa ja lastenlasten kanssa ollaan vain maksusta. Mummulle sama taksa kuin ammattilastenhoitajalle, se on vaatinut. Hyvin tuloksin.

ET-lehtihullu bongattu taas!

ET-lehteäkin pahempi on Oma Aika. Siinä oikein parskahtelee suurten ikäluokkien itsekkyys.

Melko itsekeskeisiltä ja vaativilta vaikuttavat tämän päivän äidit ja isätkin.

Meillä on paljon lehtiä, joissa esitellään kiiltokuvaelämää ja kiiltokuvamaisia koteja. Miksei ole yhtään sellaista, joka esittelisi perheiden ja sukujen yhteistä elämää, joulunviettoa, harrastuksia, matkoja? Iänikuisen minäminän ja minullaonoikeus-jankkauksen sijaan olisi mememe?

Ap, miten sinä autat vanhempiasi ja kuinka paljon olet kiinnostunut/innostunut heidän elämästään? Ehkä suhteistanne puuttuu vastavuoroisuus? Ei saa ajatella ja toimia yksipuolisesti.

Mun kahden lapsen isä on kuollut, eivätkä nämä näe isovanhempiaan kuin noin kerran vuoteen. Hyvin pärjään yksinkin näitten kanssa. Tosin mun isä välillä ostelee puhelimia ym vähän kalliimpia juttuja mun lapsille, mutta en oo ees aatellu että lapseni olisi esim yökylässä isäni tai äitini luona, ainakaan ilman minua.

Käyttäjä11109 kirjoitti:

Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA

Vaikuttaa että haluat sysätä lapsesi vanhempiesi riesaksi että pääset ite ryyppäämään. KYllä nämä yökyläilyt tiedetään. 

Kyllä se pullantuoksuinen mummolakulttuuri on viime vuosisadan historiaa. Olen itse kuusikymppinen ja vielä vaativassa työssä. Kun tulen pitkältä työmatkalta, niin lentokentällä ensimmäinen ajatus ei ole hakea pikkulapsia talooni hoidettavaksi, vaan kunnon lepo, että jaksaa seuraavan työviikon. Nykyisessä työelämässä on myös pidettävä huolta omasta kunnostaan, ulkonäöstään ja edustavuudestaan. Viikonloppu on ainoa mahdollisuus huoltaa kroppa, vaatteet ja koti ja parisuhde papan kanssa kuntoon. 

Ja kun se ansaittu kesäloma koittaa, niin me päräytetään prätkät tallista ja lähdetään reissuun. Tavataan omia kavereitamme ympäri Euroopan ja nautitaan stressittömyydestä. Mihin kohtaan tässä kuviossa lastenhoito sopii?  Jos olisin halunnut lastenhoitajaksi, niin olisin kouluttautunut sellaiseksi. 

Silloin kun omat lapset olivat pieniä, elimme rankkaa arkea opiskellen työn ohessa - ja hoidimme kyllä omat lapset ihan ilman mummojen apua. Lastenhoitaja palkattiin erikseen. Jo 70-luvulla isovanhemmat olivat kodin ulkopuolisissa töissään ja harrastuksissaan, joten jaksan hämmästellä noita outoja mielikuvia paikalleen jämähtäneistä mummoloista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellaiset isovanhemmat lapsilla, joita ei ole kiinnostanut, tai sitten on priorisoitu yhden sisaruksen yksi lapsi lemmikiksi, jolle on aikaa riittänyt ja muille ei.

Nyt alkaa isovanhempi ikä ja vaivat painaa, lapset on teinejä ja arvatkaapa kiinnostaako heitä tippaakaan isovanhemmat? Käytännössä ovat ihan vieraita toisilleen mutta nyt kyllä kelpaisi siivousapu, vieraileminen, vieminen jonnekin, seuran pito jne. Se lellikki lapsenlapsi ja hänen vanhempansa välittävät varmaan kaikkein vähiten, nyt kun ei enää tarvita yökyläpaikkaa 3xviikossa.

Meillä kans tuollaista. Kahta lasta lellitty ja heidän lapsiaan hoidettu ja ylistetty ja kehuttu ja muita hyvä jos muistettu olevan olemassakaan.

Nyt sitten ikää tullut ja tarvisivat apua milloin missäkin ja ketkäs ne onkaan niin alhaisia että heitä voisi käyttää apuna no ne lastenlapset joita ei ole koskaan huomioitu.

Se vain ettei ne unohdetut lapsenlapset ole koskaan tunteneet isovanhempia niin miksi ihmeessä menisivät auttamaan ihan ventovieraita ihmisiä?

Siihenkin kyllä löydetään syy lapsenlapsista ettå jos ne olisivat erilaisia! Oikeasti tietenkin jos isovanhemmat olisivat olleet erilaisia.

Kai te mainitsette aina, että kyllähän nyt lapsi x ja lapsi y teitä auttaa kun hehän ovat teidän kanssa eniten olleet ja te olette heitä eniten huomioineet? Eihän meidän lapset teitä tunne, ette ole olleet tekemisissä ollenkaan niin kysytte nyt vaan niitä läheisiä lapsenlapsia. Ja pyydät sanomaan toki terkkuja.

Olen sanonut ettå miksi eivät pyydä näitä lempilapsia ja heidän lapsiaan niin vastaus on ollut että niillä on niin paljon kiireitä ettei ne ehdi. Minulla ja lapsillani ei sitten ilmeisesti ole?

Vamhempani ovat myös sanoneet että eikö sitä ole tapana auttaa vanhoja vanhempia!

Ja se ettå lempipennut ei edes käy kylässä on meilläkin totta. Vanhempani valittavat minulle tuohtuneena kun ei ne yhdet käy täällä koskaan. Ajattelin aikanaan että pitääpä sanoa asiasta sisaruksille mutta en sanönutkaan. Mikä ihmeen viestinviejä minä olen? Puhukoot itse suoraan asiasta.

Mitenköhän se sanoisi suoraan vanhemmillesi että panostivat huomionsa sitten huonosti aikoinaan, veikkasivat väärää hevosta.

Jotenkin, että kaikki vuodet on tuntunut siltä että vain se perhe ja sen lapset ovat olleet teille tärkeitä. Kääntykää nyt vain heidän puoleen jos tarvitsette apua, he ovat teille läheisin ja tärkein perhe. Me ollaan oltu niin vähän tekemisissä (tai vähällä huomiolla) ja varsinkin meidän lapset. Heitä te ette ole huomioineet ollenkaan niin he eivät enää välitä olla teidän kanssa tekemisissä.

Mun lapsilla on yksi elossa oleva kaukana asuva biologinen vaari jota näkevät noin kerran vuodessa. Omat vanhempani ovat kuolleet ja olen yh. Isäänsä lapset tapaa pari kertaa vuodessa vähintään viikonlopun ajan. Perheitä on niin erilaisia. Ymmärrän kyllä että on ikävää jos tuntuu kohtelu eriarvoiselta. Olisi kyllä kiva jos lapsilla oli elämässä edes yksi mummon tapainen jonka luona voisi käydä lomilla vaikka kahvilla. Joku tätikin kelpaisi mutta mistä sellainen löytyisi. Serkkuja ei meillä ole myöskään mutta pidän serkkujen sijaisina kaverin lapsia joita nähdään juhlapyhinä.