innottomat isovanhemmat
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Kommentit (232)
Miksi hankit lapsia jos et halua heitä hoitaa? Olisiko pitänyt ajatella ennen kuin avasit jalkovälisi. Lastenhoitoon saa sitä paitsi edullisesti apua monelta taholta jos haluaa päästä tuulettumaan.
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään noita ”menettävät”- kommemtteja. Eivät ihmiset ole tyhmiä. He ovat omien lastensa kanssa käyneet läpi lapsirumban ja kaikki ”mahtavat” yhdessäolot - muistavat kyllä. Raskasta se oli. Mökin rauha kutsuu monia, harrastukset, vaellus, ehkä uusi rakkaus ja kokonaan uusi elämä.
Elä - anna muiden elää (rauhassa).
Juu, kunhan nää isovanhemmatkin muistais myös jättää lapsensa rauhaan. Aika usein nimittäin käy niin, että kun voimat ehtyy niin kuvitellaan lasten toimivan omaishoitajina. Soitellaan päivät pitkät ja luetellaan töitä mitä lapsen pitäis tulla tekemään. Ilmaiseksi tietenkin.
Eli juu, elä ja anna muiden elää. Hanki se nurmikonleikkaaja tai siivooja ostopalveluna. Lapsia ei kiinnosta tulla sua passaamaan, heillä on ihan oma elämä.
Monissa maaseutukylissä vielä elää perinne, että isovanhemmat huolehtivat myös lapsenlapsistaan. He myös muistavat hyvin omat isovanhempansa, jotka huolehtivat heistä, kun isä ja äiti olivat pelto-ja metsätöissä. Usein isovanhemmat olivat heille jopa tutumpia ja rakkaampia kuin omat vanhemmat. Heille myös suku ja sen perinteet ovat tärkeämpiä kuin juurettomille kaupunkilaisille. He näkevät lapsenlapsensa sukunsa ja työnsä jatkajina, ikään kuin "itsensä jatkeena". uusi lapsi on koko suvun ylpeyden ja ilonaihe. isovanhemmat näkevät, että lapsenlapsi on myös heidän ja he "elävät" lapsenlapsessaan.
Modernissa yhteiskunnassa nuori äiti on todella yksin lapsensa kanssa. Se on "rasite", joka hidastaa äidin sijoittumista työmarkkinoille. Parisuhteetkaan eivät kestä entiseen malliin ja vanhempienkaan tukeen voi harvemmin luottaa, ainakin kun näitä kirjoituksia kun lukee, niin tuntuu siltä, että lapsenlapsen vierailu on yhtä mieluinen isovanhemmille kuin torakka-invaasio. ei tarvitse ihmetellä, miksi Suomen väkiluku laskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään noita ”menettävät”- kommemtteja. Eivät ihmiset ole tyhmiä. He ovat omien lastensa kanssa käyneet läpi lapsirumban ja kaikki ”mahtavat” yhdessäolot - muistavat kyllä. Raskasta se oli. Mökin rauha kutsuu monia, harrastukset, vaellus, ehkä uusi rakkaus ja kokonaan uusi elämä.
Elä - anna muiden elää (rauhassa).
Juu, kunhan nää isovanhemmatkin muistais myös jättää lapsensa rauhaan. Aika usein nimittäin käy niin, että kun voimat ehtyy niin kuvitellaan lasten toimivan omaishoitajina. Soitellaan päivät pitkät ja luetellaan töitä mitä lapsen pitäis tulla tekemään. Ilmaiseksi tietenkin.
Eli juu, elä ja anna muiden elää. Hanki se nurmikonleikkaaja tai siivooja ostopalveluna. Lapsia ei kiinnosta tulla sua passaamaan, heillä on ihan oma elämä.
Mutta vanhempasi ovat Jo sinut kasvattaneet. Pyyhkineet kakkapyllyt lapsena, syöttäneet jne. Sinänsä jonkinlainen hoitovelvollisuus omista vanhemmista on. Jokaisella. Tämä saa tietysti minäminä-sukupolven sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään noita ”menettävät”- kommemtteja. Eivät ihmiset ole tyhmiä. He ovat omien lastensa kanssa käyneet läpi lapsirumban ja kaikki ”mahtavat” yhdessäolot - muistavat kyllä. Raskasta se oli. Mökin rauha kutsuu monia, harrastukset, vaellus, ehkä uusi rakkaus ja kokonaan uusi elämä.
Elä - anna muiden elää (rauhassa).
Juu, kunhan nää isovanhemmatkin muistais myös jättää lapsensa rauhaan. Aika usein nimittäin käy niin, että kun voimat ehtyy niin kuvitellaan lasten toimivan omaishoitajina. Soitellaan päivät pitkät ja luetellaan töitä mitä lapsen pitäis tulla tekemään. Ilmaiseksi tietenkin.
Eli juu, elä ja anna muiden elää. Hanki se nurmikonleikkaaja tai siivooja ostopalveluna. Lapsia ei kiinnosta tulla sua passaamaan, heillä on ihan oma elämä.
No eiköhän se ole ihan itsestäänselvää. Toivottavasti kaikilla on oma elämä. Samoin se lapsiperhe voi hankkia lapsenvahdin ostopalveluna. Yhdessä voi sitten viettää sitä oikeaa laatuaikaa, ilman hoito- tai työvelvoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään noita ”menettävät”- kommemtteja. Eivät ihmiset ole tyhmiä. He ovat omien lastensa kanssa käyneet läpi lapsirumban ja kaikki ”mahtavat” yhdessäolot - muistavat kyllä. Raskasta se oli. Mökin rauha kutsuu monia, harrastukset, vaellus, ehkä uusi rakkaus ja kokonaan uusi elämä.
Elä - anna muiden elää (rauhassa).
Juu, kunhan nää isovanhemmatkin muistais myös jättää lapsensa rauhaan. Aika usein nimittäin käy niin, että kun voimat ehtyy niin kuvitellaan lasten toimivan omaishoitajina. Soitellaan päivät pitkät ja luetellaan töitä mitä lapsen pitäis tulla tekemään. Ilmaiseksi tietenkin.
Eli juu, elä ja anna muiden elää. Hanki se nurmikonleikkaaja tai siivooja ostopalveluna. Lapsia ei kiinnosta tulla sua passaamaan, heillä on ihan oma elämä.
Mutta vanhempasi ovat Jo sinut kasvattaneet. Pyyhkineet kakkapyllyt lapsena, syöttäneet jne. Sinänsä jonkinlainen hoitovelvollisuus omista vanhemmista on. Jokaisella. Tämä saa tietysti minäminä-sukupolven sekaisin.
Ei ole mitään hoitovelvollisuutta. Muistuttaisin että ne vanhemmat jotka ovat sinut kasvattaneer ja hoitaneet,ovat tehneet velvollisuutensa. Heillä oli mahdollisuus valita lapseton elämä,mutta päättivät ihan itse hankkia lapsia. Kukaan ei pakottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lukea tätä ketjua. Tulee niin kiitollinen olo omalle äidilleen, joka ei koskaan ole oveltaan käännyttänyt lapsiaan, lastenlapsiaan jne. Kuten ei myöskään edesmennyt isäni, joka asui toisella paikkakunnalla. Ihan sama mikä viikonpäivä tai vuorokaudenaika kyseessä, niin aina oovat auttaneen mahdollisuuksien mukaan, eikä ole tarvinnut tuntea menevänsä kylään, vaan kotiin. Voi olla, että tällaiset tapahtumat ovat johtaneet siihen, että minunkaan ovet eivät ole lapsiltani koskaan lukossa.
Kuulostaa ihan lievästi ahdistavalta tuollainen ympärivuorokautinen päivystys. Hätätapaukset erikseen, mutta pienistä selviää ja isoissa auttaa 112.
Mistä helkutin päivystämisestä sä puhut? Tekstissänihän lukee, että "mahdollisuuksien mukaan". Etkö sä tajua, mikä on katiska? Pitääkö se vääntää sulle rautalangasta?
Vastaanpa samalla tavalla ymmärtämättä tekstiä ja provosoiden, että kuulostaa todella ahdistavalta, että lapsille toistetaan päivittäin, että kun täytät kahdeksantoista, joudut lähtemään tuosta ovesta, eikä tarvitse ikinä enää ottaa yhteyttä. Paras ohje, minkä voin antaa, niin jos ongelmia , soita 112.
Ruokit sitten peikonpoikasta...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään noita ”menettävät”- kommemtteja. Eivät ihmiset ole tyhmiä. He ovat omien lastensa kanssa käyneet läpi lapsirumban ja kaikki ”mahtavat” yhdessäolot - muistavat kyllä. Raskasta se oli. Mökin rauha kutsuu monia, harrastukset, vaellus, ehkä uusi rakkaus ja kokonaan uusi elämä.
Elä - anna muiden elää (rauhassa).
Juu, kunhan nää isovanhemmatkin muistais myös jättää lapsensa rauhaan. Aika usein nimittäin käy niin, että kun voimat ehtyy niin kuvitellaan lasten toimivan omaishoitajina. Soitellaan päivät pitkät ja luetellaan töitä mitä lapsen pitäis tulla tekemään. Ilmaiseksi tietenkin.
Eli juu, elä ja anna muiden elää. Hanki se nurmikonleikkaaja tai siivooja ostopalveluna. Lapsia ei kiinnosta tulla sua passaamaan, heillä on ihan oma elämä.
Mutta vanhempasi ovat Jo sinut kasvattaneet. Pyyhkineet kakkapyllyt lapsena, syöttäneet jne. Sinänsä jonkinlainen hoitovelvollisuus omista vanhemmista on. Jokaisella. Tämä saa tietysti minäminä-sukupolven sekaisin.
Ei ole mitään hoitovelvollisuutta. Muistuttaisin että ne vanhemmat jotka ovat sinut kasvattaneer ja hoitaneet,ovat tehneet velvollisuutensa. Heillä oli mahdollisuus valita lapseton elämä,mutta päättivät ihan itse hankkia lapsia. Kukaan ei pakottanut.
Jep, ja koska se velvollisuus ei ulotu enää lapsenlapsiin, mistä tässä ketjussa oikein märistään?
Onkohan nämä innottomat isovanhemat niitä, jotka ovat omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan eli ei edes omat lapset ole kiinnostanet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ET magazine - separating families and generations
Vuosikymmenien saarna kantaa hedelmää. Kukaan ei piittaa vanhoista, ei lapsista eikä lapsenlapsista.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa!
Pitää tasan! ET-lehti on 80-luvulta saakka jaksanut saarnata, miten isovanhempien pitää keskittyä golffaamiseen ja kyljen ruskettamiseen Fuengirolassa ja lastenlasten kanssa ollaan vain maksusta. Mummulle sama taksa kuin ammattilastenhoitajalle, se on vaatinut. Hyvin tuloksin.
ET-lehtihullu bongattu taas!
ET-lehteäkin pahempi on Oma Aika. Siinä oikein parskahtelee suurten ikäluokkien itsekkyys.
Melko itsekeskeisiltä ja vaativilta vaikuttavat tämän päivän äidit ja isätkin.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nämä innottomat isovanhemat niitä, jotka ovat omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan eli ei edes omat lapset ole kiinnostanet.
Omat vanhempani asuivat 200 km päässä, toinen mummula oli liki 400 km päässä. Ihan piti itse hoitaa lapset. (useita). Mies reissutyössä. Että silleen.
Nautin omasta ajastani nyt, mutta hoidan tarvittaessa lastenlapsia, en tyrkyttäydy, mutta olen käytettävissä. Eipä ole taakaksi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään noita ”menettävät”- kommemtteja. Eivät ihmiset ole tyhmiä. He ovat omien lastensa kanssa käyneet läpi lapsirumban ja kaikki ”mahtavat” yhdessäolot - muistavat kyllä. Raskasta se oli. Mökin rauha kutsuu monia, harrastukset, vaellus, ehkä uusi rakkaus ja kokonaan uusi elämä.
Elä - anna muiden elää (rauhassa).
Juu, kunhan nää isovanhemmatkin muistais myös jättää lapsensa rauhaan. Aika usein nimittäin käy niin, että kun voimat ehtyy niin kuvitellaan lasten toimivan omaishoitajina. Soitellaan päivät pitkät ja luetellaan töitä mitä lapsen pitäis tulla tekemään. Ilmaiseksi tietenkin.
Eli juu, elä ja anna muiden elää. Hanki se nurmikonleikkaaja tai siivooja ostopalveluna. Lapsia ei kiinnosta tulla sua passaamaan, heillä on ihan oma elämä.
Mutta vanhempasi ovat Jo sinut kasvattaneet. Pyyhkineet kakkapyllyt lapsena, syöttäneet jne. Sinänsä jonkinlainen hoitovelvollisuus omista vanhemmista on. Jokaisella. Tämä saa tietysti minäminä-sukupolven sekaisin.
Meneppä huviksesi tsekkailemaan, missä näiden isovanhempien omat vanhemmat ovat. Miten isovanhemmat ovat hoitaneet omien vanhempiensa "hoitovastuun". He lojuvat laitoksissa paskaisissa vaipoissaan tai sitten heidät on unohdettu koteihinsa yksinäisinä ja dementoituneina. Itse olin oman isoäitini omaishoitaja 5 vuotta. Meillä kävi pari kertaa viikossa kotihoidon hoitaja pesemässä isoäitini. hän kertoi niin karmeita tarinoita siitä, miten vanhukset on täysin heitteillä kodeissaan. Pari kolme kertaa pv. 10min kerrallaan, joku hoitsu käy vilkaisemassa. Lapset eivät käy ja moni ei edes vastaa hoitajan soittopyyntöihin.
Ei sitten tule mieleen, teille vauhti-mummoille ja papoille, uhrata vähän enemmän sitä "ultimate-fabulous-laiffianne" ja käydä isän tai äipän luona vähän useammin tai ottaa hänet kotiinne asumaan? Tiedoksenne vain, että teidän vanhempanne ovat täysin heitteillä: Teidän vanhemmistanne ei kukaan todellisuudessa ota vastuuta. Ei yhteiskunta, ettekä edes te, joiden kakkapeppuja he aikoinaan saivat pyyhkiä. He sekoilevat siellä dementiansa ja sen synnyttämien pelottavien harhaluulojen ja aistimusten kanssa. Sitten kiireinen kotihoitsu tulee ja syöttää rauhottavia hysteeriselle vanhukselle ja sen jälkeen vanhus lentää turvalleen ja makaa verilammikossa 4 tuntia, kunnes hoitsu taas tulee. He eivät ymmärrä itse aina edes syödä, juomisesta puhumattakaan. Te jätätte dementoituneen vanhuksen, joka on monella tapaa pelkoineen lapsen asteella, yksinäisyyteensä ja harhoihinsa. Missä on teidän hoitovastuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nämä innottomat isovanhemat niitä, jotka ovat omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan eli ei edes omat lapset ole kiinnostanet.
Omat vanhempani asuivat 200 km päässä, toinen mummula oli liki 400 km päässä. Ihan piti itse hoitaa lapset. (useita). Mies reissutyössä. Että silleen.
Nautin omasta ajastani nyt, mutta hoidan tarvittaessa lastenlapsia, en tyrkyttäydy, mutta olen käytettävissä. Eipä ole taakaksi tullut.
No sinähän et selvästikään ole innoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään noita ”menettävät”- kommemtteja. Eivät ihmiset ole tyhmiä. He ovat omien lastensa kanssa käyneet läpi lapsirumban ja kaikki ”mahtavat” yhdessäolot - muistavat kyllä. Raskasta se oli. Mökin rauha kutsuu monia, harrastukset, vaellus, ehkä uusi rakkaus ja kokonaan uusi elämä.
Elä - anna muiden elää (rauhassa).
Juu, kunhan nää isovanhemmatkin muistais myös jättää lapsensa rauhaan. Aika usein nimittäin käy niin, että kun voimat ehtyy niin kuvitellaan lasten toimivan omaishoitajina. Soitellaan päivät pitkät ja luetellaan töitä mitä lapsen pitäis tulla tekemään. Ilmaiseksi tietenkin.
Eli juu, elä ja anna muiden elää. Hanki se nurmikonleikkaaja tai siivooja ostopalveluna. Lapsia ei kiinnosta tulla sua passaamaan, heillä on ihan oma elämä.
Mutta vanhempasi ovat Jo sinut kasvattaneet. Pyyhkineet kakkapyllyt lapsena, syöttäneet jne. Sinänsä jonkinlainen hoitovelvollisuus omista vanhemmista on. Jokaisella. Tämä saa tietysti minäminä-sukupolven sekaisin.
Meneppä huviksesi tsekkailemaan, missä näiden isovanhempien omat vanhemmat ovat. Miten isovanhemmat ovat hoitaneet omien vanhempiensa "hoitovastuun". He lojuvat laitoksissa paskaisissa vaipoissaan tai sitten heidät on unohdettu koteihinsa yksinäisinä ja dementoituneina. Itse olin oman isoäitini omaishoitaja 5 vuotta. Meillä kävi pari kertaa viikossa kotihoidon hoitaja pesemässä isoäitini. hän kertoi niin karmeita tarinoita siitä, miten vanhukset on täysin heitteillä kodeissaan. Pari kolme kertaa pv. 10min kerrallaan, joku hoitsu käy vilkaisemassa. Lapset eivät käy ja moni ei edes vastaa hoitajan soittopyyntöihin.
Ei sitten tule mieleen, teille vauhti-mummoille ja papoille, uhrata vähän enemmän sitä "ultimate-fabulous-laiffianne" ja käydä isän tai äipän luona vähän useammin tai ottaa hänet kotiinne asumaan? Tiedoksenne vain, että teidän vanhempanne ovat täysin heitteillä: Teidän vanhemmistanne ei kukaan todellisuudessa ota vastuuta. Ei yhteiskunta, ettekä edes te, joiden kakkapeppuja he aikoinaan saivat pyyhkiä. He sekoilevat siellä dementiansa ja sen synnyttämien pelottavien harhaluulojen ja aistimusten kanssa. Sitten kiireinen kotihoitsu tulee ja syöttää rauhottavia hysteeriselle vanhukselle ja sen jälkeen vanhus lentää turvalleen ja makaa verilammikossa 4 tuntia, kunnes hoitsu taas tulee. He eivät ymmärrä itse aina edes syödä, juomisesta puhumattakaan. Te jätätte dementoituneen vanhuksen, joka on monella tapaa pelkoineen lapsen asteella, yksinäisyyteensä ja harhoihinsa. Missä on teidän hoitovastuu?
Pitäisikö irtisanoutua töistä, jotta voisi hoitaa 24/7 dementoitunutta vanhusta? Samaan aikaan hoidettavan töiden lisäksi omat lapset? Matkaa vanhuksen luo 300 km.
Työttömänä, lapsettomana sinkkuna samalla paikkakunnalla asiat voivat olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellaiset isovanhemmat lapsilla, joita ei ole kiinnostanut, tai sitten on priorisoitu yhden sisaruksen yksi lapsi lemmikiksi, jolle on aikaa riittänyt ja muille ei.
Nyt alkaa isovanhempi ikä ja vaivat painaa, lapset on teinejä ja arvatkaapa kiinnostaako heitä tippaakaan isovanhemmat? Käytännössä ovat ihan vieraita toisilleen mutta nyt kyllä kelpaisi siivousapu, vieraileminen, vieminen jonnekin, seuran pito jne. Se lellikki lapsenlapsi ja hänen vanhempansa välittävät varmaan kaikkein vähiten, nyt kun ei enää tarvita yökyläpaikkaa 3xviikossa.
Meillä kans tuollaista. Kahta lasta lellitty ja heidän lapsiaan hoidettu ja ylistetty ja kehuttu ja muita hyvä jos muistettu olevan olemassakaan.
Nyt sitten ikää tullut ja tarvisivat apua milloin missäkin ja ketkäs ne onkaan niin alhaisia että heitä voisi käyttää apuna no ne lastenlapset joita ei ole koskaan huomioitu.
Se vain ettei ne unohdetut lapsenlapset ole koskaan tunteneet isovanhempia niin miksi ihmeessä menisivät auttamaan ihan ventovieraita ihmisiä?
Siihenkin kyllä löydetään syy lapsenlapsista ettå jos ne olisivat erilaisia! Oikeasti tietenkin jos isovanhemmat olisivat olleet erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään noita ”menettävät”- kommemtteja. Eivät ihmiset ole tyhmiä. He ovat omien lastensa kanssa käyneet läpi lapsirumban ja kaikki ”mahtavat” yhdessäolot - muistavat kyllä. Raskasta se oli. Mökin rauha kutsuu monia, harrastukset, vaellus, ehkä uusi rakkaus ja kokonaan uusi elämä.
Elä - anna muiden elää (rauhassa).
Juu, kunhan nää isovanhemmatkin muistais myös jättää lapsensa rauhaan. Aika usein nimittäin käy niin, että kun voimat ehtyy niin kuvitellaan lasten toimivan omaishoitajina. Soitellaan päivät pitkät ja luetellaan töitä mitä lapsen pitäis tulla tekemään. Ilmaiseksi tietenkin.
Eli juu, elä ja anna muiden elää. Hanki se nurmikonleikkaaja tai siivooja ostopalveluna. Lapsia ei kiinnosta tulla sua passaamaan, heillä on ihan oma elämä.
Mutta vanhempasi ovat Jo sinut kasvattaneet. Pyyhkineet kakkapyllyt lapsena, syöttäneet jne. Sinänsä jonkinlainen hoitovelvollisuus omista vanhemmista on. Jokaisella. Tämä saa tietysti minäminä-sukupolven sekaisin.
Ja ihan hyvä onkin, että saa sekaisin. Itse kuulun vielä siihen sukupolveen, joka koki vanemmistaan huolehtimisen velvollisuudekseen. Olla auttamassa, kun apuani tarvitaan. Siitä lähtien, kun vanhempani olivat seitsemänkymppisiä, olen odottanut, että apuani aletaan tarvita. Näiden 20 vuoden aikana olen hylännyt lukuisia työtarjouksia ja muita mahdollisuuksia. Luovuin jopa rakastamastani miehestäkin tämän velvollisuuden vuoksi. Nyt vanhempani ovat yhdeksänkymppisiä ja minä kuuskymppinen. Mun elämäni mahdollisuudet meni jo.
Omille lapsilleni olen sanonut, että he eivät ole mulle mitään velkaa. Heillä on oikeus elää omaa elämäänsä, rakastua kehen haluavat, toteuttaa omia unelmiaan, luoda omaa työuraansa ja asua missä maailman kolkassa tahansa. Olen sanonut, että EN HALUA heidän kokevan mun hoitamistani velvollisuudekseen. Pärjään itsekin, sitä varten mulla on säästöjä ja sijoituksia.
Ap: mielenkiintoinen keskustelu on saatu aikaan: korostan vielä, ettemme tarvitse isovanhemmilta taloudellista apua, lapset ovat ns. normaaleja lapsia, jotka hoitavat pukemiset yms. itse. Kaipaan vuorovaikutusta lasteni ja isovanhempien välillä ja tätä ei nyt ole. Välimatkaa on noin 40 km ja tosiaankaan mitään sairautta / taloudellisia esteitä ei ole, mutta kesämökki ja "oma rauha" / siisti koti ovat tärkeimmät asiat......no kun vanhenevat niin EI tarvitse ihmetellä miksei kukaan käy...
Käyttäjä11109 kirjoitti:
Ap: mielenkiintoinen keskustelu on saatu aikaan: korostan vielä, ettemme tarvitse isovanhemmilta taloudellista apua, lapset ovat ns. normaaleja lapsia, jotka hoitavat pukemiset yms. itse. Kaipaan vuorovaikutusta lasteni ja isovanhempien välillä ja tätä ei nyt ole. Välimatkaa on noin 40 km ja tosiaankaan mitään sairautta / taloudellisia esteitä ei ole, mutta kesämökki ja "oma rauha" / siisti koti ovat tärkeimmät asiat......no kun vanhenevat niin EI tarvitse ihmetellä miksei kukaan käy...
Eivätkö isovanhemmat tule teille kylään, vaikka kutsutte? Eivät vastaa puhelimeen, vaikka lapsenlapset soittavat? Käyttekö te perheenä isovanhemmilla kylässä? Vuorovaikutushan ei edellytä, että isovanhemmat hoitaisivat lapsenlapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellaiset isovanhemmat lapsilla, joita ei ole kiinnostanut, tai sitten on priorisoitu yhden sisaruksen yksi lapsi lemmikiksi, jolle on aikaa riittänyt ja muille ei.
Nyt alkaa isovanhempi ikä ja vaivat painaa, lapset on teinejä ja arvatkaapa kiinnostaako heitä tippaakaan isovanhemmat? Käytännössä ovat ihan vieraita toisilleen mutta nyt kyllä kelpaisi siivousapu, vieraileminen, vieminen jonnekin, seuran pito jne. Se lellikki lapsenlapsi ja hänen vanhempansa välittävät varmaan kaikkein vähiten, nyt kun ei enää tarvita yökyläpaikkaa 3xviikossa.Meillä kans tuollaista. Kahta lasta lellitty ja heidän lapsiaan hoidettu ja ylistetty ja kehuttu ja muita hyvä jos muistettu olevan olemassakaan.
Nyt sitten ikää tullut ja tarvisivat apua milloin missäkin ja ketkäs ne onkaan niin alhaisia että heitä voisi käyttää apuna no ne lastenlapset joita ei ole koskaan huomioitu.
Se vain ettei ne unohdetut lapsenlapset ole koskaan tunteneet isovanhempia niin miksi ihmeessä menisivät auttamaan ihan ventovieraita ihmisiä?
Siihenkin kyllä löydetään syy lapsenlapsista ettå jos ne olisivat erilaisia! Oikeasti tietenkin jos isovanhemmat olisivat olleet erilaisia.
Kai te mainitsette aina, että kyllähän nyt lapsi x ja lapsi y teitä auttaa kun hehän ovat teidän kanssa eniten olleet ja te olette heitä eniten huomioineet? Eihän meidän lapset teitä tunne, ette ole olleet tekemisissä ollenkaan niin kysytte nyt vaan niitä läheisiä lapsenlapsia. Ja pyydät sanomaan toki terkkuja.
Minusta taas kerran pari kuussa on paljon. Omia vanhempiani näemme juurikin n. Kerran kuussa. Harvoin kahdesti. Näemme koko perheenä yleensä, ehkä kerran vuoteen lapset ovat yökylässä ja sekin vanhempieni pyynnöstä.
Lapsilla on todella läheiset suhteet vanhempiini. Soittelevat itse puolin ja toisin jne.
Miehen vanhempia taas näemme max. 3x/vuosi. He eivät itse halua pitää läheisiä välejä, kylään on kutsuttu (ilman hoitopyyntöjä) ja heille ei ikinä käy ilman narinoita että me menisimme heille vaikka itse kutsuisivat! Olemme päättäneetkin ettemme enää mene eikä kutsuta, sillä appiukko sanoi suoraan, että haluavat viettää vapaansa rauhassa. Ymmärrän tämän ja ihmettelen, että miksi edes kutsuvat kylään, jos haluavat rauhassa olla? Nyt haukkuvat meitä suvussa selän takana kuinka emme anna heidän hoitaa lapsiamme.
Lapset eivät edes ole halunneet heille yökylään, sillä ovat jääneet todella vieraiksi. Sitä kahdenkeskeistä aikaahan meillä ei miehen kanssa ole kuin iltaisin lasten käydessä nukkumaan. Mutta lapsia halutessamme jo tiedostimme, että itse heidät hoidamme. Jos olisimme olettaneet, että kyllä ne isovanhemmat hoitaa, kokisin elämämme nyt paljon rankempana. Onhan se silti lapsille rikkaus kun saavat olla isovanhempien kanssa ja olenkin iloinen, että lapsilla on minun vanhempani. Jos akuutti hätä tulisi, voisin heille soittaa ja auttaisivat parhaansa mukaan. Välimatka vain estää näkemästä useammin.