innottomat isovanhemmat
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Kommentit (232)
Milloin nämä lapset ovat vanhempiensa seurassa tai viettävät yhteistä perheaikaa, jos lapsi on päiväkodissa 10h ja isovanhempien hoidossa vielä illalla, jopa viikonloppuisin?
En ymmärrä mitä isovanhemmat menettävätkään, jos eivät halua viettää aikaa lastenlapsiensa kanssa. Minulla vasta 1 (toivon mukaan joskus lisää) lapsenlapsi, jota otan mielelläni hoitoon, kunhan vaan ajoissa minulta sitä kysytään. Poitsu on 3 ja 1/2 vuotia ja diabeetikko ja todellakin olen halunnut vanhempille suoda omaa vapaa-aikaa silloin tällöin, sillä diabeetikkolapsen hoitaminen on aika ajoin raskasta kaikkine verensokerin yömittailuineen jne.
Olen uusissa naimisissa ja nykyinen mieheni on aivan rakastunut lapsenlapseeni ja pitää häntä ihan omana lapsenlapsenaan ja poitsu rakastaa häntä yli kaiken.
Ei tulisi mieleenikään, että olisin niin itsekäs, etten ikinä ottaisi omia lapsenlapsiani hoitoon. Tänäänkin odotan kun, mummin rakas tulee yökylään ja saadan viettää laatuaikaa hänen kanssaan.
Joku kirjoitti, että ei ne lapset hoitoa tarvitse, vaan isovanhempien seuraa.
Seuraa? Ihan tottako? Siis miten on mahdollista olla vaan sen lapsen seurana, eikä hoitaa millään muodoin? Kuka siinä sitten pesee pyllyt, laittaa ruuat, syöttää ja juottaa, nukuttaa päiväunet, vie lääkäriin jos tulee äkillinen tarve, rauhoittaa itkut ja niin edelleen? Miten voit muka olla vaan lapselle seurana, etkä samalla mitenkään joutua myös hoitovastuuseen?
Verrataan toisten tapauksia omiin kuvioihin, mikä on ihan tarpeetonta. Jokainen tapaus on omanlaisensa ja omakohtainen. Jos työkaverin lapsi on paljon hoidossa isovanhemmillaan, se EI ole mikään yleisnormi, mihin kaikkien pitää pystyä ja kyetä.
Jos on isovanhemmat, jotka pystyvät hoitamaan ja mielellään sen tekevät, ovat hyvin lapsirakkaita ja antavat aikaansa heille paljon, se on ihan silkkaa ekstraa, ja tietysti näille lapsille suuri onni elämässä. Siitä pitää sitten vaan olla kiitollinen.
Mutta jos tällaisia isovanhempia ei ole, niin siitä ei saa heitä syyttää! Me ollaan kaikki erilaisia, eikä voida vaatia toisilta sellaista, mitä he eivät voi antaa eivätkä pysty. Kaikki ei ole mitään lapsi-ihmisiä.
Ei me voida kaikille yhtään mitään. Olisihan se hirveän ihanaa, jos vaikka kaikki opettajatkin olisivat vain niitä parhaita mahdollisia, jotka uhrautuisivat innokkaasti oppilaittensa edestä ja antaisivat heille niitä elämään pitkälle vaikuttavia hienoja ohjeita ja kokemuksia, mutta kun niin vain ei ole!
Olisi ihanaa, jos olisi sellainen naapurin täti, joka aina olisi valmis auttamaan ja olisi ystävällinen ja huolehtivainen ja luotettava, jonka luona olisi ihanaa käydä purkamassa huoliaan ja joka osaisi aina auttaa ja neuvoa. Mutta kun naapurissa asuukin vain tuo mörökölli, jossa ei ole sympatiaa tippaakaan ja aina vaan mulkoilee rumasti! Miksi kukaan ei kirjoita tänne, että naapurin täti on innoton meidän lapsia kohtaan?
Me ei voida valita ihan kaikkea. Ja aina pitää muistaa se, että isovanhemmat ei ole yhtä jaksavia kuin nuoret. Itse nyt kuusikymppisenä en enää jaksaisi pikkulapsia. Vauvaa voisin vielä hoitaa, mutta leikki-ikäinen pikkulapsi veisi voimiani jo liikaa. Olen hoitanut lapsenlapseni kyllä, he ovat onneksi jo aikamiehen kirjoissa kaikki. Yöhoitoon en enää haluaisi lapsia, tarvitsen kunnon yöunet itse. Vaikka olenkin jo eläkkeellä. Kunhan tulette tähän ikään itse, niin ymmärrätte kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mummo mummo mummo, koko ajan valitetaan kun MUMMO ei hoida. Mihinkäs ne vaarit ja papat jäivät??
Vaarit ja papat lukee lehteä nojatuolissa ja ainut vuorovaikutus lastenlasten kanssa on mielipiteen vaihto siitä, katsotaanko lastenohjelmia vai F1-kisoja. Lapsenlapset saavat vaihtaa mielipiteensä vaarin mielipiteeseen.
Oma isäni hoiti puutarhaa ja metsää, opetti puupinon tekoa, veistelemistä, linnunpönttöjen tekoa ja ennen muuta tarinoi. Hänellä oli aina aikaa tyttärilleni <3
Vierailija kirjoitti:
Milloin nämä lapset ovat vanhempiensa seurassa tai viettävät yhteistä perheaikaa, jos lapsi on päiväkodissa 10h ja isovanhempien hoidossa vielä illalla, jopa viikonloppuisin?
Mitkä ”nämä lapset”? Mitä keskustelua olet seurannut, kun ei tässä ole kenelläkään tällainen tilanne. Ap:kin peräänkuulutti, että isovanhemmat olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja että JOSKUS saisi apua.
Jaksan raataa ja hoitaa lapsiani vain siksi, koska tiedän, että eräänä päivänä ei enää tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ET magazine - separating families and generations
Vuosikymmenien saarna kantaa hedelmää. Kukaan ei piittaa vanhoista, ei lapsista eikä lapsenlapsista.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa!
Pitää tasan! ET-lehti on 80-luvulta saakka jaksanut saarnata, miten isovanhempien pitää keskittyä golffaamiseen ja kyljen ruskettamiseen Fuengirolassa ja lastenlasten kanssa ollaan vain maksusta. Mummulle sama taksa kuin ammattilastenhoitajalle, se on vaatinut. Hyvin tuloksin.
ET-lehtihullu bongattu taas!
Vierailija kirjoitti:
Tätä tulisi ajatella toisesta näkökulmasta eli niiden lastenlasten. Eli he eivät kaipaa hoitoa vaan isovanhempien seuraa ja läsnäoloa. On kamalaa, kun lapsi jää paitsi isovanhempien rakkaudesta.
Miksi aina ajatellaan, että se on vanhempien auttamista, kun lapsi on isovanhemmille? Sen on lapsenlapsen ja isovanhemman yhdessäoloa ja kiintymystä.
Rakkaat isovanhemmat ovat lapselle suuri rikkaus. Kauheeta niille lapsille, joiden isovanhemmat eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan.
Juuri näin. Ei lastenlasten kanssa ole suoritusvelvoitetta. Ei tarvitse ravata sirkushuveissa, leikkiä ja viihdyttää. Me lapsuuden kesät mummolassa viettäneet juoksimme pitkin maita ja mantuja, tutkimme latoja ja aittoja ja ullakoita, remusimme pikkuserkkujen kanssa, vietimme sadepäivää vanhoja lehtiä lueskellen, turisimme mummon ja tädin kanssa, lajittelimme nappipurkin sisältöä, leivoimme pieniä leipiä kun mummo leipoi isoja, ruokimme ja silittelimme kotieläimiä, poimimme mansikoita, kitkimme rikkaruohoja, ajoimme heinää, hypimme ladon ylisiltä heinäkasoihin, haimme lehmät laitumelta ja postin naapuritalosta. Omat vanhemmat oli talon väen kanssa heinätöissä. Nykylapset eivät osaa olla ilman älypuhelinta, xboxia, telkkaria ja hoploppeja.
Oma äitinihän suorastaan loukkaantui kun hänestä tuli mummo. Ei kuulema sovi nuorekkaaseen imagoon, pitää kutsua mummiksi kun se kuulostaa vähemmän vanhalta haahkalta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja TAAS mä olen sanaton tän teidän typeryyden kanssa!! Mä ymmärrän ap sua täysin.
Mulla on ihana mummu ja pappa, jonka luona olin tosi paljon lapsena, olin aina tervetullut, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja muistan ne hetket edelleen tosi hyvin. Käytiin hiihtämässä, luistelemassa, pappa osti mulle ihanan Maija Mehiläinen- pyörän ja opetti ajamaan sillä. Mummo jäi töistä pois kun olin 9kk ja hoiti mua 3v asti, kunnes menin päiväkotiin ja mummu meni takaisin töihin. Pappa haki mua päiväkodista heille ja kantoi matkalla kun en jaksanut kävellä yhtä isoa mäkeä. Käytiin keräämässä marjoja ja sieniä, veneilemässä ja vaikka missä reissuissa. Mummu opetti mut tekemään ruokaa ja leipomaan, lohduttamaan ja olemaan hyvä ihminen. Pappa käytti mua urheilukisoissa, Korkeasaaressa, huvipuistoissa, elokuvissa. Opetti tunnistamaan kasveja, eläimiä ja lintujen ääniä, tekemään pajupillin ja linnunpöntön, opetti tekemään nuotion ja sytyttämään tulen ilman tikkuja, opetti hoitamaan puutarhaa. Pappa kantoi mua olkapäillä, piti sylissä ja höpsötteli, mummu halasi, piti sylissä ja jaksoi rauhoitella öisin kun näin painajaisia.Isovanhemmat on myös niille lapsille älytön rikkaus. Mä olisin täysin eri ihminen ilman mun isovanhempia.
Arvatkaa mitä tein viime viikonloppuna? Olin mun mummun kanssa saunottamassa pappaa. Saunan jälkeen otin papan hoiviini, että mummu sai saunoa rauhassa ilman kiirettä. Autoin pukemaan, laitoin vaipan, leikkasin kynnet ja rasvasin hänen jalkansa.
Mun isää ja äitipuolta ei kiinnosta minun lapseni yhtään, äärettömän surullista. Heitä ei kiinnosta yhtään myöskään mummu ja pappa, jotka tarvitsevat nyt apua. Mun isällä ja äitipuolella on omat "kiireet", kuten hotelliyöt, ravintolat, lehtien luku, konjakki, shoppailu ja niin edelleen. Myös tämä on äärettömän surullista.
Isäsi puolesta en kommentoi mutta miksi sun äitipuolta pitäisi kiinnostaa? Minua ei todellakaan kiinnosta mieheni lastenlapsi
Tämä se onkin kaikkein kauhein piirre näissä uusperheissä. Ei ollenkaan mietitä tai välitetä siitä, että sen rakastetun miehen/ vaimon mukana tulee myös ne lapset. On todella surullista lasten kannalta, jos he joutuvat elämään vuosikaudet perheessä, jossa äidin/ isän uusi puoliso ei heistä välitä eikä rakasta heitä, vaan lapset ovat vain välttämätön paha, joita pitää vielä vuosikausia sietää.
Vierailija kirjoitti:
Mihin tämä loputon hoidontarve perustuu, kun nykyään on pitkät perhevapaat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertakäyttövaipoista ja valmisruuista, työelämässä lyhyet työpäivät, pitkälomat, vanhemmilla tehdä lyhyempää työpäivää kun lapsi on alle 10v. oikeus sairaanlapsen hoitoon jne.
Ja jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon 10h/pv, alakoululaisilla iltapäiväkerhot jne.
Ja kun täällä vedotaan, kuinka ennen mummot hoiti lapsenlapsiaan, niin se on ihan totta, mutta ihanko oikeasti kuvittelette mummojen tehneen sen ilosta kiljuen ja vapaaehtoisesti. Eivät tehneet. Sillä muuta vaihtoehtoa ei vain ollut, koska yhteiskunnallisia palveluja ei ollut.
Monen mummon tarina on karua kuunneltavaa, jotka olivat ennen 80-lukua mummoja. Kuinka he olivat työntäyteisiä ja uupuneita, eivätkä he edes omasta ajasta tai harrastuksista voineet edes uneksia, koska naisen asema oli mitä oli. Jopa vanhana ja raihnaisena oli tehtävä töitä, vaikka jäseniä kolotti ja nivelet olivat kuluneet paljosta työnteosta. Moni mummo harmittelee vanhainkodissa kun aikaa ei löytynyt itselle, silloin kun sen aika oli ja nyt vanhana ei enää pysty kun voima ja näkö on mennyt.
Allekirjoitan.
Naisen, äidin ja isoäidin kuului ennen olla tietynlainen: uhrautuva, itsensä unohtava, toisille omistautuva. Ennen ehkäisyn yleistymistä lasten hankkiminen ei ollut oma valinta, vaan lapsia vain yleensä tuli ja naisten oli sosiaalisen paineen vuoksikin pakko auttaa toisiaan riippumatta siitä, miten oikeasti olisi halunnut elämäänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä tulisi ajatella toisesta näkökulmasta eli niiden lastenlasten. Eli he eivät kaipaa hoitoa vaan isovanhempien seuraa ja läsnäoloa. On kamalaa, kun lapsi jää paitsi isovanhempien rakkaudesta.
Miksi aina ajatellaan, että se on vanhempien auttamista, kun lapsi on isovanhemmille? Sen on lapsenlapsen ja isovanhemman yhdessäoloa ja kiintymystä.
Rakkaat isovanhemmat ovat lapselle suuri rikkaus. Kauheeta niille lapsille, joiden isovanhemmat eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan.Juuri näin. Ei lastenlasten kanssa ole suoritusvelvoitetta. Ei tarvitse ravata sirkushuveissa, leikkiä ja viihdyttää. Me lapsuuden kesät mummolassa viettäneet juoksimme pitkin maita ja mantuja, tutkimme latoja ja aittoja ja ullakoita, remusimme pikkuserkkujen kanssa, vietimme sadepäivää vanhoja lehtiä lueskellen, turisimme mummon ja tädin kanssa, lajittelimme nappipurkin sisältöä, leivoimme pieniä leipiä kun mummo leipoi isoja, ruokimme ja silittelimme kotieläimiä, poimimme mansikoita, kitkimme rikkaruohoja, ajoimme heinää, hypimme ladon ylisiltä heinäkasoihin, haimme lehmät laitumelta ja postin naapuritalosta. Omat vanhemmat oli talon väen kanssa heinätöissä. Nykylapset eivät osaa olla ilman älypuhelinta, xboxia, telkkaria ja hoploppeja.
Ei kannata verrata omaa lapsuuttaan nykypäivään. Kerrostalon pihalla ei ole noita mainitsemiasi asioita ja nykyisin lapsen pitää olla jo aika iso, jotta hänen voi antaa vapaasti juoksennella itsekseen kaupunkialueella.
Jotkut tuola oivalsivat monia pointteja siihen lastenlasten hoitamisen problematiikkaan.
Meillä on viisi lastenlasta, 4-12v kaikki. Omat nuoremmat nyt 19v ja 18v.
Silloin kun ensimmäiset lastenlapset syntyivät omat nuoremmat olivat noin 10v.
Heillä oli silloin sairautta ja mustasukkaisuutta enkä ollut kovin innostunut taiteilemaan asioiden välissä.
Lisäksi poikamme oli sitä mieltä että kun oli kaksi pientä lyhyellä välillä heidän pitää saada olla välillä ihan vain kahdestaan ja vaati että ottaisimme pienet perjantaista-sunnuntai iltaan.
Käyn töissä ja kausittain teen todella pitkää päivää vastuunalaisessa työssä.
Minusta ei vain ollut siihen. En vain jaksanut. Pienet eivät vielä edes nukkuneet yhtäjaksoisia öitä.
Lisäksi oli sairastanut aivoverenvuodon joitakin aikoja sitten ja halusin pitää itsestäni sellaista huolta että pystyn kasvattamaan nuorimmaiset itse enkä joudu ennen aikaiseen hautaan.
Siinähän kävi sitten niin että koko pojan perhe kallistui huomattavan paljon vaimon vanhempien puoleen, he eivät ole työelämässä ja jaksoivat ja ehtivät, varakkaina ihmisinä vielä lahjoivat hyvin.
Siinä meni aikansa. Minä kärsin huonoa omaatuntoa ja ikävöin kaikkia. Poikaa, miniää ja lapsia.
Viime vuoden lopulla tuli ikävä uutinen. Eroavat. Ja poika haluaa muuttaa meidän lähelle.
Nyt on sitten taas minun vuoroni keittää isoilla kattiloilla. En minä tätäkään halunnut.
Muutamassa kuukaudessa on kuitenkin uusi arki muotoutunut.
Melkein se on sunnuntai joka toinen viikko kun ovat meillä. Hyvä niin. Elämä kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ET magazine - separating families and generations
Vuosikymmenien saarna kantaa hedelmää. Kukaan ei piittaa vanhoista, ei lapsista eikä lapsenlapsista.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa!
Pitää tasan! ET-lehti on 80-luvulta saakka jaksanut saarnata, miten isovanhempien pitää keskittyä golffaamiseen ja kyljen ruskettamiseen Fuengirolassa ja lastenlasten kanssa ollaan vain maksusta. Mummulle sama taksa kuin ammattilastenhoitajalle, se on vaatinut. Hyvin tuloksin.
ET-lehtihullu bongattu taas!
ET-lehteäkin pahempi on Oma Aika. Siinä oikein parskahtelee suurten ikäluokkien itsekkyys.
Suuret ikäluokat syntyivät 40-luvulla. Oma Aika-lehden kohderyhmä ovat 60-luvulla syntyneet viisikymppiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä tulisi ajatella toisesta näkökulmasta eli niiden lastenlasten. Eli he eivät kaipaa hoitoa vaan isovanhempien seuraa ja läsnäoloa. On kamalaa, kun lapsi jää paitsi isovanhempien rakkaudesta.
Miksi aina ajatellaan, että se on vanhempien auttamista, kun lapsi on isovanhemmille? Sen on lapsenlapsen ja isovanhemman yhdessäoloa ja kiintymystä.
Rakkaat isovanhemmat ovat lapselle suuri rikkaus. Kauheeta niille lapsille, joiden isovanhemmat eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan.Juuri näin. Ei lastenlasten kanssa ole suoritusvelvoitetta. Ei tarvitse ravata sirkushuveissa, leikkiä ja viihdyttää. Me lapsuuden kesät mummolassa viettäneet juoksimme pitkin maita ja mantuja, tutkimme latoja ja aittoja ja ullakoita, remusimme pikkuserkkujen kanssa, vietimme sadepäivää vanhoja lehtiä lueskellen, turisimme mummon ja tädin kanssa, lajittelimme nappipurkin sisältöä, leivoimme pieniä leipiä kun mummo leipoi isoja, ruokimme ja silittelimme kotieläimiä, poimimme mansikoita, kitkimme rikkaruohoja, ajoimme heinää, hypimme ladon ylisiltä heinäkasoihin, haimme lehmät laitumelta ja postin naapuritalosta. Omat vanhemmat oli talon väen kanssa heinätöissä. Nykylapset eivät osaa olla ilman älypuhelinta, xboxia, telkkaria ja hoploppeja.
Lapsensa aikuiseksi kasvattanut ihminen ei välttämättä tunne lainkaan samassa taloyhtiössä asuvia lapsia. Ei siis tiedä, ovatko nämä lapset "hyvää" vai "huonoa" seuraa lapsenlapselle ts jos lapsenlapsi menee ulos näiden vieraiden lasten kanssa, millaisia asioita nämä lapset tekevät tai saavat tehdä. Eilen oli pitkä ketju, jossa suurin osa oli sitä mieltä, että 10-vuotiastakaan ei saa päästää ilman aikuista kavereiden kanssa kauppakeskukseen. Kun ei tunne lapsia, joiden kanssa lapsenlapsi ulos mennessään "juoksee pitkin maita ja mantuja", on hirveän vaikea osata etukäteen kieltää lapsenlapselta kaikki ne asiat, joita nämä vieraat lapset mahdollisesti tekevät ja houkuttelevat lapsenlapsenkin tekemään.
Niin, sitten sitä ihmetellään hylättynä vanhainkodissa ja syyllistetään lapsenlapsia, kun kukaan ei tule katsomaan mummia. Ei muisteta itse, että kun lapsenlapsi oli pieni, niin sen kanssa ei haluttu olla missään tekemisissä kun se oli liian vaivaloista ja sitovaa.
Nuorisosta sanotaan, että ne käyttäytyvät töykeästi vanhuksia kohtaan. Pitävät heitä hidasteina kaupoissa ja kaduilla. Ehkä siksi, että he ovat vieraantuneita vanhuksista, koska heillä ei itsellä ole ketään rakasta vanhusta, johon he jo lapsesta olisivat kehittäneet tunnesiteen.
Te äitiyttä harkitsevat naiset, älkää vain ikimaailmassa hankkiko lasta sen takia, että vanhempanne hinkuvat isovanhemmiksi. Nykymaailmassa pullantuoksuiset mummit ja vaarit ovat harvassa. Sitä enemmän löytyy näitä sinkkuilevia discohileitä ja kanarianmatkaajia. Ei siinä siis mitään pahaa ole, että tekee elämästään näköisensä. Lapsenlapset ovat kiva ja tärkeä olla olemassa mutta ei niitä omissa nurkissa viitsi katsella.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen isovanhempien sukupolvi on kauhean itsekäs, mistähän johtuu.
Nykyiset vanhemmat ovat kauhean itsekkäitä, kun olettavat muiden olevan velvollisia osallistumaan heidän perheprojekteihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lukea tätä ketjua. Tulee niin kiitollinen olo omalle äidilleen, joka ei koskaan ole oveltaan käännyttänyt lapsiaan, lastenlapsiaan jne. Kuten ei myöskään edesmennyt isäni, joka asui toisella paikkakunnalla. Ihan sama mikä viikonpäivä tai vuorokaudenaika kyseessä, niin aina oovat auttaneen mahdollisuuksien mukaan, eikä ole tarvinnut tuntea menevänsä kylään, vaan kotiin. Voi olla, että tällaiset tapahtumat ovat johtaneet siihen, että minunkaan ovet eivät ole lapsiltani koskaan lukossa.
Kuulostaa ihan lievästi ahdistavalta tuollainen ympärivuorokautinen päivystys. Hätätapaukset erikseen, mutta pienistä selviää ja isoissa auttaa 112.
Mistä helkutin päivystämisestä sä puhut? Tekstissänihän lukee, että "mahdollisuuksien mukaan". Etkö sä tajua, mikä on katiska? Pitääkö se vääntää sulle rautalangasta?
Vastaanpa samalla tavalla ymmärtämättä tekstiä ja provosoiden, että kuulostaa todella ahdistavalta, että lapsille toistetaan päivittäin, että kun täytät kahdeksantoista, joudut lähtemään tuosta ovesta, eikä tarvitse ikinä enää ottaa yhteyttä. Paras ohje, minkä voin antaa, niin jos ongelmia , soita 112.
Vierailija kirjoitti:
Ja TAAS mä olen sanaton tän teidän typeryyden kanssa!! Mä ymmärrän ap sua täysin.
Mulla on ihana mummu ja pappa, jonka luona olin tosi paljon lapsena, olin aina tervetullut, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja muistan ne hetket edelleen tosi hyvin. Käytiin hiihtämässä, luistelemassa, pappa osti mulle ihanan Maija Mehiläinen- pyörän ja opetti ajamaan sillä. Mummo jäi töistä pois kun olin 9kk ja hoiti mua 3v asti, kunnes menin päiväkotiin ja mummu meni takaisin töihin. Pappa haki mua päiväkodista heille ja kantoi matkalla kun en jaksanut kävellä yhtä isoa mäkeä. Käytiin keräämässä marjoja ja sieniä, veneilemässä ja vaikka missä reissuissa. Mummu opetti mut tekemään ruokaa ja leipomaan, lohduttamaan ja olemaan hyvä ihminen. Pappa käytti mua urheilukisoissa, Korkeasaaressa, huvipuistoissa, elokuvissa. Opetti tunnistamaan kasveja, eläimiä ja lintujen ääniä, tekemään pajupillin ja linnunpöntön, opetti tekemään nuotion ja sytyttämään tulen ilman tikkuja, opetti hoitamaan puutarhaa. Pappa kantoi mua olkapäillä, piti sylissä ja höpsötteli, mummu halasi, piti sylissä ja jaksoi rauhoitella öisin kun näin painajaisia.Isovanhemmat on myös niille lapsille älytön rikkaus. Mä olisin täysin eri ihminen ilman mun isovanhempia.
Arvatkaa mitä tein viime viikonloppuna? Olin mun mummun kanssa saunottamassa pappaa. Saunan jälkeen otin papan hoiviini, että mummu sai saunoa rauhassa ilman kiirettä. Autoin pukemaan, laitoin vaipan, leikkasin kynnet ja rasvasin hänen jalkansa.
Mun isää ja äitipuolta ei kiinnosta minun lapseni yhtään, äärettömän surullista. Heitä ei kiinnosta yhtään myöskään mummu ja pappa, jotka tarvitsevat nyt apua. Mun isällä ja äitipuolella on omat "kiireet", kuten hotelliyöt, ravintolat, lehtien luku, konjakki, shoppailu ja niin edelleen. Myös tämä on äärettömän surullista.
❤️
Vanhuksista huolehtiminen. Itse omat mummit ja papat jo hautaan saattaneena. Isotätejä on onneksi vielä.
Ja olen ollut onnekas, lapselleni on ihanat isovanhemmat. Käyn jopa ex-anopin luona pitkästä matkasta.
Osin tässä voi olla kyse sukupolvieroista, mutta paljolti yksilöeroista.
Aivan ja tätä oikeastaan tarkoitinkin, että pikkulasten vanhemmat eivät voi automaattisesti olettaa, että kaikilla on koti turvallinen pikkulapsia varten. Jos ei ole, tämä voi olla yksi syy, miksi ei ehkä olla kovin halukkaita hoitamaan muiden lapsia.