Lue keskustelun säännöt.
Muistoja c-kaseteista
Kommentit (344)
Kuuntelen tänäkin päivänä 80-luvun italodiscoa autoni soittimesta jossa kasettidekki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihania muistoja kirjoitti:
Teipit molempiin c-kasetin alapuolella oleviin pikku rakoihin ja pysty äänittämään uudestaan ostokasetin päälle esim. Kake Randelin päälle uutta musiikkia. :)
Miksi useampikin kirjoittaja väittää että nauhoituksen estävät lipareet ja nauhatyypin tunnistavat kolot olivat kasetin alareunassa?
Kaivakaas jostain yksi C-kasetti kätöseen ja tarkistakaa kummin päin etiketin tekstit ovat. Kasetit ladattiin oikeisiin dekkeihin nauhapuoli alaspäin eli oikeinpäin niin että kolot tulivat yläreunaan.
Ainoastaan halvoissa radiomankoissa kasetit ladattiin ylösalaisin koska kolmen pennin koneisto toimi niin että play-nupin painaminen alas työnsi samalla äänipäät mekaanisesti kiinni nauhaan.
Minullakin oli tuollainen "kolmen pennin kone", mutten ikinä väittäisi, että ne "lipareet" olisivat olleet alapuolella. Kuka voi muistaa noin väärin?
Ei kyse ole mistää väärin muistamisesta, vaan siitä miten päin sen kasetin mieltää olevan ylöspäin. 60-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella stereot oli vielä erittäin harvinaisia, eli stereoitas ja erillisiä kasettidekkejä oli vain rikkailla. Sen sijaan radiomankkoja alkoi olemaan jo joka pirtissä. Niissä siis kasettipesä oli pystyasennossa ja kasetti tosiaan laitettiin pesään niin, että nauhapuoli tuli ylös. Alkuun ei siis ollut muita, kun niitä "kolmen pennin" radiomankkoja ja vasta myöhemmin radiomankoissa kasetti laitettiin pesään nauhapuoli alaspäin.
Ei siis kyse ole mistään muistamisesta, vaan totttumiskysymyksestä. Tottahan me jokainen 60-70 luvun eläneet muistamme erittäin hyvin, minkä näköisiä c-kasetit olivat ja ovat edelleen.
Tuo kolmen pennin nillittäjä taitaa olla sen verran nuori, ettei muista aikaa, jolloin ne "kolmen pennin" soittimet oli valtavirtaa. Nekin muuten maksoi maltaita 70-luvun alussa. Ei todellakaan lohjennut muutamalla pennillä, vaan meidän ensimmäinen Philisin radiomankka maksoi 500 markkaa, joka vastaa nykyrahassa noin 500 euroa. Se oli siis aivan perusmalli juurikin sillä yläpuolisella koneistolla.
Elintaso kehittyi haipakkaan 70-luvulla ja jo kyseisen vuosikymmenen loppupuolella stereot alkoivat yleistymään työläiskodeissakin, mutta 70-luvun alkupuolella olivat siis vielä melko harvinaista luksusta. Meidän duunariperheeseenkin ensimmäiset stereot tuli joskus 70-luvun viimeisinä vuosina ja olihan se totta kai iso juttu silloin.
-75 kirjoitti:
En kyllä mitenkään kaiholla muistele tuota aikaa, vantaalla kun asuttiin tuli ohjelmaa monelta kanavalta ja keittiössä istuin nauhoittamassa biisejä kuulokkeet päässä.
Sitten muutettiin pöndelle ja ainut kuunneltava kanava oli radiomafia,nykyinen ylex ,puh.nro studioon on vieläkin 09-1482822
-90luvun alussa sainkin sitten cd/kasettimankan ja -94 alkoi venäjällä auton tankkaaminen ja cd levyjä sai sieltä lähes ilmaiseksi.
Oliko kasetit oikeasti niin kalliita ettei niitä ollut rahaa ostaa? Ketjussa on usein niin mainittu?
Mulla oli -90luvun lopussa ensin sonyn mankka cd-vaihtajalla autossa ja auto kun varastettiin tuli seuraavaksi panasonic cd-vaihtajalla ja edelleen nykyisessä autossa, audi vm.2000 on kasetti soitin ja auton rakenteisiin piilotettu cd-vaihtaja.
No ota nyt arvon 90-luvun teini huomioon, että C-kasetti oli pääsääntöinen musiikin äänitysformaatti 60-luvulta aina 90-luvulle ja väistyi vasta 2000 luvun puolella. Ei kait ne 90-luvun teinille välttämättä enää kalliita olleet, mutta 70-luvun alkupuolella ja etenkin 60-luvulla meinki oli aivan toinen. Jos halusi uuden c-kasetin, niin siihen meni helposti koko viikkoraha, eikä välttämättä riittänytkään. Siis siihen halvimpaan myynnissä olevaan 60 minuutin kasettiin. Kromikasetista ei voinut uneksiakaan, metallinauhasta puhumattakaan. Tokihan niihin sitten varaa oli kun pääsi itse tienaamaan ja toisaalta c-kasettien hinnatkin halpeni suhteessa tulotasoon.
Mutta siis jos halusi nuorten säviksestä jotain äänittää ja ne muutamat omistamansa kasetit oli jo täynnä, niin ei auttanut kuin vetää niiden vähemmän kuunneltujen kasettien päälle, jos halusi viimeisimmät hitit kasetilleen saada.
Mutta siis joku 60-luvun teini eli ihan eri maailmassa kuin sinä. Silloin vielä sukkien parsiminenkin oli varsin yleistä.
En ymmärrä varsinaisesti peurojen kiinnostusta hehkuviin kelloihin. Miksi tahdot vääntää totuutta???
>Mene töihin jos ruoka ei maistu.
Keskustelu siitä kumpi on kasetin ylä- ja kumpi alapuoli on täysin älytön koska voit vilkaista vaikka kuukkelin kuvahaulla kummin päin etiketin tekstit aina ovat ellet satu omistamaan yhtään C-kasettia. Kasetin yläpupuoli on se josta löytyvät ne kolot.
Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten päin kasetti työnnetään soittimeen. 1970-luvun alussa ensimmäiset dekitkin olivat päältäladattavia. Näihin kasetti lyötiin makaamaan kyljelleen ja joihinkin autostereoihin se työnnettiin pääty edellä, toisiin taas pohja (nauha) ensin.
DAT-kasetissa puolestaan nauha tuli esiin kasetin yläreunasta. Olivat vain päättäneet että se oli oikeinpäin tuossa asennossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu se oli niin jännää odottaa kasetti mankassa, sormi rec-nappulalla, milloin lempibiisi tulee...soitin radioihin ja toivoin biisejä jotta osasin odottaa... :-)
oi niitä aikoja
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä kumpi on kasetin ylä- ja kumpi alapuoli on täysin älytön koska voit vilkaista vaikka kuukkelin kuvahaulla kummin päin etiketin tekstit aina ovat ellet satu omistamaan yhtään C-kasettia. Kasetin yläpupuoli on se josta löytyvät ne kolot.
Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten päin kasetti työnnetään soittimeen. 1970-luvun alussa ensimmäiset dekitkin olivat päältäladattavia. Näihin kasetti lyötiin makaamaan kyljelleen ja joihinkin autostereoihin se työnnettiin pääty edellä, toisiin taas pohja (nauha) ensin.
DAT-kasetissa puolestaan nauha tuli esiin kasetin yläreunasta. Olivat vain päättäneet että se oli oikeinpäin tuossa asennossa.
Kuka täällä on väittänyt ja mitä?
Ei meille 60-70 luvulla eläneille ole hevonpaskan merkitystä sillä, mitä mieltä sinä olet ja miten se virallisesti menee. Kukaan ei kai ole väittänyt vastaan yhtään mitään. Kokonaan toinen juttu on se, kumman puolen me aikalaiset koimme yläpuoleksi. Kuten täällä jo rautakangesta väännettiin, ne kaikki jotka olivat mukana jo ensimetreistä lähtien, käyttivät alkuun pääsääntöisesti radiomankkoja, joihin siis se kasetti laitettiin nauhapuoli ylöspäin, joten on aivan luonnollista, että koimme sen nauhapuolen yläpuoleksi, vaikka Philips olikin päättänyt läntätä tarrat toisinpäin. Se tuntemus, mikä ensimmäisenä lapsena jää takaraivoon, tuppaa sinne sellaisena myös jäämään, vaikka sen jälkeen vuosikymmeniä työntäisi kasettia toisinpäin pesään.
Edelleen, kukaan ei siis väittänyt mitään siitä, mikä on virallisesti mitäkin (jos sellaista on virallisuutta on edes missään julkaistu), vaan miten me sen aikanaan koimme.
Miksi muuten ihmiset puhuvat betonista sementtinä, vaikka se virallisesti on betoni ja sementti ainoastaan betonin yksi ainesosa? Niinpä niin, tottumus on tottumus ja "viralliset totuudet" jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohtui mainita että heitin muutama vuosi sitten kasetit menemään, mutta olisiko ne kannattanut säästää?
Monta kotelollista niitä oli.
Vanhat vehkeet on kyllä todella kestäviä, mulla on ollut yli 10v autokatoksessa ulkona philipsin mankka jostain -80luvun lopusta ja vielä toimii.
Mulla taas kaikki kasettisoittimet hajalla, mutta kasetteja vielä tallessa. Kaikkia ulkomailtakin ysärin alussa ostettuja aarteita.
"Kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua" :3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia mieleen muistuvia kasettiaasioita:
Puiden oksilla näki usein kasettinauhaa, kun joku oli viskannut epämieluisan musiikin auton ikkunasta mäelle.
Jos nauhuri ei ollut käytettävissä, c-kasettia saattoi kätevästi kelata eteen tai taakse päin lyijykynän kärjellä.
Rec-nappulan kanssa piti painaa yhtä aikaa play pohjaan äänityksen käynnistämiseksi. Muut nappulat olivat rewind, fast forward, pause ja eject.
Kuuntelin 90-luvun automatkoilla aina itse äänittämiäni kokoelmakasetteja. Vieläkin, jos sattumalta kuulee radiosta jonkin vanhan biisin, voi välähtää mieleen mikä tuli kasetilla sen jälkeen seuraavaksi.
Monet äänitykseni olivat sattumanvaraisia Rockradiossa soitettuja kappaleita. Tässä muutama autokaseteilta aivoihin pysyvästi juuttunutta ysäribiisiä, joista ja joiden esittäjistä en tiedä sen enempää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä kumpi on kasetin ylä- ja kumpi alapuoli on täysin älytön koska voit vilkaista vaikka kuukkelin kuvahaulla kummin päin etiketin tekstit aina ovat ellet satu omistamaan yhtään C-kasettia. Kasetin yläpupuoli on se josta löytyvät ne kolot.
Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten päin kasetti työnnetään soittimeen. 1970-luvun alussa ensimmäiset dekitkin olivat päältäladattavia. Näihin kasetti lyötiin makaamaan kyljelleen ja joihinkin autostereoihin se työnnettiin pääty edellä, toisiin taas pohja (nauha) ensin.
DAT-kasetissa puolestaan nauha tuli esiin kasetin yläreunasta. Olivat vain päättäneet että se oli oikeinpäin tuossa asennossa.
Kuka täällä on väittänyt ja mitä?
Ei meille 60-70 luvulla eläneille ole hevonpaskan merkitystä sillä, mitä mieltä sinä olet ja miten se virallisesti menee. Kukaan ei kai ole väittänyt vastaan yhtään mitään. Kokonaan toinen juttu on se, kumman puolen me aikalaiset koimme yläpuoleksi. Kuten täällä jo rautakangesta väännettiin, ne kaikki jotka olivat mukana jo ensimetreistä lähtien, käyttivät alkuun pääsääntöisesti radiomankkoja, joihin siis se kasetti laitettiin nauhapuoli ylöspäin, joten on aivan luonnollista, että koimme sen nauhapuolen yläpuoleksi, vaikka Philips olikin päättänyt läntätä tarrat toisinpäin. Se tuntemus, mikä ensimmäisenä lapsena jää takaraivoon, tuppaa sinne sellaisena myös jäämään, vaikka sen jälkeen vuosikymmeniä työntäisi kasettia toisinpäin pesään.
Edelleen, kukaan ei siis väittänyt mitään siitä, mikä on virallisesti mitäkin (jos sellaista on virallisuutta on edes missään julkaistu), vaan miten me sen aikanaan koimme.
Miksi muuten ihmiset puhuvat betonista sementtinä, vaikka se virallisesti on betoni ja sementti ainoastaan betonin yksi ainesosa? Niinpä niin, tottumus on tottumus ja "viralliset totuudet" jotain muuta.
Asuttiin vantaalla ja vanhemmat olivat eripuolilta suomea ja joka kesäiset mummola reissut heitettiin jostain tuntemattomasta syystä niin että faijan kanssa mentiin autolla ja äiti junalla, myöhemmin pikkusiskosta kun tuli isompi se kulki kanssa autolla.
Syksyllä ja keväällä käytiin faijan vanhemmilla vaihtamassa kesä/talvirenkaat ja kesällä mutsin vanhemmilla pohjanmaalla.
Muistan että mun piti aina kääntää kasetin puoli ja työntää se mankkaan pääty edellä täysipuoli itseäni päin.
Tämä siis -80 luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelanauhuri oli oikea, se c-kasetti on nykyajan hömpötyksiä.
Siinä oli sellaset kelat, jotka oli singlelevyn kokoset.
On muistoja kun olin muksu. "Nalle-Puh astuu ulos jaa uullkkoonnaa ooonnn kkkaaauuunnniiisss ppppäääääääääeeeeeeeeevvvvvvvvvääääääääääää"... *töks*
Kirjaston kasetti miljoonalla mutkalla soittimen sisässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nauhoittanut C-kaseteille kaikki teiniajan ryyppyillat ja laivareissut. Siirsin kaikki koneelle ja kuuntelun samalla osan. Huh mitä kaikkea on jäänyt talteen!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun teini-iän angstisisa otin usein äidin kanssa yhteen, ja häivyin ulos Sony Walkmanien kanssa. Kasetilta soi usein Phil Collinsin Mama, ja maailmantuska oli huipussaan. Tuli aika lailla puhki kuunneltua se kasetti.
Angsti on näin vanhemmiten vähentynyt, mutta Collinsia diggaan edelleen.
Mamassa tosin laulaa Phil Collins, mutta esittäjä on Genesis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tdk: t olivat kasettien aatelia ja chrome-laatuiset ne vasta hienoja olivatkin. Tosin "huippu" kasetin äänentoisto meni hukkaan tavallisessa mankassa.
Metal oli kasetissa paras laatu. Sitten oli Dolby B ja Dolby C, joita käyttämällä sai kohinaa pienemmäksi.
Oliko myös jotain kromikasetteja? Ja niitä kasetteja oli eri pituisina, 60 min ja 90 min?
Oli kyllä.
Kasetteja oli lopulta myös 120-minuuttisina mutta nauha oli jo niin ohutta että se sotkeutui ja katkesi helposti.
Kasetteja oli neljää tyyppiä mutta kakkosta en ole koskaan nähnyt luonnossa koska se oli tuotannossa pari vuotta. Kasetin yläreunassa oli koloja joista dekki tunnisti automaattisesti mistä tyypistä oli kyse.
Type I: Fe
Type II: fe-cr
Type III: Cr
Type IV: Metal
Väärin.
Type II on CrO2 ja type III on FeCr.
Tiina H., Voitko palauttaa Flashdance-kasetin. Luulisin että olet kerinnyt jo kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Joo, noi päällekälätykset. Aikoinaan huhuttiin, että sitä tehtiin nimenomaan sen takia, että kotinauhottajien hommat menisi pilalle.
Sisareni oli veivannut tallennuksessa (saadakseen nuo päällepuhumiset pois) nauhaa niin, että jonkun Sladen biisin ja seuraavan Sweet-kipaleen väliin muodostui hirveä karjaisu ROAAAARRRHHH. Aina sitä pelästyi. Siinä olisi nyky-Sherlockeilla tutkimista äänilaitteillaan, mitä ja keitä tuohon karjaisuun tallentui. Ehkä sieltä löytyisi se syyllinen Ulvilan murhajuttuunkin, tuo ihmeellinen huppumiäs. Tai jos se oli etiäinen Annelista? KuolehroAAAAAAAAARh?
Itse tein niin että nauhoitin tyhjää alkuun tai loppuun jos juontaja (Salovaara) pälätti jotain
päälle. Tavallaan leikkasin pois sen pälinän. Olin aika fiksu lapsena/nuorena😂
Annoin ala-astekaverille joskus vuonna -94 tyhjän c-kasetin, että nauhoittaa mulle Kaija Koon Tuulikellon.
Odotan sitä vieläkin, prkl. Palauta edes tyhjä kasettini.
Unohtui mainita että heitin muutama vuosi sitten kasetit menemään, mutta olisiko ne kannattanut säästää?
Monta kotelollista niitä oli.
Vanhat vehkeet on kyllä todella kestäviä, mulla on ollut yli 10v autokatoksessa ulkona philipsin mankka jostain -80luvun lopusta ja vielä toimii.