Muistoja c-kaseteista
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ihmiset oikeasti kuuroja? Se äänihän oli hirveä musiikin irvikuva.
Ilmeisesti ovat, vouvaus ja mumina sihinän seasta on hienoa
Mikkelissä pyöri vuosia radio-ohjelma nimeltä Diskontti, se oli todella suosittu ja minäkin monesti kirjoitin sekä pyysin biisiä. Ja sitten en voinut mennä edes vessaan, vaan odotin valmiina nauhoittamaan jos pyytämäni biisi, tai mikä tahansa muu hyvä biisi, tulisi :D
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ihmiset oikeasti kuuroja? Se äänihän oli hirveä musiikin irvikuva.
Ja vajaaälyiset äänittivät mikrofonin kautta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ihmiset oikeasti kuuroja? Se äänihän oli hirveä musiikin irvikuva.
Tämä on totta. Philips ei kuvitellutkaan sitä musiikkiin vaan sanelukoneeseen.
Teoriassa normi riittää lähes siedettävään, mutta systeemi on äärettömän herkkä pienillekin virheille, jotka pilasivat äänen aina. Hirveää oli,
Tää on aina huvittavaa, kun teinijampat tulee pätemään asiassa, mistä heillä ei ole itsellä minkäänlaista omakohtaista kokemusta. C-kasettisoittimissa oli valtavia eroja. Toisessa päässä jotkut halvat "natikat" ja toisessa päässä vaikka tandbergin huippudekki. Toki kasettien nauhoissakin oli isoja eroja. Ei ollut yhdentekevää, oliko kyseessä rauta, kromi vai peräti metallinauha.
Meillä on vieläkin noita kasetteja. Lapset kuuntelevat omilta vanhoilta kaseteilta satuja. Paljon paremmin ovat kestäneet hyvinä kuin cd:t, joihin tulee naarmuja niin helposti.
Tyhjiä C-kasetteja saa vieläkin joistakin kaupoista. C-kasetilla on julkaistu myös uutta musiikkia viime vuotena.
Mulla on varastossa hifi-kasettidekki, sellainen Aiwan sikahintainen pro-malli. Siinä on täysin eri hyvä ääni kun noissa stereosarjoissa ja radiomankoissa. Varsinkin itse äänitettäessä ääni on cd-tasoa. Löytyy myös avaamattomia C-kasetteja (metallinauhalla).
C-kasetin ongelma on se, että hyvän äänen saaminen maksaa, koska silloin ei voi tehdä kompromisseja.
Kelaamiseen ja toistoon pitää olla omat moottorit mikä on kallista.
Yleensä on yksi moottori ja siksi ääni huojuu (vouaa).
Vetoakseleita pitää olla kaksi kappaletta eri halkaisijoilla, jotta värinä ei korreloi. Yleensä on yksi ja siksi ääni on karhea, ikään kuin likainen verrattuna cd:hen.
Pyyhkimiseen, äänittämiseen ja toistoon pitää olla omat äänipäät eli kolme erillistä äänipäätä. Yleensä on vain yksi ja pyyhintä tapahtuu kestomagneetilla. Tästä syystä diskanttitoisto on huono.
Esimagnetointi pitäisi olla säädettävä, mutta yleensä ei ole. Myös äänitystason. Dekin pitäisi tunnistaa nauhan tyyppi (rauta, kromi, metalli). Siksi äänitystulos on mitä sattuu ja kohina repii korvia. Hifi-dekki repii kromi- ja metallinauhoista uskomattoman suloiset sävelet. :D Parhaissa on testioskillaattorit ja tasomittarit, joiden avulla dekin äänitysasetukset saa sopimaan käytettävälle kasetille 100-prosenttisesti.
Kasetin nauhan pitäisi olla rautaisen (yleinen ruskea) sijaan kromi (Cr, musta) tai mielellään metalli (Metal, musta). Metallikasetti maksaa jonkin verran enemmän.
Hyvissä dekeissä on myös käytettävissä kohinanvaimennus eli Dolby B, C ja jopa S.
Oli ne aikoja ne. Aiwan dekki toimii edelleen hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ihmiset oikeasti kuuroja? Se äänihän oli hirveä musiikin irvikuva.
Minulla ei ainakaan ollut tilaisuutta kuunnella mitään erittäin korkealaatuista musiikkia, matkaradio oli kotona, töissä kelloradio. Tv:stä toki tuli taivaskanavilta musiikkia, mutta kun sitä ei saanut äänitettyä, tai sai, mutta en siihen kuitenkaan ryhtynyt. Miten olisi minun lapsukaisenikaan osannut vaatia sen kummempaa äänentoistoa, jos ei ollut sitä kuullut? Tärkeintähän oli juuri NE biisit, kappaleet, joita halusi kuulla ja vaikka tanssia yksin kotona :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vieläkin noita kasetteja. Lapset kuuntelevat omilta vanhoilta kaseteilta satuja. Paljon paremmin ovat kestäneet hyvinä kuin cd:t, joihin tulee naarmuja niin helposti.
Meillä oli myös näitä satukasetteja, oliskohan ollut joku Disneyn tms. sarja. Se meni sitten kierrätykseen monilapsiseen perheeseen, jonka äiti olikin todella tyytyväinen. Sai kuulema tehdä kotitöitä rauhassa kun lapset jaksoi kuunnella satuja.
Kiljusen Herrasväki Tukholmassa / Linnanmäellä kassulla ! Herranjestas mikä meininki! Hyviä näyttelijöitä muistan sen tunnelman vieläkin! Niin inspiroivaa
Mun eka ostokasetti oli Santanaa. Ooje komo va - ke riitmo meno pako sa.
Onkohan nykyään nuorilla samaa löytämisen riemua ja seikkailun tunnetta? Ovat niin pienestä jo altistuneina globalisaatiolle ja digitalisaatiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vähintään joka toinen radiosta äänittämäni kappale päättyi kesken, Tapani Ripatin kälätykseen.
Ripatilla muuten oli mahtavasti sekä yleis- että nippelitietoa musiikista.
Mutta onnistuneet äänitykset hänen ohjelmista oli kyllä sattuman kauppaa.
Joo, noi päällekälätykset. Aikoinaan huhuttiin, että sitä tehtiin nimenomaan sen takia, että kotinauhottajien hommat menisi pilalle.
Sisareni oli veivannut tallennuksessa (saadakseen nuo päällepuhumiset pois) nauhaa niin, että jonkun Sladen biisin ja seuraavan Sweet-kipaleen väliin muodostui hirveä karjaisu ROAAAARRRHHH. Aina sitä pelästyi. Siinä olisi nyky-Sherlockeilla tutkimista äänilaitteillaan, mitä ja keitä tuohon karjaisuun tallentui. Ehkä sieltä löytyisi se syyllinen Ulvilan murhajuttuunkin, tuo ihmeellinen huppumiäs. Tai jos se oli etiäinen Annelista? KuolehroAAAAAAAAARh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ihmiset oikeasti kuuroja? Se äänihän oli hirveä musiikin irvikuva.
Ja vajaaälyiset äänittivät mikrofonin kautta
Olet varmaan aika nuori, silloin ei ollut näitä hienoja digitaalisia laitteita mitä nykyään oli, eikä nettiä. Toki olisi voinut vhs:lle nauhoittaa mutta, sitä ei voinut esim. autossa tai ulkona kuunnella/nähdä.
Etelä-Koreassa kirjekaveri, jonka kanssa silloin tällöin vaihdeltiin C-kasetteja, joihin oli puhuttu juttuja.
Seurakuntanuori, kaverini, oli äänettänyt Jukka Leppilammen biisejä kaverin levyltä omalle C-kasetille. Tuli tunnontuskiin, ja pyysi Leppilammelta anteeksi tekosiaan.
80-luvun alkupuolella lukiossa oli valinnaisena ATK. Meitä ryhmässä oli kymmenkunta. Koulussa oli yksi tietokone, se oli rehtorin kanslian eteisessä. Opettelimme Basic-ohjelmointia teimme itse yksinkertaisia ohjelmia parin kanssa (minä laivanupotuspelin). Ja mihin ne ohjelmat tallennettiin: tietysti tietokoneen C-kasetille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ihmiset oikeasti kuuroja? Se äänihän oli hirveä musiikin irvikuva.
Ja vajaaälyiset äänittivät mikrofonin kautta
Näin tehtiin 70-luvulla, ei silloin ollut radioita, joissa olisi ollut mankka samassa. Oli erikseen kasettimankka (jossa ei radiota) ja sillä sitten äänitettiin mikrofonin kanssa radiosta (jossa ei ollut kasettisoitinta).
Tämä on totta. Philips ei kuvitellutkaan sitä musiikkiin vaan sanelukoneeseen.
Teoriassa normi riittää lähes siedettävään, mutta systeemi on äärettömän herkkä pienillekin virheille, jotka pilasivat äänen aina. Hirveää oli,