Lue keskustelun säännöt.
Muistoja c-kaseteista
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähintään joka toinen radiosta äänittämäni kappale päättyi kesken, Tapani Ripatin kälätykseen.
Samma här, välillä meni hermo Räpättäjä-Ripattiin. Tuohon aikaan (varhais)teininä oli täysin radion varassa mitä tuli omaan lempparimusiikkiin, joten päälle puhuminen tuntui kaksinverroin raivostuttavalta. Nykyteinit eivät tajuakaan miten helpolla pääsevät esim. youtuben ja spotifyn kanssa. Meillä metusalem-sarjassa painivilla oli "hieman" toisenlaiset oltavat kasettimankkoinemme, puheripulin vaivaamista radiojuontajista puhumattakaan :D
😂 näinpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista koskaan nähneeni C-kasettia.
Kirjaston äänikirjat oli aivan mahtavia. Omat vanhemmat kyllä mielellään luki iltasadun, mutta se oli aina yksi, hyvin lyhyt satu. Kirjaston paketissa oli usein jopa kuusi kasetillista (kokonainen oikea pitkä kirja) tarinaa, ja jos sitä kuunteli kuulokkeilla, ei vanhemmat edes tienneet että tuli valvottua taas melkein koko yö. :)
Salovaaran ohjelmasta, ja mikähän mahtoi olla se yksi kesäshow mikä tuli joskus RadioMafialta, tuli nauhoiteltua useampikin kasetillinen suosikkeja. Aivan kuten moni muukin on jo sanonut, ne satunnaiset juontajan äänet ja seuraavaksi äänitetyt kappaleet tulevat usein vielä tänäkin päivänä mieleen jos kyseisiä kappaleita kuulee jostakin.
Ihan ensimmäiset omat kasetit taisivat olla 80-luvulla joitain lapsille tarkoitettuja lastenlaulu- ja satukasetteja. Ensimmäinen "oikea kasetti" jolla oli musiikkia, oli New Kids On The Block. Sitä kuunnellessa piti aina tuijottaa kaverin isosiskon Suosikista saatua jättilakanajulistetta bändin pojista. :)
Lainasin yläasteella kaverille erään hevibändin kasetin kun uusi poikaystävänsä tykkäsi raskaammasta musiikista. Kasetti oli lainassa koko suhteen ajan, joka onneksi loppui muutamien kuukausien jälkeen ja sain kasettini takaisin.
Mä muistan, kun pikkupalkkaisena tyttönä hankin jonkun kassun, joka sitten avautuikin jostain syystä. Huonot liimaukset kai. MInä kieritin kärsivällisesti nauhan paikoilleen ja sain kassun taas toimimaan. Kiperämpää vielä oli se, että nauha meni joskus poikki. Jäi siis johonkin kiinni ja naps. En luovuttanut, vaan pinsettien sun muiden avulla teippasin nauhan taas kasaan. Ihan pieni pätkä musiikkia siitä poistui, mutta ei se mitään haitannut! Aina kyllä jännitti, kun tiesin sen paikatun kohdan kohta kierähtävän äänipään kohdalle.
Ai että - jos tuolloin olis ollut Youtubet ja muut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena lempiyhtyeeni oli tietenki Dingo. Kuuntelin Dingoa korvalappustereoilla kerta toisensa jälkeen. Laitteella oli tapana aina välillä imaista nauha sisään. Yleensä sen sai kuitenkin helposti korjattua. Voi sitä itkun määrää kun korvalappustereot vetäisivät nauhan sisään niin pahasti ettei sitä saanut enää pelastettua. Itkin monta päivää.
Nauhojen alussa saattoi olla sellainen valkoinen turha pätkä, joka piti pyörittää piiloon, ettei ekasta biisistä jäänyt alku pois.
Siskon walkmanit "käänsi" kasetin automaattisesti, pystyi nukkumaan ilman, että heräsi, kun musiikki loppui.
Mulla on -98 autossa edelleen kasettimankka. Ihana äiti oli säästänyt vinon pinon mun kasetteja ja kun laitoin niitä soimaan, muistissa oli järjestys ja ne juontajan keskeytyskohdat yms. vaikka välissä oli 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa autossa kasettimankka ja laatikossa semmoinen 4-500 kasettia.
Sen lisäksi, että Ripatti oli ärsyttävä räpätti, sen soittama musa oli minusta aivan sontaa. Niinpä en kuunnellut niitä ohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston äänikirjat oli aivan mahtavia. Omat vanhemmat kyllä mielellään luki iltasadun, mutta se oli aina yksi, hyvin lyhyt satu. Kirjaston paketissa oli usein jopa kuusi kasetillista (kokonainen oikea pitkä kirja) tarinaa, ja jos sitä kuunteli kuulokkeilla, ei vanhemmat edes tienneet että tuli valvottua taas melkein koko yö. :)
Salovaaran ohjelmasta, ja mikähän mahtoi olla se yksi kesäshow mikä tuli joskus RadioMafialta, tuli nauhoiteltua useampikin kasetillinen suosikkeja. Aivan kuten moni muukin on jo sanonut, ne satunnaiset juontajan äänet ja seuraavaksi äänitetyt kappaleet tulevat usein vielä tänäkin päivänä mieleen jos kyseisiä kappaleita kuulee jostakin.
Ihan ensimmäiset omat kasetit taisivat olla 80-luvulla joitain lapsille tarkoitettuja lastenlaulu- ja satukasetteja. Ensimmäinen "oikea kasetti" jolla oli musiikkia, oli New Kids On The Block. Sitä kuunnellessa piti aina tuijottaa kaverin isosiskon Suosikista saatua jättilakanajulistetta bändin pojista. :)
Oi, mulla myös oli eka kasetti NKOTB
Menneessä nuoruudessani kuuntelin kesällä tapaamani viehättävän nuoren neitosen kanssa aiemmin keväällä armeijassa nauhoittamaani kasetti (tai kahta). Taisin jopa keretä rakastua tähän tyttöön ja hetken jopa epäilin että tunne saattaa olla molemmin puolinen - ensi kertaa elämässäni. Kasetilla oli mm Banglesin Eternal Flame kappale ja Debbie Gibsonin Lost in your eyes. Tyttö lähti parin viikon tapailun jälkeen pitkäksi aikaa ulkomaille emmekä enää koskaan tavanneet tämän jälkeen vaikka hieman kirjoittelimmekin. Elämä vei vain erilleen. Aina kun kuulen nuo kappaleet ne tuovat minulle hänet mieleen. Kasetit ja muistot ovat minulla edelleen tallessa ja joskus mietin että mahtaako hän ajatella myös minua jossain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa kun täällä on c-kasettien muistotilaisuus. Minulla on edelleen varasto täynnä niitä ja mankka sekä dekkikin löytyy. Kuuntelen niitä aina talvisin suksia voidellessa ja koen nostalgisia hetkiä. Samoja levyjä minulla tosin löytyy LP levyinä ja Cd levyinä jotka myös soivat aika ajoin vaikka spotifykin löytyy. Kaseteissa äänen laatu harvemmin häikäisee mutta steroissani oleva aikansa Pioneerin "huippu dekki" - ehkä viimeisiä mitä valmistivat sekä hyvässä kunnossa oleva c-kasetti niin eipä eroa vaikkapa cd-levyyn välttämättä juurikaan huomaa. Huono mankka ja suhiseva nauha taasen kärsimystä jota ei halua muistella..
Vierailija kirjoitti:
Peke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tdk: t olivat kasettien aatelia ja chrome-laatuiset ne vasta hienoja olivatkin. Tosin "huippu" kasetin äänentoisto meni hukkaan tavallisessa mankassa.
Metal oli kasetissa paras laatu. Sitten oli Dolby B ja Dolby C, joita käyttämällä sai kohinaa pienemmäksi.
Oliko myös jotain kromikasetteja? Ja niitä kasetteja oli eri pituisina, 60 min ja 90 min?
Alkuun oli myös 30min kasetteja. Pisin taisi olla sitten 120min, tässä oli ohut nauha, sotkeutui muuten hyvin herkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Göstan Koe-eläinpuistoja nauhoittelin 2x45min kasetille.
Ohjelma kesti 2h, sormi pausella ja jätin pois huonoimmat välimusiikit.
Vierailija kirjoitti:
Peke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tdk: t olivat kasettien aatelia ja chrome-laatuiset ne vasta hienoja olivatkin. Tosin "huippu" kasetin äänentoisto meni hukkaan tavallisessa mankassa.
Metal oli kasetissa paras laatu. Sitten oli Dolby B ja Dolby C, joita käyttämällä sai kohinaa pienemmäksi.
Oliko myös jotain kromikasetteja? Ja niitä kasetteja oli eri pituisina, 60 min ja 90 min?
Oli ns. kromikasetteja. Tuo "ns." siksi, että "kromi"-nauhoissa ei yleensä oikeasti ollut kromidioksidia BASFia lukuunottamatta. Mutta muillakin valmistajilla oli IEC Type II -nauhoja, jotka toimivat samoilla asetuksilla kuin aidot kromidioksidinauhat.
Tässä ketjussa on sekoitettu nauhojen laatu ja tyyppi keskenään. Nauhoissa käytettiin erilaisia magneettisia materiaaleja, jotka vaativat nauhoittimelta ja yleensä myös toistimelta tietynlaiset sähköiset ominaisuudet, käytännössä nauhatyypin valitsimet. "Krominauha" (type II) ei sinänsä ole välttämättä parempiLAATUINEN kuin rauta(oksidi)nauha (type I). Metallinauhat ovat yleensä kuitenkin mahdollisimman hyvälaatuisia, koska mitä järkeä olisi tehdä huonolaatuista luxusta.
FeCr-nauhoja käytettiin yleensä niin, että äänityksessä nauhavalitsin laitettiin Cr/type II -asentoon ja toistossa Fe/type I -asentoon. Joissakin dekeissä oli asetukset merkitty kytykimiin, jos oli kytkin erikseen biasille (äänityksen esimagnetointivirta) ja eq:lle (toiston jälkikorjaus).
Lauantai-ilta. Vanhemmat veljet kavereineen kuuntelivat huoneessaan poppia radiosta. Ja äänittivät.
Seinällä Suosikista otettu Beatles-lakana, jota katselin:
"Polttaako Ringo tupakkaa?"
"Älä puhu päälle!"
(Taisi tosin olla vielä kela-aikaa)
Mukavia muistoja. Hyvä myös, kun keskustelussa on mukana asian teknistä puolta tarkemmin tuntevia.
Kuinka ääliömäistä näin jälkeen päin ajatellen oli äänittää mikrofonilla naapurin pojan radiomankan kaiuttimesta mikrofonilla. Sitä silloin luuli, että laatu ei muutu. *häpeää tyhmyyttään*
Meillä oli sellainen jääkaapinkokoinen soitinhärveli, jossa oli levysoitinkin yläosassa ja 2 kasettipaikkaa. Joskus hoksasin, että sillä pystyi miksaamaan kasetilta kasetille musiikkia. Lisäsin sitten kunnolla bassoa Van halenin why can't this be love-kappaleeseen, kuulosti siltä kuin olisi tykillä ammuttu :D
- tuli joku nuorison radio-ohjelma joka kuunneltiin tarkasti ja josta nauhoitettiin hyviä biisejä. Ärsytti rankasti kun se juontaja puhui AINA biisin alun tai lopun päälle.
- vedettiin itse jotain showta ja nauhoitettiin se
- kulmikkaalla kynällä kelattiin kasettia
- piti olla tarkkana yhden kaksoispesäisen kasettisoittimen kanssa, sillä pesä 1 vain nauhoitti ja pesä 2 oli kuuntelua varten. Jos laittoi kasetin väärään pesään, tuli kasettiin sen mittainen hiljainen kohta mitä asian tajuaminen kesti.
T. Syntynyt 89