Muistoja c-kaseteista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TDK AD kasetteja löytyy edelleen puoli kuutiometriä. Hintalaatusuhde oli siihen aikaan lyömätön sekä äänenlaadussa että mekaniikassa. 

 

Ensimmäinen kasetti oli sininen Scotch joka edelleen haisee uudelle sen ajan Scotch kasetille. Se on sekakasetti jonka biisijärjestyksen muistan edelleen. Se oli pari vuotta mun ainoa kasetti jonka kauhean ruinauksen jälkeen sain 10-vuotiaana v.1974

C-kasettien aikaan Suomessa toimi valtiovallan suojeluksessa järjestäytyneen rikollisuuden muoto nimeltä Teosto joka keräsi suojelurahaa sillä verukkeella että C-kasetille voi nauhoittaa musiikkia jota ei itse omista. 

Samainen organisaatio peri lopulta rahaa jopa tietokoneiden kovalevyistä samalla logiikalla: niihinhän on mahdollista tallentaa vaikka Hollywoodin koko tuotanto.

Tästä tulikin ensimmäinen kosketukseni kansainväliseen verkkokauppaan (tunnettiin nimellä postimyynti) kun tilasin isommisa erissä ensin TDK:n C-kasetit, sitten poltettavat CD-levyt, sitten poltettavat Blu-Ray levyt ja looukta tietenkin ulkoiset kovalevyt pääosin saksankieliseltä alueelta joten lukion pitkälle saksallekin tuli käyttöä.

Juu, teosto on ihan turha. Kuuntele sinä vaan. Artisti maksaa. 

Minä nauhoitin ostamiltani LP-levyiltä (ja myöhemmin CD-levyiltä) musiikkia autossa kuunneltavaksi mikä oli täysin laillista ja tuossa käytössä jokaiseen C-kasettiin kohdistettu suojeluraha oli täysin perusteeton. Maksettua sisältöä saa tallettaa uuteen formaattiin joka soveltuu kuunneltavaksi toisessa paikassa.

 

Aivan avoimeen mafiatouhuun mentiin kun suojeluraha ulotettiin tietokoneen tallennusjärjestelmiin, jopa ulkoisiin kovalevyihin joiden käyttötarkoitus oli aivan muuta kuin musiikin tai elokuvien tallennus.

 

Perustelu oli se että näitä "voidaan käyttää laittomaan musiikin kopiointiin". Miksi sorkkaraudoissa ja Morapuukoissa ei sitten ole rikosseuraamuksmaksua hinnassa kun niitäkin voi käyttää laittomiin tarkoituksiin.

 

Pennin jeniä en maksanut suojelurahaa kun ulkomailta sai tilattua oikeaan hintaan joten pitäkää tunkkinne. Jos artistin musiikki on niin surkeaa ettei kukaan suostu maksamaan siitä senttiäkään vaan kuuntelee ainoastaan piraattikopiona niin saa minun puolestani menmä oikeisiin töihin.

Eikös silloin ollut usein tapana (ainakin itselläni ja monilla kavereilla), että ostettiin LP, äänitettiin se kasetille, ja kuunneltiin sitä kasettia ettei levy kulu. 

Hyvä niin, sillä nyt minulla gubbella on kaikki vinyylit soittamattomia. Ja kun nykyään saa aika hyviä stereoita edullisesti niin nuo soittamattomat alkuperäisvinyylit kuulostavat muuten aika hyviltä : - ))))