Muistoja c-kaseteista

C-kasetista kaikki irti kirjoitti:

Tyhjiä C-kasetteja saa vieläkin joistakin kaupoista. C-kasetilla on julkaistu myös uutta musiikkia viime vuotena.

Mulla on varastossa hifi-kasettidekki, sellainen Aiwan sikahintainen pro-malli. Siinä on täysin eri hyvä ääni kun noissa stereosarjoissa ja radiomankoissa. Varsinkin itse äänitettäessä ääni on cd-tasoa. Löytyy myös avaamattomia C-kasetteja (metallinauhalla).

Oli ne aikoja ne. Aiwan dekki toimii edelleen hienosti.

Mulla nököttää samanlainen Aiwan dekki olohuoneen nurkassa. Oli aikoinaan joku testivoittaja. Hyvin on toiminut ja toimii edelleen. Todella harvoin vaan tulee enää kasetteja kuunneltua. Oli kallis aikoinaan, taidettiin miehen kanssa jollain opintolainalla ostaa tuo, ja lisäksi Denonin vahvistin. :)

Aiwa on kiva, kun osaa hakea halutun kappaleen kasetilta, ei tarvitse kelata yritys ja erehdys- systeemillä.

M-45 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset oikeasti kuuroja? Se äänihän oli hirveä musiikin irvikuva.

Ja vajaaälyiset äänittivät mikrofonin kautta

Olet varmaan aika nuori, silloin ei ollut näitä hienoja  digitaalisia laitteita mitä nykyään oli, eikä nettiä. Toki olisi voinut vhs:lle nauhoittaa mutta, sitä ei voinut esim. autossa tai ulkona kuunnella/nähdä.

Oli niitä parempiakin laitteita, mutta ne olivat hankalampia käyttää. Meillä oli myös nauhasoitin/nauhuri, jossa oli sellaiset valtavat kelat, vinyylilevyn kokoiset. Nauha piti osata pujottaa toisesta kelasta toiseen, jotta sillä pystyi äänittämään tai kuuntelemaan. Toimi vähän kuin filminauha, mikä sekin oli melkoista värkkäystä kun ajattelee nykymaailmaa: otat kännykän ja painat sormella kaksi kertaa ja se on siinä..

Peke kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tdk: t olivat kasettien aatelia ja chrome-laatuiset ne vasta hienoja olivatkin. Tosin "huippu" kasetin äänentoisto meni hukkaan tavallisessa mankassa.

Metal oli kasetissa paras laatu. Sitten oli Dolby B ja Dolby C, joita käyttämällä sai kohinaa pienemmäksi.

Oliko myös jotain kromikasetteja? Ja niitä kasetteja oli eri pituisina, 60 min ja 90 min?

Vierailija kirjoitti:

Peke kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tdk: t olivat kasettien aatelia ja chrome-laatuiset ne vasta hienoja olivatkin. Tosin "huippu" kasetin äänentoisto meni hukkaan tavallisessa mankassa.

Metal oli kasetissa paras laatu. Sitten oli Dolby B ja Dolby C, joita käyttämällä sai kohinaa pienemmäksi.

 

Oliko myös jotain kromikasetteja? Ja niitä kasetteja oli eri pituisina, 60 min ja 90 min?

Oli kyllä.

voi niitä aikoja kirjoitti:

Mun eka C - kasetti oli Mr. Mister- Welcome To The Real World levy 1985. Kyrie oli kova hitti, tuli kuunneltua sitä paljon. Itkin kun nauha silloin aikoinaan katkesi kesken kaiken. :(( :D

Ai että, tää on legendaarinen.

When I was young I thought of growing old, of what my life would mean to me. Would I have followed on my chosen road or only wished what I could be.

Nyt olen kasvanut jos en vanhaksi niin ainakin aikyiseksi ja kaiholla mietin näitä sanoja. Ei todellakaan elämästä ole tullut sitä mitä toivoin.

Joku mainitsi aiemmin keskustelussa Mr. Music clubin, ai vitsi mitä muistoja se tuokaan mieleen. Olin lukioikäisenä 90-luvun alussa jäsen parin-kolmen vuoden ajan ja oli tosi kiva ylläri joka kerta, kun koulusta palatessa odotti uusi kasettilähetys. Ei muuta kuin kassu mankkaan, kuulokkeet korville ja luukuttamaan viimeisintä hittikokoelmaa. Läksyjen teko ja kokeisiin sekä ylppäreihin luku sujui joutuisasti hyvän musan tahdittamana. Kasetteja kertyi vino pino ja säilytin niitä muovisessa kotelossa, jossa oli saranallinen kansi ja tilaa muistaakseni 20 kasetille. Cd-levyjen yleistyessä ja hintojen laskiessa siirryin kokonaan uuteen formaattiin, ja heitin reteästi kotelot roskiin (kuka näitä wanhoja juttuja enää tarvitsee..) erään asunnonvaihdon yhteydessä. Nyt harmittaa :/

Ainiin kasetteja pysty nauhottaa myös toiselta, että sai lempikipaleita itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Ainiin kasetteja pysty nauhottaa myös toiselta, että sai lempikipaleita itselleen.

Meillä oli kaverin kanssa samanlainen musiikkimaku ja koska LP-levyt olivat kalliita sovittiin aina kumpi osti minkäkin levyn ettei tullut päällekäisyyksiä. Kunnollisella Akain dekillä sai toiselle yllättävän hyvän kopion TDK:n nauhalle.

18-vuotiaana musiikin kuuntelu siirtyi tietenkin autoon tai korvalappustereoihin joten C-kasetille tuli tehtyä kopio niistäkin levyistä jotka omisti. C-kasetille tehtiin tietty kokoelmia parhaista kappaleista ja Jake Nymanin Rock-radiota kuunneltiin sormet rec-nappulalla.

Muistan kun teini-iän angstisisa otin usein äidin kanssa yhteen, ja häivyin ulos Sony Walkmanien kanssa. Kasetilta soi usein Phil Collinsin Mama, ja maailmantuska oli huipussaan. Tuli aika lailla puhki kuunneltua se kasetti.

Angsti on näin vanhemmiten vähentynyt, mutta Collinsia diggaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peke kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tdk: t olivat kasettien aatelia ja chrome-laatuiset ne vasta hienoja olivatkin. Tosin "huippu" kasetin äänentoisto meni hukkaan tavallisessa mankassa.

Metal oli kasetissa paras laatu. Sitten oli Dolby B ja Dolby C, joita käyttämällä sai kohinaa pienemmäksi.

 

Oliko myös jotain kromikasetteja? Ja niitä kasetteja oli eri pituisina, 60 min ja 90 min?

Oli kyllä.

Kasetteja oli lopulta myös 120-minuuttisina mutta nauha oli jo niin ohutta että se sotkeutui ja katkesi helposti.

Kasetteja oli neljää tyyppiä mutta kakkosta en ole koskaan nähnyt luonnossa koska se oli tuotannossa pari vuotta. Kasetin yläreunassa oli koloja joista dekki tunnisti automaattisesti mistä tyypistä oli kyse.

Type I: Fe

Type II: fe-cr

Type III: Cr

Type IV: Metal

"Äänitän kaikki yhdyntäni!"

http://www.45spaces.com/audio-compact-cassette-blank-tapes/r.php?r=ferr…

ihania muistoja kirjoitti:

Teipit molempiin c-kasetin alapuolella oleviin pikku rakoihin ja pysty äänittämään uudestaan ostokasetin päälle esim. Kake Randelin päälle uutta musiikkia. :)

Miksi useampikin kirjoittaja väittää että nauhoituksen estävät lipareet ja nauhatyypin tunnistavat kolot olivat kasetin alareunassa?

Kaivakaas jostain yksi C-kasetti kätöseen ja tarkistakaa kummin päin etiketin tekstit ovat. Kasetit ladattiin oikeisiin dekkeihin nauhapuoli alaspäin eli oikeinpäin niin että kolot tulivat yläreunaan.

Ainoastaan halvoissa radiomankoissa kasetit ladattiin ylösalaisin koska kolmen pennin koneisto toimi niin että play-nupin painaminen alas työnsi samalla äänipäät mekaanisesti kiinni nauhaan.

Vierailija kirjoitti:

ihania muistoja kirjoitti:

Teipit molempiin c-kasetin alapuolella oleviin pikku rakoihin ja pysty äänittämään uudestaan ostokasetin päälle esim. Kake Randelin päälle uutta musiikkia. :)

Miksi useampikin kirjoittaja väittää että nauhoituksen estävät lipareet ja nauhatyypin tunnistavat kolot olivat kasetin alareunassa?

Kaivakaas jostain yksi C-kasetti kätöseen ja tarkistakaa kummin päin etiketin tekstit ovat. Kasetit ladattiin oikeisiin dekkeihin nauhapuoli alaspäin eli oikeinpäin niin että kolot tulivat yläreunaan.

Ainoastaan halvoissa radiomankoissa kasetit ladattiin ylösalaisin koska kolmen pennin koneisto toimi niin että play-nupin painaminen alas työnsi samalla äänipäät mekaanisesti kiinni nauhaan.

Minullakin oli tuollainen "kolmen pennin kone", mutten ikinä väittäisi, että ne "lipareet" olisivat olleet alapuolella. Kuka voi muistaa noin väärin?

Huonosti pyöriviä kasetteja kelasin tussilla (oli juuri sopivan kokoinen hammasrataskoloon, jotta sai kelattua eteenpäin huonosti pyörivät kohdat). 80-luku oli kulta-aikaa. Suosikkeja mm. Spandau ballet, Whitesnike, Commodoresin Nightshift, Alphavillen For ever young, aivan ihania biisejä ties kuinka paljon. Biisit loppui joskus kesken tai alkoi hieman liian myöhään, puhetta tuli myös biisin päälle ärsyttävästi nauhotettua.

Se vaihteli mankkojen välillä olivatko kasetit oikein päin vain ylösalaisin.  

Hauska muisto C-kasettien ajalta: ajelin ensimmäisellä autonromullani omissa ajatuksissani musiikkia kuunnellen kun yhtäkkiä konepellin alta alkoi kuulua hirvittävä metallinen kilkatus. Vilkaisin hädissäni kojelautaan jossa vastoin odotuksia ei loistanut puolen tusinaa kirkkaanpunaista varoitusvaloa eivätkä öljynpaine- ja lämpömittaritkaan pyörineet toisella kierroksella.

Kaarroin kuitenkin välittömästi tiensivuun ja nostin jalan kaasulta. Hämmästykseseni huomasin että kilkutuksen taajuus ei riippunutkaan koneen kierroksista eikä myöskään renkaiden tai voimansiirron pyörimisestä koska se jatkui vaikka auto seisoi paikallaan.

Tässä kohtaa bassot tulivat mukaan ja tunnistin kappaleen. Paremman luokan Alpinen automankka oli kääntänyt automaattisesti kasetin puolta. Toiselle puolelle olin nauhoittanut kovan luokan syntikkateknoa joka alkoi raastavan metallista kilkutusta muistuttavalla teknobiitillä joka kuulosti kiinni leikkaavalta mopon männältä.

Radio Mafia ja Jusu Lounelan toivebiisi-ohjelma.. olikohan sunnuntaina iltapäivällä? Ai, että ärsytti suunnattomasti se, että joskus sen Jusun tilalla tulikin Anssi ja paskat biisit..eli Jusu soitti hyvät toiveet ja Anssi ne kaikki kamalat mitä kuuntelijat inhosi 'laitoin tiikerin tankkiin' jne.😐

Kuuntelin Appetite for destructionia  niin paljon että jouduin vuosittain ostamaan uuden kassun kun nauha venyi. -95 siirryin CD aikaan ja ongelma luonnollisesti katosi.  Ihan killeri levy edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Se vaihteli mankkojen välillä olivatko kasetit oikein päin vain ylösalaisin.  

Dekeissä kasetit olivat aina oikeinpäin eli nauha alaspäin. Vielä 1970-luvulla niissäkin oli mekaaniset pianonäppäimet joita sai painaa ihan voimalla koska vipu nosti samalla mekaanisesti äänipäät kiinni nauhaan.

C-kasettia kasettipesään ladattaessa äänipäiden piti olla poissa tieltä ja ne työnnettiin kiinni nauhaan vasta kun kasetti oli paikoillaan ja luukku kiinni eli sitten kun play-näppäintä painettiin

Paremmissa suurikokoisussa radiomankoissakin oli dekkien tyyliin pianonäppäimet kasettipesän alapuolella jossa äänipäät sijaitsivat ja näihin kasetti ladattiin tietty oikeinpäin.

Edullisimmat radiomankat oli halvinta rakentaa niin että päällä olivat sisäänpainuvat radionäppäimet jotka työnsivät alas painuessaan äänipäät kiinni nauhaan mutta kasetti oli tästä syystä pakko ladata ylösalaisin.

Sitten tulivat rele ja lopulta logiikkaohjatut dekit joissa nappulat olivat enää sähköisiä kytkimiä eikä niillä ollut mitään mekaanista toimintaa.

Omistan puolen tusinaa pääosin huippukauden eli 1980-luvun dekkejä jotka ovat siitä mukavia että nuo on rakennetu vielä harrastajankin huollettavaksi ja kulutusosia kuten vetohihnoja ja rullia saa ebaysta edelleen. C-kasettidekkien kysyntä ja laatu romahti käytännössä pystysuoraan 1990-luvun alussa kun CD-levy löi läpi ja tuon todella näkee sisuskaluista. Painevaletusta alumiinista tehdyt pomminkestävät rungot vaihtuivat parissa vuodessa säilykepellistä stanssattuihin jne.

En kyllä mitenkään kaiholla muistele tuota aikaa, vantaalla kun asuttiin tuli ohjelmaa monelta kanavalta ja keittiössä istuin nauhoittamassa biisejä kuulokkeet päässä.

Sitten muutettiin pöndelle ja ainut kuunneltava kanava oli radiomafia,nykyinen ylex ,puh.nro studioon on vieläkin 09-1482822

-90luvun alussa sainkin sitten cd/kasettimankan ja -94 alkoi venäjällä auton tankkaaminen ja cd levyjä sai sieltä lähes ilmaiseksi.

Oliko kasetit oikeasti niin kalliita ettei niitä ollut rahaa ostaa? Ketjussa on usein niin mainittu?

Mulla oli -90luvun lopussa ensin sonyn mankka cd-vaihtajalla autossa ja auto kun varastettiin tuli seuraavaksi panasonic cd-vaihtajalla ja edelleen nykyisessä autossa, audi vm.2000 on kasetti soitin ja auton rakenteisiin piilotettu cd-vaihtaja.