Muistoja c-kaseteista

Vierailija kirjoitti:

Commodore 64 ja kasettiasema. ->L ja RUN. Syntax error.

Tämä. Tuli lapsena harrastettua liikuntaa paljon enemmän. Pelin lataus saattoi kestää puolikin tuntia ja sittan kun tultiin takaisin sisälle, niin ruudussa luki "syntax error". Ja ei kun takaisin palloa potkimaan. 

Nykyään muksut hermostuvat, jos sovellus ei lataannu noin viidessä sekunnissa.

Katsoin eilen kaupassa, onhan noita myynnissä.

Ihana triidi. Musiikkia tosiaan arvosti enemmän kun se oli hankalampaa saada. Mutta voi sitä, jos pyysi lahjaksi "jotain levyä" ja sai sitten vanhempien älyttömän valinnan. Kaveri, rokkimies, sai lahjaksi Carola Häggkvistin levyn. :) Veljeni sai Showaddywaddyn (googlatkaa) kasetin ja minä, Beatles- ja Who-fani, sain kasetillisen Boney M:n diskorenkutuksia. Joulu pilalla!

Kasettikoteloihin korvakuulolta kirjoitettu kappaleiden nimet muuttuivat mielenkiintoisiksi: Rod Stewartin "Do you think I'm sexy" oli "Are you thinking I am sex". Saman esittäjän "I am sailing" oli "I am sailor" ja Dire Straitsin "Money for nothing" oli "Money four, nothing".

Rockradio alkoi pyöriä kun olin yläasteella ja nauhoitettavan musiikin määrä ja valikoima kasvoi. Kotimainen uusi aalto eli eput, pelle ja maukka kuuluivat tähän. Jotkut kreikkalais-roomalaisen painin em-kisat tai muut b-luokan urheilutapahtumat kuitenkin usein estivät ohjelman lähettämisen. Anneli Tempakka halusi estää koko ohjelman.

Itsellä oli mankassa häivytystoiminto, jolla sai nauhoituksesta hiljennettyä viimeisiä sekunteja. Näin ei musiikki katkennut kuin seinään jos oli Ripatin takia pitänyt katkaista se.

Vierailija kirjoitti:

Nauhojen alussa saattoi olla sellainen valkoinen turha pätkä, joka piti pyörittää piiloon, ettei ekasta biisistä jäänyt alku pois.

Siskon walkmanit "käänsi" kasetin automaattisesti, pystyi nukkumaan ilman, että heräsi, kun musiikki loppui.

Ei se alkunauha ollut alkuunkaan turha. Pikakelaus pysähtyi yleensä mekaanisella tunnistimella kun nauha loppui pamahtaen täydestä vauhdista mitä magneettinauha ei olisi kestänyt joten päissä piti olla tuota lujempaa tavaraa.

Jossain paremmissa laitteissa nauhan päättyminen tunnistetiin valokennolla koska alkunauha läpäisi valoa toisin kuin metallioksidilla päällystetty magneettinauha ja suunnanvaihtokin onnistui lennosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihana triidi. Musiikkia tosiaan arvosti enemmän kun se oli hankalampaa saada. Mutta voi sitä, jos pyysi lahjaksi "jotain levyä" ja sai sitten vanhempien älyttömän valinnan. Kaveri, rokkimies, sai lahjaksi Carola Häggkvistin levyn. :) Veljeni sai Showaddywaddyn (googlatkaa) kasetin ja minä, Beatles- ja Who-fani, sain kasetillisen Boney M:n diskorenkutuksia. Joulu pilalla!

Kasettikoteloihin korvakuulolta kirjoitettu kappaleiden nimet muuttuivat mielenkiintoisiksi: Rod Stewartin "Do you think I'm sexy" oli "Are you thinking I am sex". Saman esittäjän "I am sailing" oli "I am sailor" ja Dire Straitsin "Money for nothing" oli "Money four, nothing".

Noihan meni hyvin sulla englanniksi! Tosiaan oma enkku oli uiuiiuwawwawa tasoa. häpesin niin englannin taidon puutettani että

Toivoin joskus 12-vuotiaana Pulpin Disco 2000 -biisiä jostain radio-ohjelmasta ja sormi rec-nappulalla odottelin. Toive luettiin, mutta se biisi oli niin uusi, että totesivat vaan, ettei sitä levyä ole vielä saatu studioon. Vieläkin kyrsii, kun muistin tuon! Ei näköjään ollut ysärin puolivälissäkään vielä mitään cd-aikaa.

Viimeksi ostin uuden c-kasetin pari kuukautta sitten. Mikä sen hipsteri-indiempää kuin julkaista levy vain kasetilla.

Vierailija kirjoitti:

Toivoin joskus 12-vuotiaana Pulpin Disco 2000 -biisiä jostain radio-ohjelmasta ja sormi rec-nappulalla odottelin. Toive luettiin, mutta se biisi oli niin uusi, että totesivat vaan, ettei sitä levyä ole vielä saatu studioon. Vieläkin kyrsii, kun muistin tuon! Ei näköjään ollut ysärin puolivälissäkään vielä mitään cd-aikaa.

Viimeksi ostin uuden c-kasetin pari kuukautta sitten. Mikä sen hipsteri-indiempää kuin julkaista levy vain kasetilla.

Jonkun verran bändit julkaisevat demonauhojaan kasetilla CD:n sijaan. Nopeaa ja halpaa tehdä pieni määrä ja sitten voi tehdä sen CD:n (ja vinyylin - niitäkin tulee taas ovista ja ikkunoista) kun on saanut vähän palautetta kasettien ja online-tiedostojen myynnistä.

Kannattaa tunnistaa seuraava Nirvana ja ostaa niiden ekoja demokasetteja, voivat olla hinnoissaan kymmenen vuoden päästä ;)

Vierailija kirjoitti:

Kirjaston äänikirjat oli aivan mahtavia. Omat vanhemmat kyllä mielellään luki iltasadun, mutta se oli aina yksi, hyvin lyhyt satu. Kirjaston paketissa oli usein jopa kuusi kasetillista (kokonainen oikea pitkä kirja) tarinaa, ja jos sitä kuunteli kuulokkeilla, ei vanhemmat edes tienneet että tuli valvottua taas melkein koko yö. :)

Salovaaran ohjelmasta, ja mikähän mahtoi olla se yksi kesäshow mikä tuli joskus RadioMafialta, tuli nauhoiteltua useampikin kasetillinen suosikkeja. Aivan kuten moni muukin on jo sanonut, ne satunnaiset juontajan äänet ja seuraavaksi äänitetyt kappaleet tulevat usein vielä tänäkin päivänä mieleen jos kyseisiä kappaleita kuulee jostakin.

Ihan ensimmäiset omat kasetit taisivat olla 80-luvulla joitain lapsille tarkoitettuja lastenlaulu- ja satukasetteja. Ensimmäinen "oikea kasetti" jolla oli musiikkia, oli New Kids On The Block. Sitä kuunnellessa piti aina tuijottaa kaverin isosiskon Suosikista saatua jättilakanajulistetta bändin pojista. :) 

-95 tuli ainakin salovaaran heinähässäkkä.

Nauhoitin Ultra Bran viimeisen Tavastia-keikan kasetille samalla, kun kuuntelin sitä korvalapuilla. Voi olla, että kyynel vierähti poskelleni, kun vika encore alkoi. En olisi varmaan saanut edes valvoa niin myöhään.

Ja tää oli jo 2000-lukua.

Lauantaisin tuli Ocsid, jota juonsi Tapani Ripatti. Nauhoitin siitä musiikkia. Tykkään vieläkin italidiscosta.

Vierailija kirjoitti:

Pappa kuunteli aina Radio Pookia (?) ja siellä oli aina osto- ja myynti-ilmoituksia joita ihmiset sinne soittivat, olikohan ohjelma nimeltään Puotipuksut, mikäli en väärin muista. Leikittiin veljen kanssa sitten puotipuksuja ja nauhoitettiin meidän "ohjelma" kasetille ja kuunneltiin jälkeenpäin miltä se sitten kuulosti juontaa omaa ohjelmaa : D

Pookilla edelleen Puotipuksut :)

Suhinaa sihinää, vou vou, nauha purkautuu ulos kassusta. Ei ole ikävä.

Härdelli!  

Kun kuulit radiosta biisin ja halusit sen välttämättä nauhoittaa. Sit vaan odoteltiin että se soi radiosta uudelleen

Itse äänitetyille c-kaseteille (eli kaseteille) tallentui aikakerrostumia. Minulla on vieläkin kasetteja, joilla on itse radiosta äänittämiäni pop-hittejä 90-luvun alusta ja sen lisäksi nauhan loppupuolella on vanhempieni äänittämiä euroviisu-kappaleita 80-luvulta ja vielä ihan lopussa on pätkä isotätini (jonka kasetti se alun perin oli) äänittämää valssia 70-luvun lopulta.

Isotätini tykkäsi 70-luvulla lähetellä sukulaisilleen äänikirjeitä kaseteilla (siksi monet perheemme vanhat kasetit olivat alun perin häneltä). Näin ollen joillakin kaseteilla 90-luvun teknobiisien yms. välissä kuuluu muutama sekunti vanhan naisen elämää punnitsevaa puhetta.

Veli onnistui nauhoittamaan jonkun "vitsi" ohjelman jossa oli älyttömän surkeita vitsejä mutta silti se oli aarre ja kuunneltiin puhki. Muistan vieläkin vitsit ulkoa.

"Mitä seinä sanoi toiselle seinälle - nurkassa tavataan"

"Pallo sanoi toiselle pallolle, varo niitä rappusia, ai mitä ihmeen rap rap rap rap rappusia"

"Kato, kärpänen tapettiin tapettiin"

"Veitsi vilahtaa, kurkku katkeaa - isä tekee kurkkuvoileipää"

:D

Olin matkalla autolla 80-luvulla Leningradiin (nykyään Pietari). Soittimessa oli kasetti ja se oli asetettu kohtaan, jossa Beatlesin 'Back into USSR'.

Neuvostoliiton tullimies pyysi soittamaan kasettia ja hemostui kun tunsi kappaleen. Pyysi sitten kääntämään kasetin. Toinen puoli oli kokonaan tyhjä ja tätä tullimies ei tajunnut ollenkaan... Selviteltiin aikamme asiaa ja päästiin lopulta rajan yli ja musa soimaan!

Lempikasetistani Europen Final countdownista meni nauha poikki, mutta siskoni yhdisti päät jotenkin. Siinä kohtaa nauhassa ääni meni omituiseksi mutta muuten se toimi normaalisti.