Narsismia perheessä. Aikuistuneet lapset eivät uskalla tai halua puhua perheen dynamiikasta tai lapsuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Käykö useinkin näin, että lähettämisen jälkeen viesti ei vaan ilmesty saitille? On ihan pikkuisen ärsyttävää, että muotoilet pitkään viestiä aiheeseen liittyen ja joku moderaattori tukkii tien.

Ei käy. Samalla kirjoitan ketjun aiheeseen liittyen että niin surullista kuin onkin perheensä menettäminen, voi ajatella että suurempi tuska olisi ollut jäädä roskaämpäriksi. Iloita voi omasta viisaudesta, empatiasta ja selviämisestä.

Tässä on klassinen esimerkki syntipukista pahimmillaan. Persoonallisuushäiriöiset vanhemmat kuvittelivat, että lapsi on niin häiriintynyt, että lasta ei voi viedä neuvolaan, hammaslääkäriin, kouluun tai mihinkään, että kukaan ei huomaisi miten "häiriintynyt" lapsi on. Eräässä tietämässäni tapauksessa narsistiäiti sairastutti myös tämänkaltaisella toiminnalla lapsensa, ja yhä edelleen kun lapset ovat jo aikuisia, "auttaa" lastaan arkiasioissa kun tämä ei pärjää itse, ja ettei kukaan huomaisi hänen olevan "häiriintynyt". On myös onnistunut saamaan lapsensa uskomaan, että jos lapsensa eivät pidä kulissia yllä, menevät nämä täysin sekaisin ja kaikki muut saavat tietää miten häiriintyneitä ovat. Aikuiset lapset sitten pitävät tätä kulissia yllä ja näyttelevät äitinsä heille keksimien roolien mukaista elämää ja altistavat omat lapsensa tämän isovanhemman vaikutuksen alle, ja lasten pitäisi elää samaa täydellisen perheen näytelmää, jossa kyseinen isovanhempi roolittaa kaikki ja toimii ajatuspoliisina.   https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005639849.html

Käy sääliksi toi poika. Vanhemmat ovat projisoineet häneen omaa pahaa oloaan.

Kommenttisi ei varmaan ole hävinnyt, etsi sitkeästi.

Pohdin, kuinka tuskaista on uhrilla jos hänen "avunhuutonsa" kielletään. Lapsi yrittää ilmeillään kertoa, että vanhempi valehtelee hänestä. Vierestä lapsi seuraa, kun aikuista uskotaan ja tuetaan. Nuorta syytetään valehtelijaksi ja ongelmaiseksi, jos hän uskaltaa avata suunsa kotioloista. Terapeutti ei ole erikoistunut narsismiin, eikä siten ymmärrä asiakkaan ongelmaa. Mistä hiivatista uhri voi saada apua ajoissa, ellei ympäristö tunnista narsismin piirteitä?

Psykoterapetti -kirjailija Katriina järvisen mukaan totean että vanhempien virheitä vähätellessä tai kokonaan kiellettäessä sieluun tulee syvä naarmu.

Up

Up

Onko muita, jotka ovat psyykkisesti täysin selviytyneet aikuisena syntipukin roolista, siitä huolimatta, että ovat olleet erittäin pahanlaatuisen narsistiäidin "kasvattamia", kokeneet todella rankkaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan, jonka seurauksena pahat masennukset, post-traumaattinen stressioireyhtymä, vuosia jatkuneet itsemurha-ajatukset ja yksi itsemurhayritys jne jne omat sisarukset käännytetty vastaan pahoinpitelemään ja syyttämään kaikesta, aina musta lammas, syntipukki, vaikka olisi todella kiltti, herkkä ja empaattinen ihminen? Ja silti selvinnyt tästä kaikesta ja nyt keski-ikäisenä elää täysin normaalia elämää, käy töissä, hyvät ihmissuhteet jne.?

Jos on muita niin laita shout out! <3

Sanouduin irti jo vuosia sitten koko porukasta. Toinen vanhempani on kaiken pahan alku ja juuri. Onnistui saastuttamaan koko suurperheen mielisairaudellaan ja teki siitä narsistisen temmellyskentän.

Minä olin pesueen pienin ja jotenkin haurain, kun muut oli kovaluisia tappelijoita, niin minä en pitänyt aggressiivisuudesta enkä riitelemisestä.

Tuo ilmapiiri rasitti toisinaan lapsenmieltäni aivan uupumisen tunteeseen saakka. Minua tallottiin, koska olin liian heikko pitämään puoliani ja eräät yksilöt olivat oikein super pirullisia riistääkseen minulta itsetuntoni, ja niin myös tapahtui.

Olen varma että määränpääni on itsemurha. Olen totaalisessa umpparissa elämäni suhteen.

En pysty elättämään itseäni enkä tarjoamaan itselleni itsenäistä elämää. Jotain nepsy-piirteitä minussa taitaa olla, mutta ei diagnoosia.

En pärjää ihmisten kanssa. Pitävät liian outona. Työpaikoista ja opiskelupaikoista olen lähtenyt pian, kun minussa on kai joku "saa potkia-leima"..

Muutenkin kaikki ahdistukset ja masennukset invalidisoiva entisestään. Pahentuneet vanhemmiten.

Itsetuntoni on siis täysin olematon.

Puoliso sentään löytyy, ja se onkin ainoa turvalauttani tässä myrskyssä.. Mutta miten kauan lautta kestää...

Onnistuin aikoinaan käsittelemään sen sairaan vanhempani ulos kuvioistani, eikä hän ole enää minulle kuin vieras henkilö menneisyydestäni. Mutta sisarusteni julmuus selvisi minulle, lopullisesti, kun otin etäisyyden heihin.

He jäivät päähäni kummittelemaan. Niiden solvaavat äänet nousevat pintaan minua aina tuomitsemaan, kun koen epäonnistuvani tai haluaisin yrittää jotain.

En ymmärrä miten se tilanne keikahti päässäni niin totaalisen ympäri. Kun yhdestä pääsin, niin sain monta tilalle.

Heillä muilla on työpaikat, perheet, ystävät, harrastukset..

Minä, hyvä kun pystyn käymään ruokakaupassa...

Vierailija kirjoitti:

Meillä sisko nosti uudestaan ja uudestaa esille sitä, miten olemme kokeneet lapsuudenperheen. Veli ja minä kerroimme, miten me sen koimme eli miten sisko kiusasi, valehteli, varasti, rikkoi tavaroitamme, toimi kaikin tavoin törkeästi teininä - ja mitä saimme vastaukseksi. Että me muistamme väärin, hän oli väärinymmärretty ja hänen selkänsä takana puhuttiin pahaa. Hän oli viattomin, me muut väärässä.

Äiti oli samaa mieltä siitä, että sisko oli täysin rajaton, kieltäytyi käymästä psykologilla, koulukiusaaja (tästä on ihan dokumentoitua aineistoa) ja teininä karkaili ties kenen matkaan. Apua haettiin, mutta sisko ei ottanut sitä vastaan.

Nyt sisko on keksinyt, että vika oli lapsuudenperheen dynamiikassa, vaikka tosiasiassa hänen ongelmiensa pääsyyllinen löytyy peilistään.

Kertomasi perusteella on mahdotonta päätellä kuka on varmasti se "syyllinen". On hyvin mahdollista, että siskosi on perheesi syntipukki ja siksi oireillut pahasti. On toki mahdollista, että sinun näkemyksesi on tosi. Narsistihan manipuloi koko perhettä niin tehokkaasti ettei todellisuutta enää nähdä. Sinä patologisoit siskoasi kovasti, mutta et avaa itseesi ja muihin perheenjäseniisi kohdistettuja syytöksiä. Muista, että lapsi ei ikinä ole syyllinen perheen huonoon oloon. Äitisi ei kuulosta järin hyvältä vanhemmalta, jos sysää kaiken syyn oman lapsensa niskoille. Rajojen asettaminen oli hänen vastuullaan. Ja äitisi puhuu selvästi pahaa siskostanne teille muille. Terve vanhempi ei toimi siten. Kuulostaa minun korviini siltä, että sinä elät vanhempiesi luomassa narsistisessa rinnakkaistodellisuudessa ja teidät on aivopesty tehokkaasti. Yksikään narsisti ei nimittäin ota asioita puheeksi niin kuin siskosi on tehnyt. Narsisti syyttää sokeasti muita eikä kyseenalaista sairasta perhedynamiikkaa. Narsisti ei yksinkertaisesti välitä mistään. Sinun kannattaisi pohtia omaa osaasi perhedraamassa ja ottaa etäisyyttä, jotta näkisit totuuden. Se, joka ei mene itseensä on usein irtaantunut todellisuudesta ja sanoisin, että silloin itse varsin narsistinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla narsismia lapsuudenperheessään kokeneiden kokemuksista enkä jauhaa narsistien kanssa. Onko ketään paikalla?

 

Tässä yks narsistin lapsi. En kylläkään halua keskustella asiasta julkisella foorumilla, koska aikanaan sain vertaistukea muualta paikasta jonne  ei kirjautumatta edes päässyt lueskelemaan.

Täällä  ketjut täyttyvät trolleista ja pahaa hiuspäivää potevista ihan liikaa jotta asiallista keskustelua olisi ja lisäksi  motiiviasi tiedon hankkimiseen ja keskustelun aloittamiseen en tiedä.

Jos sua todella aihe kiinnostaa etkä  ole vain sos.poken perässä, mene sinne missä niitä uhreja on enemmän.Itse olen jo toipunut ja mennyt eteenpäin.

Kenties joku toinen haluaa keskustella ja tämä on hänelle ainoa mahdollinen paikka. Maailmahan ei pyöri ympärilläsi. Empatiaa kehiin, narsistin lapsi. Kuulostat aika katkeralta ja purat sen viattomiin ihmisiin.

Dynamiikka, dynaaminen. Inhokkisanat.