Poikani joutui putkaan

Vierailija kirjoitti:

Kysyit vaikuttaako tuomio normaaliin elämään.Kyllä ! Suurin osa työnantajista ei palkkaa työntekijää ,jonka turvallisuusselvityksessä esim.merkintä rikosrekisteristä

Poika saattaa syrjäytyä kokonaan kunnollisista työpaikoista ja päätyä tuolla taustalla kansanedustajaksi tai jopa pormestariksi.

Toivottavasti poika saa linnassa saman kohtelun, ja oppii paremmille tavoille. Pitkä tuomio olisi nyt tarpeen, ettei jää kierre päälle.

Tyyppi joka potkii maassa makaavaa päähän ansaitsee linnaa

Poikani joutui putkaan...

Poikani joutuu linnaan....

Vierailija kirjoitti:

Tyyppi joka potkii maassa makaavaa päähän ansaitsee linnaa

Tyyppi joka potkii maassa makaavaa päähän ansaitsee kuurmootusta, tollane luuseri potkija saa joukolla tur*paan. Mulukku.

Sääliksi käy ap:ta

Kaikki tuttavas tulee tietämään asiasta kun häkki heilahtaa..

Siellä poikas saa lisää kivoja kavereita

Ap..tuut käymään linnassa katsomassa poikaasi.

Etsi muita naisia joiden miehiä ja poikia vankilassa.

Tarvitset vertaistukea.

Olet whitetrashiä..

Suosittelen röökin polton aloitusta ja rystystatuointeja ,että sovit joukkoon

Ap suvussasi on varmaan agressiivisuutta?

Mistä poika on perinyt väkivaltaisen käytöksen.?

Opetitteko puolustautumaan lyömällä?

Voimia aP:lle

Poikani on syyllistynyt kotirauhanrikkomiseen, törkeään pahoinpitelyyn ja lievään pahoinpitelyyn ja joutuu pian siitä oikeuteen. Hänellä ei ole ketään kavereita enää eikä oikeastaan muita tukemassa kuin minä hänen äitinsä. Kaikki muut pitävät häntä vaarallisena ja kamalana rikollisena ja monet myös pelkäävät kohdata häntä. Äitinä aion kuitenkin seistä poikani tukena tuli sitten millainen tuomio tahansa.

Uhrin omaiset vaativat kohtuuttomia vahingonkorvauksia rikotuista tavaroistaan ja henkisestä kärsimyksistään. Tulee mieleen jo jonkinasteinen rahastuksen maku. Vaikka onhan se heille suuri strategia, mutta rajansa myös ahneudella. He jopa vaativat että minä maksaisin nuo rahat heille tuosta vaan.

Poikani on tehnyt monia muutoksia elämässään parempaan suuntaan tapahtuuneen jälkeen. Hän on jättänyt tupakan ja alkoholin ja elää muutenkin niukkaa elämää. Mutta ihmisten halveksunta ja välttely ovat raskasta hänelle. Hän itse ei teoistaan muista mitään kun oli niin humalassa ja se tässä raskainta onkin tajuta että on tehnyt pahaa vaikka ei muista mitään. Vastapuoli ei edelleenkään voi ymmärtää että ihminen voi tehdä asioita ettei muista niitä. He sanovat että kyllä poika muistaa, mutta ei halua muistaa. Ja väittävät ties mitä asioita jotka eivät pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Voimia aP:lle

Poikani on syyllistynyt kotirauhanrikkomiseen, törkeään pahoinpitelyyn ja lievään pahoinpitelyyn ja joutuu pian siitä oikeuteen. Hänellä ei ole ketään kavereita enää eikä oikeastaan muita tukemassa kuin minä hänen äitinsä. Kaikki muut pitävät häntä vaarallisena ja kamalana rikollisena ja monet myös pelkäävät kohdata häntä. Äitinä aion kuitenkin seistä poikani tukena tuli sitten millainen tuomio tahansa.

Uhrin omaiset vaativat kohtuuttomia vahingonkorvauksia rikotuista tavaroistaan ja henkisestä kärsimyksistään. Tulee mieleen jo jonkinasteinen rahastuksen maku. Vaikka onhan se heille suuri strategia, mutta rajansa myös ahneudella. He jopa vaativat että minä maksaisin nuo rahat heille tuosta vaan.

Poikani on tehnyt monia muutoksia elämässään parempaan suuntaan tapahtuuneen jälkeen. Hän on jättänyt tupakan ja alkoholin ja elää muutenkin niukkaa elämää. Mutta ihmisten halveksunta ja välttely ovat raskasta hänelle. Hän itse ei teoistaan muista mitään kun oli niin humalassa ja se tässä raskainta onkin tajuta että on tehnyt pahaa vaikka ei muista mitään. Vastapuoli ei edelleenkään voi ymmärtää että ihminen voi tehdä asioita ettei muista niitä. He sanovat että kyllä poika muistaa, mutta ei halua muistaa. Ja väittävät ties mitä asioita jotka eivät pidä paikkaansa.

Ap:n poika on potkinut toista päähän.Eiköhän uhri ole korvauksensa ansainnut

Hei!! Näin itse huumeongelmaisena (nykyään raitis), skitsofreenisenä ja raivokohtaus-alttiina voin kertoa kuinka tärkeää on, kun oma äiti tukee eikä hylkää! Mulla on hyvät välit säilynyt perheeseen ja sukulaisiin vaikka meni vuosia että ei ollut selvää päivää ja aloittaessa tien raittiuteen, meni monta vuotta tukiasunnoissa ja laitoksissa ja silloinkin päihteidenkäyttö oli välillä ongelma (kesti yli kolme vuotta päästä nykytilanteeseen, jossa hallitsee päihdehimonsa). Kavereitakin on, sekä aviomies ja lemmikkejä. Voin kuvitella, että pojallasi on vaikeaa ilman kavereita.. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että aina on ollut myös kavereita tukemassa (muita mielenterveys ja/tai päihdekuntoutujia enimmäkseen).

Mulla on valtava arvostus mun perhettä kohtaan, koska he eivät mua ole hylänneet vaan pyrkineet tukemaan ja auttamaan eteenpäin. Äiti oli ennen se, jolle ihan ensimmäisenä kerroin kaikista uusista hankaluuksista ja edistymisistä. Nykyäänkin pidän äidin ajantasalla vaikka aviomies on se, joka kuulee/näkee/huomaa ensin kaiken.

Mä en osaa kuvitella, miten paljon olen huolta muille aiheuttanut ja miten kamalan rankkaa mun äidillä ja isällä on ollut.. Mun vanhemmat on ihan mahtavia, en vois parempia toivoakaan. Äiti muistaa aina kehua, jos yritän edes. Ja äiti osaa olla musta jopa ylpeä!!! Esimerkiksi kun rikoin viikko taaksepäin vuokra-asuntoni ikkunan ja oven, äiti kertoi olevansa ylpeä, etten vahingoittanut itseäni. Muistan, kun äiti n. vuosi sitten sanoi näin: "mitä teetkin niin me ollaan isän kanssa susta ylpeitä, jos pysyt erossa päihteistä". Nytkin meinaa alkaa itkettämään, koska niin mahtavalta tuollainen lause tuntuu.

Sä olet hyvä äiti!! Jokainen on ansainnut äidin, joka ei hylkää. Ja olen varma, että poikasi arvostaa sinun rakkauttasi äärettömän paljon.

Oikein teet kun tuet, poikasi on tekonsa tehnyt ja rangaistuksensa tulee saamaan, nyt vain eteenpäin elämässä. J

Muuten voi olla hyväkin, että joutuu linnaan. Saattaa auttaa päihteettömyyteen.

Kerro pojallesikin terveiset tältä palstalta. Hänen on hyvä tietää, että kaikki eivät tuomitse ihmistä vaikka teko olisikin huono. Pelkoa väkivaltaisen maine aina herättää, sille ei voi mitään. Vaikka täällä Suomessa melkein jokainen tuntee ainakin yhden, joka on normaalisti mitä kiltein mutta humalluttuaan väkivaltainen.

Täällähän on aivan ihania ihmisiä, kiitos:) ap

Jos heillä olisi ollut lapsi niin äiti olisi määrätty traumaterapiaan ja mies jatkaisi yhä samaa tietä.

up

Ap on joko trolli tai vit.un huono äiti josta ei ole kasvattamaan edes lemmikkiä. Tai sitten olet itse tämä tyhmä kakara joka etsii tilaanaa vastauksia. Kärsi pa.ska🤘

Vierailija kirjoitti:

Hei!! Näin itse huumeongelmaisena (nykyään raitis), skitsofreenisenä ja raivokohtaus-alttiina voin kertoa kuinka tärkeää on, kun oma äiti tukee eikä hylkää! Mulla on hyvät välit säilynyt perheeseen ja sukulaisiin vaikka meni vuosia että ei ollut selvää päivää ja aloittaessa tien raittiuteen, meni monta vuotta tukiasunnoissa ja laitoksissa ja silloinkin päihteidenkäyttö oli välillä ongelma (kesti yli kolme vuotta päästä nykytilanteeseen, jossa hallitsee päihdehimonsa). Kavereitakin on, sekä aviomies ja lemmikkejä. Voin kuvitella, että pojallasi on vaikeaa ilman kavereita.. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että aina on ollut myös kavereita tukemassa (muita mielenterveys ja/tai päihdekuntoutujia enimmäkseen).

Mulla on valtava arvostus mun perhettä kohtaan, koska he eivät mua ole hylänneet vaan pyrkineet tukemaan ja auttamaan eteenpäin. Äiti oli ennen se, jolle ihan ensimmäisenä kerroin kaikista uusista hankaluuksista ja edistymisistä. Nykyäänkin pidän äidin ajantasalla vaikka aviomies on se, joka kuulee/näkee/huomaa ensin kaiken.

Mä en osaa kuvitella, miten paljon olen huolta muille aiheuttanut ja miten kamalan rankkaa mun äidillä ja isällä on ollut.. Mun vanhemmat on ihan mahtavia, en vois parempia toivoakaan. Äiti muistaa aina kehua, jos yritän edes. Ja äiti osaa olla musta jopa ylpeä!!! Esimerkiksi kun rikoin viikko taaksepäin vuokra-asuntoni ikkunan ja oven, äiti kertoi olevansa ylpeä, etten vahingoittanut itseäni. Muistan, kun äiti n. vuosi sitten sanoi näin: "mitä teetkin niin me ollaan isän kanssa susta ylpeitä, jos pysyt erossa päihteistä". Nytkin meinaa alkaa itkettämään, koska niin mahtavalta tuollainen lause tuntuu.

Sä olet hyvä äiti!! Jokainen on ansainnut äidin, joka ei hylkää. Ja olen varma, että poikasi arvostaa sinun rakkauttasi äärettömän paljon.

mun poika ei ole narkkari ja mt_potilas

Tää on vain yksittäinen moka.

Mun poika on ihana ihminen

Tilaansa*

Vierailija kirjoitti:

Ap on joko trolli tai vit.un huono äiti josta ei ole kasvattamaan edes lemmikkiä. Tai sitten olet itse tämä tyhmä kakara joka etsii tilaanaa vastauksia. Kärsi pa.ska🤘

En ole trolli ja olen kyllä ihan hyvä äiti.Ap

Yksittäinen moka ja vasta sanoit ettei ole eka kerta 😄 v.itun vammane