Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?
08.04.2018 |
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkiä sun parisuhteet on olleet? Monta parisuhdetta sulla on ollut elämäsi aikana ap?
On ollut useita parisuhteita. Pisin oli yhdeksän vuotta, lyhimmät seurustelut ovat olleet reilun vuoden. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni kirjoittaa siitä, että olennaista parisuhteessa on toisen tarvitseminen ja sen osoittaminen. Miksi sen pitää olla arjen tarvitsevuutta? Miksi se ei riitä, että tarvitsen hyvin paljon miestä tunnetason asioihin, rakkauteen, läheisyyteen ja tunnesiteeseen? Vai valitsenko miehiä, jotka eivät ole kovin hyviä tunnejutuissa vaan osaavat vain arjen juttuja, ja sitten he ahdistuvat kanssani, kun minä olen tarvitseva tunneasioissa ja he eivät osaa siihen tarvitsevuuteen (omien lukkojensa vuoksi?) vastata, ja kun he yrittävät tarjota minulle arjen tarvitsemista niin he kokevat että torjun heidät? Ap.
Etkö ymmärrä ettet voi valita pelkkiä rusinoita pullasta? Se mitä sinä tarvitset, on muuta kuin mies tarvitsee. Olet itsenäinen nainen joka haluaa vain satunnaisen kumppanin kun kaipaat kainaloa. Suurin osa haluaa parisuhteen jossa jaetaan arkea! Ollaan valmiita kärsimään toisen outoja tapoja esim. Ostetaan hylly eikä sitä asennetta heti vaikka itseä asia ärsyttäisi ja itsenäisenä eläessä asia olisi hoidettu heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Alan ymmärtää. Miehesi ovat ajatelleet esimerkiksi parisuhteen rahoista eri tavalla kuin sinä. Et ilmeisesti ajattele kaiken olevan yhteistä? Silloin kannattaa tehdä se selväksi jo alkuunsa miehen kanssa. Monet ihmiset pitävät parisuhteessa rahoja yhteisenä enkä ihmettele yhtään että jos kysymättä tilaat jonkun asennuspalvelun jos mies olisi sen itsekin saanut asennettua niin hän pahastuu.
Muutenkin teksteistäsi saa vähän sen kuvan että olet täällä lähinnä puolustelemassa itsenäisyyttäsi ja hakemassa vahvistusta sille että et ole itse syyllinen suhteidesi kariutumiseen, etkä suinkaan oikeasti kysymässä mitä teet väärin. Sen verran hanakasti puolustaudut ja Olet selvästi päättänyt ettei sinussa ole vikaa.
Olen itsekin itsenäinen nainen eikä minua kukaan komentele, mutta ei ole koskaan ollut tuollaisia ongelmia. Ei ole väärin olla itsenäinen, mm parisuhde on monelle kuitenkin eräänlaista sulautumista ja yhteen hiileen puhaltamista. Siinä korostat neuvottelua ym, mutta ei oikeastaan kuulosta siltä että olisit kovin hyvä neuvottelija tai kompromissien tekijä, ellei niitä tehdä juuri niinkuin sinä haluat.
Enkä sano etteikö miehissäsikin olisi ollut vikaa varmasti, tai siis sitä että ette vain sovi yhteen.
Anteeksi että sanon näinkin suoraan, mutta sinusta saa vähän tympeän kuvan. Ehkä vähättelet miehiäsi huomaamattasi vähän samaan tyyliin kuin joitakin muita keskustelijoita täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään haluat ottaa vastaan nyt noita näkemyksiä, niin lue koko ketjun kommentit avoimin mielin.
Onko ongelma siinä että et meinaa löytää sellaista miestä, joka haluaa juuri sinunkaltaista itsenäistä naista?
Korosta tuota itsenäisyysseikkaa haku-ilmoituksissasi, ensitapaamisissa jne.
Ensitapaamisissa kerron paljonkin itsestäni, mukaan lukien sen että harrastan yksin matkustelua, että panostan paljon uraani, että olen kasvanut ympäristössä, joka on pakottanut minut selviämään kaikesta yksin jne. Olen hyvin avoin ihminen ja kerron noista kaikista suoraan. Ap.
Osaatko lukea miesten reaktioita tähän? Jos siihen tulee joojoo-vastauksia, mutta mies ei kummemmin tartu niihin eikä ala esim. innostuneesti kertoa omia vastaavia juttujaan, se kertoo jo paljon (= mies yrittää päästä toisille treffeille, mutta pitää itseään ja persoonaansa piilossa, koska epäilee ettei toisia treffejä tule jos hän olisi rehellinen). Kysytkö miehiltä, minkälaisiin haasteisiin heidän aiemmat suhteensa ovat päättyneet? Sekin kertoo paljon. Itse kysyin ja toki myös kerroin omista suhteistani tästä näkökulmasta.
t. 88
Osut varmaan oikeaan tuossa, että miehet ei tartu noihin juttuihini erityisemmin vaan ovat "joo-joo". En ole tullut ajatelleeksi, että se tarkoittaisi, että yrittävät pitää omaa persoonaansa piilossa päästäkseen toisille treffeille. Yritän itse kovin aina kysellä miehiltä asioita, jotka paljastaisivat heidän persoonaansa, mutta nyt kun kysyt niin monen kanssa on tainnut olla niin, että he eivät oikein kerro mitään. Olen ajatellut, että se on joku juttu, että he ovat ujoja tms mutta ehkä se onkin ollut yritystä piilottaa oma persoona varmistaakseen jatko.
Olen kaikilta kysynyt mihin heidän edelliset suhteet on päättyneet ja mitä he aikovat uusissa suhteissa sen pohjalta tehdä toisin. Yleensä olen saanut tähän vastaukseksi hölmistyneen ilmeen :D ja kommentin, että eivät he koskaan tuollaisia asioita ole ajatelleet ja että miehet ovat huonoja analysoimaan ihmissuhteita.
Ap.
Ok. Minä en viimeksi sinkkuna ollessani lähtenyt edes tapaamaan tämän sarjan miehiä (asian kun tosiaan sai selvitettyä Tinderissä jo ennen ensimmäistä tapaamista). Näillekin miehille ihan varmasti löytyy ottajansa, mutta se en ole minä. :D Minun seurassani viihtyy sellainen mies, joka kehittää itseään ihmisenä tietoisesti ja aktiivisesti, ja on rakentanut itselleen terveen itseluottamuksen. Sellaisen, joka ei perustu siihen että ollaan "normaaleja" tai muiden kanssa mahdollisimman samankaltaisia. Tuo miehiltä saamasi vastaus viittaa siihen, että he kuuluvat noihin laumasieluilijoihin. Totta kai sellaiselle tekee tiukkaa elää suhteessa naisen kanssa, joka osittain ei sovi normeihin. He eivät yleensä myöskään kykene opettelemaan uudenlaista asennoitumista, koska eivät ole tottuneet kyseenalaistamaan itseään ja ajatusmallejaan. Siksi en tuhlaa aikaani heihin.
t. 88
Minusta kuullostat aivan normaalilta ja itsenäiseltä ihmiseltä. Samaistun suhun ja koen olevani aika samanlainen. Mun kokemuksen mukaan itsenäinen ihminen tarvitsee toisen itsenäisen ihmisen siihen rinnalle. Sellaisen, jota tosiaan ei haittaa se itsenäisyys ja joka ymmärtää sen, ettei sitä toista tarvita joka asian hoitamisessa. Ei kaikkia elämänalueita tarvitse parisuhteessa jakaa ja olla joka tilanteessa niinku paita ja peppu. Hanki itsenäisempi mies, jolla on terve itsetunto ja jolla on myös oma elämä jota toteuttaa. Sitten nauttikaa niistä yhteisistä hetkistä ja niistä elämänalueista, jotka jaatte keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään haluat ottaa vastaan nyt noita näkemyksiä, niin lue koko ketjun kommentit avoimin mielin.
Onko ongelma siinä että et meinaa löytää sellaista miestä, joka haluaa juuri sinunkaltaista itsenäistä naista?
Korosta tuota itsenäisyysseikkaa haku-ilmoituksissasi, ensitapaamisissa jne.
Ensitapaamisissa kerron paljonkin itsestäni, mukaan lukien sen että harrastan yksin matkustelua, että panostan paljon uraani, että olen kasvanut ympäristössä, joka on pakottanut minut selviämään kaikesta yksin jne. Olen hyvin avoin ihminen ja kerron noista kaikista suoraan. Ap.
Osaatko lukea miesten reaktioita tähän? Jos siihen tulee joojoo-vastauksia, mutta mies ei kummemmin tartu niihin eikä ala esim. innostuneesti kertoa omia vastaavia juttujaan, se kertoo jo paljon (= mies yrittää päästä toisille treffeille, mutta pitää itseään ja persoonaansa piilossa, koska epäilee ettei toisia treffejä tule jos hän olisi rehellinen). Kysytkö miehiltä, minkälaisiin haasteisiin heidän aiemmat suhteensa ovat päättyneet? Sekin kertoo paljon. Itse kysyin ja toki myös kerroin omista suhteistani tästä näkökulmasta.
t. 88
Osut varmaan oikeaan tuossa, että miehet ei tartu noihin juttuihini erityisemmin vaan ovat "joo-joo". En ole tullut ajatelleeksi, että se tarkoittaisi, että yrittävät pitää omaa persoonaansa piilossa päästäkseen toisille treffeille. Yritän itse kovin aina kysellä miehiltä asioita, jotka paljastaisivat heidän persoonaansa, mutta nyt kun kysyt niin monen kanssa on tainnut olla niin, että he eivät oikein kerro mitään. Olen ajatellut, että se on joku juttu, että he ovat ujoja tms mutta ehkä se onkin ollut yritystä piilottaa oma persoona varmistaakseen jatko.
Olen kaikilta kysynyt mihin heidän edelliset suhteet on päättyneet ja mitä he aikovat uusissa suhteissa sen pohjalta tehdä toisin. Yleensä olen saanut tähän vastaukseksi hölmistyneen ilmeen :D ja kommentin, että eivät he koskaan tuollaisia asioita ole ajatelleet ja että miehet ovat huonoja analysoimaan ihmissuhteita.
Ap.
Ok. Minä en viimeksi sinkkuna ollessani lähtenyt edes tapaamaan tämän sarjan miehiä (asian kun tosiaan sai selvitettyä Tinderissä jo ennen ensimmäistä tapaamista). Näillekin miehille ihan varmasti löytyy ottajansa, mutta se en ole minä. :D Minun seurassani viihtyy sellainen mies, joka kehittää itseään ihmisenä tietoisesti ja aktiivisesti, ja on rakentanut itselleen terveen itseluottamuksen. Sellaisen, joka ei perustu siihen että ollaan "normaaleja" tai muiden kanssa mahdollisimman samankaltaisia. Tuo miehiltä saamasi vastaus viittaa siihen, että he kuuluvat noihin laumasieluilijoihin. Totta kai sellaiselle tekee tiukkaa elää suhteessa naisen kanssa, joka osittain ei sovi normeihin. He eivät yleensä myöskään kykene opettelemaan uudenlaista asennoitumista, koska eivät ole tottuneet kyseenalaistamaan itseään ja ajatusmallejaan. Siksi en tuhlaa aikaani heihin.
t. 88
Minäkin aikoinaan päätin, että en lähde edes tapaamaan sellaisia miehiä, vaan suostun tapaamaan vain niitä miehiä, jotka kehittää itseään (luonnettaan, persoonaansa) aktiivisesti ja ovat rakentaneet itselleen terveen itseluottamuksen. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, että hakemassani ikäluokassa (30-40) tällä alueella ei sellaisia ole lapsettomina liikkeellä ollenkaan ainakaan nettideitissä, niin oli pakko luopua siitä kriteeristä ja alkaa tavata miehiä avoimemmin mielin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Älä sitten kysy neuvoa, mutta KERRO, mitä aiot tehdä. Pesukoneen asennusesimerkki ei ole hyvä, koska tosi-itsenäinen olisi tietenkin asentanut se itse, olipa sitten mies tai nainen. Et siis siinä vaiheessa vielä tuntenut miestä tarpeeksi hyvin tietääksesi, että hän haluaa tehdä sellaiset työt itse.
Niin raha-asioissa, remonteissa kun muussakin on hyvä keskustella. Itse kukin voi tietenkin käyttää rahansa miten tahtoo, jos siitä ei ole erityisesti pulaa. Yksi parisuhteen perusasioista on se, että on samanlainen käsitys rahankäytöstä. Ei tule mitään, jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlari. Näistä on hyvä keskustella etukäteen ennen yhteen muuttamista.
Miten niin tosi-itsenäinen ihminen olisi asentanut sen itse? Mä olen itsenäinen luonteeltani, mutta epäkäytännöllinen kädentaidoissa, ja mulle 100% default on tilata asennus (sama miehelläni). Mulle ei olisi tullut ikinä mieleenkään että puoliso haluaisi *neuvotella* siitä, tilataanko asennus vai asentaako hän koneen, varsinkin jos maksaisin asennuksen itse. Jos mun mies tilaisi koneen, kone tulisi paikalle ja toimisi niin miksi ihmeessä mä alkaisin vängätä tän prosessin yksityiskohdista? Eikö ihmisillä oikeasti ole parempaa tekemistä?
Olen kyllä muutenkin ap:n puolella tässä. Minusta tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen kuuluu tulla ihmisen sisältä, ei se ole toisen ihmisen tehtävä tuottaa sitä ulkopuolelta tällaisilla konkreettisilla asioilla. Tai itse en haluaisi sellaista suhdetta. Musta olisi kurjaa jos mies olisi mun kanssa siksi, että tarvitsee mua joihinkin käytännön asioihin.
Tosin ehkä ap ilmaisee asiat jotenkin turhan riidanhaluisesti miehille. Sitä voisi ehkä miettiä.Kun mies yrittää sanella ja määrätä minulle miten minun pitää toimia, niin silloin varmaan vastaan riidanhaluisella äänellä. Kun minua yrittää alistaa, niin reagoin siihen aika vahvasti. Jos taas asian esittää minulle ilman alistamista ja määräilyä, niin reagoin sopuisasti ja lempeästi. Luulen, että olen valinnut miehiä, jotka yrittävät jostain syystä alistaa minua. Tiedän, että on paljon miehiä, jotka eivät sellaista yrittäisi. Jostain syystä valitsen väärin.
Mutta tuosta pyykkikoneen asennuksesta. Olen varakkaasta perheestä ja hyvätuloinen. Tämän vuoksi ratkaisen monet arjen tilanteet tilaamalla niihin jonkun palvelun. Sellaiseen opin lapsuudenkodissani. En ole koskaan edes nähnyt, että joku asentaisi itse pyykkikoneen. Siksikään minulle ei ehkä tule mieleen neuvotella tuollaisista, koska 100% default on se asennus. Nyt täällä joku kirjoitti minulle aiemmin, että loukkasin miestä pahasti kun tilasin sen asennuksen. En minä tarkoittanut loukata, toimin vain niin kuin vauvasta saakka olen oppinut että kuuluu toimia. Varmaan olen sitten sellainen, joka tahattomasti aiheuttaa väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia eikä edes ymmärrä loukanneensa. Ap.
Mutta huomaatko loukanneesi? Vaikka et siis ymmärrä havaintoasi. Eli etkö usko silmiäsi vai eivätkö silmät näe alun perinkään mitään outoa? Ovatko miehet mielestäsi olleet normaaleja tunneilmaisultaan, vaiko sellaisia, joista ei ota selvää alun perinkään. Joistain on toki vaikeampi nähdä, mitä mielessä liikkuu. Tai siis aika monestakin... Mutta ei jokaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuullostat aivan normaalilta ja itsenäiseltä ihmiseltä. Samaistun suhun ja koen olevani aika samanlainen. Mun kokemuksen mukaan itsenäinen ihminen tarvitsee toisen itsenäisen ihmisen siihen rinnalle. Sellaisen, jota tosiaan ei haittaa se itsenäisyys ja joka ymmärtää sen, ettei sitä toista tarvita joka asian hoitamisessa. Ei kaikkia elämänalueita tarvitse parisuhteessa jakaa ja olla joka tilanteessa niinku paita ja peppu. Hanki itsenäisempi mies, jolla on terve itsetunto ja jolla on myös oma elämä jota toteuttaa. Sitten nauttikaa niistä yhteisistä hetkistä ja niistä elämänalueista, jotka jaatte keskenään.
Sellaisen suhteen haluaisin. Mutta en tiedä mistä sellaisen löydän. Haluaisin miehen, jolla on terve itsetunto, joka on itsenäinen eikä halua jakaa parisuhteessa kaikkia elämänalueita vaan sallii minulle tietyt omat jutut ja haluaa itsellään pitää tietyt omat juttunsa. Sitten voisimme yhdessä nauttia yhteisistä jutuista. Mistä tällaisia miehiä löytää? Minulla on ystäväpiirissä heitä kyllä, mutta ovat olleet samassa parisuhteessa jo melko nuoresta saakka. Ap.
Ota yh-mies jolla lapset vuoroviikoin ja oma arki. Saat tunnetarpeesi tyydytettyä kun miehellä on vapaa viikko ja miehellä on kiire huolehtia omasta kodista ja lapsista joten ei ehdi puuttua sinun elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Älä sitten kysy neuvoa, mutta KERRO, mitä aiot tehdä. Pesukoneen asennusesimerkki ei ole hyvä, koska tosi-itsenäinen olisi tietenkin asentanut se itse, olipa sitten mies tai nainen. Et siis siinä vaiheessa vielä tuntenut miestä tarpeeksi hyvin tietääksesi, että hän haluaa tehdä sellaiset työt itse.
Niin raha-asioissa, remonteissa kun muussakin on hyvä keskustella. Itse kukin voi tietenkin käyttää rahansa miten tahtoo, jos siitä ei ole erityisesti pulaa. Yksi parisuhteen perusasioista on se, että on samanlainen käsitys rahankäytöstä. Ei tule mitään, jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlari. Näistä on hyvä keskustella etukäteen ennen yhteen muuttamista.
Miten niin tosi-itsenäinen ihminen olisi asentanut sen itse? Mä olen itsenäinen luonteeltani, mutta epäkäytännöllinen kädentaidoissa, ja mulle 100% default on tilata asennus (sama miehelläni). Mulle ei olisi tullut ikinä mieleenkään että puoliso haluaisi *neuvotella* siitä, tilataanko asennus vai asentaako hän koneen, varsinkin jos maksaisin asennuksen itse. Jos mun mies tilaisi koneen, kone tulisi paikalle ja toimisi niin miksi ihmeessä mä alkaisin vängätä tän prosessin yksityiskohdista? Eikö ihmisillä oikeasti ole parempaa tekemistä?
Olen kyllä muutenkin ap:n puolella tässä. Minusta tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen kuuluu tulla ihmisen sisältä, ei se ole toisen ihmisen tehtävä tuottaa sitä ulkopuolelta tällaisilla konkreettisilla asioilla. Tai itse en haluaisi sellaista suhdetta. Musta olisi kurjaa jos mies olisi mun kanssa siksi, että tarvitsee mua joihinkin käytännön asioihin.
Tosin ehkä ap ilmaisee asiat jotenkin turhan riidanhaluisesti miehille. Sitä voisi ehkä miettiä.Kun mies yrittää sanella ja määrätä minulle miten minun pitää toimia, niin silloin varmaan vastaan riidanhaluisella äänellä. Kun minua yrittää alistaa, niin reagoin siihen aika vahvasti. Jos taas asian esittää minulle ilman alistamista ja määräilyä, niin reagoin sopuisasti ja lempeästi. Luulen, että olen valinnut miehiä, jotka yrittävät jostain syystä alistaa minua. Tiedän, että on paljon miehiä, jotka eivät sellaista yrittäisi. Jostain syystä valitsen väärin.
Mutta tuosta pyykkikoneen asennuksesta. Olen varakkaasta perheestä ja hyvätuloinen. Tämän vuoksi ratkaisen monet arjen tilanteet tilaamalla niihin jonkun palvelun. Sellaiseen opin lapsuudenkodissani. En ole koskaan edes nähnyt, että joku asentaisi itse pyykkikoneen. Siksikään minulle ei ehkä tule mieleen neuvotella tuollaisista, koska 100% default on se asennus. Nyt täällä joku kirjoitti minulle aiemmin, että loukkasin miestä pahasti kun tilasin sen asennuksen. En minä tarkoittanut loukata, toimin vain niin kuin vauvasta saakka olen oppinut että kuuluu toimia. Varmaan olen sitten sellainen, joka tahattomasti aiheuttaa väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia eikä edes ymmärrä loukanneensa. Ap.
Mutta huomaatko loukanneesi? Vaikka et siis ymmärrä havaintoasi. Eli etkö usko silmiäsi vai eivätkö silmät näe alun perinkään mitään outoa? Ovatko miehet mielestäsi olleet normaaleja tunneilmaisultaan, vaiko sellaisia, joista ei ota selvää alun perinkään. Joistain on toki vaikeampi nähdä, mitä mielessä liikkuu. Tai siis aika monestakin... Mutta ei jokaisesta.
En välttämättä huomaa loukanneeni, jos olen loukannut. Ystävissäni kyllä huomaan. Mutta nämä seurustelukumppanimieheni eivät mielestäni ole näyttäneet loukkaantumistaan suoraan vaan ovat esim. aloittaneet parin päivän päästä mykkäkoulun enkä ole osannut yhdistää sitä johonkin pesukoneen asennukseen toissapäivänä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään haluat ottaa vastaan nyt noita näkemyksiä, niin lue koko ketjun kommentit avoimin mielin.
Onko ongelma siinä että et meinaa löytää sellaista miestä, joka haluaa juuri sinunkaltaista itsenäistä naista?
Korosta tuota itsenäisyysseikkaa haku-ilmoituksissasi, ensitapaamisissa jne.
Ensitapaamisissa kerron paljonkin itsestäni, mukaan lukien sen että harrastan yksin matkustelua, että panostan paljon uraani, että olen kasvanut ympäristössä, joka on pakottanut minut selviämään kaikesta yksin jne. Olen hyvin avoin ihminen ja kerron noista kaikista suoraan. Ap.
Osaatko lukea miesten reaktioita tähän? Jos siihen tulee joojoo-vastauksia, mutta mies ei kummemmin tartu niihin eikä ala esim. innostuneesti kertoa omia vastaavia juttujaan, se kertoo jo paljon (= mies yrittää päästä toisille treffeille, mutta pitää itseään ja persoonaansa piilossa, koska epäilee ettei toisia treffejä tule jos hän olisi rehellinen). Kysytkö miehiltä, minkälaisiin haasteisiin heidän aiemmat suhteensa ovat päättyneet? Sekin kertoo paljon. Itse kysyin ja toki myös kerroin omista suhteistani tästä näkökulmasta.
t. 88
Osut varmaan oikeaan tuossa, että miehet ei tartu noihin juttuihini erityisemmin vaan ovat "joo-joo". En ole tullut ajatelleeksi, että se tarkoittaisi, että yrittävät pitää omaa persoonaansa piilossa päästäkseen toisille treffeille. Yritän itse kovin aina kysellä miehiltä asioita, jotka paljastaisivat heidän persoonaansa, mutta nyt kun kysyt niin monen kanssa on tainnut olla niin, että he eivät oikein kerro mitään. Olen ajatellut, että se on joku juttu, että he ovat ujoja tms mutta ehkä se onkin ollut yritystä piilottaa oma persoona varmistaakseen jatko.
Olen kaikilta kysynyt mihin heidän edelliset suhteet on päättyneet ja mitä he aikovat uusissa suhteissa sen pohjalta tehdä toisin. Yleensä olen saanut tähän vastaukseksi hölmistyneen ilmeen :D ja kommentin, että eivät he koskaan tuollaisia asioita ole ajatelleet ja että miehet ovat huonoja analysoimaan ihmissuhteita.
Ap.
Ok. Minä en viimeksi sinkkuna ollessani lähtenyt edes tapaamaan tämän sarjan miehiä (asian kun tosiaan sai selvitettyä Tinderissä jo ennen ensimmäistä tapaamista). Näillekin miehille ihan varmasti löytyy ottajansa, mutta se en ole minä. :D Minun seurassani viihtyy sellainen mies, joka kehittää itseään ihmisenä tietoisesti ja aktiivisesti, ja on rakentanut itselleen terveen itseluottamuksen. Sellaisen, joka ei perustu siihen että ollaan "normaaleja" tai muiden kanssa mahdollisimman samankaltaisia. Tuo miehiltä saamasi vastaus viittaa siihen, että he kuuluvat noihin laumasieluilijoihin. Totta kai sellaiselle tekee tiukkaa elää suhteessa naisen kanssa, joka osittain ei sovi normeihin. He eivät yleensä myöskään kykene opettelemaan uudenlaista asennoitumista, koska eivät ole tottuneet kyseenalaistamaan itseään ja ajatusmallejaan. Siksi en tuhlaa aikaani heihin.
t. 88
Minäkin aikoinaan päätin, että en lähde edes tapaamaan sellaisia miehiä, vaan suostun tapaamaan vain niitä miehiä, jotka kehittää itseään (luonnettaan, persoonaansa) aktiivisesti ja ovat rakentaneet itselleen terveen itseluottamuksen. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, että hakemassani ikäluokassa (30-40) tällä alueella ei sellaisia ole lapsettomina liikkeellä ollenkaan ainakaan nettideitissä, niin oli pakko luopua siitä kriteeristä ja alkaa tavata miehiä avoimemmin mielin. Ap.
No, ihminen nyt vain on niin pohjimmiltaan laiska otus, että ei tee paljonkaan tavallisuudestaan poikkeavia juttuja, ellei joku sisäinen tai ulkoinen erityssyy aja siihen. Ehkä olisi riittävän hyvin, jos löytää sellaisen miehen, joka kykenee kehittymään törmätessään aapeen kaltaiseen syyhyn. Pelkohan se myös yhtenä tekijänä estää meitä estää kehittymästä. Moni mies kokee miehuutensa jatkuvasti uhanalaiseksi. Ja jästipäisen poikalapsen äitinä en enää asiaa niin kovasti ihmettele. Niin usein se uhkaava seikka on arjessa se oma äiti. Joten ne haaveet ja odotukset naista kohtaan ovat tosi ristiriitaiset alun perinkin. Ja se aluksi turvalliselta tuntunut piirre alkaakin vaikuttaa uhkaavalta, jos sitä ei kompensoi mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään haluat ottaa vastaan nyt noita näkemyksiä, niin lue koko ketjun kommentit avoimin mielin.
Onko ongelma siinä että et meinaa löytää sellaista miestä, joka haluaa juuri sinunkaltaista itsenäistä naista?
Korosta tuota itsenäisyysseikkaa haku-ilmoituksissasi, ensitapaamisissa jne.
Ensitapaamisissa kerron paljonkin itsestäni, mukaan lukien sen että harrastan yksin matkustelua, että panostan paljon uraani, että olen kasvanut ympäristössä, joka on pakottanut minut selviämään kaikesta yksin jne. Olen hyvin avoin ihminen ja kerron noista kaikista suoraan. Ap.
Osaatko lukea miesten reaktioita tähän? Jos siihen tulee joojoo-vastauksia, mutta mies ei kummemmin tartu niihin eikä ala esim. innostuneesti kertoa omia vastaavia juttujaan, se kertoo jo paljon (= mies yrittää päästä toisille treffeille, mutta pitää itseään ja persoonaansa piilossa, koska epäilee ettei toisia treffejä tule jos hän olisi rehellinen). Kysytkö miehiltä, minkälaisiin haasteisiin heidän aiemmat suhteensa ovat päättyneet? Sekin kertoo paljon. Itse kysyin ja toki myös kerroin omista suhteistani tästä näkökulmasta.
t. 88
Osut varmaan oikeaan tuossa, että miehet ei tartu noihin juttuihini erityisemmin vaan ovat "joo-joo". En ole tullut ajatelleeksi, että se tarkoittaisi, että yrittävät pitää omaa persoonaansa piilossa päästäkseen toisille treffeille. Yritän itse kovin aina kysellä miehiltä asioita, jotka paljastaisivat heidän persoonaansa, mutta nyt kun kysyt niin monen kanssa on tainnut olla niin, että he eivät oikein kerro mitään. Olen ajatellut, että se on joku juttu, että he ovat ujoja tms mutta ehkä se onkin ollut yritystä piilottaa oma persoona varmistaakseen jatko.
Olen kaikilta kysynyt mihin heidän edelliset suhteet on päättyneet ja mitä he aikovat uusissa suhteissa sen pohjalta tehdä toisin. Yleensä olen saanut tähän vastaukseksi hölmistyneen ilmeen :D ja kommentin, että eivät he koskaan tuollaisia asioita ole ajatelleet ja että miehet ovat huonoja analysoimaan ihmissuhteita.
Ap.
Ok. Minä en viimeksi sinkkuna ollessani lähtenyt edes tapaamaan tämän sarjan miehiä (asian kun tosiaan sai selvitettyä Tinderissä jo ennen ensimmäistä tapaamista). Näillekin miehille ihan varmasti löytyy ottajansa, mutta se en ole minä. :D Minun seurassani viihtyy sellainen mies, joka kehittää itseään ihmisenä tietoisesti ja aktiivisesti, ja on rakentanut itselleen terveen itseluottamuksen. Sellaisen, joka ei perustu siihen että ollaan "normaaleja" tai muiden kanssa mahdollisimman samankaltaisia. Tuo miehiltä saamasi vastaus viittaa siihen, että he kuuluvat noihin laumasieluilijoihin. Totta kai sellaiselle tekee tiukkaa elää suhteessa naisen kanssa, joka osittain ei sovi normeihin. He eivät yleensä myöskään kykene opettelemaan uudenlaista asennoitumista, koska eivät ole tottuneet kyseenalaistamaan itseään ja ajatusmallejaan. Siksi en tuhlaa aikaani heihin.
t. 88
Minäkin aikoinaan päätin, että en lähde edes tapaamaan sellaisia miehiä, vaan suostun tapaamaan vain niitä miehiä, jotka kehittää itseään (luonnettaan, persoonaansa) aktiivisesti ja ovat rakentaneet itselleen terveen itseluottamuksen. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, että hakemassani ikäluokassa (30-40) tällä alueella ei sellaisia ole lapsettomina liikkeellä ollenkaan ainakaan nettideitissä, niin oli pakko luopua siitä kriteeristä ja alkaa tavata miehiä avoimemmin mielin. Ap.
Uskon tämän. Tapasin ex-mieheni 22-vuotiaana ja nykyisen 38-vuotiaana. Kummassakin ikäluokassa tämän tyyppiset vapaat miehet ovat kyllä pieni vähemmistö. Nuorena moni on vielä liian lapsellinen eikä ole tajunnut, että itseä voi ja kannattaa kehittää, ja vanhempana sitten moni on jo siinä unelmien parisuhteessa. Näille on tyypillistä se, että sitoudutaan voimakkaasti, koska suhteen aloittamisessa ollaan niin valikoivia, että kun se oikeasti hyvältä tuntuva ihminen viimein löytyy, niin suhteesta tulee yleensä pitkä.
Sinkkuunnuttuani pohdin asiaa myös siitä näkökulmasta, että en välttämättä enää koskaan löytäisi yhtä ihanaa miestä kuin edellinen oli. Tein itseni kanssa sen verran töitä, että pystyin hyväksymään ajatuksen loppuelämästä sinkkuna, ja uskomaan että voin silläkin tavoin elää onnellisen elämän. Siksi en sitten deittaillessa tuntenut tarvetta alkaa tapailla sellaisia miehiä, joiden kanssa suhde ei kuitenkaan tulisi toimimaan ja joiden kanssa olisin kokenut molemminpuolista onnettomuutta. Selasin Tinderiä ihan rauhassa niin kauan, että oikeasti sopivan oloinen tuli kohdalle, joten kävin treffeillä aika harvoin. Ja aika monen kanssa kävin, ennen kuin kolahti täysillä.
Ajattelin myös niin, että koska minäkin olin vastoin suunnitelmia vapaana tässä iässä, niin miksei joku vastaavanlainen mieskin voisi olla.
t. 88
Pyysitkö anteeksi aiheuttamaasi mielipahaa pesukoneostoksen jälkeen? Mielestäni toimit siinä ajattelemattomasti. Soitatko miehelle lomaltasi useamman kerran, jos se tuo hänelle iloa ja saa tuntemaan itsensä tarpeelliseksi? Minä tekisin niin. Samalla kertoisin miten ihanaa on kuulla hänen äänensä ja odotan sitä kunhan jälleen nähdään.
Olen itsenäinen nainen ja pakkokin olla, kun yksin vastaan lapsiperhearjesta eron jälkeen. Jotkut kyllä sanovat etten tule koskaan miestä löytämään, koska olen liian itsenäinen. Remontit, renkaiden vaihdot jne hoituu.. Eivät ehkä tiedä, että hoidan asiat koska osaan, muuhun ei ole varaa ja ei ole ketään muutakaan joka ne tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyysitkö anteeksi aiheuttamaasi mielipahaa pesukoneostoksen jälkeen? Mielestäni toimit siinä ajattelemattomasti. Soitatko miehelle lomaltasi useamman kerran, jos se tuo hänelle iloa ja saa tuntemaan itsensä tarpeelliseksi? Minä tekisin niin. Samalla kertoisin miten ihanaa on kuulla hänen äänensä ja odotan sitä kunhan jälleen nähdään.
Olen itsenäinen nainen ja pakkokin olla, kun yksin vastaan lapsiperhearjesta eron jälkeen. Jotkut kyllä sanovat etten tule koskaan miestä löytämään, koska olen liian itsenäinen. Remontit, renkaiden vaihdot jne hoituu.. Eivät ehkä tiedä, että hoidan asiat koska osaan, muuhun ei ole varaa ja ei ole ketään muutakaan joka ne tekisi.
En pyytänyt anteeksi sitä pesukonejuttua, kun koko mielipaha aiheesta kerrottiin minulle 2 kk myöhemmin erokeskustelussa. Tietenkin silloin sanoin, että ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltä, mutta ei sillä silloin enää ollut väliä kun olin tullut jo jätetyksi.
Jos joku vihjaisi minulle, että arvostaisi soitteluani matkoilta niin tietenkin silloin soittelisin. Minut vain on kasvatettu siihen, että nainen ei saa roikkua miehessä niin olen luullut antavani kaivattua tilaa miehille kun en soittele perään.
Ap.
Ihan mahdoton näin ulkopuolisena sanoa, mikä mättää. Pitäisi olla kärpäsenä katossa muutaman kuukauden ajan katselemassa kommunikaatiota ja toimintaa suhteessa.
Itselle tulee mieleen lähinnä se, ettet ehkä ole tottunut jakamaan kaikkea niin kuin parisuhteessa yleensä odotetaan. Tarkoitan tuollaisia ihan pienen pieniä asioita. Esimerkkinä vaikka ne Ikea-kalusteet; meillä aina toinen ilmoittaa jos aikoo kasata kalusteen. Ei mitään luvan kyselyä, vaan ihan vaan ilmoitus, että mä kasaan nyt ton. Silloin toinen saa mahdollisuuden sanoa asiaan jotakin. Harvoin siihen mitään sanottavaa on, mutta ainakin se toinen on otettu huomioon. En minäkään pitäisi siitä, jos mies vain puuhalisi kaikkea, varmistamatta että olisinko minäkin halunnut osallistua. Mielestäni toiselle pitää aina antaa mahdollisuus vaikuttaa asiaan, vaikka voisi olettaa, ettei toista kiinnosta. Joskus kuitenkin tulee yllätyksiä, toinen voikin tietää jotain tyyliin ”työkaverilla on tuo sama kone ja se sanoi että...”
Tuollainen pesukonejuttu on toki hankala, kun molemmilla on eri ajatus siitä, mitä on sovittu. Ei sen pitäisi silti olla sellainen asia, jonka takia suhde pistetään poikki, jos taustalla ei ole muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahdoton näin ulkopuolisena sanoa, mikä mättää. Pitäisi olla kärpäsenä katossa muutaman kuukauden ajan katselemassa kommunikaatiota ja toimintaa suhteessa.
Itselle tulee mieleen lähinnä se, ettet ehkä ole tottunut jakamaan kaikkea niin kuin parisuhteessa yleensä odotetaan. Tarkoitan tuollaisia ihan pienen pieniä asioita. Esimerkkinä vaikka ne Ikea-kalusteet; meillä aina toinen ilmoittaa jos aikoo kasata kalusteen. Ei mitään luvan kyselyä, vaan ihan vaan ilmoitus, että mä kasaan nyt ton. Silloin toinen saa mahdollisuuden sanoa asiaan jotakin. Harvoin siihen mitään sanottavaa on, mutta ainakin se toinen on otettu huomioon. En minäkään pitäisi siitä, jos mies vain puuhalisi kaikkea, varmistamatta että olisinko minäkin halunnut osallistua. Mielestäni toiselle pitää aina antaa mahdollisuus vaikuttaa asiaan, vaikka voisi olettaa, ettei toista kiinnosta. Joskus kuitenkin tulee yllätyksiä, toinen voikin tietää jotain tyyliin ”työkaverilla on tuo sama kone ja se sanoi että...”
Tuollainen pesukonejuttu on toki hankala, kun molemmilla on eri ajatus siitä, mitä on sovittu. Ei sen pitäisi silti olla sellainen asia, jonka takia suhde pistetään poikki, jos taustalla ei ole muutakin.
Onneksi se jättämisen syy ei ollut se pesukone, se tuli vain ilmi siinä erokeskustelussa. Jättämisen syy oli sen miehen mukaan se, että hän ei uskonut, että haluan oikeasti sitoutua ja hän tunsi itsensä epävarmaksi kanssani koska koki että olen liian riippumaton eikä minua voi oikeasti saada omakseen (lue minua ei voi kahlita).
Siinä osut varmaan oikeaan, että olen vain tottunut toimimaan ns. liian itsenäisesti. On ollut pakko, jo lapsesta saakka. Se ei ole ollut valintani, taustani on sellainen että ei ollut muuta mahdollisuutta. Jos ihmisen on pakko pärjätä yksin, koska kaikki pettää ympäriltä tai kukaan ei ole edes lapsena hoitamassa asioita puolesta, niin silloin ihminen alkaa pärjäämään yksin ja menettää luottamuksen siihen, että voisi edes kuvitella heittäytyvänsä toisen varaan.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuullostat aivan normaalilta ja itsenäiseltä ihmiseltä. Samaistun suhun ja koen olevani aika samanlainen. Mun kokemuksen mukaan itsenäinen ihminen tarvitsee toisen itsenäisen ihmisen siihen rinnalle. Sellaisen, jota tosiaan ei haittaa se itsenäisyys ja joka ymmärtää sen, ettei sitä toista tarvita joka asian hoitamisessa. Ei kaikkia elämänalueita tarvitse parisuhteessa jakaa ja olla joka tilanteessa niinku paita ja peppu. Hanki itsenäisempi mies, jolla on terve itsetunto ja jolla on myös oma elämä jota toteuttaa. Sitten nauttikaa niistä yhteisistä hetkistä ja niistä elämänalueista, jotka jaatte keskenään.
Sellaisen suhteen haluaisin. Mutta en tiedä mistä sellaisen löydän. Haluaisin miehen, jolla on terve itsetunto, joka on itsenäinen eikä halua jakaa parisuhteessa kaikkia elämänalueita vaan sallii minulle tietyt omat jutut ja haluaa itsellään pitää tietyt omat juttunsa. Sitten voisimme yhdessä nauttia yhteisistä jutuista. Mistä tällaisia miehiä löytää? Minulla on ystäväpiirissä heitä kyllä, mutta ovat olleet samassa parisuhteessa jo melko nuoresta saakka. Ap.
Sitten tässä taitaa olla jonkinasteinen ristiriita. Voitko kysellä eksiltäsi ja niiltä vanhoilta ystäviltä, mitä heillä olisi sanottavaa tilanteeseesi? Nimittäin nyt kun he eivät ole enää riippuvaisia sinusta henkisesti, ehkä heillä on selkiytyneempi näkemys, mikä menee vikaan.
Olet ilmeisesti onnistunut haalimaan miehiä, jotka ihastuvat pärjäävyyteesi ja itsenäisyyteesi nimenomaan siksi, koska he etsivät äitiä, ja ehkä heidän äitinsä on myös ollut pärjääjäkovis tai sitten päinvastoin täysi nyynä. Sitten he eivät kuitenkaan tule nähdyiksi loppuun asti, ja alkavat voida pahoin, kun havaitsevat etteivät pysty kirjoittamaan tarinaan onnellisempaa loppua, jossa äiti pehmenee näkemään heidät ja syvä yhteys vallitsee. Eli se symbioosinkaipuu on kova, koska se on jäänyt kesken. Samalla he myös samaistuvat sinuun, koska itsellesi on käynyt samoin.
Sen sijaan ilmeisesti tarvitsisit (tässä vaiheessa) sellaisen miehen, joka itse on symbioosikauhuinen siihen pisteeseen, että sinussa käynnistyisi symbioosihakuisuus, koska koet jääneesi heitteille. Sitten pääsisit suoraan tunneyhteyteen sen puolen kanssa itsestäsi, joka nyt on poikki. Olet järkeistäjä, ja katsot asioita nimien kautta ilmeisesti enemmän kuin koet ne suoraan. Tosin itseäsikin itsenäisempi mies saattaisi repiä sinut sitten jo henkisesti riekaleiksi.
Miten olisi terapia jo nyt, ennen kuin onnistut löytämään kengittäjäsi ja kärsit helvetintuskia? Täysin terveitsetuntoisia miehiä on oikeasti melko vähän, etenkin vapaana. Ilmeisesti heillä myös on senverran hyvä tutka, että eivät viitsi itselleen ottaa vaivoiksi naista, jolla on selvästi jotain juttuja jäänyt senverran pihalle, että pitäisi tehdä paljon muutostöitä omissa odotuksissa ennen kuin sellaista voi pitää. Usein se terveitsetuntoinen mies myös köllöttelee jossain kainuussa. Kun ei ole ollut mitään pakottavaa syytä lähteä sieltä poiskaan, kun kaikki on jo riittävän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ota yh-mies jolla lapset vuoroviikoin ja oma arki. Saat tunnetarpeesi tyydytettyä kun miehellä on vapaa viikko ja miehellä on kiire huolehtia omasta kodista ja lapsista joten ei ehdi puuttua sinun elämääsi.
Olen tapaillut yh-miehiä myös. Kaikki heistä ovat sanoneet, että etsivät naista, joka osallistuu siihen heidän lapsi-arkeen ja ryhtyy ns. äitipuoleksi eli kuvaamiasi he eivät ole olleet. Sellaista äitipuolijuttua minä taas en halua, haluan lopulta kyllä lapsettoman miehen eli miehen joka on samassa elämäntilanteessa kuin minä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei juurikaan parisuhdekokemusta ole, mutta mitä muuta kuin tyhmän esittämistä se on, jos lamppu on palanut ja minä huomaan sen, mutta en voi itse lamppua vaihtaa vaan pitää pyytää miestä vaihtamaan? Tai jopa menemään kauppaan valitsemaan uusi lamppu?
Miksi juuri lampunvaihtoon pitää pyytää miestä avuksi, mutta varmasti esim. koiran oksennukset tai vauvan paskat pitää naisen siivota? "Voi kulta, ihanaa kun tulit kotiin, voitko siivota nuo yrjöt siitä matolta? Odotin oikein kotiintuloasi, jotta voin tarjota sinulle tunteen siitä, että tarvitsen sinua!"
Missä menee raja, ja mitkä tehtävät kuuluvat tähän kokemuksentarjoamisen piiriin? Saanko ottaa jakkaran ja ottaa ylähyllyltä jotain? Saanko avata tukkeutuneen viemärin? Saanko viedä roskat?
Todellakin taidan pysyä sinkkuna...
Olen samaa mieltä kanssasi. Pysy sinkkuna. Tekstisi perusteella sinulta puuttuu kyky ymmärtää asioita ja soveltaa niitä käytäntöön.
Alue: Aihe vapaa
Osut varmaan oikeaan tuossa, että miehet ei tartu noihin juttuihini erityisemmin vaan ovat "joo-joo". En ole tullut ajatelleeksi, että se tarkoittaisi, että yrittävät pitää omaa persoonaansa piilossa päästäkseen toisille treffeille. Yritän itse kovin aina kysellä miehiltä asioita, jotka paljastaisivat heidän persoonaansa, mutta nyt kun kysyt niin monen kanssa on tainnut olla niin, että he eivät oikein kerro mitään. Olen ajatellut, että se on joku juttu, että he ovat ujoja tms mutta ehkä se onkin ollut yritystä piilottaa oma persoona varmistaakseen jatko.
Olen kaikilta kysynyt mihin heidän edelliset suhteet on päättyneet ja mitä he aikovat uusissa suhteissa sen pohjalta tehdä toisin. Yleensä olen saanut tähän vastaukseksi hölmistyneen ilmeen :D ja kommentin, että eivät he koskaan tuollaisia asioita ole ajatelleet ja että miehet ovat huonoja analysoimaan ihmissuhteita.
Ap.