Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?
08.04.2018 |
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin riepoisi, jos vaimoni kävisi yksin jossain lomamatkoilla panettamassa itseään neekereille. Jos pitää yksin lähteä lomalle, niin vaikuttaa parisuhteen tila aika huonolta.
Niin minuakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ei ole pakko, eikä miehestä ole mihinkään, ellei pärjää tasa-arvoisena vahvan naisen kanssa.
Miksi pitäisi tyytyä johonkin vetelään lullukkaan? Hanki lapsia ja nauti seksistä, ei miestä muuhun tarvita.
Kerrothan AP ajoissa itsestäsi juuri tuon "itsenäisen naisen" piirteen uuden ihmisen kohdalla. Se säästää teidän molempien aikaa, huomaatte pian oletteko samalla aaltopituudella, haluaako mies just tuota vai jotain muuta!!!!!!!
Ap vaikuttaa siltä että hän on prinsessa jonka täytyy saada tahtonsa läpi ja tehtävä just niinkuin hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
On jokseenkin sama homma, kuin mies varaisi ajan auton katsastukseen ja valmistautuisi laittamaan sen kuntoon, mutta rouva onkin jo vaihtanut auton kertomatta miehelleen. Ei ollut kestävä sekään liitto.
Et sitten ollenkaan tule ajatelleeksi, voisi etukäteen kertoa miehelle, että kokoan tämän lipaston sillä aikaa kun ... Jos mies on ammattilainen tai innokas puutöitten harrastaja, hän kokee sen loukkaukseksi omia taitojaan kohtaan.
Miksi ette etukäteen keskustelleen pyykkikoneen asennuksesta? Miehelle voi olla aivan yhtä itsestään selvää kuin minulle, että ei pesukoneessa ole mitään erityistä asentamista. Siksi mies ei ollenkaan ymmärtänyt tilaustasi. Itsenäisenä naisena olen omin pikku kätösin asentanut niin pyykki- kuin tiskikoneen, mutta parisuhde on kestänyt.
Ajattele asia niin päin, että sinä olisit varannut hyvän paistin ja suunnitellut laittavasi siitä erityisen hyvän aterian. Kun menisit kotiin, mies olisikin sinulle kertomatta tehnyt siitä jonkun hyvin arkisen ruuan.
Tärkeämpää olisi oppia keskustelemaan ja kertomaan omista suunnitelmistaan toiselle osapuolelle eikä vaan suin päin toimia niin kuin ennen sinkkuna kuin muuttua muka-avuttomaksi.
Annoin alapeukkua niin että viuhuu kun luin tämän.
Miksi ap:n pitäisi omassa kodissaan omien käyttöön tulevien huonekalujen olla miehen harrastuksenkohteena, kun hän kätevästi kasaa sen sillä aikaa kun mies on poissa?
Miksi ap ei saisi varata asennuspalvelua samalla kun ostaa koneen omaan kämppäänsä? enemmän yhteistä aikaa. Tuo on sellainen asia josta ei mun mielestä edes tarvitse neuvotella.
Viimeinen ei liity mitenkään koko aiheeseen eikä logiikka iske kuvaan. Jos ostat itse paistin, ja sinulla on suunnitelmia sen varalle, niin se on loukkaavaa että joku pilaa sen sillä aikaa kun olet poissa. Sen sijaan jos mies itse ostaa paistin, ja mietit vain miten teet siitä ruokaa, mutta kotiinpalattuasi näet että mies on jo tehnyt siitä jotain arkista, niin miten siitä voisi suuttua? Miehen paisti. Näetkö nyt yhtään miten nurinkurista ajattelusi oikein on? Nuo ovat naisen tavaroita, naisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä valintoja joilla ei pitäisi olla parisuhteeseen liittyviä aspekteja millään tavalla. Ihan kuin naisen kaikki valinnat olisivat jollain tavalla miehen määriteltävissä ja neuvoteltavissa, kun taas mies tuskin toimisi noissa tilanteissa millään tavalla samoin.
Samalla tavalla ajatteleva mies lähtisi lomalle itsekseen, ei laittaisi yhtään viestiä eikä soittaisi ettei tarvitsisi jäädä yksin kotiin lomaviikoksi. Varaisi Thai-hieronnan kuten on tehnyt aina sinkkunakin ollessaan, omilla rahoillaan. Ostaisi ruokaa jääkaappiin eikä antaisi kumppanin syödä niitä itsekseen, koska hänen ruuat. Käyttäisi rahansa holtittomasti tai epäeettisesti - koska hänen rahat.
Ymmärrätkö että tuollainen itsenäisyys on itsekästä. Kaikkea ei voi perustella sillä, että on itsenäinen, se on järkevää, tykkään tehdä asiat näin, osaan tehdä asiat ja näin olen aina toiminut, minun rahat joten ei ole toiselta pois.
Parisuhteessa toisenkin ajatuksilla on merkitystä.
Et ole mitenkään itsekäs tai asiaton tai jyrääjä tms.
Parisuhteessa molemmat haluavat kuitenkin kokea itsensä tärkeäksi, ihan pienissäkin jutuissa. Tässä puolessa voisit joustaa.
Vaikka olet aina ennen tilannut pesukoneeseen asunnuspalvelun, niin kysyisitkö puolisoltasi (ei kassalla kaikkien kuullen) vaan yksityisesti, haluaako hän kenties asentaa sen. Ja jos haluaa, anna asentaa. Älä pidä jääräpäisesti kiinni siitä, että olet itsenäisesti tottunut hoitamaan asiat.
Jos miehesi tykkää kasata lipastoja, kysy häneltä, haluatko kasata sen kanssani. Voi olla, että hän pitää yhdessä tekemisestä. Varmasti osaat sen itsekin, mutta voisitko silti antaa hänen osallistua siten, ettet ole päällepäsmäri tilanteessa, vaikka varmasi osaat itsenäisestikin.
TUntuu, ettei miehesi löydä rooliaan rinnallasi, koska olet niin itsenäinen. Ei tarvitse avuttomaksi heittäityä, mutta voisiko vähän asennetta löysätä. Ja toisaalta, voi välillä olla avutonkin ja vain vastaanottaa toisen apua vai välillä toisinpäin. Monilla on auttamisen ja hoivaamisen halua puolisoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli haluat miehen, joka antaa sinulle tuollaisen vapauden ja sallii matkat ja menosi, antaa tehdä sinun oman pääsi mukaan. Kyllä noita varmaan jostain löytyy. Jos annat paljon pil-lua, niin kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Et kyllä kovin omatoiminen ole, jos et konetta osaa asentaa. Minä olen aina asentanut. Suuttuisin minäkin, jos mies tuhlaisi tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli haluat miehen, joka antaa sinulle tuollaisen vapauden ja sallii matkat ja menosi, antaa tehdä sinun oman pääsi mukaan. Kyllä noita varmaan jostain löytyy. Jos annat paljon pil-lua, niin kyllä löytyy.
Miksei muka kaikki miehet sallisi naisen menoja ja antaisi naisen tehdä asioita päänsä mukaan? Onko miehet yleensä jotain kontrolloijia vai?
Olen ollut jokaisessa suhteessani alusta saakka se enemmän seksiä haluava osapuoli. En tosin näe seksiä pil-lun antamisena vaan molemminpuolisena nauttimisena, jossa kumpikaan ei ole joku antaja tai ottaja.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Et kyllä kovin omatoiminen ole, jos et konetta osaa asentaa. Minä olen aina asentanut. Suuttuisin minäkin, jos mies tuhlaisi tuollaiseen.
Jos on varaa käyttää palveluita ja niitä käyttää, niin miksi siitä pitäisi suuttua? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan hyvä olla itsenäinen, ei siinä ole mitään pahaa. Mutta parisuhteessa luultavasti jokainen kaipaa tunnetta siitä, että on tarpeellinen puolisolleen, että toinen tarvitsee häntä johonkin ja on joltain osin korvaamaton (mikä on tietenkin aina illuusio) tai vähintäänkin erittäin tärkeä.
Joskus on ihan hyvä uskotella puolisolle, ettei olisi pystynyt johonkin ilman tätä toista. Vaikka mies uskottelee kaipaavansa itsenäistä naista, ei hän halua olla kokonaan tarpeeton. Parisuhde on siinä mielessä kauppaa, että annat jotain itsestäsi (omaa osaamista/tarpeellisuutta) ja saat vastapainoksi jotain itsekin. Toki seksi on tällaista, mutta itse koen sen niin, että täytyy olla jotain muutakin pitkässä parisuhteessa, missä täydennetään toisiamme.
Ap, teethän selväksi miehille, missä arvostat ja kunnioitat ja pidät heitä tärkeinä omassa elämässäsi. Ei sen tarvitse liittyä huonekaluihin tai muuhun, vaan se voi olla ihan vain älyllistä osaamista, sinun kuuntelemista, hyvänä pitämistä, toisenlaisten näkökulmien tarjoamista, arjen apua joissakin asioissa ja vaikka parempaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Et kyllä kovin omatoiminen ole, jos et konetta osaa asentaa. Minä olen aina asentanut. Suuttuisin minäkin, jos mies tuhlaisi tuollaiseen.
Vesivahingon sattuessa voi tulla vakuutusyhtiön kanssa ongelmia jos on asennuksen tehnyt itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Et kyllä kovin omatoiminen ole, jos et konetta osaa asentaa. Minä olen aina asentanut. Suuttuisin minäkin, jos mies tuhlaisi tuollaiseen.
Jos on varaa käyttää palveluita ja niitä käyttää, niin miksi siitä pitäisi suuttua? Ap.
Etkö voi kysyä mieheltä, haluaako hän itse asentaa sen koneen vai tilaatko palveluna? Minusta tuo ei ole enää itsenäisyyttä, vaan yhteisissä asioissa ylikävelemistä.
Parisuhteessa ei oikeastaan voi perustella asioita sillä, miten on aikaisemmin tehnyt. Etenkin jos asutaan yhdessä. Parisuhteessa täytyy luoda yhteiset säännöt, sopimukset jne. miten asioissa menetellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti kaipaat neuvoja kuinka muuttaa omaa käytöstäsi niin neuvoni on Asenne.
Lopeta ajattelutapa: ei se ole pois sinulta ja minun rahat, minä päätän, minä osaan joten minä teen. Kuvittelet olevasi tasainen luonne jos et huuda. Kuvittelet olevasi valmis kompromisseihin.
Arjessa kuitenkin toimit oman pääsi mukaan kuten olet aina toiminut. Lopputulos voi olla aina hyvä, hommat tulee hoidettua. Mutta jos huomaamattasi jyräät arkisissa asioissa, tehden mikä itsestä hyvältä tuntuu ja tuntuu järkevältäkin, voi se kuitenkin toisesta osapuolesta vaikuttaa siltä, että häntä ei huomioitu ollenkaan. Esim. Työpari voi olla hyvin itsenäinen ja tehdä asiat tehokkaasti ja hommat hoituu mutta kyllä siinä toiselle työntekijälle tulee riittämättömyyden tunne jos hänen panostaan ei tarvita, kysytä, huomioida ja eihän se ole työntekijältä pois, saa päinvastoin lisää omaa aikaa. Mutta tuo ei ole hyvä työ/parisuhde kun toista ei kuulla. Sen voisi sanoittaa sanomalla: Minua ei tarvita!Mutta tarvitsenhan minä miestä hyvinkin paljon: rakkauteen, tunneyhteyteen, läheisyyteen, henkisen turvallisuuden luomiseen, seksiin, tulevaisuuden haaveiden jakamiseen, perheen perustamiseen, rakkauteen, rakkauteen, rakastamiseni kohteeksi, henkilöksi joka rakastaa minua. Se, että en tarvitse miestä arkisista asioista selviämiseen ei tarkoita, että en tarvitsisi miestä mihinkään. Tarvitsen miestä hyvin paljon kaikkiin tunnepuolen juttuihin ja henkisiin juttuihin. Ap.
Varmaan monet miehet osoittavat sen välittämisen tekemällä asioita.
Sulle sopis minun ex. Hän on totaalinen poropeukalo käytännön asioissa. Olisi ollut mielissään asennuspalvelun tilaamisesta tai itse asiassa hän olisi ehdottonaut sitä. Sen sijaan hän tykkää keskustella kaiken maailman asioista ja filosofioi niitä näitä.
:)
Kyllä, juuri tuollainen mies minulle sopisi. Ap.
Suosittelen sitten pitkälle kouluttautunutta italialaista varakkaan perheen poikaa.
Ensin kun luin tämän ajattelin, että ei. Mutta sitten kuin aloin ihan oikeasti ajattelemaan millaisia nuo tuntemani italialaisten varakkaiden perheiden koulutetut pojat ovat, niin ehkä he olisivat juuri hyvä match. Heistä on vaan kivaa kun vaimo hoitaa kaiken. Joko itse tai tilaa jonkun tekemään. Se, että vaimo lähtee lasten, kaverin, anopin tai vaikka yksin matkalle ei ole ongelma. Mies tulee myöhään kotiin, joten sillä ei ole väliä mitä vaimo päivisin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Et kyllä kovin omatoiminen ole, jos et konetta osaa asentaa. Minä olen aina asentanut. Suuttuisin minäkin, jos mies tuhlaisi tuollaiseen.
Jos on varaa käyttää palveluita ja niitä käyttää, niin miksi siitä pitäisi suuttua? Ap.
Etkö voi kysyä mieheltä, haluaako hän itse asentaa sen koneen vai tilaatko palveluna? Minusta tuo ei ole enää itsenäisyyttä, vaan yhteisissä asioissa ylikävelemistä.
Parisuhteessa ei oikeastaan voi perustella asioita sillä, miten on aikaisemmin tehnyt. Etenkin jos asutaan yhdessä. Parisuhteessa täytyy luoda yhteiset säännöt, sopimukset jne. miten asioissa menetellään.
Voin hyvin kysyä jatkossa. En ole tullut ajatelleeksi, että kaikkea pitäisi kysyä, koska tosiaan olen kasvanut sellaiseen kulttuuriin, jossa palveluiden (esim. asennus) ostaminen on ollut itsestään selvyys. Mutta kiitos vinkistä, jatkossa kysyn tällaisia. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut aina itsenäinen teeseitse-nainen. Olen kohta 10 vuotta ollut puolisoni kanssa yhdessä ja tässä on pitänyt oppia muuttumaan jotta homma toimii. Ensinnäkin, älä kuohitse miestäsi vaan anna välillä miehen olla se mies ja pyydä apua jossain, esim. korjaushommassa. Parisuhde on kahden kauppa ja pitää oppia miettimään myös toisen näkökantaa. Ei siinä muu auta.
Mun mielestä naurettavaa, että miestä pitää kohdella jotenkin erityisesti ettei miehisyys kärsi.
Miten oikein ymmärrät tekstin? Luuletko että joka päivä "luon" tilanteita jotta mies saisi kokea olevansa miehekkäämpi? Jos näin luulet niin olet tyhmä. Ihan samalla tavalla kun pyydän miestä tiskaamaan voin pyytää miestä vaikka kiristämään ovenkahvan ruuveja. Ei näitä tilanteita jatkuvasti tule, totta kai teen itse jos asia häiritsee ja mies ei ole kotona. Joskus kun on kotona ja satun huomaamaan asian niin saatan siitä mainita. Minkälaisissa parisuhteissa elätte kun tuntuu että monet alapeukuttavat ihan itsestään selviä asioita kuten että parisuhteessa otetaan toinen ihminen huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
No kyllä tässä on hyvin paljon ongelmaa valitsemiesi miesten kyvyssä ilmaista itseään heille tärkeissä asioissa. Ei kukaan ole ajatusten lukija. Jos mies olisi halunnut koota lipaston olisi hän sen voinut sanoa tai kysyä aiotko koota sen tai vastaavasti kysyä pesukoneen asennustarpeesta. He pitivät niin itsestäänselvinä asioina, että he kokoavat ja asentavat, että eivät vaivautuneet. Sinulle taas oli itsestäänselvää, että hoidat asian tavallasi, jos et kysy asiasta mieheltä. Minulla ja miehelläni on ollut samanlaisia ongelmia, mutta lisänä on vielä mieheni hankala luonne ja saattaa pitää kysymistäkin loukkauksena (ts. kokoaako lipaston tms.). Ammattiloukaantujia.
Tämä varmaan osuu oikeaan. Olen valinnut miehiä, joilla on omassa päässään joku valmis malli naisesta ja parisuhteesta, ja he eivät millään tavalla ilmaise ääneen olettamuksiaan ja odotuksiaan. Vaan loukkaantuvat, kun en olekaan niiden mukainen. Minulla myös on päässäni joku valmis malli parisuhteesta varmasti. Itse yritän sitä koko ajan ilmaista ääneen, mutta en saa miehiä tarttumaan siihen keskusteluun, he eivät vastaa yleensä siihen mitään ihan kuin eivät ymmärtäisi mistä edes puhun. Olen saanut kritiikkiä siitä, että puhun liikaa ajatuksistani. Ap.
Kirjoitat ylempänä, että haluaisit naispuolisia ystäviä ja voi luoja, kuullostat todella ihmiseltä jonka kanssa viihtyisin. :D Älä nyt lähde itseäsi muuttamaan. Minusta olet ihan loistopakkaus. Kerrot ajatuksistasi, toimit itsenäisesti etkä anna kenenkään määräillä itseäsi. Osa näistä kommenteista on väkisinkin vanhemman polven kirjoittamia ja osa taas rääpii naamaansa vain koska tämä on vauvapalsta.
Tapailin joskus miehiä, jotka halusivat minut tossunsa alle. En olisi saanut tehdä omia viikonloppusuunnitelmia, ja he yrittivät puuttua jopa uraani, töiden tekooni, rahankäyttööni ja laittautumiseeni. Joitain piirteitä he inhosivat minussa, joitain he yrittivät nostaa väen väkisin pintaan. Jokin ihmeellinen pakkomielle muutamilla oli myös tehdä minusta epävakaa ja selittää kaikille miten olen hieman sekaisin ja tuo oli sairasta jos mikä tehdä toisesta väkisin mielisairas. Jossain vaiheessa kypsyin ja lopetin seinään kaikki miehet ja heidän katselunsa. Selkeästi tapailin eri miehiä, mutta dynamiikka oli kaikissa sama: minun olisi pitänyt sopeutua ja alistua, kunhan he saavat määrätä ja minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia. Mistään asioista ei olisi saanut keskustella, vaan kaikki asiat vaiettiin hiljaiseksi ja kerrankin kesken parisuhteeni ongelmia nostaessani esiin kuulin, että tarvitsen ihmisen joka jaksaa kuunnella minua.
Yksi mies meni niin pitkälle, että teki minulle vaatimuslistan tapailuvaiheessa ja painosti parisuhteeseen ja seksiin kanssaan. Tervehenkinen mies olisi huomannut, etten ole ihan messissä, mutta huomattuaan etten ole muotoiltavissa hän kovensi vain otteitaan. Siinä vaiheessa ryhdyin tavallaan epärehelliseksi, ja kaverini haukkuivat minua kun kehtasin toimia niin kuin toimin, mutta en muuttaisi käytöksessäni mitään jos jälkeen päin ajatellaan. Mies yritti sanella, että viettäisin joka ikisen viikonlopun hänen luonaan, oli mitä tahansa ja kieltävän vastauksen kuultuaan hänellä meni koko viikonloppu kännissä kiukutteluun netissä ja puhelimitse. Itse taas halusin viettää aikaa välillä ypösen yksin kavereiden kanssa ilman että siinä perseessä on koko ajan kiinni joku ja en pystynyt olemaan täysin oma itseni jos olin "kumppanini" kanssa. Mitkään kaveriristeilyt eivät olisi onnistuneet ilman, että perskärpänen on mukana, joten tein suunnitelmia ja jätin ilmoittamatta niistä tälle hyypiölle. Muuten olisin huomannut, että hän on samassa laivassa tai tulisi väkivalloin repimään minut pois terminaalista etten lähde hänen kieltämälleen reissulleen. Hän vahti minua nimittäin äärimmäisen tarkasti mustasukkaisena, etten vahingossakaan mene pettämään häntä kenenkään kanssa. Jos hän olisi lähtenyt mukaan, hän olisi pakottanut minut istumaan koko illan hytissä ja vahtinut juomisiani, mutta vetänyt itse kauheat örvelöt.
Lopulta tajuttuani, ettei tuosta miehestä ole ihan siihen parisuhteeseen mitä haen, jätin hänet ja seuraavan naisen hän kiusasikin hengiltä. Mietin vain kun näin ilmoituksen lehdessä, että olisinkohan tuo sama nainen jos olisin jäänyt hänen kanssaan. Tämä nyt on äärimmäinen esimerkki, mutta vapaudenriisto olisi aika kuvaava termi näihin parisuhdekiemuroihin.
Alue: Aihe vapaa
Millainen on itsenäinen nainen? Tai itsenäinen ihminen?
Sittenkö on jos osaa asentaa parketin tai tehdä remonttia?
Mielestäni itsenäisyys on jotain ihan muuta kuin sitä että nainen osaa tehdä töitä jotka perinteisesti ovat kuuluneet miehelle.
Ei kukaan tituleeraa keittotaidotonta miestä epäitsenäiseksi. Laiskaksi ehkä.
Nuo kaikki työt ja palveluthan ovat ostettavissa.
Jostain muusta itsenäisyydessä on kysymys.