Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?

Vierailija kirjoitti:

88 jatkaa vielä.

Mietit, ap, mitä voisit tehdä jatkossa eri tavalla. Ehdotukseni on kommunikaation lisääminen. Aloita se jo tapailuvaiheessa. 

Itselläni on tapana kertoa itsestäni ja menneistä suhteistani hyvin avoimesti jo ensimmäisillä treffeillä. Kerron mm., että ex-mieheni on paras ystäväni, että nautin yksin matkustamisesta (en tarkoita että parisuhteessa ollessa pitäisi välttämättä päästä yksin matkalle, mutta tämä asia kuitenkin kertoo minusta paljon - monethan eivät ole koskaan elämänsä aikana matkustaneet yksin eivätkä pidä siitä), että käyn mielelläni yksin ravintolassa syömässä, että en halua lapsia, että olen aiemman pitkän parisuhteeni aikana ihastunut suhteen ulkopuoliseen ja miten ratkaisin tilanteen (kertomalla siitä miehelleni), jne. jne. jne.

Kun kerron itsestäni näin avoimesti, sekä tossukkamiehet että ylikontrolloivat miehet ns. juoksevat vuorille jo ensimmäisiltä treffeiltä. Tinder-aikakautena tilanteeni helpottui entisestään, kun saatoin keskustella näistä asioista jo ennen niitä ensimmäisiä treffejä. Miehen reaktiot näihin kertovat todella paljon. Karsin joukosta epäilyttävät tapaukset ja kävinkin sitten treffeillä useampien todella fiksujen ja itsenäisten, hyväitsetuntoisten miesten kanssa. Ja sieltä joukosta löytyi myös nykyinen kumppanini, maailman ihanin mies. <3

Yksikään hyväitsetuntoinen, itsenäinen ja fiksu mies ei sitoutuisi tuommoisen tekstin jälkeen. Ehkä avoin suhde, mutta se nyt ei ole mikään oikea suhde.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään haluat ottaa vastaan nyt noita näkemyksiä, niin lue koko ketjun kommentit avoimin mielin.

Onko ongelma siinä että et meinaa löytää sellaista miestä, joka haluaa juuri sinunkaltaista itsenäistä naista?

Korosta tuota itsenäisyysseikkaa haku-ilmoituksissasi, ensitapaamisissa jne.

Ensitapaamisissa kerron paljonkin itsestäni, mukaan lukien sen että harrastan yksin matkustelua, että panostan paljon uraani, että olen kasvanut ympäristössä, joka on pakottanut minut selviämään kaikesta yksin jne. Olen hyvin avoin ihminen ja kerron noista kaikista suoraan. Ap. 

Vastaisuuden varalle yksi neuvo: kunhan löydät itsellesi miehen, niin sopikaa asioista etukäteen, missä asioissa voit toimia itsenäisesti ja missä taas sinun tulee huomioida puolisosi ja miten.

En lue koko ketjua läpi. Ymmärrän, ap, sinua täysin. Minulla vaan on se ero, että olen toisessa, pitkässä yli 10 v parisuhteessa, ja molemmissa saimme / olemme saaneet tai usein myös joutuneet olemaan todella itsenäisiä, matkustusta myöten. Meistä ei ole ihmeellistä, että toinen esim. haluaa matkustaa yksin sellaiseen paikkaan, mikä toista kiinnostaa mutta toista ei. Ja molemmat viihtyvät yksin matkoilla. Toisaalta useimpina vuosina olemme myös perheenä matkustaneet pitkiäkin aikoja yhdessä (esim. 6 vk putkeen) eikä ongelmia ole siinäkään. Eli sanoisin sinulle, ap, että etsi itsellesi yhtä itsenäinen mies. Tai paremmin,  odota, että elämä tuo sellaisen vastaan jos niikseen tulee. Ei mikään liitto riidaton ole, muttei mielestäni tuollainen itsenäisyys ole lainkaan ihmeellistä, edes parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy tämä keskustelu peilissä näkyvän henkilön kanssa. Sinulla on nousut itsenäisyys päähän ja kaiken pitäisi mennä tismalleen niin kuin sinä haluat. Parisuhde on kahden kauppa, jossa molempien pitää joustaa eikä seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.

Minähän juuri aloituksessani kysyn, että mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni tai tekemisissäni, eli katson peiliin. 

En minä koskaan ole parisuhteessa edellyttänyt tai vaatinut, että asiat menisi minun mielen mukaan, vaan olen aina ehdottanut kompromisseja ja monesti sanonut, että mennään toisen mielen mukaan. Mistä keksit, että minä seisoisin piiska kourassa vaatimassa mutta en tekisi mitään itse? Teen hyvin paljon parisuhteen ja kumppanini eteen ja huomioin häntä hyvin monella tavalla, näin olen jokaisessa suhteessani tehnyt. Ap.

Huomioit puolisoa sinun lähtökohdistasi. Teet asioita hänelle, joita sinä haluat tehdä. Hän haluaisi matkustaa kanssasi, mutta sinä teet juuri niinkuin haluat. Eli matkustat yksin, mutta ehkä sitten kuitenkin tilaat miehelle matkan jonnekin muualle. Sinusta olet tehnyt miehelle paljon. Olethan ostanut hänellekin matkan, koska hän myös halusi matkustaa. Nyt sinusta kummankin pitäisi olla tyytyväisiä? Molemmat matkalla ja sinä jopa maksoit ne.

Mutta toinen saattaa kokea, ettei se ollut se päätarkoitus. Vaan haluttaisiin kokea yhdessä asioita parisuhteessa. Tehdä asioita, joita sitten kiikkutuolissa muistella vanhana. Pohtia ja suunnitella yhdessä sitä matkaa. Kotiin tulessa toinen sitten pesee pyykit ja toinen ne ripustaa kuivumaan jne. Arjen ja juhlan jakamista vaikkei kokoajaan nyt yhdessä kaikkea tehtäisikään.

Yhdessä oleminen ja tekeminen ei ole, että molemmat tekevät samaa, vaan molemmat tekevät saman päämäärän eteen asioita. Kompromissaaminen on juuri sitä, että kumpikin itsenäisesti tekee oman osuutensa. Vaikka lapsien kohdalla. Äiti hoitaa aamulla lapset kouluun ja isä hakee iltapäivällä ja vie hammaslääkäriin. Kompromissi on se, kumpi tekee mitäkin, vaikka kumpaakaan se lasten vieminen hammmaslääkäriin ei kiinnosta.

Eli matkaesimerkissä voisit ehdottaa miehelle matkasi jälkeen, toista matkaa yhdessä. Sinä saat mitä haluat ja niin saa mieskin.

Oletko koskaan kysynyt miehiltä miten he kokevat tämän sinun itsenäisyytesi? Heistä se saattaa näyttäytyä ja tuntua itsekkyydeltä tai välinpitämättömyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on nyt ristiriita ilmaisusi ja sanojesi välillä. Jos sinut tunnetaan empaattisena ja tunneviestintäsi on jees, niin kuitenkin istun täällä kuvitellen, että Lisbeth Salander osaa suomea. Toinen mieleentuleva on vaaleatukkainen suurisilmäinen asperger-nainen, jonka haastattelun olen nähnyt pariin kertaan Ylellä, Inhimillisessä tekijässä varmaan.

Kertoisitko taustaasi?

Mitä haluaisit tietää taustastani? 

Ehkä yksi viestintääni selittävä asia voi olla se, että ystäväni ovat aina olleet poikia ja miehiä, ja olen perheestä jossa minulla oli vain kaksi veljeä, koulussakin ystävystyin lähinnä luokan poikien kanssa. Eli olen kasvanut poikien ja miesten "sosiaalisten sääntöjen" ja viestintätavan keskellä ja oppinut vain niihin. Ulkoisesti olen naisellinen ja harrastuksenikin on melko "naisellisia", en siis harrasta mitään autoja tai muuta sellaista. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vastaisuuden varalle yksi neuvo: kunhan löydät itsellesi miehen, niin sopikaa asioista etukäteen, missä asioissa voit toimia itsenäisesti ja missä taas sinun tulee huomioida puolisosi ja miten.

Kiitos tästä, tämä on hyvä konkreettinen neuvo, jonka voin ottaa heti käyttöön. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on tärkeää tulla kuulluksi ja huomioiduksi. Miten yhdistät sen itsenäiseen toimintaasi ja itsenäisiin tekoihisi?

No minun toimintatapa parisuhteessa on sellainen, että käytän paljon aikaa miehen kuunteluun, ja kun mies kertoo jostain ajatuksistaan ja toiveistaan niin kysyn aina niistä paljon lisää ja olen aidosti kiinnostunut. Ja jos on joku valintatilanne niin kysyn mitä hän haluaisi ja yleensä jos mies kertoo mitä haluaa ja asia on mahdollista toteuttaa niin toteutan sen. Käytän myös paljon vaivaa siihen, että otan selvää mistä juuri tämä mies tykkää (mikä on juuri hänen lempijuoma, mitä hän voisi toivoa puolen vuoden päästä joululahjaksi, mikä on hänen lempileipä jne) ja muistan ne huolella ja huomioin häntä juuri niillä valinnoilla arjessa. 

Se pesukone-esimerkki oli ehkä vähän huono. Olimme sopineet, että minä sillä kertaa hoidan sen pesukonehankinnan, koska mies oli juuri hoitanut erään toisen hankinnan ja hänellä oli kiireitä työssä. Jos olisimme menneet kauppaan sillä idealla, että yhdessä valitaan, yhdessä maksetaan, yhdessä suunnitellaan koska se tulee jne niin tietenkin olisin kysynyt mitä hän on mieltä asennuksesta. Mutta kun oltiin sovittu että minä vastaan siitä pesukoneasiasta sillä kertaa niin olin vain sitten ajatellut, että koska minä olen se, jonka täytyy olla kotona ottamassa vastaan kotiinkuljetus ym ym niin minä vastaan sitten koko projektista, jotta miehen ei tarvitse vaivautua miltään osin.

Ap.

Niin, olet oppinut ottamaan toista huomioon ja kiinnostumaan hänen preferenssilistastaan. Mutta vaikka käytät paljon aikaa kuunteluun, niin käytätkö myös aikaa puhumiseen? Päästätkö toisen tutustumaan sieluusi, huoliisi, pelkoihisi, haaveisiisi, ja viestiikö teidän pelot ja haaveet ja pitämiset toisilleen? Rentoudutko toisen kainaloon? Koetko läheisyyttä ja lämpöä ja haluat pesiä siinä?

Lempijuoma ei ole lainkaan niin tärkeä. En muista ukkoni preferenssejä mitenkään tarkasti, ja välillä unohdan jopa hänen ruokavalionsa. Mutta minun täytyy ymmärtää vaistollakin, mitkä ovat hänen lempipelkonsa, lempiunelmansa, ja miten se ahdistaa häntä, jos laitan käden hänen sydämensä seudulle. Niin kauan kuin ne asiat ovat vain muistissa, en ole eläytynyt mieheen vielä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

En lue koko ketjua läpi. Ymmärrän, ap, sinua täysin. Minulla vaan on se ero, että olen toisessa, pitkässä yli 10 v parisuhteessa, ja molemmissa saimme / olemme saaneet tai usein myös joutuneet olemaan todella itsenäisiä, matkustusta myöten. Meistä ei ole ihmeellistä, että toinen esim. haluaa matkustaa yksin sellaiseen paikkaan, mikä toista kiinnostaa mutta toista ei. Ja molemmat viihtyvät yksin matkoilla. Toisaalta useimpina vuosina olemme myös perheenä matkustaneet pitkiäkin aikoja yhdessä (esim. 6 vk putkeen) eikä ongelmia ole siinäkään. Eli sanoisin sinulle, ap, että etsi itsellesi yhtä itsenäinen mies. Tai paremmin,  odota, että elämä tuo sellaisen vastaan jos niikseen tulee. Ei mikään liitto riidaton ole, muttei mielestäni tuollainen itsenäisyys ole lainkaan ihmeellistä, edes parisuhteessa.

Mielenkiintoinen ja hyvä näkökulma. Sinä olet siis löytänyt onnen löytämällä samanlaisen miehen kuin itse olet. Nyt kun mietin, niin kukaan miehistäni ei ole ollut luonteeltaan kovin itsenäinen vaan sellainen symbioosia hakeva. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään haluat ottaa vastaan nyt noita näkemyksiä, niin lue koko ketjun kommentit avoimin mielin.

Onko ongelma siinä että et meinaa löytää sellaista miestä, joka haluaa juuri sinunkaltaista itsenäistä naista?

Korosta tuota itsenäisyysseikkaa haku-ilmoituksissasi, ensitapaamisissa jne.

Ensitapaamisissa kerron paljonkin itsestäni, mukaan lukien sen että harrastan yksin matkustelua, että panostan paljon uraani, että olen kasvanut ympäristössä, joka on pakottanut minut selviämään kaikesta yksin jne. Olen hyvin avoin ihminen ja kerron noista kaikista suoraan. Ap. 

Tässä yhteydessä sinun tulee kertoa juuri näistä yksinmatkusteluista ynnä muista (ja kerro mahdollisimman paljon niitä itsenaisen teon asioita) haluat pitää jatkossakin kiinni. Tee selväksi, että myös tulevassa parisuhteessa aiot yksin lomailla jne! Toinen voi kuulla asian niin että "harrastan yksin matkustelua" joo tietenkin nyt on harrastanut, koska ei ole ollut nyt parisuhteessa. Tässä kohtaa sinulle ja hänelle selviää, oletteko molemmat valmiita suhteeseen yhdessä, näettekö asiat samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on tärkeää tulla kuulluksi ja huomioiduksi. Miten yhdistät sen itsenäiseen toimintaasi ja itsenäisiin tekoihisi?

No minun toimintatapa parisuhteessa on sellainen, että käytän paljon aikaa miehen kuunteluun, ja kun mies kertoo jostain ajatuksistaan ja toiveistaan niin kysyn aina niistä paljon lisää ja olen aidosti kiinnostunut. Ja jos on joku valintatilanne niin kysyn mitä hän haluaisi ja yleensä jos mies kertoo mitä haluaa ja asia on mahdollista toteuttaa niin toteutan sen. Käytän myös paljon vaivaa siihen, että otan selvää mistä juuri tämä mies tykkää (mikä on juuri hänen lempijuoma, mitä hän voisi toivoa puolen vuoden päästä joululahjaksi, mikä on hänen lempileipä jne) ja muistan ne huolella ja huomioin häntä juuri niillä valinnoilla arjessa. 

Se pesukone-esimerkki oli ehkä vähän huono. Olimme sopineet, että minä sillä kertaa hoidan sen pesukonehankinnan, koska mies oli juuri hoitanut erään toisen hankinnan ja hänellä oli kiireitä työssä. Jos olisimme menneet kauppaan sillä idealla, että yhdessä valitaan, yhdessä maksetaan, yhdessä suunnitellaan koska se tulee jne niin tietenkin olisin kysynyt mitä hän on mieltä asennuksesta. Mutta kun oltiin sovittu että minä vastaan siitä pesukoneasiasta sillä kertaa niin olin vain sitten ajatellut, että koska minä olen se, jonka täytyy olla kotona ottamassa vastaan kotiinkuljetus ym ym niin minä vastaan sitten koko projektista, jotta miehen ei tarvitse vaivautua miltään osin.

Ap.

Niin, olet oppinut ottamaan toista huomioon ja kiinnostumaan hänen preferenssilistastaan. Mutta vaikka käytät paljon aikaa kuunteluun, niin käytätkö myös aikaa puhumiseen? Päästätkö toisen tutustumaan sieluusi, huoliisi, pelkoihisi, haaveisiisi, ja viestiikö teidän pelot ja haaveet ja pitämiset toisilleen? Rentoudutko toisen kainaloon? Koetko läheisyyttä ja lämpöä ja haluat pesiä siinä?

Lempijuoma ei ole lainkaan niin tärkeä. En muista ukkoni preferenssejä mitenkään tarkasti, ja välillä unohdan jopa hänen ruokavalionsa. Mutta minun täytyy ymmärtää vaistollakin, mitkä ovat hänen lempipelkonsa, lempiunelmansa, ja miten se ahdistaa häntä, jos laitan käden hänen sydämensä seudulle. Niin kauan kuin ne asiat ovat vain muistissa, en ole eläytynyt mieheen vielä ollenkaan.

Edelleen minut näköjään tulkitaan tunnekylmäksi naiseksi. En koe sellainen olevani, puhun hyvin suoraan peloistani, huolistani, minulle aroista asioista, asioista jotka hävettävät jne ja menen käpertymään miehen kainaloon sanomalla että joku juttu pelottaa tai huolettaa, näytän myös suruni ja itkuni ihan avoimesti ja pyydän niihin lohdutusta. Useimmiten tosin tulen noissa asioissa torjutuksi, mutta jatkan silti niitä. 

Samaten kuuntelen toisen pelot ja huolet ja kysyn aina niistä lisää. Siitä piirteestä olen saanut miehiltä paljon kiitosta. 

Ap.

Jos ap haluat joskus lapsia, voin kyllä kertoa että putoat korkealta ja kovaa tuo sinun itsenäisen ajattelusi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.

En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.

Älä sitten kysy neuvoa, mutta KERRO, mitä aiot tehdä. Pesukoneen asennusesimerkki ei ole hyvä, koska tosi-itsenäinen olisi tietenkin asentanut se itse, olipa sitten mies tai nainen. Et siis siinä vaiheessa vielä tuntenut miestä tarpeeksi hyvin tietääksesi, että hän haluaa tehdä sellaiset työt itse.

Niin raha-asioissa, remonteissa kun muussakin on hyvä keskustella. Itse kukin voi tietenkin käyttää rahansa miten tahtoo, jos siitä ei ole erityisesti pulaa. Yksi parisuhteen perusasioista on se, että on samanlainen käsitys rahankäytöstä. Ei tule mitään, jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlari. Näistä on hyvä keskustella etukäteen ennen yhteen muuttamista.

Miten niin tosi-itsenäinen ihminen olisi asentanut sen itse? Mä olen itsenäinen luonteeltani, mutta epäkäytännöllinen kädentaidoissa, ja mulle 100% default on tilata asennus (sama miehelläni). Mulle ei olisi tullut ikinä mieleenkään että puoliso haluaisi *neuvotella* siitä, tilataanko asennus vai asentaako hän koneen, varsinkin jos maksaisin asennuksen itse. Jos mun mies tilaisi koneen, kone tulisi paikalle ja toimisi niin miksi ihmeessä mä alkaisin vängätä tän prosessin yksityiskohdista? Eikö ihmisillä oikeasti ole parempaa tekemistä?

Olen kyllä muutenkin ap:n puolella tässä. Minusta tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen kuuluu tulla ihmisen sisältä, ei se ole toisen ihmisen tehtävä tuottaa sitä ulkopuolelta tällaisilla konkreettisilla asioilla. Tai itse en haluaisi sellaista suhdetta. Musta olisi kurjaa jos mies olisi mun kanssa siksi, että tarvitsee mua joihinkin käytännön asioihin.

Tosin ehkä ap ilmaisee asiat jotenkin turhan riidanhaluisesti miehille. Sitä voisi ehkä miettiä.

Ap puolustelee vaan koko ajan itseään. Ketjussa on pyritty niin paljon tuomaan esille jo asioita, että minä ainakin vaihdan jo ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on nyt ristiriita ilmaisusi ja sanojesi välillä. Jos sinut tunnetaan empaattisena ja tunneviestintäsi on jees, niin kuitenkin istun täällä kuvitellen, että Lisbeth Salander osaa suomea. Toinen mieleentuleva on vaaleatukkainen suurisilmäinen asperger-nainen, jonka haastattelun olen nähnyt pariin kertaan Ylellä, Inhimillisessä tekijässä varmaan.

Kertoisitko taustaasi?

Mitä haluaisit tietää taustastani? 

Ehkä yksi viestintääni selittävä asia voi olla se, että ystäväni ovat aina olleet poikia ja miehiä, ja olen perheestä jossa minulla oli vain kaksi veljeä, koulussakin ystävystyin lähinnä luokan poikien kanssa. Eli olen kasvanut poikien ja miesten "sosiaalisten sääntöjen" ja viestintätavan keskellä ja oppinut vain niihin. Ulkoisesti olen naisellinen ja harrastuksenikin on melko "naisellisia", en siis harrasta mitään autoja tai muuta sellaista. Ap.

Hei no tämähän olikin helppo. Miehesi kokee olevansa yksi niistä sinun miesystävistäsi eikä sen enempää. Olet insinööri tai DI etkö olekkin? Toivottavasti et ole exäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti kaipaat neuvoja kuinka muuttaa omaa käytöstäsi niin neuvoni on Asenne.

Lopeta ajattelutapa: ei se ole pois sinulta ja minun rahat, minä päätän, minä osaan joten minä teen. Kuvittelet olevasi tasainen luonne jos et huuda. Kuvittelet olevasi valmis kompromisseihin.

Arjessa kuitenkin toimit oman pääsi mukaan kuten olet aina toiminut. Lopputulos voi olla aina hyvä, hommat tulee hoidettua. Mutta jos huomaamattasi jyräät arkisissa asioissa, tehden mikä itsestä hyvältä tuntuu ja tuntuu järkevältäkin, voi se kuitenkin toisesta osapuolesta vaikuttaa siltä, että häntä ei huomioitu ollenkaan. Esim. Työpari voi olla hyvin itsenäinen ja tehdä asiat tehokkaasti ja hommat hoituu mutta kyllä siinä toiselle työntekijälle tulee riittämättömyyden tunne jos hänen panostaan ei tarvita, kysytä, huomioida ja eihän se ole työntekijältä pois, saa päinvastoin lisää omaa aikaa. Mutta tuo ei ole hyvä työ/parisuhde kun toista ei kuulla. Sen voisi sanoittaa sanomalla: Minua ei tarvita!

Mutta tarvitsenhan minä miestä hyvinkin paljon: rakkauteen, tunneyhteyteen, läheisyyteen, henkisen turvallisuuden luomiseen, seksiin, tulevaisuuden haaveiden jakamiseen, perheen perustamiseen, rakkauteen, rakkauteen, rakastamiseni kohteeksi, henkilöksi joka rakastaa minua. Se, että en tarvitse miestä arkisista asioista selviämiseen ei tarkoita, että en tarvitsisi miestä mihinkään. Tarvitsen miestä hyvin paljon kaikkiin tunnepuolen juttuihin ja henkisiin juttuihin. Ap.

Varmaan monet miehet osoittavat sen välittämisen tekemällä asioita. 

Sulle sopis minun ex. Hän on totaalinen poropeukalo käytännön asioissa. Olisi ollut mielissään asennuspalvelun tilaamisesta tai itse asiassa hän olisi ehdottonaut sitä. Sen sijaan hän tykkää keskustella kaiken maailman asioista ja filosofioi niitä näitä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ap haluat joskus lapsia, voin kyllä kertoa että putoat korkealta ja kovaa tuo sinun itsenäisen ajattelusi kanssa.

Mitä tarkoitat tällä? Minä ainakin voisin todella huonosti jos pitäisi jaksaa stressaavaa vauva-arkea ja vielä mukautua miehen temppuiluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä neuvotellaan, mutta lomailet yksin? Miksi?

Vain jos toinen ei pääse mukaan vaikkapa töiden vuoksi. Aina ensisijaisesti haluan lomailla yhdessä, mutta aina lomat ei osu samaan aikaan. Joka kerta olen pyytänyt että mies (miehet) lähtisi yhdessä kanssani reissuun, mutta jos mies sanoo, että hän ei vain saa töistä lomaa silloin kun minulla on loma, niin en haluaisi vain sen vuoksi jäädä sitten kotiin. Ap.

"Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta."

Tästä mitä kirjoitit aloitukseesi, saa hieman erilaisen kuvan. Siis haluatko lomailla yksin vai miehen kanssa? Toki eri asia, jos mies ei lomaa saa, mutta sain käsityksen aloitusviestistä, että haluat mennä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on nyt ristiriita ilmaisusi ja sanojesi välillä. Jos sinut tunnetaan empaattisena ja tunneviestintäsi on jees, niin kuitenkin istun täällä kuvitellen, että Lisbeth Salander osaa suomea. Toinen mieleentuleva on vaaleatukkainen suurisilmäinen asperger-nainen, jonka haastattelun olen nähnyt pariin kertaan Ylellä, Inhimillisessä tekijässä varmaan.

Kertoisitko taustaasi?

Mitä haluaisit tietää taustastani? 

Ehkä yksi viestintääni selittävä asia voi olla se, että ystäväni ovat aina olleet poikia ja miehiä, ja olen perheestä jossa minulla oli vain kaksi veljeä, koulussakin ystävystyin lähinnä luokan poikien kanssa. Eli olen kasvanut poikien ja miesten "sosiaalisten sääntöjen" ja viestintätavan keskellä ja oppinut vain niihin. Ulkoisesti olen naisellinen ja harrastuksenikin on melko "naisellisia", en siis harrasta mitään autoja tai muuta sellaista. Ap.

Tämä kyllä selittää paljon. Ja varmasti itsessään jo ahdistaa monia miehiä. Eivät he miehen kanssa halua suhteeseen. Heillä on tarve luottaa äidillisyyteesi, sekä itsensä että mahdollisten lasten takia.

Missä äitisi oli? Olen itsekin suhteellisen miehinen nainen, mutta lähinnä siksi, että olen ottanut hyvin miesmäisesti käyttäytyneestä äidistäni mallia. Meillä oli myös hyvin ristiriitaiset välit. Luotan aidosti hyvin harvoihin naisiin, joissa on samaa tuttua määrätietoisuutta, mutta rakastan heidän tunneälyään ja pääsen kokemaan sellaista nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen riemua, joka on lapsena ollut kortilla.

Millaisia suhteita sinulla on naispuolisiin, nyt tai menneisyydessä? Voisitko ajatella kehittäväsi taitojasi sillä puolella, jospa sieltäkin löytyisi omaksuttavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.

En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.

Älä sitten kysy neuvoa, mutta KERRO, mitä aiot tehdä. Pesukoneen asennusesimerkki ei ole hyvä, koska tosi-itsenäinen olisi tietenkin asentanut se itse, olipa sitten mies tai nainen. Et siis siinä vaiheessa vielä tuntenut miestä tarpeeksi hyvin tietääksesi, että hän haluaa tehdä sellaiset työt itse.

Niin raha-asioissa, remonteissa kun muussakin on hyvä keskustella. Itse kukin voi tietenkin käyttää rahansa miten tahtoo, jos siitä ei ole erityisesti pulaa. Yksi parisuhteen perusasioista on se, että on samanlainen käsitys rahankäytöstä. Ei tule mitään, jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlari. Näistä on hyvä keskustella etukäteen ennen yhteen muuttamista.

Miten niin tosi-itsenäinen ihminen olisi asentanut sen itse? Mä olen itsenäinen luonteeltani, mutta epäkäytännöllinen kädentaidoissa, ja mulle 100% default on tilata asennus (sama miehelläni). Mulle ei olisi tullut ikinä mieleenkään että puoliso haluaisi *neuvotella* siitä, tilataanko asennus vai asentaako hän koneen, varsinkin jos maksaisin asennuksen itse. Jos mun mies tilaisi koneen, kone tulisi paikalle ja toimisi niin miksi ihmeessä mä alkaisin vängätä tän prosessin yksityiskohdista? Eikö ihmisillä oikeasti ole parempaa tekemistä?

Olen kyllä muutenkin ap:n puolella tässä. Minusta tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen kuuluu tulla ihmisen sisältä, ei se ole toisen ihmisen tehtävä tuottaa sitä ulkopuolelta tällaisilla konkreettisilla asioilla. Tai itse en haluaisi sellaista suhdetta. Musta olisi kurjaa jos mies olisi mun kanssa siksi, että tarvitsee mua joihinkin käytännön asioihin.

Tosin ehkä ap ilmaisee asiat jotenkin turhan riidanhaluisesti miehille. Sitä voisi ehkä miettiä.

Kun mies yrittää sanella ja määrätä minulle miten minun pitää toimia, niin silloin varmaan vastaan riidanhaluisella äänellä. Kun minua yrittää alistaa, niin reagoin siihen aika vahvasti. Jos taas asian esittää minulle ilman alistamista ja määräilyä, niin reagoin sopuisasti ja lempeästi. Luulen, että olen valinnut miehiä, jotka yrittävät jostain syystä alistaa minua. Tiedän, että on paljon miehiä, jotka eivät sellaista yrittäisi. Jostain syystä valitsen väärin.

Mutta tuosta pyykkikoneen asennuksesta. Olen varakkaasta perheestä ja hyvätuloinen. Tämän vuoksi ratkaisen monet arjen tilanteet tilaamalla niihin jonkun palvelun. Sellaiseen opin lapsuudenkodissani. En ole koskaan edes nähnyt, että joku asentaisi itse pyykkikoneen. Siksikään minulle ei ehkä tule mieleen neuvotella tuollaisista, koska 100% default on se asennus. Nyt täällä joku kirjoitti minulle aiemmin, että loukkasin miestä pahasti kun tilasin sen asennuksen. En minä tarkoittanut loukata, toimin vain niin kuin vauvasta saakka olen oppinut että kuuluu toimia. Varmaan olen sitten sellainen, joka tahattomasti aiheuttaa väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia eikä edes ymmärrä loukanneensa. Ap.