Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?
08.04.2018 |
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Kommentit (434)
Mistä johtuu, että käytät termejä alistaa ja kahlita? Nuo eivät kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Miehet tuskin ovat sanoneet haluavansa alistaa sinua? Miksi tulkitset tilanteen noin? Mitä mielestäsi on alistaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu, että käytät termejä alistaa ja kahlita? Nuo eivät kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Miehet tuskin ovat sanoneet haluavansa alistaa sinua? Miksi tulkitset tilanteen noin? Mitä mielestäsi on alistaminen?
Käytän tässä ketjussa sanaa alistaa, koska pari kirjoittajaa käytti sitä viesteissään minulle. En ole sitä oma-aloitteisesti käyttänyt enkä muuten elämässäni käytä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Käy tämä keskustelu peilissä näkyvän henkilön kanssa. Sinulla on nousut itsenäisyys päähän ja kaiken pitäisi mennä tismalleen niin kuin sinä haluat. Parisuhde on kahden kauppa, jossa molempien pitää joustaa eikä seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.
No en ihan niputtaisi noinkaan. Mitä nyt olen muutaman miehen kanssa seurustellut ja kaikki ovat olleet toistensa kopioita eri persoonatyypeistä lukuunottamatta, olen aloittajan kanssa tismalleen samalla kannalla. Miehillä on ihmeellisiä kuvitelmia naisista.
Otsikossa sinä kysyt miten itse voisit toimia toisin ja koko ajan sellainen on sellainen puskuri ja puolustelu päällä että saa käsityksen ettet yhtään halua tarkastella toimintatapojasi vaan olet vaan oikeassa oli miten oli ja saa myös sellaisen käsityksen että sinä et ole ainakaan valmis muuttamaan itseäsi, saati joustamaan periaatteistasi.
Minusta tähän ei ole muuta ratkaisua kuin että sinun tulee haalia sellainen mies, joka haluaa juuri tollaisen itsenäisen naisen. Usea mies vaan ei ihan tuollaista naista halua, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahdoton näin ulkopuolisena sanoa, mikä mättää. Pitäisi olla kärpäsenä katossa muutaman kuukauden ajan katselemassa kommunikaatiota ja toimintaa suhteessa.
Itselle tulee mieleen lähinnä se, ettet ehkä ole tottunut jakamaan kaikkea niin kuin parisuhteessa yleensä odotetaan. Tarkoitan tuollaisia ihan pienen pieniä asioita. Esimerkkinä vaikka ne Ikea-kalusteet; meillä aina toinen ilmoittaa jos aikoo kasata kalusteen. Ei mitään luvan kyselyä, vaan ihan vaan ilmoitus, että mä kasaan nyt ton. Silloin toinen saa mahdollisuuden sanoa asiaan jotakin. Harvoin siihen mitään sanottavaa on, mutta ainakin se toinen on otettu huomioon. En minäkään pitäisi siitä, jos mies vain puuhalisi kaikkea, varmistamatta että olisinko minäkin halunnut osallistua. Mielestäni toiselle pitää aina antaa mahdollisuus vaikuttaa asiaan, vaikka voisi olettaa, ettei toista kiinnosta. Joskus kuitenkin tulee yllätyksiä, toinen voikin tietää jotain tyyliin ”työkaverilla on tuo sama kone ja se sanoi että...”
Tuollainen pesukonejuttu on toki hankala, kun molemmilla on eri ajatus siitä, mitä on sovittu. Ei sen pitäisi silti olla sellainen asia, jonka takia suhde pistetään poikki, jos taustalla ei ole muutakin.Onneksi se jättämisen syy ei ollut se pesukone, se tuli vain ilmi siinä erokeskustelussa. Jättämisen syy oli sen miehen mukaan se, että hän ei uskonut, että haluan oikeasti sitoutua ja hän tunsi itsensä epävarmaksi kanssani koska koki että olen liian riippumaton eikä minua voi oikeasti saada omakseen (lue minua ei voi kahlita).
Siinä osut varmaan oikeaan, että olen vain tottunut toimimaan ns. liian itsenäisesti. On ollut pakko, jo lapsesta saakka. Se ei ole ollut valintani, taustani on sellainen että ei ollut muuta mahdollisuutta. Jos ihmisen on pakko pärjätä yksin, koska kaikki pettää ympäriltä tai kukaan ei ole edes lapsena hoitamassa asioita puolesta, niin silloin ihminen alkaa pärjäämään yksin ja menettää luottamuksen siihen, että voisi edes kuvitella heittäytyvänsä toisen varaan.
Ap.
Minun ymmärtääkseni tuo kirjoittaja ei kritisoinut itsenäisyyttäsi, vaan kommunikoimattomuuttasi. Siis voit ihan hyvin "itsenäisesti" päättää että kasaat kalusteen tai hommaat pesukoneeseen asennuksen, mutta kun mainitset asiasta kumppanillesi, hänelle tulee tunne että hänen olemassaolonsa huomioidaan ja hänet otetaan mukaan noihin tilanteisiin. Jos taas et mainitse aikovasi koota kalusteen ja teet sen miehen poissaollessa, hänestä voi tuntua siltä että et huolinut häntä mukaan hauskaan yhteiseen toimintaan. Tämän varmaan moni virheellisesti määrittelee "itsenäisyydeksi", vaikka oikeastaan enemmän siinä on kysymys sulkeutuneisuutta. Se, että olet itsenäinen ihminen, mahdollistaa sinulle tuon sulkeutuneen käytöksen (koska siis pystyt tekemään asioita yksin), mutta ne eivät kuitenkaan ole sama asia.
Siitä pesukoneasennus-hommelista olen kyllä itse sitä mieltä, että jos silloinen mies olisi ollut itsenäinen ja hyväitsetuntoinen, hän olisi keskeyttänyt sinut siinä kassalla ja ilmoittanut haluavansa asentaa koneen itse. (En viitsi mennä tarkistamaan oliko hän mukana siinä ostotilanteessa, mutta minulle jäi mielikuva että oli.) Ihan niin kuin miehet eivät ole ajatustenlukijoita, niin et ole sinäkään. On kummankin osapuolen vastuulla jakaa ajatuksiaan avoimesti toiselle - niitä pieniä ja arkisiakin ajatuksia.
t. 88
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse voisi ajatella edes parisuhdetta AP:n kaltaisen omaan napaan tuijottajan kanssa. Parisuhde on kahden kauppa ja silloin ajatellaan molempia ei vain itseä. Suosittelen AP:lle sinkkuna pysymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy tämä keskustelu peilissä näkyvän henkilön kanssa. Sinulla on nousut itsenäisyys päähän ja kaiken pitäisi mennä tismalleen niin kuin sinä haluat. Parisuhde on kahden kauppa, jossa molempien pitää joustaa eikä seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.
Minähän juuri aloituksessani kysyn, että mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni tai tekemisissäni, eli katson peiliin.
En minä koskaan ole parisuhteessa edellyttänyt tai vaatinut, että asiat menisi minun mielen mukaan, vaan olen aina ehdottanut kompromisseja ja monesti sanonut, että mennään toisen mielen mukaan. Mistä keksit, että minä seisoisin piiska kourassa vaatimassa mutta en tekisi mitään itse? Teen hyvin paljon parisuhteen ja kumppanini eteen ja huomioin häntä hyvin monella tavalla, näin olen jokaisessa suhteessani tehnyt. Ap.
Mäkin aloittaja käsitin tekstisi niin, että itse teet kompromisseja mutta miehet ottavat yhtäkkiä ylivallan ja alkavat tehdä päätöksiä puolestasi ja suuttuvat kun se ei onnistukaan. Minusta sinun ei tarvitse muuttua. Olet vain tapaillut vääränlaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan, että joustat ja haet kompromissia vain kun sinulke sopii.
Jos ei sovi, niin sitä ei tule. Olet siis jääräpää. Ehkä empatiasikin on vain keino kohti omaa päämäärääsi. Tiedän kaltaisiasi kieroilijoita. Kaikki ei näe heti mikä olet ja onnistut sumuttamaan myös itseäsi.
Millaisen suhteen sä tota noin niinkun haluat? Ihan perinteisen että asut saman katon alla miehen kaa, etäsuhteen vai millaisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut aina itsenäinen teeseitse-nainen. Olen kohta 10 vuotta ollut puolisoni kanssa yhdessä ja tässä on pitänyt oppia muuttumaan jotta homma toimii. Ensinnäkin, älä kuohitse miestäsi vaan anna välillä miehen olla se mies ja pyydä apua jossain, esim. korjaushommassa. Parisuhde on kahden kauppa ja pitää oppia miettimään myös toisen näkökantaa. Ei siinä muu auta.
Mun mielestä naurettavaa, että miestä pitää kohdella jotenkin erityisesti ettei miehisyys kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marcos kirjoitti:
En itse voisi ajatella edes parisuhdetta AP:n kaltaisen omaan napaan tuijottajan kanssa. Parisuhde on kahden kauppa ja silloin ajatellaan molempia ei vain itseä. Suosittelen AP:lle sinkkuna pysymistä.
Jos ap olisi mies olisi vastauksesi täysin erilainen. Yleensä kun parisuhteessa mies on se joka omaa napaansa ajattelee. Miksi ihmeessä et salli AP.lle samaa kuin miehelle? Ihme kakssoisstandardi sullakin. Jos tunnet itsesi mieheksi vain jos nainen on sinusta riippuvainen ja muuten täysin avuton, ei sulla kovin hyvin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut aina itsenäinen teeseitse-nainen. Olen kohta 10 vuotta ollut puolisoni kanssa yhdessä ja tässä on pitänyt oppia muuttumaan jotta homma toimii. Ensinnäkin, älä kuohitse miestäsi vaan anna välillä miehen olla se mies ja pyydä apua jossain, esim. korjaushommassa. Parisuhde on kahden kauppa ja pitää oppia miettimään myös toisen näkökantaa. Ei siinä muu auta.
Mun mielestä naurettavaa, että miestä pitää kohdella jotenkin erityisesti ettei miehisyys kärsi.
Miksi parisuhteeni eivät kestä.... huoh.
Miten voit nauttia yhtä aikaa itsenäisestä omasta vapaudesta ja olla sitoutunut parisuhteeseen?
Kyllä mä tiedän montakin liittoa, jossa vuorotellen molemmat tekee mitä haluaa ja molemmat välillä tekee yhdessä. asioita Ovat siis löytäneet kaltaisensa. Näillä oli aikaisempiakin suhteita ja edellisiä kumppaneita joiden kanssa ei vaan toiminut, ja nyt sit samankaltaisen kaa homma toimiikin. Etsi siis samankaltainen.
Mä tiedän just yhden tollaisen liiton, jossa nainen on ns itsenäinen. Hän tekee todella pitkälle miten hän itte haluaa ja valitettavasti välinpitämättömyys ja itsekkyys heijastuvat hyvin monissa asioissa. Mies on ottamassa eroa, koska ei vaan jaksa enään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
On jokseenkin sama homma, kuin mies varaisi ajan auton katsastukseen ja valmistautuisi laittamaan sen kuntoon, mutta rouva onkin jo vaihtanut auton kertomatta miehelleen. Ei ollut kestävä sekään liitto.
Et sitten ollenkaan tule ajatelleeksi, voisi etukäteen kertoa miehelle, että kokoan tämän lipaston sillä aikaa kun ... Jos mies on ammattilainen tai innokas puutöitten harrastaja, hän kokee sen loukkaukseksi omia taitojaan kohtaan.
Miksi ette etukäteen keskustelleen pyykkikoneen asennuksesta? Miehelle voi olla aivan yhtä itsestään selvää kuin minulle, että ei pesukoneessa ole mitään erityistä asentamista. Siksi mies ei ollenkaan ymmärtänyt tilaustasi. Itsenäisenä naisena olen omin pikku kätösin asentanut niin pyykki- kuin tiskikoneen, mutta parisuhde on kestänyt.
Ajattele asia niin päin, että sinä olisit varannut hyvän paistin ja suunnitellut laittavasi siitä erityisen hyvän aterian. Kun menisit kotiin, mies olisikin sinulle kertomatta tehnyt siitä jonkun hyvin arkisen ruuan.
Tärkeämpää olisi oppia keskustelemaan ja kertomaan omista suunnitelmistaan toiselle osapuolelle eikä vaan suin päin toimia niin kuin ennen sinkkuna kuin muuttua muka-avuttomaksi.
Annoin alapeukkua niin että viuhuu kun luin tämän.
Miksi ap:n pitäisi omassa kodissaan omien käyttöön tulevien huonekalujen olla miehen harrastuksenkohteena, kun hän kätevästi kasaa sen sillä aikaa kun mies on poissa?
Miksi ap ei saisi varata asennuspalvelua samalla kun ostaa koneen omaan kämppäänsä? enemmän yhteistä aikaa. Tuo on sellainen asia josta ei mun mielestä edes tarvitse neuvotella.
Viimeinen ei liity mitenkään koko aiheeseen eikä logiikka iske kuvaan. Jos ostat itse paistin, ja sinulla on suunnitelmia sen varalle, niin se on loukkaavaa että joku pilaa sen sillä aikaa kun olet poissa. Sen sijaan jos mies itse ostaa paistin, ja mietit vain miten teet siitä ruokaa, mutta kotiinpalattuasi näet että mies on jo tehnyt siitä jotain arkista, niin miten siitä voisi suuttua? Miehen paisti. Näetkö nyt yhtään miten nurinkurista ajattelusi oikein on? Nuo ovat naisen tavaroita, naisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä valintoja joilla ei pitäisi olla parisuhteeseen liittyviä aspekteja millään tavalla. Ihan kuin naisen kaikki valinnat olisivat jollain tavalla miehen määriteltävissä ja neuvoteltavissa, kun taas mies tuskin toimisi noissa tilanteissa millään tavalla samoin.
Alue: Aihe vapaa
Minä en tulkitsisi tuota siten että toisen mielestä sinua ei voi kahlita, vaan ennemminkin niin ettei toinen tiedä, mitä päässäsi liikkuu eikä siksi koe olevasi mukana elämässäsi. Nuorenpana olin suhteessa miehen kanssa, jota kai voisi myös kuvailla sanalla itsenäinen. Olin kokoajan suhteessa varpaillani, koska en tiennyt yhtään mitä mies saattaisi seuraavaksi keksiä: lähteä yksin pitkälle matkalle toiselle puolelle maapalloa, vaihtaa koulua tai tehdä jonkin muun ison muutoksen elämässään. Hän ei koskaan esittänyt, miten minut tai parisuhteemme ylipäätään olisi huomioitu näissä suunnitelmissa. En kokenut olevani osallinen (voisi kai sanoa myös tarpeellinen) hänen elämässään. Tuntui, kuin välissämme olisi ollut muuri. Aiempi vastaaja oli mielestäni täysin oikeassa siinä, että huomioiduksi tulemisen tunne on parisuhteessa todella tärkeää ihan pienissäkin asioissa.