Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?
08.04.2018 |
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ongelma on se että sinusta huokuu sellainen asenne "minä olen itsenäinen nainen joka selviää kaikesta yksin! Minä en tarvitse ketään, katso, tämänkin asian tein ihan yksin ja ilman sinua!" miehet haluavat tuntea olevansa tarpeellisia ja pitävät siitä että saavat joskus auttaa naista.. Ei tarvitse heittäytyä avuttomaksi mutta tämän olen miehistä huomannut. Sama mustasukkaisuuden kanssa. Miehet haluavat että heistä on joskus vähän mustis, esitän siis joskus olevani :D
Voit olla oikeassa, mutta miksi mieheni sitten ovat ihan suoraan kaikki sanoneet, että ihastuivat minussa juuri tuohon asenteeseen, että olen itsenäinen nainen joka selviää kaikesta yksin eikä tarvitse ketään? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla samoja ongelmia kuin Ap:llä ja tunnistan tilanteen. Miehet yrittävät määrätä missä asutaan, kuinka siivotaan, miten usein, kuinka olisi hyvä pukeutua, onko harrastukset oikeita, painoa liikaa vai liian vähän, kuinka lasta tulisi hoitaa, millainen auto minulla tulisi olla jne. Mm. Tällaisia asioita päättävät naisen puolesta ja esim ilmoittavat että voidaan asua yhdessä jos muutan hänen luokseen. Joku lammasexä on tietysti muuttanut ja mies edellyttää samaa jatkossakin. Minä existä poiketen totean että asunto valitaan yhdessä tai mitään yhteistä asuntoa ei tule ja sota on valmis. Riitaa tulee myös nopeasti siitä että miehet olettavat naisen aina hoitavan kulkemisen ja tapaamisten olevan miesten kotona. Taas väärin.. olen lähes 40v enkä todellakaan usko löytäväni miestä joka olisi minunkin hyvinvoinnistani ja mielipiteistäni kiinnostunut.
"joku lammaseksä on muuttanut" miksi sinun mielipiteesi pitäisi automaattisesti painaa enemmän kuin miehen? Mikset sinä voisi muuttaa miehen luokse, siksi koska mies haluaa, vaikkei se olisi ykkösvaihtoehto sinulle, vaan juuri miehen on joustettava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ongelma on se että sinusta huokuu sellainen asenne "minä olen itsenäinen nainen joka selviää kaikesta yksin! Minä en tarvitse ketään, katso, tämänkin asian tein ihan yksin ja ilman sinua!" miehet haluavat tuntea olevansa tarpeellisia ja pitävät siitä että saavat joskus auttaa naista.. Ei tarvitse heittäytyä avuttomaksi mutta tämän olen miehistä huomannut. Sama mustasukkaisuuden kanssa. Miehet haluavat että heistä on joskus vähän mustis, esitän siis joskus olevani :D
Voit olla oikeassa, mutta miksi mieheni sitten ovat ihan suoraan kaikki sanoneet, että ihastuivat minussa juuri tuohon asenteeseen, että olen itsenäinen nainen joka selviää kaikesta yksin eikä tarvitse ketään? Ap.
Koska he ihastuivat siihen. Sama juttu kun nainen ihastuu renttumieheen, mutta saadessaan moisen parisuhteeseen he yrittävät muuttaa miehen ihan toisenlaiseksi.
Useinkaan itsenäisesti toimiva ihminen ei ajattele toisia. Olen nähnyt juuri tällaisia tilanteita parisuhteissa aika paljon. Usein juuri tällaiset itsenäiset ihmiset eivät huomioi toisia, valitettavasti, vaan toimivat oman päänsä mukaan.
Miltä toisesta tuntuu sinun itsenäisyytesi? Miten hän sen ymmärtää ja käsittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että minut (tekstini) on ymmärretty täällä aivan väärin. Minun tulkitaan olevan itsekäs ja epäempaattinen, joka ei kommunikoi eikä puhu miehille mistään tunneasioista ja haluaa alistaa. Ihmettelen miksi. Minut nimenomaan tunnetaan ihmisenä, joka on harvinaisen empaattinen ja kommunikoiva ja puhuu suoraan paljonkin tunneasioista ja on aika tunteellinen ja hakee kaikessa tasavertaisuutta. Sellaiseksi koen itseni ja sellaiseksi minua ovat myös eksäni ja kaverini kuvanneet.
Mutta ehkä viestinnässäni on jotain vikaa, kun kerran minut ymmärretään täällä aivan väärin. Ehkä en osaa viesteissäni antaa itsestäni ollenkaan sellaista kuvaa kuin olen vaan tapani kirjoittaa on jotenkin outo tai ristiriitainen? Ehkä sitten parisuhteissanikin viestintäni on ristiriitaista? Ehkä se on minun vika ja virhe? Ehkä viestin niin, että miehet tulkitsee minua väärin, samaten kuin te täällä?
Parisuhteessa on tärkeää tulla kuulluksi ja huomioiduksi. Miten yhdistät sen itsenäiseen toimintaasi ja itsenäisiin tekoihisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että minut (tekstini) on ymmärretty täällä aivan väärin. Minun tulkitaan olevan itsekäs ja epäempaattinen, joka ei kommunikoi eikä puhu miehille mistään tunneasioista ja haluaa alistaa. Ihmettelen miksi. Minut nimenomaan tunnetaan ihmisenä, joka on harvinaisen empaattinen ja kommunikoiva ja puhuu suoraan paljonkin tunneasioista ja on aika tunteellinen ja hakee kaikessa tasavertaisuutta. Sellaiseksi koen itseni ja sellaiseksi minua ovat myös eksäni ja kaverini kuvanneet.
Mutta ehkä viestinnässäni on jotain vikaa, kun kerran minut ymmärretään täällä aivan väärin. Ehkä en osaa viesteissäni antaa itsestäni ollenkaan sellaista kuvaa kuin olen vaan tapani kirjoittaa on jotenkin outo tai ristiriitainen? Ehkä sitten parisuhteissanikin viestintäni on ristiriitaista? Ehkä se on minun vika ja virhe? Ehkä viestin niin, että miehet tulkitsee minua väärin, samaten kuin te täällä?
Voitko antaa lisää esimerkkejä tilanteista, joissa nämä ongelmat, ristiriidat ym ovat ilmenneet.
Toisen puolesta asioiden tekeminen on miehille yleinen tapa osoittaa välittämistä. Ehkä sinuun ihastuva mies ajattelee löytäneensä hyvän tiimikaverin joka ei sluibaile menemään niinkuin riippuvaisemmat naiset, mutta sitten huomaakin että on potkittu ulos koko tiimistä. Seuraavan miehen kohdalla koita huomata, mitä tämä osaa erityisen hyvin ja mistä hän on ehkä ylpeä, ja jätä suosiolla jotkin hommat hänelle (vaikka itsekin osaat).
En usko että oma lomamatka on mikään oikea ongelma, vaan nuo arjen jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ongelma on se että sinusta huokuu sellainen asenne "minä olen itsenäinen nainen joka selviää kaikesta yksin! Minä en tarvitse ketään, katso, tämänkin asian tein ihan yksin ja ilman sinua!" miehet haluavat tuntea olevansa tarpeellisia ja pitävät siitä että saavat joskus auttaa naista.. Ei tarvitse heittäytyä avuttomaksi mutta tämän olen miehistä huomannut. Sama mustasukkaisuuden kanssa. Miehet haluavat että heistä on joskus vähän mustis, esitän siis joskus olevani :D
Voit olla oikeassa, mutta miksi mieheni sitten ovat ihan suoraan kaikki sanoneet, että ihastuivat minussa juuri tuohon asenteeseen, että olen itsenäinen nainen joka selviää kaikesta yksin eikä tarvitse ketään? Ap.
Siis onhan tuo erittäin hyvä asia, että selviää kaikesta yksin. Voi luottaa, että hommat hoituu toiselta, jos itse ei jostain syystä kykene auttamaan ja tekemään. Mutta muuten parisuhteessa kuitenkin tehdää asioita yhdessä eikä yksin.
Kuka nyt haluaa parisuhteeseen täysin avuttoman kanssa.
Millaisia kommentteja sinä oikein ap odotit saavasi täällä? Miehet on sikoja kun eivät anna sinun mennä ja tulla ja tulla ja olla itsenäinen niinkö? Täällä on todella hyviä näkökulmia jos yhtään haluat silmiäsi avartaa ja nähdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin)
No kuka nyt haluaa pettävän kumppanin?
En minä petä!
Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tärkeää tulla kuulluksi ja huomioiduksi. Miten yhdistät sen itsenäiseen toimintaasi ja itsenäisiin tekoihisi?
No minun toimintatapa parisuhteessa on sellainen, että käytän paljon aikaa miehen kuunteluun, ja kun mies kertoo jostain ajatuksistaan ja toiveistaan niin kysyn aina niistä paljon lisää ja olen aidosti kiinnostunut. Ja jos on joku valintatilanne niin kysyn mitä hän haluaisi ja yleensä jos mies kertoo mitä haluaa ja asia on mahdollista toteuttaa niin toteutan sen. Käytän myös paljon vaivaa siihen, että otan selvää mistä juuri tämä mies tykkää (mikä on juuri hänen lempijuoma, mitä hän voisi toivoa puolen vuoden päästä joululahjaksi, mikä on hänen lempileipä jne) ja muistan ne huolella ja huomioin häntä juuri niillä valinnoilla arjessa.
Se pesukone-esimerkki oli ehkä vähän huono. Olimme sopineet, että minä sillä kertaa hoidan sen pesukonehankinnan, koska mies oli juuri hoitanut erään toisen hankinnan ja hänellä oli kiireitä työssä. Jos olisimme menneet kauppaan sillä idealla, että yhdessä valitaan, yhdessä maksetaan, yhdessä suunnitellaan koska se tulee jne niin tietenkin olisin kysynyt mitä hän on mieltä asennuksesta. Mutta kun oltiin sovittu että minä vastaan siitä pesukoneasiasta sillä kertaa niin olin vain sitten ajatellut, että koska minä olen se, jonka täytyy olla kotona ottamassa vastaan kotiinkuljetus ym ym niin minä vastaan sitten koko projektista, jotta miehen ei tarvitse vaivautua miltään osin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti kaipaat neuvoja kuinka muuttaa omaa käytöstäsi niin neuvoni on Asenne.
Lopeta ajattelutapa: ei se ole pois sinulta ja minun rahat, minä päätän, minä osaan joten minä teen. Kuvittelet olevasi tasainen luonne jos et huuda. Kuvittelet olevasi valmis kompromisseihin.
Arjessa kuitenkin toimit oman pääsi mukaan kuten olet aina toiminut. Lopputulos voi olla aina hyvä, hommat tulee hoidettua. Mutta jos huomaamattasi jyräät arkisissa asioissa, tehden mikä itsestä hyvältä tuntuu ja tuntuu järkevältäkin, voi se kuitenkin toisesta osapuolesta vaikuttaa siltä, että häntä ei huomioitu ollenkaan. Esim. Työpari voi olla hyvin itsenäinen ja tehdä asiat tehokkaasti ja hommat hoituu mutta kyllä siinä toiselle työntekijälle tulee riittämättömyyden tunne jos hänen panostaan ei tarvita, kysytä, huomioida ja eihän se ole työntekijältä pois, saa päinvastoin lisää omaa aikaa. Mutta tuo ei ole hyvä työ/parisuhde kun toista ei kuulla. Sen voisi sanoittaa sanomalla: Minua ei tarvita!
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin)
No kuka nyt haluaa pettävän kumppanin?
En minä petä!
Joopa joo.
Oikeastiko minun teksteistä saa täällä sellaisen kuvan, että pettäisin tai juoksisin jotenkin vieraiden miesten perässä?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samoja ongelmia kuin Ap:llä ja tunnistan tilanteen. Miehet yrittävät määrätä missä asutaan, kuinka siivotaan, miten usein, kuinka olisi hyvä pukeutua, onko harrastukset oikeita, painoa liikaa vai liian vähän, kuinka lasta tulisi hoitaa, millainen auto minulla tulisi olla jne. Mm. Tällaisia asioita päättävät naisen puolesta ja esim ilmoittavat että voidaan asua yhdessä jos muutan hänen luokseen. Joku lammasexä on tietysti muuttanut ja mies edellyttää samaa jatkossakin. Minä existä poiketen totean että asunto valitaan yhdessä tai mitään yhteistä asuntoa ei tule ja sota on valmis. Riitaa tulee myös nopeasti siitä että miehet olettavat naisen aina hoitavan kulkemisen ja tapaamisten olevan miesten kotona. Taas väärin.. olen lähes 40v enkä todellakaan usko löytäväni miestä joka olisi minunkin hyvinvoinnistani ja mielipiteistäni kiinnostunut.
"joku lammaseksä on muuttanut" miksi sinun mielipiteesi pitäisi automaattisesti painaa enemmän kuin miehen? Mikset sinä voisi muuttaa miehen luokse, siksi koska mies haluaa, vaikkei se olisi ykkösvaihtoehto sinulle, vaan juuri miehen on joustettava?
Minulla on jo mieluinen asunto enkä muuta kenenkään miehen epämieluisaan asuntoon voidakseni joustaa ta. Hyppiä miehen pillin mukaan vaan jos yhteen muutetaan molemmat joustaa ja uuden asunnon miellytettävä molempia, myös minua. Miksi miehen mielipiteen pitäisi olla minun mielipidettä tärkeämpi?
Todellakin on nyt ristiriita ilmaisusi ja sanojesi välillä. Jos sinut tunnetaan empaattisena ja tunneviestintäsi on jees, niin kuitenkin istun täällä kuvitellen, että Lisbeth Salander osaa suomea. Toinen mieleentuleva on vaaleatukkainen suurisilmäinen asperger-nainen, jonka haastattelun olen nähnyt pariin kertaan Ylellä, Inhimillisessä tekijässä varmaan.
Kertoisitko taustaasi?
Jos yhtään haluat ottaa vastaan nyt noita näkemyksiä, niin lue koko ketjun kommentit avoimin mielin.
Onko ongelma siinä että et meinaa löytää sellaista miestä, joka haluaa juuri sinunkaltaista itsenäistä naista?
Korosta tuota itsenäisyysseikkaa haku-ilmoituksissasi, ensitapaamisissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti kaipaat neuvoja kuinka muuttaa omaa käytöstäsi niin neuvoni on Asenne.
Lopeta ajattelutapa: ei se ole pois sinulta ja minun rahat, minä päätän, minä osaan joten minä teen. Kuvittelet olevasi tasainen luonne jos et huuda. Kuvittelet olevasi valmis kompromisseihin.
Arjessa kuitenkin toimit oman pääsi mukaan kuten olet aina toiminut. Lopputulos voi olla aina hyvä, hommat tulee hoidettua. Mutta jos huomaamattasi jyräät arkisissa asioissa, tehden mikä itsestä hyvältä tuntuu ja tuntuu järkevältäkin, voi se kuitenkin toisesta osapuolesta vaikuttaa siltä, että häntä ei huomioitu ollenkaan. Esim. Työpari voi olla hyvin itsenäinen ja tehdä asiat tehokkaasti ja hommat hoituu mutta kyllä siinä toiselle työntekijälle tulee riittämättömyyden tunne jos hänen panostaan ei tarvita, kysytä, huomioida ja eihän se ole työntekijältä pois, saa päinvastoin lisää omaa aikaa. Mutta tuo ei ole hyvä työ/parisuhde kun toista ei kuulla. Sen voisi sanoittaa sanomalla: Minua ei tarvita!
Mutta tarvitsenhan minä miestä hyvinkin paljon: rakkauteen, tunneyhteyteen, läheisyyteen, henkisen turvallisuuden luomiseen, seksiin, tulevaisuuden haaveiden jakamiseen, perheen perustamiseen, rakkauteen, rakkauteen, rakastamiseni kohteeksi, henkilöksi joka rakastaa minua. Se, että en tarvitse miestä arkisista asioista selviämiseen ei tarkoita, että en tarvitsisi miestä mihinkään. Tarvitsen miestä hyvin paljon kaikkiin tunnepuolen juttuihin ja henkisiin juttuihin. Ap.
Alue: Aihe vapaa
Nuo kuulostaa todella hirvitys miehiltä. Tuo on epänormaalia käytöstä.