Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?

Itsenäinen nainen pelottaa epävarmoja miehiä. Näinkö se todella edelleen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinusta parisuhde on? Seuraavan ehdokkaan kanssa miettikää yhdessä jo heti alkuun, millaisen parisuhteen haluatte yhdessä? Parisuhde luodaan yhdessä, ei yksin eikä omilla itsekkäillä teoilla.

Minkätakia itsenäisyys tulkitaan täällä koko ajan synonyymiksi itsekkyydelle? Ap.

Siksi, kun tässä tapauksessa sinä et viitsi edes keskustella etukäteen, tilataanko pesukoneen asennus liikkeestä vai asennetaanko se itse, tai kasata lipastoa yhdessä toisen kanssa. Sinulla ei ole tainnut olla paljonkaan yhteistä tekemistä miehesi kanssa? Sivusta katsoen hyvinkin huonot liitot ovat olleet yllättävän kestäviä silloin, kun puolisot ovat tehneet paljon kaikenlaista yhdessä. Enkä nyt tarkoita pakkotekemistä vaikka yhteisessä yrityksessä tai lomilla, vaan nimenomaan kotona ja harrastuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset ns. tossun alla olevan miehen. Sellaisen, jota saat määräillä ja jonka kanssa saat päättää kaikesta itsenäisesti ja jolla ei ole mielipidettä mihinkään asiaan. Tuskinpa lipaston kokoaminen itse on pohjimmainen syy. Ilmeneekö voimakastahtoisuutesi ja itsenäisyytesi kenties muiden alistamisena ja lyttäämisenä? Onko teidän kompromissit sitä, että riitelette ja kumpikaan ei anna periksi? Huudatko paljon ja menetät hermosi pienestä? Entä jos miehesikin tykkää koota huonekaluja ja värkätä asioita. Sinä vahvana ja itsekkäänä koet sen loukkaukseksi. Miksi et voi joustaa ja antaa joskus miehesi tehdä jotain?

En usko, että tarvitsen tossun alla olevaa miestä. En halua määräillä miestä enkä nauti miehen määräilystä. Haluan tasavertaisen miehen, kumppanin. Olen kohdannut tossun alla viihtyviä miehiä, mutta heihin en itse ihastu enkä oikein osaa heitä kumppanimielessä arvostaa, eivät he minulle sovi. En itse halua alistaa enkä lytätä yhtään ketään. Halveksin alistamista ja lyttäämistä. 

En huuda oikeastaan koskaan, kirjoitin aloituksessani että olen tasainen luonne. En saa mitään raivareita enkä draamakohtauksia. Riidat suhteissani on olleet sitä, että mies (miehet) yrittää määrätä ja minä sanon, että etsitään tähän joku hyvä kompromissi, mihin mies (miehet) vastaa, että ei käy. Enkä minä koe loukkaukseksi, jos mies haluaa rakentaa huonekalun, on vain ollut tilanteita, että satuin ehtimään tekemään sen ensin. Jos mies olisi ehtinyt, niin olisin ollut siitä ihan iloinen. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Itsenäinen nainen pelottaa epävarmoja miehiä. Näinkö se todella edelleen on?

Ei tässä nyt ole epävarmuudesta kyse vaan siitä ettei toinen halua tehdä asioita yhdessä eikä arvosta toisen apua. 

Sinun pitää löytää sellainen mies, joka vähät välittää toisen auttamisesta ja yhdessä tekemisestä. 

Olisitte täydellinen pari. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on kompromissien tekemistä molempien tunteet huomioon eikä vaan tee sitä mitä itse haluaa niin kun itse haluaa

Juuri näin. Moni sekoittaa keskenään itsenäisyyden ja itsekkyyden.

Toisen vuoksi voi tehdä asioita ja oikeasti itsenäinen uskaltaa ja pystyy näin myös tehdä eikä pelkää että toinen jotenkin kahlitsee tai " nielaisee" .

Esimerkiksi tuo yksin matkustaminen.

Jos se on sinulle elinehto syystä tai toisesta, niin sinun ei pidä luopua siitä. Mutta jos matkustat yksin vain korostaaksesi sitä että olet itsenäinen eikä sinua komennella eikä kahlita, niin voisit miettiä uudelleen. Ei varmaan ole noin mustavalkoista mutta tämä nyt oli vain esimerkki.

Vähän ohis, mutta onko jonkun mielestä oikeasti suhde, jossa ei "saa" matkustaa ilman puolisoa, ok? Minusta kuulostaa todella erikoiselta, että jollekin olisi kynnyskysymys, että puoliso ei matkusta koskaan ilman häntä, ja että joku hyväksyisi tämän. Siis jos käytännön syyt kuten raha, aika, lastenhoito eivät vaikuta matkustamiseen, vain puolison periaate. Ymmärrän hyvin ettei halua toisen matkuistavan yksin jos siihen menee koko perhern matkabudjetti, mutta jos "ei vain tykkää" siitä niin mielestäni hyvin omituista.

AP on antanut hyvin vähän esimerkkejä joihin tarttua.

En pidä itseäni erityisen itsenäisenä ihmisenä ja olen silti matkustanut yksin tai muussa porukassa kuin mieheni kanssa. Ja mieheni samoin.

Silti minulle tuli tunne että apn elämässä mies on vaan yksi kaveri lisää jota ilmankin pärjää aivan hyvin.

Kyllä minun erittäin itsenäinen mieheni haluaa tuntea olevansa tarpeellinen ja samoin ajattelen itse.

Ja silti kumpikin pärjäisimme elämässämme yksinkin, eli ei olla sillä tavalla riippuvaisia etteikö elämä jatkuisi ilman toistakin.

Mutta jotenkin tuossa matkustamisessa se tulee selvästi näkyviin että ," voin matkustaa yksinkin mutta mieluiten matkustaisin sinun kanssasi".

Eli jos hieman olkiaan kohauttaen lähtee sitten yksin jos toinen ei pääse, voi se tuoda tunteen ettei ole toiselle mitenkään kovin tärkeä .

Ei kyse minusta ole siitä etteikö saisi mennä tai että pitäisi kysyä lupa.

Sama on vähän näissä juhannusten, vappujen yms vietossa, että haluaa puolisonsa mukaan ja ellei ole tämä ole tervetullut niin ei välttämättä lähde itsekään.

Ei siinäkään ole kysymys epäitsenäisyydestä vaan siitä että kokee toisen niin tärkeäksi että haluaa olla tämän kanssa.

Ja toki noihin tulee pitkässä yhdessäolossa poikkeuksia mutta noin pääsääntöisesti.

Minä olen ollut parisuhteessa tuollaisen toimijan kanssa. Minua ärsytti esimerkiksi kun töissä ollessani oli piipunhattu ostettu joltain ovelta-ovelle -kaupustelijalta ilman kuittia kovaan hintaan. Olisi kyllä tuo Ikean asennuspalvelun tilaaminen korvennut täälläkin.

Toki jos vapaa-aikaa on vähän, niin kaikki ulkopuolinen apu on tarpeen, mutta neuvoteltava yhdessä.

Jälkeenpäin kun suhdetta kävin läpi ammattiavun kanssa, niin silmät vähän aukeni, että se itsenäisyys oli hänellä enemmänkin itsekkyyttä ja kumppanin arvostus ei ollut aito arvo suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Näin miehenä minusta olisi TODELLA mukava koota jotain huonekaluja tms naisen kanssa tai vaikka vähän remontoida/maalailla. Se, että nainen ilmoittaa tekevänsä sen itse tai tekee sen itse ei tarkoita sitä että se itsenäisyys ärsyttäisi. Siinä ärsyttäisi se, että se hauska yhdessä tekeminen olisi poistettu. 

Kaikella hyvällä. 

M30

Tässä mielestäni hyvä vastaus.

Olen myös tällainen itsenäinen nainen, mutta minulla ei ole ollut vastaavia ongelmia kuin ap:lla.

Olen ollut useita kertoja vaikkapa tuossa tilanteessa, että on ostettu koottava huonekalu. Olen yleensä niin innoissani alkamassa koota sitä, että miehelle ei kyllä jää epäelväksi, että jos hän poistuu paikalta jonnekin niin se huonekalu odottaa koottuna kun hän palaa. Edellisen suhteen alkuajoilta muistan tilanteen, jossa mies sopi kanssani, että kootaan keittiökaappeja sitten yhdessä kun hän tulee, koska hän tykkää sellaisista hommista niin paljon että haluaa ehdottomasti osallistua. Näin myös tehtiin. Sitten kun myöhemmin muutimme saman miehen kanssa uuteen asuntoon, jossa myös teimme ison remontin, tilanne oli erilainen: mies oli uupunut työpaikan vaihtamisen ja uudessa työssä eteen tulleen ylityösuman vuoksi eikä hänellä ollut kesälomaakaan sinä kesänä. Minulla taas oli tavallista pidempi loma. Tällä kerralla mies antoi oikein mielellään minun tehdä ison osan remonttihommista yksin. 

Olen myös asentanut parketin ex-mieheni sijoitusasuntoon, kun tämä sairastui juuri silloin kun meidän piti tehdä tuo homma yhdessä. Ei häirinnyt miestä mitenkään.

Luultavasti kommunikaatio on tässä se ratkaiseva juttu. Jos kumpikin vain olettaa asioita, ja sitten tilanteet menevätkin eri tavalla kuin on oletettu, pettymyksiä tulee. Olennaista ei siis ole ne aiheet, joista pettymyksiä tulee, vaan se että pari ei keskustele keskenään pettymyksien välttämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ollut aina itsenäinen teeseitse-nainen. Olen kohta 10 vuotta ollut puolisoni kanssa yhdessä ja tässä on pitänyt oppia muuttumaan jotta homma toimii. Ensinnäkin, älä kuohitse miestäsi vaan anna välillä miehen olla se mies ja pyydä apua jossain, esim. korjaushommassa. Parisuhde on kahden kauppa ja pitää oppia miettimään myös toisen näkökantaa. Ei siinä muu auta.

En tarkoituksella "kuohitse" miestä vaan elän parisuhteessa samanlaisena ihmisenä kuin olin sinkkunakin, siis luonteeltani samanlaisena. Jos olen ennen parisuhdetta itse hoitanut jonkun korjaushomman, niin en tule edes ajatelleeksi että parisuhteessa minun pitäisikin esittää että en osaa sitä tehdä vaan pyytää siihen miehen apua. Mutta voin tässä kyllä muuttaa itseäni, jos se ratkaisee ongelmani. Yritän jatkossa tulla ajatelleeksi tuota asiaa. Ap. 

En nyt tässä tarkoittanut niinkään että pitäisi leikkiä tyhmää tai esittää jotain muuta kuin on. Esimerkiksi pyydän miestäni auttamaan tietoteknisissä asioissa tai tekemään jonkun lampun vaihdon. Osaan siis itsekin mutta näin näytän että tarvitsen myös häntä. Tykkään koota ikean kaappeja ja hoidan meillä autoon liittyvät asiat, mutta tietyt asiat suon miehelle. En siis tarkoita että sinun tulisi muuttaa persoonaasi vaan välillä "suoda" miehelle näitä hetkiä. Kuohitsemisella tarkoitan juuri tilannetta jossa toteat että teen tämän itse (paremmin ja nopeammin).

Parisuhteen yksi tärkeä perusta on se että molemmat tarvitsevat toistakaan. Se ei useinkaan tarkoita avuttomuutta tai sitä että ei pärjäisi yksin. Parisuhteessa ihminen vain odottaa sitä että on tärkeä toiselle ja toinen tarvitsee juuri häntä. Joku tarvitsee seuraa, toinen mielipiteitä ja yhteisiä keskusteluita, kolmas jotakin muuta esim. taloudellista turvaa.

Minäkin tulkitsen kirjoituksesi kertovan enemmän itsekkäästä asenteesta, kuin itsenäisestä.

Esim. tuo pesukonetapaus. Meillä tilanne olisi mennyt niin, että kysyisin mieheltäni "jaa, no mitäs tehdään?". Pitkän liiton tuloksena kummallekin vaihtoehdot on jo selvillä ilman sen kummempia esipuheita, eli 1. Minä maksan asennuksen 2. Hän ottaa asian hoitaakseen. Kumpikin saa mitä haluaa (minun ei tarvitse asentaa konetta, hän halutessaan saa sen asentaa). Automaattiasetelmana on siis neuvottelu, ei se, että "minun rahat, minä päätän".

Välillä mielestäni on ihan hyvä antaa puolisolle sellainen tunne, että häntä tarvitaan. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia, kuin suolapurkin avaaminen ja antamalla sen miehen avattavaksi voi oikeasti antaa sille miehelle hyvän tunteen. Tai että kysytään miten toimia X tilanteessa. Ei se tarkoita, että sinun tarvitsisi alistua tai alentua, vaan että haluat antaa puolisollesi sellaisen kuvitelman, että häntä tarvitaan, pienissä ja isommissa asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on kompromissien tekemistä molempien tunteet huomioon eikä vaan tee sitä mitä itse haluaa niin kun itse haluaa

Kyllä, olen aivan samaa mieltä. Mutta en minä ole koskaan parisuhteessa toiminut vain niin kuin itse haluan. Aloituksestani taisi tulla ihan väärä käsitys siitä että mikä oli pointtini. Yritin siinä kirjoittaa, että haluan parisuhteessa että asioista neuvotellaan ja sovitaan yhdessä (=tehdään kompromisseja tai yhdessä etsitään molemmille paras vaihtoehto). Ap.

Aloituksestasi tuli sellainen käsitys että Sinulla on sitoutumiskammo. Kun homma alkaa sujua, haluat ottaa vähän pesäeroa lomailemalla yksin.

Kyllä minullekin on tärkeää että asiat päätetään yhdessä. En myöskään moneenkaan asiaan tarvitse miestä, mutta ei minulle ole tärkeää todistella sitä miehelleni. Annan hänen tehdä miehisiä asioita jos hän haluaa. Toki minäkin osaan maalata ja tapetoida. Osaan vaihtaa renkaat autoon ja pilkkoa puita. Mutta miehelleni on jostain syystä tärkeää saada hoitaa juuri nuo tehtävät. Ihan rauhassa vaan. En pahastu.

Ja kyllä itse ainakin loukkaantuisin jos kumppani ei soittaisi lomamatkaltaan. Haluan kuulla että on päässyt perille. Lisäksi haluan kuulla mitä on tehnyt lomakohteessa. Ei siksi että haluaisin kontrolloida vaan siksi että olen kiinnostunut hänestä ja ikävöin häntä silloin kun olemme erossa.

88 jatkaa vielä.

Mietit, ap, mitä voisit tehdä jatkossa eri tavalla. Ehdotukseni on kommunikaation lisääminen. Aloita se jo tapailuvaiheessa. 

Itselläni on tapana kertoa itsestäni ja menneistä suhteistani hyvin avoimesti jo ensimmäisillä treffeillä. Kerron mm., että ex-mieheni on paras ystäväni, että nautin yksin matkustamisesta (en tarkoita että parisuhteessa ollessa pitäisi välttämättä päästä yksin matkalle, mutta tämä asia kuitenkin kertoo minusta paljon - monethan eivät ole koskaan elämänsä aikana matkustaneet yksin eivätkä pidä siitä), että käyn mielelläni yksin ravintolassa syömässä, että en halua lapsia, että olen aiemman pitkän parisuhteeni aikana ihastunut suhteen ulkopuoliseen ja miten ratkaisin tilanteen (kertomalla siitä miehelleni), jne. jne. jne.

Kun kerron itsestäni näin avoimesti, sekä tossukkamiehet että ylikontrolloivat miehet ns. juoksevat vuorille jo ensimmäisiltä treffeiltä. Tinder-aikakautena tilanteeni helpottui entisestään, kun saatoin keskustella näistä asioista jo ennen niitä ensimmäisiä treffejä. Miehen reaktiot näihin kertovat todella paljon. Karsin joukosta epäilyttävät tapaukset ja kävinkin sitten treffeillä useampien todella fiksujen ja itsenäisten, hyväitsetuntoisten miesten kanssa. Ja sieltä joukosta löytyi myös nykyinen kumppanini, maailman ihanin mies. <3

Tuo asennuspalvelun tilaaminen keskustelematta oli kyllä suoranainen loukkaus miestä kohtaan. 

Et ole itsenäinen - olet erittäin itsekäs

Se EI OLE SAMA ASIA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.

En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.

Koitahan keksiä nyt vain. Tekstisi on kuin miehen - puhut tapahtumista, mutta tunnetason kerronta puuttuu. Se saa minut ajattelemaan, että tunnetason viestintä voi puuttua suhteistanne myös. Ja sellaista varmasti harva mies kestää. Äiti on kuitenkin ollut suunnilleen jokaiselle se, johon se tunneyhteys on luotu, jos keneenkään.

Jos joku mies ripustautuu yhteen pesukoneen asennukseen kuukausia jälkikäteen, se on esimerkki tilanteesta, jossa hän kokee olleensa näkymätön. Harvempi mies lähtee kuvailemaan juttua kuvaillen sitä näkymättömyyttään ja niitä mikrotilanteita, joita välillänne päivittäin menee mönkään. Vaan tarttuu pesukoneasiaan, joka varmasti on silmiinpistävä esimerkki aiheesta, mutta yksittäisenä tapahtumana ei olisi ratkaissut paljonkaan. Ilman sitä jokapäiväistä tunnetta, että asuu robotin kanssa.

Epäilenkin nyt, että kanssasi on vaikea rakentaa kuvaa tapahtumista samasta syystä, kuin miehiltä joutuu kyselemään huolellisesti, ennen kuin selviää mikä heitä ahdistaa. Ja se on naiselta paljon epätyypillisempää kuin pieni itsekeskeisyys tai liian pelottava riippumattomuus ikinä.

Minulla samoja ongelmia kuin Ap:llä ja tunnistan tilanteen. Miehet yrittävät määrätä missä asutaan, kuinka siivotaan, miten usein, kuinka olisi hyvä pukeutua, onko harrastukset oikeita, painoa liikaa vai liian vähän, kuinka lasta tulisi hoitaa, millainen auto minulla tulisi olla jne. Mm. Tällaisia asioita päättävät naisen puolesta ja esim ilmoittavat että voidaan asua yhdessä jos muutan hänen luokseen. Joku lammasexä on tietysti muuttanut ja mies edellyttää samaa jatkossakin. Minä existä poiketen totean että asunto valitaan yhdessä tai mitään yhteistä asuntoa ei tule ja sota on valmis. Riitaa tulee myös nopeasti siitä että miehet olettavat naisen aina hoitavan kulkemisen ja tapaamisten olevan miesten kotona. Taas väärin.. olen lähes 40v enkä todellakaan usko löytäväni miestä joka olisi minunkin hyvinvoinnistani ja mielipiteistäni kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinusta parisuhde on? Seuraavan ehdokkaan kanssa miettikää yhdessä jo heti alkuun, millaisen parisuhteen haluatte yhdessä? Parisuhde luodaan yhdessä, ei yksin eikä omilla itsekkäillä teoilla.

Minkätakia itsenäisyys tulkitaan täällä koko ajan synonyymiksi itsekkyydelle? Ap.

Koska itsenäisyys sisältää itsekkyyttä.

Luulen että ongelma on se että sinusta huokuu sellainen asenne "minä olen itsenäinen nainen joka selviää kaikesta yksin! Minä en tarvitse ketään, katso, tämänkin asian tein ihan yksin ja ilman sinua!" miehet haluavat tuntea olevansa tarpeellisia ja pitävät siitä että saavat joskus auttaa naista.. Ei tarvitse heittäytyä avuttomaksi mutta tämän olen miehistä huomannut. Sama mustasukkaisuuden kanssa. Miehet haluavat että heistä on joskus vähän mustis, esitän siis joskus olevani :D