Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?
08.04.2018 |
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
On jokseenkin sama homma, kuin mies varaisi ajan auton katsastukseen ja valmistautuisi laittamaan sen kuntoon, mutta rouva onkin jo vaihtanut auton kertomatta miehelleen. Ei ollut kestävä sekään liitto.
Et sitten ollenkaan tule ajatelleeksi, voisi etukäteen kertoa miehelle, että kokoan tämän lipaston sillä aikaa kun ... Jos mies on ammattilainen tai innokas puutöitten harrastaja, hän kokee sen loukkaukseksi omia taitojaan kohtaan.
Miksi ette etukäteen keskustelleen pyykkikoneen asennuksesta? Miehelle voi olla aivan yhtä itsestään selvää kuin minulle, että ei pesukoneessa ole mitään erityistä asentamista. Siksi mies ei ollenkaan ymmärtänyt tilaustasi. Itsenäisenä naisena olen omin pikku kätösin asentanut niin pyykki- kuin tiskikoneen, mutta parisuhde on kestänyt.
Ajattele asia niin päin, että sinä olisit varannut hyvän paistin ja suunnitellut laittavasi siitä erityisen hyvän aterian. Kun menisit kotiin, mies olisikin sinulle kertomatta tehnyt siitä jonkun hyvin arkisen ruuan.
Tärkeämpää olisi oppia keskustelemaan ja kertomaan omista suunnitelmistaan toiselle osapuolelle eikä vaan suin päin toimia niin kuin ennen sinkkuna kuin muuttua muka-avuttomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota mun mies. Raivoisan itsenäinen oman tiensä kulkija. Ette kylläkään tapaisi varmaan koskaan 😃
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Yhteisten asioiden hoitaminen itse siksi että "osaa" eikä "tarvitse toisen apua" saattaa käydä ärsyttäväksi. Itse ainakin arvostan suhteessa juuri sitä, että asioita tehdään yhdessä.
Avuttomaksi ei tarvitse kummankaan heittäytyä eikä teeskennellä että ei osaa jotain minkä osaa, sellainen ei kanna. Mutta monet ihmiset nykyään osaavat kaikenlaista sukupuolesta riippumatta ja asioiden tekeminen yhdessä onnistuu hyvin.
Voisiko tätä verrata työpaikkaan jossa ei pomo ei osaa delegoida eivätkä työntekijät osaa jakaa vastuuta, jokainen vaan tekee itsenäisesti sitä minkä osaa.
Itsensä muuttaminen erilaiseksi ei kannata, mutta itsetutkiskelu kyllä. Ja hyvin voi olla niin kuin täällä sanotaan, että sen oikean ihmisen kanssa kaikki onkin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinusta parisuhde on? Seuraavan ehdokkaan kanssa miettikää yhdessä jo heti alkuun, millaisen parisuhteen haluatte yhdessä? Parisuhde luodaan yhdessä, ei yksin eikä omilla itsekkäillä teoilla.
Minkätakia itsenäisyys tulkitaan täällä koko ajan synonyymiksi itsekkyydelle? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei nyt vaan kemiat kohtaa noiden miesten kanssa. Sit kun löydät ”sen oikean” niin loppuu väännöt asioista ja kaikki sujuu enemmänkin luonnollisesti ja oikein.
Noi sun nykyiset suhteet on vaan sitä kun kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä väen vängällä haluaa olla ”parisuhteessa”.Voi olla, mutta mistä tunnistan itselleni sopivan miehen? Olen oikeasti yrittänyt avoimin mielin tapailla hyvin erilaisia miehiä. Mutta ei ollenkaan kaikki miehet minuun ihastu, enkä minä kaikkiin.
Minusta tuntuu, että ongelmakohta on se, että minuun ihastuu miehet, jotka kokevat itsenäisyyteni/itsevarmuuteni jonkunlaisena voitettavana haasteena, kiinnostavan erilaisena piirteenä naisessa, jonka he haluavat päästä sitten alistamaan valtansa alle. Ap.
Voi olla näinkin.
Mutta myös niin että sellaiset miehet ihastuvat jotka tuntevat jotain turvallisuutta tms sellaisen ihmisen seurassa joka on itsevarma ja itsenäinen. Mutta eivät etukäteen ymmärräkään sitä että teet sitten oikeasti myös sellaisia itsenäisiä päätöksiä joista nuo miehet eivät pidä.
Naiset aika usein muokkaavat käytöstään ja tekemisiään miesten mieleiseksi.
Tiedän, että on olemassa paljon miehiä, joille naisen itsenäisyys ei ole mikään ongelma. Pointtini onkin nyt pohtia, että miksi juuri minuun ihastuu ne miehet, joille naisen itsenäisyys sitten onkin ongelma. Jokin minussa vetoaa heihin, jokin minussa vetoaa niihin miehiin, jotka haluavat lopulta nujertaa naisen itsenäisyyden. Minuun ei ilmeisesti ihastu miehet, joille naisen itsenäisyys on lopulta ok, tai sitten en edes huomaa heitä? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Kuulostat jotenkin töykeältä. Mies olisi halunnut auttaa, mutta sinulle ei hänen apu kelpaa vaan mieluummin maksat asennuspalvelusta. Samoin tuo lipastojuttu. Mies luultavasti olisi vain halunnut koota sen sinun kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kompromissien tekemistä molempien tunteet huomioon eikä vaan tee sitä mitä itse haluaa niin kun itse haluaa
Juuri näin. Moni sekoittaa keskenään itsenäisyyden ja itsekkyyden.
Toisen vuoksi voi tehdä asioita ja oikeasti itsenäinen uskaltaa ja pystyy näin myös tehdä eikä pelkää että toinen jotenkin kahlitsee tai " nielaisee" .Esimerkiksi tuo yksin matkustaminen.
Jos se on sinulle elinehto syystä tai toisesta, niin sinun ei pidä luopua siitä. Mutta jos matkustat yksin vain korostaaksesi sitä että olet itsenäinen eikä sinua komennella eikä kahlita, niin voisit miettiä uudelleen. Ei varmaan ole noin mustavalkoista mutta tämä nyt oli vain esimerkki.
Vähän ohis, mutta onko jonkun mielestä oikeasti suhde, jossa ei "saa" matkustaa ilman puolisoa, ok? Minusta kuulostaa todella erikoiselta, että jollekin olisi kynnyskysymys, että puoliso ei matkusta koskaan ilman häntä, ja että joku hyväksyisi tämän. Siis jos käytännön syyt kuten raha, aika, lastenhoito eivät vaikuta matkustamiseen, vain puolison periaate. Ymmärrän hyvin ettei halua toisen matkuistavan yksin jos siihen menee koko perhern matkabudjetti, mutta jos "ei vain tykkää" siitä niin mielestäni hyvin omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tähän muuta ratkaisua ole kun että tapailemasi miehet on vääränlaisia sinulle ja ehkä sopivia miehiä on vähän. Koita etsiä miestä jostain ihan muualta kuin yleensä ja kokeile tutustua ihan erilaisiin kun aiemmin? Vaikka aluksi epäilyttäisi onko tuo minun tyyppiäni.
Ihmetyttää myös, että haluat itse tehdä ominpäin asioita esim kasata sen kaapin, mutta ilmeisesti suutut, jos mies tekee jotakin sopimatta sinun kanssa? Kuulostaa siltä, että olet vain liian tottunut elämään yksin. Se todella voi olla ongelma, jos on jo koko paketti kasassa ilman miestä. Parisuhteessa pieni tarve toisen olemassa ololle on lähes välttämätöntä, tietysti yksinkin täytyy pärjätä, mutta jos yksin on liian hyvä niin kaksin paketissa onkin jo jotain ylimääräistä.
Oman mieheni löysin sattumalta, en odottanut oikeastaan mitään ja alettiin vaan hiljalleen tutustua. Nyt uskon, että hän on "se oikea". Niin kliseistä kun se onkin, "se oikea" vaan pitäisi löytää, että homma toimii. Tietysti meilläkin on hankaluuksia, mutta en voisi kuvitella aloittajan kuvaamia. Pärjäsin hyvin ilman miestäni, mutta nyt on joitakin asioita, jotka mies saa huolehtia, koska luotan, että hän hoitaa sen vähintään yhtä hyvin kuin minä ja hän hoitaa sen mielellään. Esimerkiksi autoon liittyvät asiat hän saa hoitaa eikä jokaista asiaa tarvitse erikseen kysyä. Ei se sitä tarkoita, ettenkö minä sitä tarvittaessa osaisi itsekkin. Tavallisen arjen kannalta on aika välttämätöntä, että se joka ehtii hoita jonkun asian. Vaikka jos olisi uusi hylly koottavana niin sen kokoaa se jolla satuu olemaan sopivasti aikaa eikä toinen siitä mieltään pahoita.
Toisaalta täytyy myös olla hellyyttä, vaikka oikeasti ei toista ehdottomasti tarvitsisi niin kyllä suhteeseen kuuluu pieni henkinen tarve. En yhtään ihmettele, jos mies miettii tarvitsetko häntä ollenkaan, jos läheset yksin lomalle etkä hirveästi pidä yhteyttä sieltä. Varsinkin suhteen alussa on yleensä koko ajan ikävä, kai se kuuluu siihen. Sitten kun ollaan oltu kauan yhdessä ja tunnetaan toinen hyvin ei välttämättä tarvitse koko ajan kertoa, että on ikävä tms, vaan toinen tietää jo, että toinen viihtyy välillä yksin ja tulee kyllä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Aika kärkevästi vastasit. Mies haluaa olla tarpeellinen ja jos hän olisi osannut ja halunnut sen asentaa niin miksi et olisi antanut?
Itse olisin tuossa tilanteessa ilman muuta kysynyt mieheltä että tilataanko asennus vai haluatko tehdä sen itse.
Minulla oli aikanaan naapurit, pariskunta, jonka puolisot olivat hyvin itsenäisiä molemmat.
Kerran heille tuli 2 sohvakalustoa samana päivänä kun molemmat olivat käyneet katsomassa niitä ja ostaneet mieleisensä.
Hankkiminen oli toki sovittu ja puhuttu mutta sen jälkeen molemmat toimivat itsenäisesti.
Minusta se tuntui silloin täysin käsittämättömältä.
Että toisen pitäisi tyytyä toisen valitsemiin huonekaluihin yhteisessä kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Näin miehenä minusta olisi TODELLA mukava koota jotain huonekaluja tms naisen kanssa tai vaikka vähän remontoida/maalailla. Se, että nainen ilmoittaa tekevänsä sen itse tai tekee sen itse ei tarkoita sitä että se itsenäisyys ärsyttäisi. Siinä ärsyttäisi se, että se hauska yhdessä tekeminen olisi poistettu.
Kaikella hyvällä.
M30
Et tule koskaan viettämään kultahääpäivää, se on varmaa, et ole ymmärtänyt yhtään mitään yhdessä olosta, etsit miehiä vain koska muillakin näyttää miehiä olevan
Sinua ei ole tarkoitettu parisuhteeseen, ei kaikkia ole, ja se on ihan hyväksyttävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinusta parisuhde on? Seuraavan ehdokkaan kanssa miettikää yhdessä jo heti alkuun, millaisen parisuhteen haluatte yhdessä? Parisuhde luodaan yhdessä, ei yksin eikä omilla itsekkäillä teoilla.
Minkätakia itsenäisyys tulkitaan täällä koko ajan synonyymiksi itsekkyydelle? Ap.
Sinä kuulostat todella itsekkäältä. Et halua tehdä yhdessä asioita miesten kanssa vaan kaikki pitää tehdä yksin, kun kerran osaat. Kyllä minäkin loukkaantuisin, jos apu ei kelpaa. MInä otan oikein mielelläni avun vastaan vaikka en sitä tarvitse. Yhdessä tekeminen on mukavaa.
Luulen, että et oikeasti tunnetasolla uskalla päästää miestä sydämeesi.
Mihin muuten koet tarvitsevasi miestä? Miksi haluat olla parisuhteessa? Oletko rakastunut mieheesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin osaan tehdä monta asiaa yksin, mutta mieluumin teen ne yhdessä miehen kanssa, koska tykkään hänestä ja viihdyn hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Älä sitten kysy neuvoa, mutta KERRO, mitä aiot tehdä. Pesukoneen asennusesimerkki ei ole hyvä, koska tosi-itsenäinen olisi tietenkin asentanut se itse, olipa sitten mies tai nainen. Et siis siinä vaiheessa vielä tuntenut miestä tarpeeksi hyvin tietääksesi, että hän haluaa tehdä sellaiset työt itse.
Niin raha-asioissa, remonteissa kun muussakin on hyvä keskustella. Itse kukin voi tietenkin käyttää rahansa miten tahtoo, jos siitä ei ole erityisesti pulaa. Yksi parisuhteen perusasioista on se, että on samanlainen käsitys rahankäytöstä. Ei tule mitään, jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlari. Näistä on hyvä keskustella etukäteen ennen yhteen muuttamista.
Olet liian itsenäinen parisuhteeseen. Parisuhde on arjen jakamista yhdessä.
Ymmärrän miehiä ihan täysin. Et arvosta heidän osaamistaan ja apua yhtään. Parempi vaan pysyä sinkkuna ja tehdä asiat yksin kuten tähän astikin.
Halusin vielä sanoa, että myös minä olen joutunut kasvamaan aivan liian aikaisin ja ottamaan itsenäisen vastuun elämästäni. Uskon, että juuri se on syy siihen, millainen olen nykyään.
Myös myöhemmin elämässä ilman tätä itsenäisyyttä ja vahvuutta olisin ollut katuojassa monet kerrat. Ei voinut luottaa siihen, että mies pelastaa!
Enkä voi antautua nykyisinkään siigen harhaan, että hädän hetkellä joku mut pelastaisi. Ikävää, mutta totta! Elän ainaisessa hälytystilassa ja pelasta itsesi-tilassa.
Minä siis se, joka kirjoitin, että olisin voinut kirjoittaa aloituksesi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Eli siis meneekö tilanne jotenkin niin, että olet kokoamassa huonekalua, mies tarjoaa apua, sanot ettet tarvitse ja mies yrittää pakottaa sinut ottamaan avun vastaan? Alkavatko siinä tilanteessa väittää että et osaa koota huonekalua/he osaavat paremmin vai että olet liian itsenäinen? Tämä alkoi kiinnostaa.
Tilanteet menee niin, että menemme vaikka yhdessä Ikeaan ostamaan uuden lipaston. Kannamme sen sisään, ja miehen pitää lähteä johonkin ennalta sovittuun työjuttuun tai harrastukseen tms. Kun hän palaa kotiin, niin olen koonnut sen lipaston valmiiksi. Sitten mies (ilmeisesti) pahastuu(?) ja pari kuukautta myöhemmin sanoo, että en tarvitse häntä näköjään mihinkään. Tai ostamme uuden pyykkikoneen, josta on sovittu, että minä maksan (vuorostani) sen ja kassalla tilaan siihen oston yhteydessä asennuspalvelun asiaa mieheltä mitenkään kyselemättä (koska niin olen tehnyt aina, en edes ajattele että en tilaisi samalla asennusta), mies siis seisoo vieressä ja suuttuu sitten autossa kotimatkalla että kulutan rahaa (huom. minun rahaa) turhaan ja minä hermostun että miksi alat määräillä sitä että mihin käytän oman palkkani, ei se ole sinulta pois. Ap.
Lipastoa on yhdessä mukava kasailla ja toki siinäkin on monia osaamiseen liittyviä asioita (kuten vaikka nyt käsituntuma siitä kuinka kireälle ruuvit ruuvataan jne.) mutta se että mies vatvoo asiaa päässään kuukausia kuulostaa kyllä omituiselta.
Sen sijaan se että pesukonetta ostaessasi ostat sille mieheltä kysymättä myös asennuksen on selvä epäluottamuksen osoitus miestä kohtaan. Sinähän et osaa pesukonetta asentaa koska kerran tarvitset jonkun sitä asentamaan. Ja kun kerran et osaa, niin luontevinta olisi ensiksi kysyä asentaako mies. Kyse ei ole siitä kenen rahaa käytetään ja mihin vaan siitä, että on loukkaavaa sivuuttaa mies tällaisissa asioissa edes kysymättä.
Halusin vielä sanoa, että myös minä olen joutunut kasvamaan aivan liian aikaisin ja ottamaan itsenäisen vastuun elämästäni. Uskon, että juuri se on syy siihen, millainen olen nykyään.
Myös myöhemmin elämässä ilman tätä itsenäisyyttä ja vahvuutta olisin ollut katuojassa monet kerrat. Ei voinut luottaa siihen, että mies pelastaa!
Enkä voi antautua nykyisinkään siigen harhaan, että hädän hetkellä joku mut pelastaisi. Ikävää, mutta totta! Elän ainaisessa hälytystilassa ja pelasta itsesi-tilassa.
Minä siis se, joka kirjoitin, että olisin voinut kirjoittaa aloituksesi...
Alue: Aihe vapaa
Olen minäkin itsenäinen ja olen hoitanut asuntoni rempan ihan yksin. Siis valinnut materiaalit ym. ja hommannut remppamiehet. Kuitenkin ihan mielelläni kysyisin toisen mielipidettä näissä asioissa, koska voi saada uusia ideoita ja ajatuksia. Huonekaluja on mukavampi aina koota yhdessä. Raha-asiat ovat hyvin, mutta nykyinen on sijoitusneuvoja, niin totta maar kyselen lisäneuvoja.
Eikö noitakin asioita ole mukavampi tehdä yhdessä kuin yksin? Kyse ei ole siis avuttomuudesta.