Kun ikä lähestyy 60:tta, sinuun suhtaudutaan kuin olisit vanhuudenhöperö mummeli. Tuntuuko tutulta?

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen kun kerran Stockmannilla istuin jonkun vanhemman eläkeläismiehen viereen ja hän alkoi kertomaan miten silloin nuorempana oli ollut joku arvostettu insinööri tms. mutta nyt hän oli enää vain vanha. Samaa harmitteli aviomiehen mummo, vanhana oma identiteetti ikään kuin häviää ja on muiden ihmisten silmissä enää vain se korkea ikä. 

Tässä on kyse kyllä ihan miten suhtautuu asiaan itse. Vanha on vanha ja samoin nuori on nuori.

Vanhat ihmiset monesti kovinkin viisaita ja heitä on kiva kuunnella.

Minä olen 66 v. nainen, tukka on ollut harmaa jo viisikymppisestä ja ylipainoa on n. 30 kg. Vaan enpä ole kokenut moista. Viime vuonna olin vielä töissä ja koin että minua arvostettiin kokeneisuuteni takia. Minusta taas oli mukava kysellä nuoremmilta esim. uusista tietokonejutuista, kun oppivat ne nopeammin. Ikää voi käyttää hyväkseen, kun laiskottaa... Varmaan se riippuu siitä, miten itse puhuu, sitten kun avaa suunsa. Että vaikuttaako höperöltä vai fiksulta. Tervetuloa vaan seitsemännelle vuosikymmenelle, täällä on mukavaa ja ihana vapaus!

Liikaako kysymyksiä tyhmällä? kirjoitti:

Olen kokenut tätä paljon viime aikoina. Tummaan tukkaani ilmestyi enemmän harmaata, mutta kampaukseni ei ole tätimallia. Hymyilen paljon, en kulje naama rutussa. Pukeudun suht fiksusti enkä laahusta eteenpäin. Meikkaan tyylillä, mutta en paljoa. Tottakai kasvoistani näkee, etten ole ihan nuori, mutta en ole pyylevänä ryppyinenkään.

Jos sanon jostakin mielipiteeni, hymähdellään ymmärtäväisesti. Aletaan hieman korottaa ääntä ja toistellaan jo sanottuja "faktoja", oikaistaan ettei asia ole näin yksinkertainen kuin luulen. Jos kysyn yhtään kahta kysymystä enempää esim kaupassa, ollaan jo ihan puhki ja naamasta näkee että lähtisi nyt tuokin vanhus tuosta vaan eteenpäin, ei sen aivokapasiteetti riitä kuitenkaan. Monikaan instanssi ei näe tarpeelliseksi vastata kysymyksiini esim sähköpostitse, vaan joudun jankuttamaan ja uudistamaan kysymykseni?

Viimeksi tänään olin puhelinyhteydessä erääseen ei-suomalaiseen, joka osasi suomea mielestäni hyvin, mutta kun kyselin erästä asiaa, ei ymmärtänyt. Äänestäni toki kuulee, etten ole pikkutyttö. Ehdotin, että puhuisimme englantia. Osaatko sinä englantia kuului vastakysymys. Sanoin että kyllä osaan ja kuulen, että suomi ei ole äidinkielesi. Hän ei ollut halukas jatkamaan puhelua enää, vaan haukkui minua rasistiksi. Suljin luurin ja laitoin eston päälle.

Olenko ainoa?

Eikö tämän ikäinen saa kysyä mitään mistään, vaan on otettava vastaan jo paremmin tiedetty ja mietityt asiat noin vain? Viisaammatko asiat miettivät ja minun on parempi hyväksyä viisaudet ja kuitata heti asia ymmärretyksi? Vaipua keinutuoliin ja ottaa kudin käteen, näytellä alzheimerikkoa?

En ole huomannut. Samaa ikäluokkaa olen

Mummoikäinen kirjoitti:

En minä ole huomannut tuollaista. Olen hoikka ja huolehdin ulkonäöstäni, pukeudun tyylillä, kaikin puolin ok kunnossa. Ehkä se on henkilöstä kiinni?

Olen asiakaspalvelussa töissä. Ensivaikutelma , vaatteet yms. voi tuoda ennakko- odotuksen. Mutta kun asiakas avaa suunsa, tulee nopeasti selville, mitä asiakas tietää ja onko muisti kunnossa jne.

Ulkoinen habitus menettää siinä merkityksensä.

Hyvin usein voi sanoa ettei ole koiraa karvoihin katsominen.

Kaikkia tietenkin pitää palvella yhtä hyvin, ei siinä mitään.

Nyt olen viittä vaille 60, ylipainoinen mutta yleensä huoliteltu nainen. En ole törmännyt tuohon ilmiöön muualla kuin it-ihmisten kanssa esim uutta puhelinta ostaessani tai tietokonetta korjautteassani, mikä huvittaa minua aikalailla, koska olet DI ja käytin niin tietokonetta kuin matkapuhelintakin ennen kuin nuo mörkäkorvat olivat syntyneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Ap luulen että kokemasti johtuu ylipainosta eikä iästä. Lihavasta kun aina näkee päältä päin että elämänhallinta ei ole kunnossa joten tulee vaikutelma yksinkertaisesta ihmisestä.

AP tässä. Ulkoasuni on huoliteltu enkä ole mikään läskivuori. Ylipainoa on noin 15 kg, mutta en ole mikään plösö.

Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka nostaa painoa. Ehkä vaikutelma sitten tulee, mutta onko se totta? Onko toisella ihmisellä oikeus kohdella kuin idioottia, jos jollakin on liikapainoa? Epäkunnioittavaa ja karsinointia, typeryyttä. En minäkään kohtele jotain toista ihmistä vaikka sen perusteella, että hän vaikka värjää tukkansa kirkkaan vihreäksi, vaikka se ei hänelle sovi. Tai käyttää silmälaseja.

Elämänhallintani on kunnossa. Miksiköhän esim Timo Soinia ei pidetä älyllisesti ääliönä?

En ole mikään superälykäs. Yo- ja korkeakoulututkinto takana. Ehkä pitäisi liimataan lappu otsaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhenee nopeemmin.

Tulee esim se vanhan ihmisen haju, silmät painuu kuoppiin etc.

Ei siinä oikein naiseus auta.

Ehkä luonto on luonut mekanismin , jolla vanhat muuttuvat nuorten silmissä näkymättömiksi.

Ei vanhaan naiseen kannata tuhlata aikaa, se ei lisäänny ja siitä tulee hoivattava vanhus.

Älä nyt naurata. Joskus viime vuosisadalla maatalousyhteiskunnan tässä kulahdettiin niin, että jo 5-kymppisenä alettiin tehdä kuolemaa. Vanhan ihmisen haju .... Joo ... Silmät painuu kuoppiin ja korvalehdet venyvät olkapäille ... Voivoi sinuakin.

Näkymättömäksi muuttuu jo lähempänä viittäkymmentä. Beigeä päälle vain! Ei aloittaja ollut mitään parisuhdetta etsimässä. Lisääntymistä ...

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut, että osaamiseni on muiden mielestä nolla. Kun ostan puhelinta, saan kuulla, että voin lukea sähköpostejani sillä, mutta sitten myyjä vilkaisee minua ja toteaa, että eihän sitä tarvitse käyttää. Töissä ne nuori ja mukava työkaveri kertoo wordin saloista ja sanoo, että voi muotoilla tekemäni lausunnot puolestani - miksi ihmeessä, vaikka olen kohta 60v, niin olen käyttänyt tekstinkäsittelyohjelmia yli 20 vuotta, ei se taito ole mihinkään kadonnut.

Jotkut nuoret ihmettelevät, miksi käytän farkkuja, vaikka olen jo 55v. eli vanha . Naama heillä venähtää, kun kerron, että äitini 80v., edelleen käyttää farkkuja autoillessaan ostoksille supermarkettiin. Farkut ovat olleet hänen vapaa-ajan asunsa lämpimiä ilmoja lukuunottamatta jo 1950-luvulta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaako kysymyksiä tyhmällä? kirjoitti:

Olen kokenut tätä paljon viime aikoina. Tummaan tukkaani ilmestyi enemmän harmaata, mutta kampaukseni ei ole tätimallia. Hymyilen paljon, en kulje naama rutussa. Pukeudun suht fiksusti enkä laahusta eteenpäin. Meikkaan tyylillä, mutta en paljoa. Tottakai kasvoistani näkee, etten ole ihan nuori, mutta en ole pyylevänä ryppyinenkään.

Jos sanon jostakin mielipiteeni, hymähdellään ymmärtäväisesti. Aletaan hieman korottaa ääntä ja toistellaan jo sanottuja "faktoja", oikaistaan ettei asia ole näin yksinkertainen kuin luulen. Jos kysyn yhtään kahta kysymystä enempää esim kaupassa, ollaan jo ihan puhki ja naamasta näkee että lähtisi nyt tuokin vanhus tuosta vaan eteenpäin, ei sen aivokapasiteetti riitä kuitenkaan. Monikaan instanssi ei näe tarpeelliseksi vastata kysymyksiini esim sähköpostitse, vaan joudun jankuttamaan ja uudistamaan kysymykseni?

Viimeksi tänään olin puhelinyhteydessä erääseen ei-suomalaiseen, joka osasi suomea mielestäni hyvin, mutta kun kyselin erästä asiaa, ei ymmärtänyt. Äänestäni toki kuulee, etten ole pikkutyttö. Ehdotin, että puhuisimme englantia. Osaatko sinä englantia kuului vastakysymys. Sanoin että kyllä osaan ja kuulen, että suomi ei ole äidinkielesi. Hän ei ollut halukas jatkamaan puhelua enää, vaan haukkui minua rasistiksi. Suljin luurin ja laitoin eston päälle.

Olenko ainoa?

Eikö tämän ikäinen saa kysyä mitään mistään, vaan on otettava vastaan jo paremmin tiedetty ja mietityt asiat noin vain? Viisaammatko asiat miettivät ja minun on parempi hyväksyä viisaudet ja kuitata heti asia ymmärretyksi? Vaipua keinutuoliin ja ottaa kudin käteen, näytellä alzheimerikkoa?

Olen 67v . Koskaan ei ole kohdeltu mummona ,tai vajaa älyisenä , tai kielitaidottomana. En ole pullantuoksuinen mummu, vaan nainen joka on aikuinen ja isoäiti. Ennen kaikkea nainen.

Onko sinussa vanhuksen haju? käytätkö vagisan emätin voidetta?

Ei ole vanhuksen hajua. Enkä käytä Vagisania. Stockmanninlla olen saanut kehuja tyylikkyydestä useamman kerran. Olen aina kohtelias myyjille, tarjoilijoille jne. Ostan itse älypuhelimeni ja tietokoneeni ja maksan niiden laittamisesta käyttövalmiuteen. PS. Saan kohteliaisuuksia itseäni nuoremmilta miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap luulen että kokemasti johtuu ylipainosta eikä iästä. Lihavasta kun aina näkee päältä päin että elämänhallinta ei ole kunnossa joten tulee vaikutelma yksinkertaisesta ihmisestä.

AP tässä. Ulkoasuni on huoliteltu enkä ole mikään läskivuori. Ylipainoa on noin 15 kg, mutta en ole mikään plösö.

Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka nostaa painoa. Ehkä vaikutelma sitten tulee, mutta onko se totta? Onko toisella ihmisellä oikeus kohdella kuin idioottia, jos jollakin on liikapainoa? Epäkunnioittavaa ja karsinointia, typeryyttä. En minäkään kohtele jotain toista ihmistä vaikka sen perusteella, että hän vaikka värjää tukkansa kirkkaan vihreäksi, vaikka se ei hänelle sovi. Tai käyttää silmälaseja.

Elämänhallintani on kunnossa. Miksiköhän esim Timo Soinia ei pidetä älyllisesti ääliönä?

En ole mikään superälykäs. Yo- ja korkeakoulututkinto takana. Ehkä pitäisi liimataan lappu otsaan.

Minä olen ns.läskivuori, sen olen saanut kuulla moneen kertaan, joten jos en olisi itse sitä havainnut, on se sivullisten toimesta tullut selväksi moneen kertaan. Olen myös akateemisesti koulutettu ja älykkyysosamääräni on huomattavasti keskivertoa korkeampi, se on testattu virallisesti. En mainosta sitä missään, mutta tässä yhteydessä se on hyvä mainita mielestäni. Koska olen nainen, lihava ja jo keski-ikäinen, huomaan, että minua pidetään usein tyhmänä ja kouluttamattomana, tärkeistä asioista mitään tietämättömänä. Ne nuoret aikuiset, jotka töissä mahdollisesti luulevat, ettemme osaa mm. tekstinkäsittelyä,eivät ilmeisesti tule ajatelleeksi, että menet meistä ovat käyttäneet sitä jo 80-luvulla ja esimerkiksi sähköpostia vuodesta 1990.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuohon tullut törmättyä. Alussa se tietysti ärsytti, mutta nykyisin suhtaudun huumorilla ja yleensä lähden vielä leikkiin mukaan eli todellakin heittäydyn seniiliksi. Jokin aika sitten olin ostamassa läppäriä ja kännykkää uudelle työntekijälleni. Sain juuri tuollaista alentuvaa, seniileille suunnattua asiakaspalvelua. No minähän heittäydyin seniiliksi ja kyselin ummet ja lammet kaikenlaista idioottimaista tietokoneista ja puhelimista. Nuori myyjä alkoi jo väsyä minuun, joten lopulta totesin, että kiitos hauskasta juttutuokiosta, nyt mun pitää ihan oikeasti mennä ostamaan jostain  läppäri sekä kännykkä ja palata takaisin töihin. 

Työkaverini jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Hän myös päivitteli, että hän hakee nyt vanhuseläkettä. Hänestä eläkkeen nimi kuulosti ikävältä, koska ei kokenut olevansa mikään vanhus, vaan liikkuvainen, terveellisesti syövä jne.

Noissa tietotekniikkajutuissa saa tosiaan oikein supertyperää ja alentuvaa kohtelua. Käytätkö sähköpostia? Voiko joku neuvoa sinulle tekstarin käyttöä viestittelyssä? Osaatko mennä itsenäisesti nettiin? Oletko kuullut somesovelluksista, minä voin selittää kyllä että uskaltaisit itsekin kokeilla. Googlen kautta löytyy paljon leivonta reseptejä ja ne ovat oikein helppolukuisia. Joko käytät verkkopankkitunnuksia? Se on ihan helppoa. Hassua, että mun käyttäjätunnus on edelleen sama kuin 1987, jolloin tuli mahdollisuus maksaa laskut kankeasti mutta kuitenkin puhekumppanilta.

Itse olen siis aloittaja ja tartuin tietskaan ekan kerran 80-luvun alussa ja käynyt kursseja joka lähtöön tällä alueella ja tottakai käyttänyt ja ylläpitänyt taitojani. Kännykkä tuli käyttöön 1997, eka älypuhelin joskus 2013. Kotiin otin ekan tietskan 2001, jolloin niiden ylläpito oli hankalaa mutta ei mahdotonta. Lapsilleni opetin Wordit ja PowerPointit ja netin käytön. Ym. Ym. Ym. Jeesasin tietojenkaivelemisessa ja avustin vaikka esitelmäkansion kannen ideoinnissa ja toteutuksessa. Olin mainostoimistossa töissä ennen kuin toimistoja alettiin mätkiä suohon.

Nyt pitäisi muistaa olla silmät suurena jossain tietskakaupassa ja muistaa ihmetellä tekniikan kehittymistä ja pyydellä että eikö puhelimeksi vaan mitenkään löytyisi alahyllyltä sellaista tavallista Nokia 3210? Enkä minä nyt mihinkään nettiin uskalla yrittää, menee vielä huhhuh koko netti nurin maailmanlaajuisesti.

Mutta en halua mitenkään ymmärtää ja hyväksyä saamaani kohtelua. Ehkä otan sitten liian vakavasti. Olen luonteeltani melko temperamenttinen enkä viitsisi jäädä nolattavaksi ja huonostikohdelluksi monessa paikassa perä perää. Kyllä nousee verenpaineet. Tiedän olevani edelleen kaunis ja karismaattiseksikin minua on sanottu. Ääneni on huomiota herättävän matala ja sointuva lauluharrastukseni takia. Jään ihmisten mieleen helposti, mutta se ei johdu tästä nykyisestä, armottomasti tyhmyydestäni. Näin oletan. Tarkoitukseni ei ole saalistaa mitään muuta kuin ihan tavallista, kaikkia muitakin ihmisiä koskevaa kunnioitusta.

Juurikin viime sunnuntaina Stockan kassajonossa joku pieni vanha kääpä tarjosi minulle mahdollisuutta mennä ekana juuri avatulle kassalle, ennen häntä. Ja oli itseäni ainakin 15 vuotta vanhempi.

Tänään maahanmuuttajapojat rallattelivat 'Mummo, mummo, mummo'. Olisivat varmaan halunneet pukea minut bhurkaan ja lukita kotio kuskusia keittämään.

Ja olen siis 58v.

Vierailija kirjoitti:

Juurikin viime sunnuntaina Stockan kassajonossa joku pieni vanha kääpä tarjosi minulle mahdollisuutta mennä ekana juuri avatulle kassalle, ennen häntä. Ja oli itseäni ainakin 15 vuotta vanhempi.

Tänään maahanmuuttajapojat rallattelivat 'Mummo, mummo, mummo'. Olisivat varmaan halunneet pukea minut bhurkaan ja lukita kotio kuskusia keittämään.

Ja olen siis 58v.

Voii, et ottanut kohteliasta tarjousta vastaan?! Asuinmaassani tuollaisessa tilanteessa on tapana kiitellä ja siirtyä sinne kassalle ja vielä lähtiessään kiittää paikkansa antanutta. Maan tapa, etenkin jos itsellä on vain pari ostosta. 

Maahanmuuttajapoikia tai -tyttöjä täällä ei näy siinä mielessä kuin Suomessa, täkäläiset tummemmat käyttäytyvät hyvin ja koulua käyvät ja sitten töissä heitä näkee. 

Olen iloinen, ettei tarvitse asua Suomessa.

Olen 65v. enkä ole tuollaista huomannut. Ja nyt kun mietin, tunnen kyllä itseni vanhaksi, kun minulla on vain pari ikäistäni ystävää ja suurin osa parhaista ystävistäni on 38-52v joiden kanssa vietän paljon aikaa.

Enkä ole huomannut asiakaspalvelussa tai muussakaan saavani sen huonompaa tai parempaa palvelua kuin nuorempanakaan.

Tosin, olen kyllä hyvässä ja vireässä kunnossa, jos se nyt vaikuttaisi asiaa.

Elämä on tosin jatkuvaa muutosta, kun on pysyttävä ajan hermoilla.

Nuoet aikuiset lapseni eivät suhtaudu miknuun mitenkään tyylillä, että sä et muista tai tiedä mitään, kun olet niin vanha, mutta melko usein ohitetaan kaupassa tai muualla. Ei ole harmaata hiirenhäntää päässä, en käytä silmälaseja, huulipunaa aina, vaatteet ihan ok ja liikun kevyesti, en horju tai laahustele hitaasti, en myäskään ole anteeksipyytelevä otus. Vanhempi ihminen vain sysätään syrjään että odottele sinä kun on aikaa, vaikka sitä ei olisi. Olen konta kertaa joutunut vaatimaan oikeuksiani. En ole mikään hylkiö. Ansaitsen saman kunnioituksen kuin ihan kaikki muutkin.

Ajan hermolla pysyn kyllä, seuraan paljonkin maailman menoa ja muunnun sen mukaan. Olisiko nyt yksi kamala asia esmes se, että puhun stadin slangia. Siitäkö outo kohtelu tulee, koska asiakaspalveluun on usein tultu jostain Pohjois-Karjalasta. Menevätkö hämilleen ja on parempi olla huomaatatta ihmistä? Pelotanko siis?

Myös minulla on itseäni nuorempia sekä vanhempia ystäviä.

Tuo kapeakatseisuus vanhenemisen kohdalla ärsyttää. Tuupattaisiin mielellään sivuun ja pois näkyviltä. Ei nähdä ihmistä.