Lue keskustelun säännöt.
Odottaa vai ei odottaa?
Unelmaa odottaessa
06.04.2018 |
Työkaveri, jonka tiesin jo aikaisemmin, kertoi hänen voimistuneista tunteistaan minua kohtaan. En ajatellut sitä edes mahdolliseksi, koska hän on naimisissa ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Itse olen vapaa.
Rakastuimme palavasti ja molemmat kokevat toisensa sellaisena, mikä on elämästä puuttunut.
Hän ei rakasta miestään sillä tavalla, eikä nauti hänen kosketuksestaan. Tämä kaikki jo ennen yhteistä aikaamme.
Hän kertoi, että oli jo ennen minua epäillyt avioliittonsa jatkumista, viimeinen pisarakin kerran tippunut.
Ajattelen häntä koko ajan ja hän minua.
Ne ajat kun olemme yhdessä viettäneet ovat käsittämättömän ihania ja luonnolliselta tuntuvia hetkiä. Hän on pettänyt miestään kanssani useasti eikä se ole tuntunut hänestä edes pahalta. Eikä minusta.
Kuitenkin hän ilmoitti ettei voi lähteä vielä lasten vuoksi, vaan yrittää vielä kerran. Mies ei muutu, mutta pariterapia/perheneuvonta ainakin ollut suunnitelmissa.
Ilmoituksen jälkeen yritimme olla viestittelemättä, mutta ei siitä mitään tullut ja olemme olleet yhdessä tuon jälkeenkin. Tästä päätöksestä on kuitenkin jo kolmisen kuukautta aikaa. Suukottelemme ja pidämme yhteyttä edelleen, eikä viimekertaisin jääne viimeiseksi. Meidän kemia vaan on niin korkealla tasolla.
Hän on "antanut" siunauksensa muiden tapaamiselle, vaikka se tuntuukin hänestä hirveältä. Ei kuitenkaan halua, että vain odotan ja etten "elä". Hän ei halua miestään yhtään siinä mielessä. Hän ei valinut miestään vaan lapset.
Mutta tämä tilanne rassaa aika tavalla, kun ei voi tietää miten tulee käymään. Ja nämä omat tunteet. En tuntisi näin vahvasti tätä tilannetta, jos hänellä ei olisi samoja tunteita.
Joten muut samoja kokemuksia omaavat tai muut naiset(neuvoja), miten te olette suht vastaavanlaisista tilanteista selvinneet? Olemme kertoneet kuinka haluamme toisiamme ja toisemme. Mutta miten hän pystyy elämään miehen kanssa jota ei halua/rakasta, ja samalla rakastaa/ajattelee toista, kun on ollut onneton (sanonutkin sen miehelleen) jo ennen meidän tunteita?
Moraalisaarnat voitte jättää kirjoittamatta. Toiseen ei suunnittele rakastuvansa. Niin, ja elämme 2010-lukua...
Kommentit (2)
Moi ja kiitos kommentista! No arvaa olenko sitäkin miettinyt? Ainakin toistaiseksi olen vielä malttanut ja luottanut siihen, että kyllä siellä heidän on kohta jo ihan "pakkokin" jutella liitostaan, sillä eihän tuo tilanne voi mitenkään tyydyttää kumpaakaan. Näemme ja viestittelemme edelleen ja viesteistä välittyy meidän syvät tunteemme. Molemmilla välillä niin ikävä toista että oikein pahaa tekee. Kyllä ainakin itse nostaisin kissan pöydälle, jos kumppanini ei osoittaisi mitään kiinostusta itseäni kohtaan. Saati sitten ettei rakastaisi minua. Eikä nyt puhuta mistään lyhytkestoisesta käytöksestä. En tiedä miten rakkauteni kohde suhtautuisi siihen ratkaisuun, että ottaisin mieheen yhteyttä. Toistaiseksi ainakaan en aio ottaa yhteyttä, mutta senkin aika voi tulla. Toivon, että mies uskaltaisi esittää ne kiperät ja vaikeat kysymykset, joihin saisi totuudenmukaiset vastaukset ja sen jälkeen tekisi omat ratkaisunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos menisit kertomaan asiasta työkaverisi miehelle? Hän saisi tietää missä mennään ja he voisivat katsoa suhteensa mahdollisuuksia realistisesti.