Kun ikä lähestyy 60:tta, sinuun suhtaudutaan kuin olisit vanhuudenhöperö mummeli. Tuntuuko tutulta?

Vierailija kirjoitti:

Haloo! Tässä aloituksessa oli lähestyy kuuttakymppiä. Ei tässä iässä olla vanhuksia.

Ei ollakaan, mutta selkeästi jotkut ihmiset silti kohtelevat jo tuon ikäistä alentuvasti. Surullista mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Haloo! Tässä aloituksessa oli lähestyy kuuttakymppiä. Ei tässä iässä olla vanhuksia.

No tämä just! Nykyinen kuusikymppinen on nelikymppiseen verrattavissa. Halveksuntaa tuollainen alentuminen.

Olen havainnut, että osaamiseni on muiden mielestä nolla. Kun ostan puhelinta, saan kuulla, että voin lukea sähköpostejani sillä, mutta sitten myyjä vilkaisee minua ja toteaa, että eihän sitä tarvitse käyttää. Töissä ne nuori ja mukava työkaveri kertoo wordin saloista ja sanoo, että voi muotoilla tekemäni lausunnot puolestani - miksi ihmeessä, vaikka olen kohta 60v, niin olen käyttänyt tekstinkäsittelyohjelmia yli 20 vuotta, ei se taito ole mihinkään kadonnut.

Minulla oli Rammsteinin keikalla ihan kivaa lastenlasten kanssa eikä kukaan tuijottanut. Oltiin Saksassa ja en muuten ollut ainoa 60+

En jaksa lukea muita kommentteja enkä aloitusta, mutta vastaan otsikkoon oman näkemykseni..

Olen 31-vuotias ja työkavereistani iso osa on 50-65-vuotiaita. Näen heidät älyttömän viisaina ja taitavina työssään! Arvostan heidän osaamistaan ja taitojaan pitää lankoja käsissä rauhallisesti, mutta varmasti. Jonain päivänä haluan itsekin olla yhtä taitava ja varma työssäni. Kunnioitan heidän tekemäänsä työtä ja omistautumistaan sille. Parempia työntekijöitä saa hakea! Toki nuorissakin saman alan ammattilaisissa löytyy mielettömiä osaajia, mutta näillä vanhemmilla on sitä jotain, mitä nuorilta puuttuu; elämänkokemus ja syvä ammattitaito. (Etenkin niiltä, jotka ovat ylläpitäneet tai syventäneet osaamistaan vuosien varrella.)

Onhan tuohon tullut törmättyä. Alussa se tietysti ärsytti, mutta nykyisin suhtaudun huumorilla ja yleensä lähden vielä leikkiin mukaan eli todellakin heittäydyn seniiliksi. Jokin aika sitten olin ostamassa läppäriä ja kännykkää uudelle työntekijälleni. Sain juuri tuollaista alentuvaa, seniileille suunnattua asiakaspalvelua. No minähän heittäydyin seniiliksi ja kyselin ummet ja lammet kaikenlaista idioottimaista tietokoneista ja puhelimista. Nuori myyjä alkoi jo väsyä minuun, joten lopulta totesin, että kiitos hauskasta juttutuokiosta, nyt mun pitää ihan oikeasti mennä ostamaan jostain  läppäri sekä kännykkä ja palata takaisin töihin. 

Sä haiset kuolemalle.

No ei ole tuttua. Ehkä se riippuua vähän siitä, mitä sanoo ja miten, mutta minä saan mielestäni paljon parempaa palvelua nykyään kaikkialla kuin nuorempana. Osaan vaatia ja kysyä ja esittää kritiikkini asiallisesti ja jankuttamatta.

Ja miten ihmeessä sinun ikäsi sinun sähköposteistasi näkyy? Ei mitenkään.

Ap luulen että kokemasti johtuu ylipainosta eikä iästä. Lihavasta kun aina näkee päältä päin että elämänhallinta ei ole kunnossa joten tulee vaikutelma yksinkertaisesta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen kun kerran Stockmannilla istuin jonkun vanhemman eläkeläismiehen viereen ja hän alkoi kertomaan miten silloin nuorempana oli ollut joku arvostettu insinööri tms. mutta nyt hän oli enää vain vanha. Samaa harmitteli aviomiehen mummo, vanhana oma identiteetti ikään kuin häviää ja on muiden ihmisten silmissä enää vain se korkea ikä. 

Se on totta..

mutta sit voi muuttaa amerikkaan..

Amerikassa eläkeläiset saa kaikki palvelut puoleen hintaan, kun siel on niin pienet eläkkeet.

Siellä myös mummo voi vetää hiphop vaatteissa,,respect

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli Rammsteinin keikalla ihan kivaa lastenlasten kanssa eikä kukaan tuijottanut. Oltiin Saksassa ja en muuten ollut ainoa 60+

suomessa on kova ikä rasismi

Liikaako kysymyksiä tyhmällä? kirjoitti:

Olen kokenut tätä paljon viime aikoina. Tummaan tukkaani ilmestyi enemmän harmaata, mutta kampaukseni ei ole tätimallia. Hymyilen paljon, en kulje naama rutussa. Pukeudun suht fiksusti enkä laahusta eteenpäin. Meikkaan tyylillä, mutta en paljoa. Tottakai kasvoistani näkee, etten ole ihan nuori, mutta en ole pyylevänä ryppyinenkään.

Jos sanon jostakin mielipiteeni, hymähdellään ymmärtäväisesti. Aletaan hieman korottaa ääntä ja toistellaan jo sanottuja "faktoja", oikaistaan ettei asia ole näin yksinkertainen kuin luulen. Jos kysyn yhtään kahta kysymystä enempää esim kaupassa, ollaan jo ihan puhki ja naamasta näkee että lähtisi nyt tuokin vanhus tuosta vaan eteenpäin, ei sen aivokapasiteetti riitä kuitenkaan. Monikaan instanssi ei näe tarpeelliseksi vastata kysymyksiini esim sähköpostitse, vaan joudun jankuttamaan ja uudistamaan kysymykseni?

Viimeksi tänään olin puhelinyhteydessä erääseen ei-suomalaiseen, joka osasi suomea mielestäni hyvin, mutta kun kyselin erästä asiaa, ei ymmärtänyt. Äänestäni toki kuulee, etten ole pikkutyttö. Ehdotin, että puhuisimme englantia. Osaatko sinä englantia kuului vastakysymys. Sanoin että kyllä osaan ja kuulen, että suomi ei ole äidinkielesi. Hän ei ollut halukas jatkamaan puhelua enää, vaan haukkui minua rasistiksi. Suljin luurin ja laitoin eston päälle.

Olenko ainoa?

Eikö tämän ikäinen saa kysyä mitään mistään, vaan on otettava vastaan jo paremmin tiedetty ja mietityt asiat noin vain? Viisaammatko asiat miettivät ja minun on parempi hyväksyä viisaudet ja kuitata heti asia ymmärretyksi? Vaipua keinutuoliin ja ottaa kudin käteen, näytellä alzheimerikkoa?

Olen 67v . Koskaan ei ole kohdeltu mummona ,tai vajaa älyisenä , tai kielitaidottomana. En ole pullantuoksuinen mummu, vaan nainen joka on aikuinen ja isoäiti. Ennen kaikkea nainen.

Jotkut vanhenee nopeemmin.

Tulee esim se vanhan ihmisen haju, silmät painuu kuoppiin etc.

Ei siinä oikein naiseus auta.

Ehkä luonto on luonut mekanismin , jolla vanhat muuttuvat nuorten silmissä näkymättömiksi.

Ei vanhaan naiseen kannata tuhlata aikaa, se ei lisäänny ja siitä tulee hoivattava vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Liikaako kysymyksiä tyhmällä? kirjoitti:

Olen kokenut tätä paljon viime aikoina. Tummaan tukkaani ilmestyi enemmän harmaata, mutta kampaukseni ei ole tätimallia. Hymyilen paljon, en kulje naama rutussa. Pukeudun suht fiksusti enkä laahusta eteenpäin. Meikkaan tyylillä, mutta en paljoa. Tottakai kasvoistani näkee, etten ole ihan nuori, mutta en ole pyylevänä ryppyinenkään.

Jos sanon jostakin mielipiteeni, hymähdellään ymmärtäväisesti. Aletaan hieman korottaa ääntä ja toistellaan jo sanottuja "faktoja", oikaistaan ettei asia ole näin yksinkertainen kuin luulen. Jos kysyn yhtään kahta kysymystä enempää esim kaupassa, ollaan jo ihan puhki ja naamasta näkee että lähtisi nyt tuokin vanhus tuosta vaan eteenpäin, ei sen aivokapasiteetti riitä kuitenkaan. Monikaan instanssi ei näe tarpeelliseksi vastata kysymyksiini esim sähköpostitse, vaan joudun jankuttamaan ja uudistamaan kysymykseni?

Viimeksi tänään olin puhelinyhteydessä erääseen ei-suomalaiseen, joka osasi suomea mielestäni hyvin, mutta kun kyselin erästä asiaa, ei ymmärtänyt. Äänestäni toki kuulee, etten ole pikkutyttö. Ehdotin, että puhuisimme englantia. Osaatko sinä englantia kuului vastakysymys. Sanoin että kyllä osaan ja kuulen, että suomi ei ole äidinkielesi. Hän ei ollut halukas jatkamaan puhelua enää, vaan haukkui minua rasistiksi. Suljin luurin ja laitoin eston päälle.

Olenko ainoa?

Eikö tämän ikäinen saa kysyä mitään mistään, vaan on otettava vastaan jo paremmin tiedetty ja mietityt asiat noin vain? Viisaammatko asiat miettivät ja minun on parempi hyväksyä viisaudet ja kuitata heti asia ymmärretyksi? Vaipua keinutuoliin ja ottaa kudin käteen, näytellä alzheimerikkoa?

Olen 67v . Koskaan ei ole kohdeltu mummona ,tai vajaa älyisenä , tai kielitaidottomana. En ole pullantuoksuinen mummu, vaan nainen joka on aikuinen ja isoäiti. Ennen kaikkea nainen.

Onko sinussa vanhuksen haju? käytätkö vagisan emätin voidetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo! Tässä aloituksessa oli lähestyy kuuttakymppiä. Ei tässä iässä olla vanhuksia.

No tämä just! Nykyinen kuusikymppinen on nelikymppiseen verrattavissa. Halveksuntaa tuollainen alentuminen.

Ei ole nykyinen nelikymppinen näyttää ja käyttäytyy kuin 28 vuotias

Ap höpöttelee ja kuvittelee, ainakaan itselle ei ole tuollsista tullut mieleenikään.

En haluaisi uskoa tuohon, sillä olen itse jo 50, ja tuntuu että vastahan minua äskettäin alettiin kohdella asiallisesti, kun en enää näyttänyt teiniltä!

En tiedä muuta kuin että on tosi hauska juttu, että kun AV-palsta vuonna 20 vuotta sitten perustettiin, sinne kirjoitteli minun laillani silloin tosi moni 30-40-vuotias äiti - ja kohta olemme kuusikymppisiä!!! Ja edelleen vaan ollaan täällä mukana ja muutoksiin sopeutuneina. 

En tunnista itseäni mummottelusta ja muiden alentuvasta suhtautumisesta minuun. Olen mielestäni ihan hyvän ikäinen, en vielä suostu olemaan virallinen vanha.  Tosin olen aina osannut ohittaa negatiiviset ihmiset aika kevyesti. 

En ole huomannut. Laahustaen ja olen läski, huono kuntokin.

Olen siis 53v.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhenee nopeemmin.

Tulee esim se vanhan ihmisen haju, silmät painuu kuoppiin etc.

Ei siinä oikein naiseus auta.

Ehkä luonto on luonut mekanismin , jolla vanhat muuttuvat nuorten silmissä näkymättömiksi.

Ei vanhaan naiseen kannata tuhlata aikaa, se ei lisäänny ja siitä tulee hoivattava vanhus.

Bimbo!

Sitä parempaa kohtelua saa mitä enemmän ikää. Tää nyt vain ap: n kokemus.