Kun ikä lähestyy 60:tta, sinuun suhtaudutaan kuin olisit vanhuudenhöperö mummeli. Tuntuuko tutulta?
Olen kokenut tätä paljon viime aikoina. Tummaan tukkaani ilmestyi enemmän harmaata, mutta kampaukseni ei ole tätimallia. Hymyilen paljon, en kulje naama rutussa. Pukeudun suht fiksusti enkä laahusta eteenpäin. Meikkaan tyylillä, mutta en paljoa. Tottakai kasvoistani näkee, etten ole ihan nuori, mutta en ole pyylevänä ryppyinenkään.
Jos sanon jostakin mielipiteeni, hymähdellään ymmärtäväisesti. Aletaan hieman korottaa ääntä ja toistellaan jo sanottuja "faktoja", oikaistaan ettei asia ole näin yksinkertainen kuin luulen. Jos kysyn yhtään kahta kysymystä enempää esim kaupassa, ollaan jo ihan puhki ja naamasta näkee että lähtisi nyt tuokin vanhus tuosta vaan eteenpäin, ei sen aivokapasiteetti riitä kuitenkaan. Monikaan instanssi ei näe tarpeelliseksi vastata kysymyksiini esim sähköpostitse, vaan joudun jankuttamaan ja uudistamaan kysymykseni?
Viimeksi tänään olin puhelinyhteydessä erääseen ei-suomalaiseen, joka osasi suomea mielestäni hyvin, mutta kun kyselin erästä asiaa, ei ymmärtänyt. Äänestäni toki kuulee, etten ole pikkutyttö. Ehdotin, että puhuisimme englantia. Osaatko sinä englantia kuului vastakysymys. Sanoin että kyllä osaan ja kuulen, että suomi ei ole äidinkielesi. Hän ei ollut halukas jatkamaan puhelua enää, vaan haukkui minua rasistiksi. Suljin luurin ja laitoin eston päälle.
Olenko ainoa?
Eikö tämän ikäinen saa kysyä mitään mistään, vaan on otettava vastaan jo paremmin tiedetty ja mietityt asiat noin vain? Viisaammatko asiat miettivät ja minun on parempi hyväksyä viisaudet ja kuitata heti asia ymmärretyksi? Vaipua keinutuoliin ja ottaa kudin käteen, näytellä alzheimerikkoa?
Kommentit (57)
Ei ole tuttua. Valokuvien perusteella näytän samalta kuin nelikymppisenä. Eikä hiuksissani ole harmaata. Jos olisi voisin harkita hiusten värjäämistä.
Tuo on niin tuttua. Kun minua kohellaan noin, otan tekohampaani ja lähden rollaattorillani parempaan seuraan.
Ota kaikki mummo-oikeudella! Töni ihmisiä jonossa, sano suoraan mitä ajattelet kaunistelematta ja vaadi ikäihmisten kunnioitusta joka paikassa. Hommaa keppi millä voit sohia muita kintuille! Niin mä aion tehdä :)
Ei minunkaan sähköposteihin tai asiakaspalautteisiin muuten aina vastata, mutta en ota sitä ikäkysymyksenä, eihän ikä edes yleensä tule esiin sellaisista mitenkään. Ja myyjän kasvonilmeen nyt voi tulkita miten vaan "lähtisi tuo asiakas jo tuosta kyselemästä, pitäisi päästä vessaan" tai "lähtisi jo tuo asiakas tuosta kyselemästä, aloitin viime viikolla enkä tiedä enempää" jne. Kaikki ei ole aina henkilökohtaista.
Kyllä tuntuu. Etenkin jos et ole naimisissa ja miehesi kanssa kyselemässä tai liikkeellä yleensäkin. Tädit tunnutaan sivuutettavan häiriötekijöinä. Itse olen leski, mutta en käytä sormuksia todisteena naimakaupoista. Muutama lapsikin on saatettu aikuisuuteen. Nykyjään pitää ottaa parikymppinen kuopuspoika mukaan tai vähintään viitata puheissa nuoreemieheen tai yleensä muka-mieheen, jos aikoo saada vastauksia.
Poika ei tiedä hölkäsenpöläystä asioista, mutta kun hän on mukana, minuun suhtaudutaan kunnioittavasti. Ei uskalletakaan sivuuttaa.
Tämä on erittäin kiusallista.
Joo, tuttua on. Siinä on vaan aika ristiriitaisia ilmeitä, kun miehet samaan aikaan yrittävät käyttäytyä kuin olisin seniili, ja samaan aikaan yrittävät kysellä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuo puhelinpalvelukokemus liittyi ikääsi. Eihän se ole kivaa, jos yrittää opiskella jotakin muuta kieltä kuin englantia, että ihmiset heti huomaavat, ettei ole syntyperäinen aksentti ja vaihtavat englanniksi. Eihän sillä tavalla ikinä opikaan. Ei tietysti ollut oikein lyödä luuria korvaan, mutta en tosiaan usko että liittyi ikään mitenkään.
Tämä henkilö puhui hyvää suomea, mutta kun ei osannut vastata niin ajattelin olisiko parempi jatkaa englannilla. Eipä tuo rasistiksi haukkuminenkaan kovin kaunista ollut puhekumppanilta. Ääni kohosi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuttua. Valokuvien perusteella näytän samalta kuin nelikymppisenä. Eikä hiuksissani ole harmaata. Jos olisi voisin harkita hiusten värjäämistä.
En ole koskaan värjännyt hiuksiani, vaikka mm lapseni sitä joskus ehdottivat. Se on oma valintani. En halunnut värjäyskierteeseen. En näe siinä mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuttua on. Siinä on vaan aika ristiriitaisia ilmeitä, kun miehet samaan aikaan yrittävät käyttäytyä kuin olisin seniili, ja samaan aikaan yrittävät kysellä neuvoja.
Tää on hyvä! ;)
Yritetään urkkia kuitenkin jotain kokemustietoa, mutta ei haluta paljastaa sitä. Kytätään, josko sanankäänteet ja ilme antaisivat jonkin tulkinnan. Tuttua on!
Omille lapsilleni olen kertonut, että sen tunnustaminen, ettei tiedä jotain, ei ole ollenkaan tyhmää vaan viisasta. Ei kai nyt nuorilla vielä ole kaikkitietävyyttä! Kukaan ei niin oleta.
Kuulostaa hieman neuroottiselta. Ja huomaa, että myös ylipainoisia pidetään toisinaan hieman hömelöinä ja saatetaan kohdella huonommin.
En minä ole huomannut tuollaista. Olen hoikka ja huolehdin ulkonäöstäni, pukeudun tyylillä, kaikin puolin ok kunnossa. Ehkä se on henkilöstä kiinni?
Alan jo lähennellä seitsemääkymppiä enkä ole törmännyt moiseen kohteluun, vaikka en meikkaa enkä näytä millään tavalla muodikkaalta. Se että puhelingallupeissa olen yli-ikäinen, on ihan normaalia, sillä yleensä nykyään udellaan mielipidettä vain alle kuusikymppisiltä. Kettuillessani ilmoitan kyllä aina olevani yli-ikäinen, jos joku ikäraja mainitaan, vaikka olisinkin alle sen!
Jos joku kohtelee minua noin alan lässyttää hänelle kuin lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Ota kaikki mummo-oikeudella! Töni ihmisiä jonossa, sano suoraan mitä ajattelet kaunistelematta ja vaadi ikäihmisten kunnioitusta joka paikassa. Hommaa keppi millä voit sohia muita kintuille! Niin mä aion tehdä :)
Onhan tuokin yksi asenne asiaan. Minulta se ei luonnu, koska pidän kaikkia ihmisiä yhtä kunnioitettavina. Tosin viime aikoina "ajatuksissani" tai kännykkään puhuessani olen alkanut kadulla kulkea suoraan ja väistämättä vastaantulijaa. Teen tällaista pikku koetta joskus ...
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin tuttua. Kun minua kohellaan noin, otan tekohampaani ja lähden rollaattorillani parempaan seuraan.
Lmao :D
Kiva tietää, mitä on odotettavissa. Sen tiesinkin, että monet korottaa ääntään vanhemmille ihmisille puhuessaan.
Tästä tulee mieleen kun kerran Stockmannilla istuin jonkun vanhemman eläkeläismiehen viereen ja hän alkoi kertomaan miten silloin nuorempana oli ollut joku arvostettu insinööri tms. mutta nyt hän oli enää vain vanha. Samaa harmitteli aviomiehen mummo, vanhana oma identiteetti ikään kuin häviää ja on muiden ihmisten silmissä enää vain se korkea ikä.
Haloo! Tässä aloituksessa oli lähestyy kuuttakymppiä. Ei tässä iässä olla vanhuksia.
Tuskin tuo puhelinpalvelukokemus liittyi ikääsi. Eihän se ole kivaa, jos yrittää opiskella jotakin muuta kieltä kuin englantia, että ihmiset heti huomaavat, ettei ole syntyperäinen aksentti ja vaihtavat englanniksi. Eihän sillä tavalla ikinä opikaan. Ei tietysti ollut oikein lyödä luuria korvaan, mutta en tosiaan usko että liittyi ikään mitenkään.