Lue keskustelun säännöt.
Minulla on huono itsetunto, eikä sitä voi yksin parantaa, vaan tarttisin tukea, mutta sitä ei saa
06.04.2018 |
Tai en ainakan itse tiedä mitään tapoja, eikä kukaan ole koskaan aittanut minua siinä, ei ole ollut minulle niin hyvä, kannustava ja positiivinen, että itsetunto ois sillä parantunut. Huono itsetuntoni ei liity ulkonäkööni, vaan muuten kelpaamattomuuden tunteisiin.
Ihan naurettavaa edes esittää, että kelpaamattomuudentunne syntyisi ihmiselle hänen omana vikanaan. Tai että sen voisi yksin, itse selättää.
Kommentit (145)
Ei omia tunteita ja itsetuntoa voi ulkoistaa muille, ihan itse on vastuussa omasta elämästään.
Jospa miettisit niitä lapsia jotka olet hylännyt ja joille teet hallaa koko ajan, etkä sitä mitä on ollut joskus 40 v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on uskotellut minulle pahoja asioita ihmisistä. Jos joku suuttuu minulle, se tarkoittaa, että minä en kelpaa sille toiselle, vaikka se saattaakin tarkoittaa sitä, että se suuttuja on itsekäs, omahyväinen prinsessa, joka kuvittelee, että olen häntä varten ja hän saa mustasukkaisesti vahtia ja omistaa minua, kun olen joskus sattunut mielelläni häneen tutustumaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei omia tunteita ja itsetuntoa voi ulkoistaa muille, ihan itse on vastuussa omasta elämästään.
Jospa miettisit niitä lapsia jotka olet hylännyt ja joille teet hallaa koko ajan, etkä sitä mitä on ollut joskus 40 v sitten.
Kyllä muut nimenomaan ovat vastuussa siitä, etten tunne kelpaavani. Mullahan ois nolla syytä oppia ajattelemaan niin huonosti itsestäni. Siinä ei olisi mitään järkeä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut olosuhteiden vuoksi eristyksiin. Silloin on olennaisinta, että tulee edes itsensä kanssa hyvin toimeen, koska ainoa ihminen, jonka kanssa olet aina, on sinä itse.
Minä en ole ainakaan ulkoisten olosuhteiden vuoksi eristyksissä, enkä hyväksy sitä, että joudun ikäänkuin olemaan. Miten ihmeessä olet? Asut saarella, jossa ei asu muita, etkä voi muuttaa pois?
ap
Narsistihan koittaa eristää uhrinsa, mun äiti on toiminut juuri niin, psykologisin keinoin. Puhunut sellaista, mikä saisi minut ei-luottamaan ihmisiin, etten hyökäisi häntä. Koska hän on varmaan ullatus ullatus kyennyt hahmottmaan, että valitessani vapaasti en ois elänyt äitini kanssa, ja oisin hakenut muualta tukea. Jos valehdellaan toisista ja siitä, millaisia he ovat ja mitä ajattelevat, sekin reitti tyrehtyy hakea apua. Uskotellaan mulle, mistä merkeistä näen, että muut ajattelevat minusta pahaa. Ja uskotellaan mulle, että se on tärkeämpää, kuin se, mitä minä ajattelen heistä tai itsestäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei omia tunteita ja itsetuntoa voi ulkoistaa muille, ihan itse on vastuussa omasta elämästään.
Jospa miettisit niitä lapsia jotka olet hylännyt ja joille teet hallaa koko ajan, etkä sitä mitä on ollut joskus 40 v sitten.
Kyllä muut nimenomaan ovat vastuussa siitä, etten tunne kelpaavani. Mullahan ois nolla syytä oppia ajattelemaan niin huonosti itsestäni. Siinä ei olisi mitään järkeä.
ap
Sä oot alkanu puhua itseäs pussiin. Syytät muita ja äitiäsi, joka syytti kaikkia muita kuin itseään. Sallit itsellesi kiukuttelun, jota et siedä muilta.
Jotenkin sun on päästävä yli tuosta vahingollisesta menneisyydestä, mutta avain paranemiseen on sussa itsessäsi. Sun täytyy oppia arvostamaan itseäsi ensin, eikä tukeutua liikaa muiden hyväksyntään. Aina löytyy ihmisiä, jotka ei piittaa, mutta ei niiden voi antaa latistaa itseään.
Eikö kirjastosta löytyisi jotain luettavaa aiheesta?
Hae apua ainakin lapsillesi, heille vasta kauhea äiti onkin sattunut, täynnä pelkkää omaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ole ainoatakaan esimerkkiä äidin käytöksestä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei omia tunteita ja itsetuntoa voi ulkoistaa muille, ihan itse on vastuussa omasta elämästään.
Jospa miettisit niitä lapsia jotka olet hylännyt ja joille teet hallaa koko ajan, etkä sitä mitä on ollut joskus 40 v sitten.
Kyllä muut nimenomaan ovat vastuussa siitä, etten tunne kelpaavani. Mullahan ois nolla syytä oppia ajattelemaan niin huonosti itsestäni. Siinä ei olisi mitään järkeä.
apSä oot alkanu puhua itseäs pussiin. Syytät muita ja äitiäsi, joka syytti kaikkia muita kuin itseään. Sallit itsellesi kiukuttelun, jota et siedä muilta.
Jotenkin sun on päästävä yli tuosta vahingollisesta menneisyydestä, mutta avain paranemiseen on sussa itsessäsi. Sun täytyy oppia arvostamaan itseäsi ensin, eikä tukeutua liikaa muiden hyväksyntään. Aina löytyy ihmisiä, jotka ei piittaa, mutta ei niiden voi antaa latistaa itseään.Eikö kirjastosta löytyisi jotain luettavaa aiheesta?
Missä siis puhunut itseäni pussiin? "Sun täytyy oppia arvostamaan itseäsi ensin, eikä tukeutua liikaa muiden hyväksyntään" , kyllä tiedän tuon itsekin, kysymys vain kuuluukin, että miten? Jos et tiedä, älä vänkää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä ole ainoatakaan esimerkkiä äidin käytöksestä edelleen.
Onhan niitä esimerkkejä ollut, ja se, että sinä saat esimerkkejä, ei ole mun paranemiseni ehto. Muut, joilla on kokemusta aiheesta, täällä tajuaa asian ilmankin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hae apua ainakin lapsillesi, heille vasta kauhea äiti onkin sattunut, täynnä pelkkää omaa itseään.
Oon hakenutkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestä se on aikuisens kiinni siitä huolimatta että olisi ollut traumaattinen lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Itsestä se on aikuisens kiinni siitä huolimatta että olisi ollut traumaattinen lapsuus.
No oletpä tyhmä, jos kuvittelet sihteerini tässä kirjoittelevan ja asiaa pohtivan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä kyllä tunnut tarviivan ammattiapua, et voi olettaa että ihmiset vaan putkahtavat tukemaan sua ja osaisivat haluamallasi tavalla.
Sun pitää itse panostaa ja etsiä ihmisiä elämääs joitten kanssa hyvä olla
Hauskinta tässä on, että se "kauhea lapsuus" on jotakin heppalehtien lainaamista serkulle ja käskyä siivota oma huone.
Sellaisen näkökulmasta, jota oikeasti on pahoinpidelty ja laiminlyöty lapsena, olet käsittämättömän itsekäs itsesäälissä rypijä. Oma elämäsi sinulla on toki täysi oikeus pilata, mutta ajattelisit lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä se on aikuisens kiinni siitä huolimatta että olisi ollut traumaattinen lapsuus.
No oletpä tyhmä, jos kuvittelet sihteerini tässä kirjoittelevan ja asiaa pohtivan.
ap
Olosi ja elämäsi ei parane yhtään, ellet ota yksin itse vastuuta niistä. Riippumatta siitä, millaisen äidin kanssa jouduit kasvamaan. On sitä muillakin ollut paskat vanhemmat, ihan jopa skitsoja psykopaatteja vanhempia löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei omia tunteita ja itsetuntoa voi ulkoistaa muille, ihan itse on vastuussa omasta elämästään.
Jospa miettisit niitä lapsia jotka olet hylännyt ja joille teet hallaa koko ajan, etkä sitä mitä on ollut joskus 40 v sitten.
Kyllä muut nimenomaan ovat vastuussa siitä, etten tunne kelpaavani. Mullahan ois nolla syytä oppia ajattelemaan niin huonosti itsestäni. Siinä ei olisi mitään järkeä.
apSä oot alkanu puhua itseäs pussiin. Syytät muita ja äitiäsi, joka syytti kaikkia muita kuin itseään. Sallit itsellesi kiukuttelun, jota et siedä muilta.
Jotenkin sun on päästävä yli tuosta vahingollisesta menneisyydestä, mutta avain paranemiseen on sussa itsessäsi. Sun täytyy oppia arvostamaan itseäsi ensin, eikä tukeutua liikaa muiden hyväksyntään. Aina löytyy ihmisiä, jotka ei piittaa, mutta ei niiden voi antaa latistaa itseään.Eikö kirjastosta löytyisi jotain luettavaa aiheesta?
Missä siis puhunut itseäni pussiin? "Sun täytyy oppia arvostamaan itseäsi ensin, eikä tukeutua liikaa muiden hyväksyntään" , kyllä tiedän tuon itsekin, kysymys vain kuuluukin, että miten? Jos et tiedä, älä vänkää.
ap
Sä syytät äitiäsi tietynlaisesta käytöksestä, mutta käyttäydyt itse samoin.
No googlaa vaikka "kuinka parantaa itsetuntoa/kuinka hyväksyn itseni" vai pitääkö sekin tehdä sun puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta tässä on, että se "kauhea lapsuus" on jotakin heppalehtien lainaamista serkulle ja käskyä siivota oma huone.
Sellaisen näkökulmasta, jota oikeasti on pahoinpidelty ja laiminlyöty lapsena, olet käsittämättömän itsekäs itsesäälissä rypijä. Oma elämäsi sinulla on toki täysi oikeus pilata, mutta ajattelisit lapsiasi.
Tuskinpa sullakaan nyt niin rautainen itsetunto on, olet vain saanut oikeutettua paskuutesi läpi muille ja ajatella sinua inhoavista ihmisistä, että he ovat kusipäitä, tarkkailematta lainkaan, mitä vikaa sinussa on. Muutenhan pieni rakennelmasi nimeltä itsesi hyväksyminen mureniai kokonaan. Ja en minä pilaa omaa elämääni, jos itsetuntoni ei ole sillä tasolla, että se veisi minua elämäään, jota haluan elää. Se kun ei ole minun vikani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä se on aikuisens kiinni siitä huolimatta että olisi ollut traumaattinen lapsuus.
No oletpä tyhmä, jos kuvittelet sihteerini tässä kirjoittelevan ja asiaa pohtivan.
apOlosi ja elämäsi ei parane yhtään, ellet ota yksin itse vastuuta niistä. Riippumatta siitä, millaisen äidin kanssa jouduit kasvamaan. On sitä muillakin ollut paskat vanhemmat, ihan jopa skitsoja psykopaatteja vanhempia löytyy.
Miten otan vastuuta tunteesta, etten kelpaa kellekään?
ap
Minä olen joutunut olosuhteiden vuoksi eristyksiin. Silloin on olennaisinta, että tulee edes itsensä kanssa hyvin toimeen, koska ainoa ihminen, jonka kanssa olet aina, on sinä itse.