Lue keskustelun säännöt.
Minulla on huono itsetunto, eikä sitä voi yksin parantaa, vaan tarttisin tukea, mutta sitä ei saa
06.04.2018 |
Tai en ainakan itse tiedä mitään tapoja, eikä kukaan ole koskaan aittanut minua siinä, ei ole ollut minulle niin hyvä, kannustava ja positiivinen, että itsetunto ois sillä parantunut. Huono itsetuntoni ei liity ulkonäkööni, vaan muuten kelpaamattomuuden tunteisiin.
Ihan naurettavaa edes esittää, että kelpaamattomuudentunne syntyisi ihmiselle hänen omana vikanaan. Tai että sen voisi yksin, itse selättää.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Itsestä se on aikuisens kiinni siitä huolimatta että olisi ollut traumaattinen lapsuus.
Tämä on niin totta, aikuisena on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja siitä että hakee apua jos tarvitsee sitä.
Tiedän joitakin "aikuisia" jotka valittavat ja valittavat kun ollu rankka menneisyys eikä heidän elämä ole siitä edennyt kun jumittavat menneessä. Ikävähän se on jos elämä niin sanotusti sylkenyt päälle pienestä lähtien mutta itsestään se on kiinni antaako sen latistaa.
Ne ihmiset tyyliin odottavat että heidät haetaan kotoo parempaan elämään. Pahin on kun monet eivät suostu hakea apua vaikka sitä tarvitsevat, sitten kuormitetaan lähipiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Entä jos äitisi olikin oikeassa. Lapsesta asti olet ollut omahyväinen itsekäs narttu. Niin olet käyttäytynyt miehellesi ja lapsillesikin. Äitisi on yrittänyt kasvattaa sinusta normaalia ja olet kokenut sen väärällä tavalla. Koska et kehity ihmisenä lykkäät vastuun omasta käytöksestäsi äidillesi ja jatkat narsistista käytöstäsi sillä verukkeella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä se on aikuisens kiinni siitä huolimatta että olisi ollut traumaattinen lapsuus.
No oletpä tyhmä, jos kuvittelet sihteerini tässä kirjoittelevan ja asiaa pohtivan.
apOlosi ja elämäsi ei parane yhtään, ellet ota yksin itse vastuuta niistä. Riippumatta siitä, millaisen äidin kanssa jouduit kasvamaan. On sitä muillakin ollut paskat vanhemmat, ihan jopa skitsoja psykopaatteja vanhempia löytyy.
Miten otan vastuuta tunteesta, etten kelpaa kellekään?
ap
Sinulla on lapsia? Kai sinä heille kelpaat?!
Vai kenelle sinä odotat kelpaavasi?
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Ei tässä ole tuollaisesta kyse ollenkaaan. Vaan tunteesta, ettei kelpaa sellaisille, joille tietää, että kelpaisi ilman itsetunnon pilaamista, jonka pilaajana oli äiti. Tai joille uskaltaisi koittaa kelvata ilman itsetunnon pilaamista ja joiden kanssa voisi katsoa, ilman itsetunoon pilaamista ohan omana itsenään, niillä opeilla, joita itse arvostaa, eikä niillä, joita itseä on pakotettu arvostamaan, ja jotka palvelevat vain muita, että minne homma johtaa. Ja jos se ei johda mihin haluaa, niin ei tartte romahtaa, että "en kelvnnut", kuten nyt tarttisi. Koska niin on opetettu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos äitisi olikin oikeassa. Lapsesta asti olet ollut omahyväinen itsekäs narttu. Niin olet käyttäytynyt miehellesi ja lapsillesikin. Äitisi on yrittänyt kasvattaa sinusta normaalia ja olet kokenut sen väärällä tavalla. Koska et kehity ihmisenä lykkäät vastuun omasta käytöksestäsi äidillesi ja jatkat narsistista käytöstäsi sillä verukkeella.
Ei ole oikeassa.
ap
Mitä sulle tarkoittaa huono itsetunto? Missä se konkreetisti näkyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä se on aikuisens kiinni siitä huolimatta että olisi ollut traumaattinen lapsuus.
No oletpä tyhmä, jos kuvittelet sihteerini tässä kirjoittelevan ja asiaa pohtivan.
apOlosi ja elämäsi ei parane yhtään, ellet ota yksin itse vastuuta niistä. Riippumatta siitä, millaisen äidin kanssa jouduit kasvamaan. On sitä muillakin ollut paskat vanhemmat, ihan jopa skitsoja psykopaatteja vanhempia löytyy.
Miten otan vastuuta tunteesta, etten kelpaa kellekään?
apSinulla on lapsia? Kai sinä heille kelpaat?!
Vai kenelle sinä odotat kelpaavasi?
Miksi kelpaisin? Lujletko sinä, että kaikki vanhemmat kelpaavat lapsilleen, tai että olisi syytä kelvata? Ettei vnhemmissa ole vikoja, miksei lasten kannata pitää heitä kelvollisina? En minä ole mikään hyvä vanhempi, ei mun lasteni kannata ajatella minusta, että kelpaan heille.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sulle tarkoittaa huono itsetunto? Missä se konkreetisti näkyy?
http://www.umo.se/Andra-sprak/Nationella-minoritetssprak/Finska/Itsetun…
Tämä selittää asiaa aika hyvin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Ei tässä ole tuollaisesta kyse ollenkaaan. Vaan tunteesta, ettei kelpaa sellaisille, joille tietää, että kelpaisi ilman itsetunnon pilaamista, jonka pilaajana oli äiti. Tai joille uskaltaisi koittaa kelvata ilman itsetunnon pilaamista ja joiden kanssa voisi katsoa, ilman itsetunoon pilaamista ohan omana itsenään, niillä opeilla, joita itse arvostaa, eikä niillä, joita itseä on pakotettu arvostamaan, ja jotka palvelevat vain muita, että minne homma johtaa. Ja jos se ei johda mihin haluaa, niin ei tartte romahtaa, että "en kelvnnut", kuten nyt tarttisi. Koska niin on opetettu.
ap
Käytätkö aineita? Tekstisi on todella sekava.
Minunkin äitini ja isäni kelpasivat minulle ihan liian kauan. En halua omien lasteni heräävän sellaisesta petoksesta, mistä itse heräsin vanhempieni hyvyyteen liittyen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Ei tässä ole tuollaisesta kyse ollenkaaan. Vaan tunteesta, ettei kelpaa sellaisille, joille tietää, että kelpaisi ilman itsetunnon pilaamista, jonka pilaajana oli äiti. Tai joille uskaltaisi koittaa kelvata ilman itsetunnon pilaamista ja joiden kanssa voisi katsoa, ilman itsetunoon pilaamista ohan omana itsenään, niillä opeilla, joita itse arvostaa, eikä niillä, joita itseä on pakotettu arvostamaan, ja jotka palvelevat vain muita, että minne homma johtaa. Ja jos se ei johda mihin haluaa, niin ei tartte romahtaa, että "en kelvnnut", kuten nyt tarttisi. Koska niin on opetettu.
apKäytätkö aineita? Tekstisi on todella sekava.
En.
Asioita on todella vaikea selittää nopeasti ja lyhyesti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Ei tässä ole tuollaisesta kyse ollenkaaan. Vaan tunteesta, ettei kelpaa sellaisille, joille tietää, että kelpaisi ilman itsetunnon pilaamista, jonka pilaajana oli äiti. Tai joille uskaltaisi koittaa kelvata ilman itsetunnon pilaamista ja joiden kanssa voisi katsoa, ilman itsetunoon pilaamista ohan omana itsenään, niillä opeilla, joita itse arvostaa, eikä niillä, joita itseä on pakotettu arvostamaan, ja jotka palvelevat vain muita, että minne homma johtaa. Ja jos se ei johda mihin haluaa, niin ei tartte romahtaa, että "en kelvnnut", kuten nyt tarttisi. Koska niin on opetettu.
apKäytätkö aineita? Tekstisi on todella sekava.
En.
Asioita on todella vaikea selittää nopeasti ja lyhyesti.
ap
Siis selittää loogisesti ja selkeästi, kun aikaa on vähän ja tila rajallista. Ja osasyy voi olla sekin, että ongelmien synty on niin varhaisessa lapsuudessani, että loogisuus ei ole päällimmäinen tapa käsitellä niitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Ei tässä ole tuollaisesta kyse ollenkaaan. Vaan tunteesta, ettei kelpaa sellaisille, joille tietää, että kelpaisi ilman itsetunnon pilaamista, jonka pilaajana oli äiti. Tai joille uskaltaisi koittaa kelvata ilman itsetunnon pilaamista ja joiden kanssa voisi katsoa, ilman itsetunoon pilaamista ohan omana itsenään, niillä opeilla, joita itse arvostaa, eikä niillä, joita itseä on pakotettu arvostamaan, ja jotka palvelevat vain muita, että minne homma johtaa. Ja jos se ei johda mihin haluaa, niin ei tartte romahtaa, että "en kelvnnut", kuten nyt tarttisi. Koska niin on opetettu.
apKäytätkö aineita? Tekstisi on todella sekava.
En.
Asioita on todella vaikea selittää nopeasti ja lyhyesti.
ap
Miksi kirjoitat lyhyesti ja nopeasti? Käytä aikaa vastaamiseen ja lue, mitä kirjoitat.
Lapseni saavat toki ajatella, että kelpaan heille, mutta lapset harvemmin kannustavat äitiä, jos äiti ei itse osaa kannustaa, ja vaikka äiti kannustaisi lapsia, niin lasten tehtävähän ei ole kannustaa äitiä, tietenkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Ei tässä ole tuollaisesta kyse ollenkaaan. Vaan tunteesta, ettei kelpaa sellaisille, joille tietää, että kelpaisi ilman itsetunnon pilaamista, jonka pilaajana oli äiti. Tai joille uskaltaisi koittaa kelvata ilman itsetunnon pilaamista ja joiden kanssa voisi katsoa, ilman itsetunoon pilaamista ohan omana itsenään, niillä opeilla, joita itse arvostaa, eikä niillä, joita itseä on pakotettu arvostamaan, ja jotka palvelevat vain muita, että minne homma johtaa. Ja jos se ei johda mihin haluaa, niin ei tartte romahtaa, että "en kelvnnut", kuten nyt tarttisi. Koska niin on opetettu.
apKäytätkö aineita? Tekstisi on todella sekava.
En.
Asioita on todella vaikea selittää nopeasti ja lyhyesti.
apSiis selittää loogisesti ja selkeästi, kun aikaa on vähän ja tila rajallista. Ja osasyy voi olla sekin, että ongelmien synty on niin varhaisessa lapsuudessani, että loogisuus ei ole päällimmäinen tapa käsitellä niitä.
ap
Nyt on hyvä aika opetella. Miten ihmeessä opetat lapsellesi nuo taidot, jos sinulla itselläsi ei niitä taitoja ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Ei tässä ole tuollaisesta kyse ollenkaaan. Vaan tunteesta, ettei kelpaa sellaisille, joille tietää, että kelpaisi ilman itsetunnon pilaamista, jonka pilaajana oli äiti. Tai joille uskaltaisi koittaa kelvata ilman itsetunnon pilaamista ja joiden kanssa voisi katsoa, ilman itsetunoon pilaamista ohan omana itsenään, niillä opeilla, joita itse arvostaa, eikä niillä, joita itseä on pakotettu arvostamaan, ja jotka palvelevat vain muita, että minne homma johtaa. Ja jos se ei johda mihin haluaa, niin ei tartte romahtaa, että "en kelvnnut", kuten nyt tarttisi. Koska niin on opetettu.
apKäytätkö aineita? Tekstisi on todella sekava.
En.
Asioita on todella vaikea selittää nopeasti ja lyhyesti.
apMiksi kirjoitat lyhyesti ja nopeasti? Käytä aikaa vastaamiseen ja lue, mitä kirjoitat.
Yp poistaa ketjujani kaiken aikaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Ei tässä ole tuollaisesta kyse ollenkaaan. Vaan tunteesta, ettei kelpaa sellaisille, joille tietää, että kelpaisi ilman itsetunnon pilaamista, jonka pilaajana oli äiti. Tai joille uskaltaisi koittaa kelvata ilman itsetunnon pilaamista ja joiden kanssa voisi katsoa, ilman itsetunoon pilaamista ohan omana itsenään, niillä opeilla, joita itse arvostaa, eikä niillä, joita itseä on pakotettu arvostamaan, ja jotka palvelevat vain muita, että minne homma johtaa. Ja jos se ei johda mihin haluaa, niin ei tartte romahtaa, että "en kelvnnut", kuten nyt tarttisi. Koska niin on opetettu.
apKäytätkö aineita? Tekstisi on todella sekava.
En.
Asioita on todella vaikea selittää nopeasti ja lyhyesti.
apMiksi kirjoitat lyhyesti ja nopeasti? Käytä aikaa vastaamiseen ja lue, mitä kirjoitat.
Yp poistaa ketjujani kaiken aikaa.
ap
Onko sinulla skitsofrenia? Vaikutat aika harhaiselta.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä ongelmaasi. Onko tässä nyt siis se, että koska kukaan ei tällä hetkellä ole seurustellut kanssasi, niin olet tässä ongelmassa? Tai ettet ole löytänyt sellaista henkilöä?
No, mielestäni silloin pitäisi katsoa omaa itseään RAKENTAVALLA tavalla eikä heittäytyä itsesääliin. Omaa persoonallisuutta ja asennetta voi muuttaa, eikä kukaan ulkopuolinen sinulle sitä voi tehdä. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä mennään vikaan niiden suhteiden kanssa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka olet huomannut työntävän ihmisiä poispäin sinusta ja alat niitä huoltamaan.
Älä neuvo muuttamaan itseään :D kuitenkin ulisee että ei ala itteään muuttaa toisten takia vaan heidän on hyväksyttävä hänet tämmösenä uniikkina lumihiutaleena :D
Tuosta tulikin mieleen ootko ap miettinyt miten käyttäydyt ihmisten kanssa? Puhutko paljon huonosta lapsuudesta syytellen muita koko ajan? Kai ymmärrät että liiallisen negatiivisuuden jakaminen karkottaa läheisimmätkin etäälle jossain vaiheessa. Eihän sitä loputtomiin jaksa.
Se ei muuta sitä, miten kelpaisin muille paremmin. Tai luottaisin, että kelpaan, tai sitä, että jos toinen on paskapäinen, itsekäs prinsessa, jolle mä en kelpaa, niin että saisin ajatella vian olevan siinä toisessa.
ap
ap