Mitä menetit, kun hankit lapsia?

Ei voi lähteä kuukaudeksi ulkomaille tekemään töitä tai lomalle. Siis vapaana, yksin. Ei voi lähteä miehen kanssa kaksin ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman aikani. En tajunnut, että tulisin kaipaamaan sitä näin paljon. Samalla menivät rakkaimmat harrastukseni.

Missä se lapsen toinen vanhempi on? Mitkä harrastukset on sellaisia joita ei voi jatkaa jos on lapsi? En millään keksi yhtään. Sitä paitsi, kun lapsi kasvaa muutaman vuoden, ei sitä tarvi jatkuvasti vahtia, voi mennä pariksi tunniksi harrastamaan kun lapsi on koululainen ja kun lapsi on yläasteikäinen voit olla vaikka koko illan pois, ja lapsi laittaa sinulle ruuan valmiiksi kun tulet kotiin.

Oman lapseni toinen vanhempi kuoli, kun nuorempi lapsemme oli 2kk. Siinä tosiaan mene aika monta vuotta, kun sitä omaa elämää edes ehti ajattelemaan.

Otan osaa. Ikävä juttu, mutta kyllä lapselle hoitajia saa jos haluaa, ei tarvi kaikkia harrastuksia jättää. Harvalla on tälläinen kuoleman tapaus on kuitenkaan syynä (onneksi), vaan ihan oma saamattomuus. 

Se on vaan korkea kynnys jättää niitä lapsia, kun on jo menettänyt niin paljon. Se, että sitä vapautta ei ollut ei sulje pois sitä kaikkea mitä ne lapset toi mukaan niin hyvässä kuin pahassakin. Vanhempi  joka väittää, että vanhenmuus on jotain ikuista sunnuntaita jossa ei menetä mitään itsestään ei vaan ole minusta kovin rehellinen itselleen. 

Mahdollisuuden nauttia työstä mielin määrin ja työpäivän jälkeen vapaa-ajasta.

Mahdollisuuden elää joka päivä mielekästä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostais tietää, moniko näistä viesteistä on peräisin samasta IP-osoitteesta.

Äitimyytti <3

Ei mikään typerä äitimyytti, vaan kummalliset vastaukset. Ikään kuin ennen lasten hankkimista ei koskaan olisi tullut mieleen se, että elämä ei jatku ihan samanlaisena kuin ennen lasten syntymää ja siksi elämänmuutos tuntuu kauhean yllättävältä ja siksi käsitetään juuri menetyksenä. Miten voi olla, että kun ketju avattiin, siihen tuli juuri silloin niin monta vastausta, joissa elämänmuutos on koettu juuri MENETYKSENÄ. Omista rakkaista harrastuksista jouduttu luopumaan ym. iäksi. Se vain mietityttää.

Pienen orpouden tunteen herätessä. Ennen lapsia jostain syystä oli usein aamulla ja etenkin päiväunilta herätessä sellainen hetkellinen tyhjyyden tunne. Nyt eka ajatus on: missä mun lapseni on? Usein kuuluukin jo suloinen tuhina viereltä. 

Lapsellisuus jäi menneisyyteen.

Eiköhän osa vastauksista ole velojen trollausta.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuuden nauttia työstä mielin määrin ja työpäivän jälkeen vapaa-ajasta.

Etkö ennen lasten hankkimista tullut koskaan ajatelleeksi, että lapset asettavat tiettyjä rajoituksia työlle ja vapaa-ajalle? 

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuuden elää joka päivä mielekästä elämää.

On varmasti hirveän vaikeaa elää mielekästä elämää, jos käyttää sen uhriutumiseen. Tai vauvapalstalla trollaamiseen. Osanottoni.

Vierailija kirjoitti:

Tarpeettomuuden tunteen, turhan murehtimisen, laiskuuden, kireän pipon, ikuisuuden kaipuun, kaiken turhan häsläämisen ja itsekkyyden.

Lasten myötä olen hauskempi ja leikkisämpi ihminen, otan päivän kerrallaan, nautin sydämeni pohjasta tai suren sydämeni pohjasta eli tunteeni syvenivät. Osaan vain istua hiljaa ja katsella sylissä nukkuvaa vauvaa, en tarvitse mitään, mihinkään ei ole kiire. Osaan siis pysähtyä hetkeen. Olen kiitollinen elämästäni ja terveistä päivistä. Olen kiitollinen, että kun kuolen, lapsen ja lapsenlapseni saavat elää.

Tuota viimeistä lausettasi ihmettelen kun olen nähnyt ja kuullut paljon lastenkin vakavia sairauksia ja jopa kuolemia.

Ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Monasti käy niin et lapsi lähtee ennen vanhempaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeettomuuden tunteen, turhan murehtimisen, laiskuuden, kireän pipon, ikuisuuden kaipuun, kaiken turhan häsläämisen ja itsekkyyden.

Lasten myötä olen hauskempi ja leikkisämpi ihminen, otan päivän kerrallaan, nautin sydämeni pohjasta tai suren sydämeni pohjasta eli tunteeni syvenivät. Osaan vain istua hiljaa ja katsella sylissä nukkuvaa vauvaa, en tarvitse mitään, mihinkään ei ole kiire. Osaan siis pysähtyä hetkeen. Olen kiitollinen elämästäni ja terveistä päivistä. Olen kiitollinen, että kun kuolen, lapsen ja lapsenlapseni saavat elää.

Tuota viimeistä lausettasi ihmettelen kun olen nähnyt ja kuullut paljon lastenkin vakavia sairauksia ja jopa kuolemia.

Ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Monasti käy niin et lapsi lähtee ennen vanhempaansa.

Monasti, eli aika harvoin.

Lapseni ja kohtuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työura. Jostain syystä en ole sen jälkeen jaksanut paneutua työasioihin ja opiskella kuten ennen. Aiemmin oli ammatillista kunnianhimoa, lapsen syntymän jälkeen ei ole ollut voimia siihen. Aina on tullut jotain, joka on kiireellisempää ja huolestuttavampaa, vaikka lapsi on jo 18. En oikeasti osannut odottaa tällaista.

Tekosyy. Lapsella ei ole mitään tekemistä tuon asian kanssa, tai luultavasti teit sen lapsen tekosyyksi ja raukka yrität siihen vedota vielä vaikka lapsi on jo aikuinen ja omillaan. Olisitko oikeasti jaksanut panostaa uraan ilman yhtä lasta? 

Kommentistasi huomaa, ettet tiedä mun elämästäni mitään. Voisitko lopettaa kommentoimasta asioista, joista et mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostais tietää, moniko näistä viesteistä on peräisin samasta IP-osoitteesta.

Äitimyytti <3

Ei mikään typerä äitimyytti, vaan kummalliset vastaukset. Ikään kuin ennen lasten hankkimista ei koskaan olisi tullut mieleen se, että elämä ei jatku ihan samanlaisena kuin ennen lasten syntymää ja siksi elämänmuutos tuntuu kauhean yllättävältä ja siksi käsitetään juuri menetyksenä. Miten voi olla, että kun ketju avattiin, siihen tuli juuri silloin niin monta vastausta, joissa elämänmuutos on koettu juuri MENETYKSENÄ. Omista rakkaista harrastuksista jouduttu luopumaan ym. iäksi. Se vain mietityttää.

Koska keskustelun aloituksessa kysytään sitä.

Keskustelun aloituksessa siis kysytään, mitä olet menettänyt, ei sitä, mitä olet saanut.

Tuttuun tapaan tämäkin ketju päätyy siihen, että epäillään trollausta ja moititaan, kun ihmiset kertovat kokemuksistaan. :D

Kyllähän sitä paljon menetti niin kuin elämäntavan, meidän tyyppiset ulkomaanmatkat (pienten lasten kanssa ei olisi kiva esim. snorklailla), ison osan kavereista. Mutta lapsettomana olisin tuntenut menettäväni ne asiat, jotka on tullut lasten myötä niin kuin valtavan rakkkauden jota omia lapsiaan kohtaan tuntee. Just tänä aamuna mietin, että vaikka tämä pikkulapsivaihe onkin raskas niin kyllä tämä on hirveästi antanutkin.  Ja paljon on tullut kuvioon uusia kavereita ja heidän lapsiansa. Eli ei tässä erakoiksi olla päädytty. Jos saisin valita palata takaisin lapsettomaksi niin en tekisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostais tietää, moniko näistä viesteistä on peräisin samasta IP-osoitteesta.

Etkö usko, että ihmiset kokevat noin?

En todellakaan usko (en ole tuo joka laittoi tuon viestin mihin vastasit) Mutta nämä vastaukset joita tulee on aika naurettavia, osalla on mennyt koko elämä ja kaikki mahdollinen yhyy en pysty pitämään enää mitään muita kenkiä kuin crockseja... yhyy en pysty enää menemään töihin...  yhyy... en voi tehdä enää yhtään mitään.... yhyy lapsi katkaisi multa kädet ja jalat ja tyhjensi aivot.... voi jeesus.

Osa kertoo sen totuuden, mitään ei menetä. Vauvavuosi on sellainen että voi olla jotain rajoitteita jonkun asian suhteen, mutta ei iso lapsi enää mitään rajoita, varsinkaan jos lapsella on myös isä.  Jollakin vielä aikuinen lapsikin rajoittaa... joo niin mullakin yhyy... lapsi asuu ulkomailla... yhyy... en voi lähteä kotoani mihinkään  koska se lapsi on siellä ulkomailla elämässä omaa elämäänsä....

Oikeesti, teillä itsellänne on omat vanhemmat, onko teidän vanhempien elämä haihtunut pois silloin kun te synnyitte? Ei varmaankaan ole, itse olette aiheuttaneet omalla typerällä asenteellanne sen jos teidän elämästä on jotain hävinnyt lapsen myötä.

Oma äitini oli kotona lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Hänelle ei jäänyt mitään kun isäni lähti hiukan sen jälkeen kun me lapset olimme muuttaneet kotoa.  Tätä katkeruuden kitkerään höttöä saamme edelleen kuunnella.

Äitisi oma vika. Ei se liittynyt mitenkään teihin lapsiin. Heidän parisuhteensa meni mönkään, se oli heidän oma vikansa, ehkä jopa alunperin olivat väärät toisilleen.

Unelmani oli taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana. Sen jälkeen olin ajatellut tehdä töitä enää oman halun mukaisesti. Sitten maailmaan putkahti kaksoistytöt ja unelma meni roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostais tietää, moniko näistä viesteistä on peräisin samasta IP-osoitteesta.

Etkö usko, että ihmiset kokevat noin?

En todellakaan usko (en ole tuo joka laittoi tuon viestin mihin vastasit) Mutta nämä vastaukset joita tulee on aika naurettavia, osalla on mennyt koko elämä ja kaikki mahdollinen yhyy en pysty pitämään enää mitään muita kenkiä kuin crockseja... yhyy en pysty enää menemään töihin...  yhyy... en voi tehdä enää yhtään mitään.... yhyy lapsi katkaisi multa kädet ja jalat ja tyhjensi aivot.... voi jeesus.

Osa kertoo sen totuuden, mitään ei menetä. Vauvavuosi on sellainen että voi olla jotain rajoitteita jonkun asian suhteen, mutta ei iso lapsi enää mitään rajoita, varsinkaan jos lapsella on myös isä.  Jollakin vielä aikuinen lapsikin rajoittaa... joo niin mullakin yhyy... lapsi asuu ulkomailla... yhyy... en voi lähteä kotoani mihinkään  koska se lapsi on siellä ulkomailla elämässä omaa elämäänsä....

Oikeesti, teillä itsellänne on omat vanhemmat, onko teidän vanhempien elämä haihtunut pois silloin kun te synnyitte? Ei varmaankaan ole, itse olette aiheuttaneet omalla typerällä asenteellanne sen jos teidän elämästä on jotain hävinnyt lapsen myötä.

Eli vain sinun vastaus kelpaa? 

Jos kysytään mitä menetin, niin vastaus on seksielämä ja vapaa-aika. Ja sen on fakta vaikka asian kääntäisi mitenpäin vaan.

Mutta ei tuo vastaus tarkoita, että koko elämä olisi pilalla. Me matkustelemme paljon ja toki vapaa-aikaakin on nyt enemmän kun lapset ovat koululaisia ja heitä ei tarvitse jatkuvasti hoitaa. 

Seksi ei kyllä vieläkään kiinnosta vaimoa, mutta näillä mennään.

Uskotko ihan oikeasti, että jos teillä ei olisi lapsia, teidän seksielämä olisi pysynyt hyvänä? Miten konkreettisesti ne lapset teidän seksielämän vei? Raskaus ja synnytys ja vielä vauvavuosikin on ymmärrettävää, mutta ei enää sen jälkeen. Suurimmalla osalla seksi ei kärsi lapsen tulemisesta perheeseen, joten se on yleensä aika huono tekosyy syyttää lapsia siitä ettei seksi enää kiinnosta. Luultavasti seksi ei ollut kovin hääviä ennen lapsiakaan, vaan vaimo suoritti sitä saadakseen ne lapset, ja kun lapset on tehty ei ole mitään väliä saako mies tyydytystä kun itse ei ole saanut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi lähteä kuukaudeksi ulkomaille tekemään töitä tai lomalle. Siis vapaana, yksin. Ei voi lähteä miehen kanssa kaksin ulkomaille.

Aika monet menee, miksi et sinä? Ja monet pariskunnat matkustelee kaksin. Ei mikään laki sitä kiellä.