Lue keskustelun säännöt.
Mitä menetit, kun hankit lapsia?
Kommentit (176)
En pysty enää taipumaan jokaisen tutun pyyntöihin, en pysty enää venymään aina työnantajan tarpeisiin.
Nyt venyn lasten tarpeisiin ja silloin tällöin kun oikeasti joku tarvii apua, tai töissä todella tarvitaan venymistä. Olen myös oppinut olemaan venymättä aina.
Oikeastaan hyvä asia, koska ilman lapsia en osaisi olla nostamatta kättä pystyyn, juu minä voin tehdä, ei minulla ole mitään pakollista, aina pystyn omista jutuistani luopumaan tai siirtämään, ennen en osannut sanoa ei, mut nyt osaan kun on pakko lasten takia. Eli ihan hyvä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman aikani. En tajunnut, että tulisin kaipaamaan sitä näin paljon. Samalla menivät rakkaimmat harrastukseni.
Missä se lapsen toinen vanhempi on? Mitkä harrastukset on sellaisia joita ei voi jatkaa jos on lapsi? En millään keksi yhtään. Sitä paitsi, kun lapsi kasvaa muutaman vuoden, ei sitä tarvi jatkuvasti vahtia, voi mennä pariksi tunniksi harrastamaan kun lapsi on koululainen ja kun lapsi on yläasteikäinen voit olla vaikka koko illan pois, ja lapsi laittaa sinulle ruuan valmiiksi kun tulet kotiin.
Oman lapseni toinen vanhempi kuoli, kun nuorempi lapsemme oli 2kk. Siinä tosiaan mene aika monta vuotta, kun sitä omaa elämää edes ehti ajattelemaan.
Otan osaa. Ikävä juttu, mutta kyllä lapselle hoitajia saa jos haluaa, ei tarvi kaikkia harrastuksia jättää. Harvalla on tälläinen kuoleman tapaus on kuitenkaan syynä (onneksi), vaan ihan oma saamattomuus.
Se on vaan korkea kynnys jättää niitä lapsia, kun on jo menettänyt niin paljon. Se, että sitä vapautta ei ollut ei sulje pois sitä kaikkea mitä ne lapset toi mukaan niin hyvässä kuin pahassakin. Vanhempi joka väittää, että vanhenmuus on jotain ikuista sunnuntaita jossa ei menetä mitään itsestään ei vaan ole minusta kovin rehellinen itselleen.
Se että "menettääkö itsestään jotain" on täysin eri asia kuin ikuinen sunnuntai. Ei itseään voi käytännössä menettää kuin vasta sitten kun kuolee. Vastoinkäymisiä tulee kaikille elämässä, ja se kasvattaa ihmistä, ihminen kehittyy koko ikänsä. Yhtä lailla vastoinkäymisiä tulee yksinäisille ihmisille kuin niillekin joilla on iso suku ja perhe. Yksinäisen ihmisen ystäville sattuu ja tapahtuu yhtä lailla kuin perheellisenkin. Yksinäinen ihminen voi voittaa lotossa siinä kuin perheellinenkin.
Vapaus on lähinnä mielentila, täysin oma valinta. Jos vapautta kaipaa, sitä voi ottaa, mikään laki ei pakota olemaan jonkun ihmisen kanssa 24/7 vaikka se olisi oma lapsi. Toki puolison kuolema tuo suuria haasteita joita ei tulisi jos puoliso on hengissä, surutyö on tehtävä oli lapsia tai ei, ja lasten surutyöhön joutuu osallistumaan.
Kauniin alavatsani. :D
Kyllä raskauksissa venynyt iho palautui ja kapeat arvet vaaleni, mutta kumartuessa ihosta navan ja häpyluun välillä huomaa kurtistumisena, että ei ole kimmoisa kuten ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuuden nauttia työstä mielin määrin ja työpäivän jälkeen vapaa-ajasta.
Mutta sait jotain parempaa tilalle koska päätit tehdä lapsia?
Oletan että työstä nauttiminen mielinmäärin tarkoittaa todella pitkiä työpäiviä. Miksi se työpäivän pituus on se juttu? Eikö normaalipituisesta työpäivästä voi nauttia myös?
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuuden elää joka päivä mielekästä elämää.
Miten käytännössä lapset vie sen mahdollisuuden? Onko lapsettomalla elämä joka päivä mielekästä? Lapsettomilla on yksinäisyyttä, köyhyyttä, sairauksia, ihmissuhdeongelmia, työttömyyttä, työstressiä jne. mutta silti heillä on mahdollisuus mielekkääseen elämään joka päivä mitä niillä ei ole joiden perheessä on lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä paljon menetti niin kuin elämäntavan, meidän tyyppiset ulkomaanmatkat (pienten lasten kanssa ei olisi kiva esim. snorklailla), ison osan kavereista. Mutta lapsettomana olisin tuntenut menettäväni ne asiat, jotka on tullut lasten myötä niin kuin valtavan rakkkauden jota omia lapsiaan kohtaan tuntee. Just tänä aamuna mietin, että vaikka tämä pikkulapsivaihe onkin raskas niin kyllä tämä on hirveästi antanutkin. Ja paljon on tullut kuvioon uusia kavereita ja heidän lapsiansa. Eli ei tässä erakoiksi olla päädytty. Jos saisin valita palata takaisin lapsettomaksi niin en tekisi niin.
No ette menettäneet snorklausta ikuisiksi ajoiksi, vain muutamaksi vuodeksi. Tuo on outoa että iso osa kavereista, aika outoa jos kaveruus on siitä kiinni että onko lapsia vai ei, kuulostaa että aika paskoja kavereita olivat.
Ai niin kroppa.. toosa löyseni. Itseäni ei haittaa, mies ei ole valittanut. Mahanahka venyi hiukan. Rinnat paranivat merkittävästi (juu lopetin ihmetyksen jo vuosia sitten), tämä on niin iso plussa etten mieti noita muita.
Useammilla vissiin tissit kärsii, lienen harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi lähteä kuukaudeksi ulkomaille tekemään töitä tai lomalle. Siis vapaana, yksin. Ei voi lähteä miehen kanssa kaksin ulkomaille.
Aika monet menee, miksi et sinä? Ja monet pariskunnat matkustelee kaksin. Ei mikään laki sitä kiellä.
Siis jättäisi perheen kuukaudeksi ja lähtisi ulkomaille tekemään töitä? Ja jättäisi lapset jonnekin hoitoon ja menisi miehen kanssa kahdestaan ulkomaille? Mitä ihmettä...
Kyllä ihmiset tekee sitä jatkuvasti, työkomennuksia ulkomailla, mitä ihmeellistä siinä on? Esim. YK-joukkoihin meno on sellaista ja monissa kansainvälisissä firmoissa on sellaisia, muistan jo lapsuudesta kun ystävän isä oli ulkomaankomennuksilla kun asensivat jotain sähkösysteemejä, toisen isä matkusteli viikkoja työmatkoilla monta kertaa vuodessa. Sitä on tehty maailman sivu. Miehen kanssa kahdestaan matkustelu on toki harvinaista silloin kun lapset on ihan pieniä, mutta myöhemmin, mikä ettei? Tosin suurin osa nimenomaan haluaa matkustaa lasten kanssa että lapset näkee maailmaa, mutta mikään pakko se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuuden nauttia työstä mielin määrin ja työpäivän jälkeen vapaa-ajasta.
Etkö ennen lasten hankkimista tullut koskaan ajatelleeksi, että lapset asettavat tiettyjä rajoituksia työlle ja vapaa-ajalle?
Etkö tullut ajatelleeksi, että nämä asiat eivät tulleet yllätyksenä. Kysymys kuului: Mitä menetit? Ei: Mitä yllätykseksesi menetit.
En usko, että näitä asioita pystyy ennakoimaan. Lapsia suunniteltaessa ajattelee lähinnä sitä vauvavuotta eikä pysty ymmärtämään laajaa kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat pieniä vain hetken, joten mitään ei menetä, vaikka muutaman vuoden ottaisikin rauhallisemmin.
Ja lasten kanssa me olemme voineet matkustella hyvin monipuolisesti, olemme lasten kanssa asuneet useassa eri maassa, olemme käyneet töissä, tehneet uraa, jatkotutkintoja jne, vaikka on useampi lapsi saatu ja vielä nuorena. Ja jopa seksiä on, yli 20 vuotta ensimmäisen lapsen syntymästä. Juuri pitäisi varailla kaupunkilomaa, minne olen lähdössä yhden lapseni kanssa.
En oikeasti koe, että olen menettänyt lasten takia yhtään mitään. Sen sijaan olen saanut hurjan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään en menettänyt. Saanut olen paljon ja elämäni alkoi silloin, kun esikoinen syntyi.
Äidillä ja lapsella sama syntymäpäivä.
Jännää!
Katkera ja vielä näsäviisaskin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe juurikaan menettäneeni mitään. Jotkut asiat ovat olleet tauolla kun lapsi on pieni, mutta niitäkin voi sitten palautella elämään kun lapsi kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään en menettänyt. Saanut olen paljon ja elämäni alkoi silloin, kun esikoinen syntyi.
Äidillä ja lapsella sama syntymäpäivä.
Jännää!Katkera ja vielä näsäviisaskin!
Nyt täytyy kyllä ulkopuolisena ihmetellä tätä kommenttia. Ihan normaalihan tuo kommentti oli, mistä sait tuon katkeran ja näsäviisaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään en menettänyt. Saanut olen paljon ja elämäni alkoi silloin, kun esikoinen syntyi.
Äidillä ja lapsella sama syntymäpäivä.
Jännää!Katkera ja vielä näsäviisaskin!
Nyt täytyy kyllä ulkopuolisena ihmetellä tätä kommenttia. Ihan normaalihan tuo kommentti oli, mistä sait tuon katkeran ja näsäviisaan?
No eiköhän jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärrä, mitä tuo tarkoitti. No, jokainen vanhempi ymmärtää ainakin. Oli minunkin elämässäni hienoja asioita ja kokemuksia ennen lasten syntymää, mutta eihän sitä kokemusta voi edes kuvitella, jos ei ole itse kokenut, miten lapsi muuttaa oman elämän merkitykselliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken, joten mitään ei menetä, vaikka muutaman vuoden ottaisikin rauhallisemmin.
Ja lasten kanssa me olemme voineet matkustella hyvin monipuolisesti, olemme lasten kanssa asuneet useassa eri maassa, olemme käyneet töissä, tehneet uraa, jatkotutkintoja jne, vaikka on useampi lapsi saatu ja vielä nuorena. Ja jopa seksiä on, yli 20 vuotta ensimmäisen lapsen syntymästä. Juuri pitäisi varailla kaupunkilomaa, minne olen lähdössä yhden lapseni kanssa.
En oikeasti koe, että olen menettänyt lasten takia yhtään mitään. Sen sijaan olen saanut hurjan paljon.
Ja mitähän alapeukutettavaa tässä on?
Yöunet ja hermot. Kohta kaksi, nukkuu koko yön läpi omassa sängyssä kerran kuussa. 1. vuonna vain viisi kertaa. Myös terveys mennyt, nyt neljättä viikkoa yskässä ja nuhassa, sisältäen kolme eri tautia.
Vierailija kirjoitti:
Yöunet ja hermot. Kohta kaksi, nukkuu koko yön läpi omassa sängyssä kerran kuussa. 1. vuonna vain viisi kertaa. Myös terveys mennyt, nyt neljättä viikkoa yskässä ja nuhassa, sisältäen kolme eri tautia.
Mutta kai sinä tajuat, että kymmenen vuoden päästä tilanteenne on täysin toinen. Lapsi on pieni ihan älyttömän vähän aikaa.
Siis jättäisi perheen kuukaudeksi ja lähtisi ulkomaille tekemään töitä? Ja jättäisi lapset jonnekin hoitoon ja menisi miehen kanssa kahdestaan ulkomaille? Mitä ihmettä...