Lue keskustelun säännöt.
Mitä menetit, kun hankit lapsia?
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vastauksia, että harrastuksetkin olisi menettänyt 20 vuodeksi. Eihän tämä voi olla mitenkään mahdollista. Mikä ihmeen harrastus tällainen voisi olla? Esim. kuntosali vie noin kolme tuntia viikossa ja lapsen voi sillä aikaa laittaa lapsiparkkiin, jos on yksinhuoltaja, mutta monilla varmaan puolisokin kotona, joka voi hoitaa lasta sinä aikana.
Matkustuskin on kivempaa kun on matkaseuraa lapsesta. Neli-viisikymppinen matkustelisi muuten yksinään ja ei se nyt sen ikäisenä enää mikään nautinto ole olla yksin.
Mitä? Tietenkin yksin matkustaminen on upeaa. Lasten kanssa ei voi tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruoka, uni ja seksi.
Näytät kuitenkin elävän, joten miten et pysty enää syömään tai laittamaan ruokaa? Enemminkin voisi sanoa, että ruoan sai lasten myötä, kun ruokaa pitää laittaa säännöllisesti ja sen pitää olla terveellistä. Kiinnostus omaankin terveyteen lisääntyy.
Lapsi ei herää yöllä enää kouluikäisenä ja seksiäkin pystyy harrastamaan, jos ei ole eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei menetä mitään, kun hankkii lapsia, on elänyt todella köyhän elämän.
No esim. 20v ole edes ehtinyt elämän mitään ei ne kaikki ala vasta viimeisillä munasoluilla lisääntymään.
Jos tuon ikäisenä lisääntyy, menettää senkin vähän elämän, mitä olisi voinut elää ennen lapsia.
Kiinnostaa mikä on määritelmäsi elämälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vastauksia, että harrastuksetkin olisi menettänyt 20 vuodeksi. Eihän tämä voi olla mitenkään mahdollista. Mikä ihmeen harrastus tällainen voisi olla? Esim. kuntosali vie noin kolme tuntia viikossa ja lapsen voi sillä aikaa laittaa lapsiparkkiin, jos on yksinhuoltaja, mutta monilla varmaan puolisokin kotona, joka voi hoitaa lasta sinä aikana.
Matkustuskin on kivempaa kun on matkaseuraa lapsesta. Neli-viisikymppinen matkustelisi muuten yksinään ja ei se nyt sen ikäisenä enää mikään nautinto ole olla yksin.
Mitä? Tietenkin yksin matkustaminen on upeaa. Lasten kanssa ei voi tehdä mitään.
Yksin matkustava keski-ikäinen on lähinnä säälittävä ilmestys. Voihan se olla kivaa parikymppisenä, mutta ei enää nelikymppisenä. Syöt ravintolassa yksin, baareissa juot kaljaa yksin, tosi ankeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Aika kattava lista. Hyvin sanottu.
Itse tulin vanhemmaksi 30+ vuotiaana, joten en voi sanoa menettäneeni mitään sellaista mitä katuisin. Sain elää hyvän ja huolettoman nuoruuden, toteuttaa haaveitani ja olin henkisesti valmis kantamaan vastuuta lapsestani. Meillä ei ole edes mitään turvaverkkoja jotka hoitaisivat lasta puolesta, joten siinä mielessä ne joilla niitä on ovat onnekkaampia, mutta tämäkin asia oli tiedossa jo vanhemmuutta suunniteltaessa.
Toki vanhemmuus tuo mukanaan myös stressiä jota lapsettomana ei tarvitse kohdata, mutta samalla se myös pistää sitä muuta elämän stressiä tietyllä tapaa uuteen järjestykseen oman päänsä sisälle. Tyttöjen ja poikien iltojen määrässä joutuu luonnollisesti tinkimään, mutta jos asiaa ajattelee niin, että määrän sijasta satsaa laatuun, niin ei tuossakaan isosta luopumisesta ole kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton kirjoitti:
Aijai, miten tyytyväinen olenkaan, kun luen näitä!
Mutta sullahan ei ole edes mahdollisuutta saada lapsia. Olet mies, etkä löydä naista. Siksi inhoat lapsia ja lapsiperheitä. Katkeruus lisääntyy vielä iän myötä.
Huolettomuuden. Tosin ehkä ne huolet olisi sitten tulleet jostain muista asioista. Mitään muuta en koe menettäneeni. Lapsista on kuitenkin lähes aina vähintään pieni taustahuoli, kuinka pärjäävät, ovatko onnellisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa menettäneeni lopullisesti, mutta tällä hetkellä kun lapsi on 5v koen menettäneeni mahdollisuuden etsiä itselleni merkitykselliseltä tuntuvan parisuhteen. Halusin lapsen ennen kuin täytän 30, ja perustin perheen miehen kanssa, joka ei tee minua aidosti onnelliseksi. Esim. seksi on ollut alusta asti mitäänsanomatonta, eikä meillä ole henkistä yhteyttä. Kuitenkin asiat ovat sen verran hyvin, ettei ole mitään järkeä erota, olemme kuitenkin tuki ja turva toisillemme.
Itse yh-äidin kanssa kasvaneena tiedän, kuinka vaikeaa nelikymppisen naisen on löytää toimivaa parisuhdetta tai sovittaa uusioperheen tarpeita yhteen. Lapsi ei ainakaan vielä kaikesta rakkaudesta ja ihanuudesta huolimatta ole tuottanut minulle sellaista merkityksellisyyden tunnetta, mitä tiedän hyvän parisuhteen voivan tuottaa. Koen olevani yksinäisyyteen tuomittu niin kauan, kun lapseni on vasta kasvava taimi.
Vierailija kirjoitti:
Kelailevatko ihmiset oikeasti elämäänsä tällä tavalla, vai onko tämä joku yksi pakkomielteinen henkilö, joka jankuttaa tätä samaa asiaa? En mä ainakaan ajattele koskaan elämääni sillä tavalla, että olen menettänyt jotain, kun olen tehnyt jonkun valinnan. En, vaikka olen masennukseen taipuvainen pessimisti.
Tuskinpa se nyt on pointti. Monet valinnat ovat vaihtokauppaa. Kun luovut yhdestä, saat toisen tai toisinpäin.
Ihan hyvä, että näistä puhutaan ja on hyvä myös tuntea itsensä, jotta osaa tehdä itselleen mielekkäitä valintoja/vaihtokauppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasteni isän, lähti lapsettomien naisten perään.
Taitaa pipo joillakin vähän kiristää. Itse leikin lapsena usein yksin kerrostalon sisäpihalla, kun isäni maalasi tauluja kaikessa rauhassa. Olin erittäin tyytyväinen, vaikka olinkin yksin ja isä näki minut tarvittaessa parvekkeelta, mutta tuskin edes katseli ulos. Varmaan joku olisi nykyaikana vääntänyt tästäkin lapsen yksinolosta lasun, mutta se olisi väärin, kun osa ihmisistä tarvitsee myös yksinolemista jo pienestä pitäen. Jotkut tekevät vanhemmuudesta vaan liian vaikeaa sekä itselle että muille. Olemme kuitenkin yksilöitä ja tarvitsemme eri asioita.