Sanoja, joilla eri merkityksiä Suomen (murrealueilla)

Tottapa sanaa käytetään koillismaalla ja se on tietääkseni ehkäpä sanan vastakohta.

Jos jokin asia on epävarma, niin koillismaalla käytetään sanontaa tottapa se niin on.

Pörssi. 

Suomen pörssi vai lompakko?

Pimpelipompeli allallaa ja tämmöistä oli joku hokenut aikoinaan.

Ihan eri asia hakea Savosta kesähommoo kuin muualta Suomesta.

"Sukkela mies" ei ole Turussa mikään positiivinen ilmaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia hakea Savosta kesähommoo kuin muualta Suomesta.

Tai käydä (tien)huarassa

Vierailija kirjoitti:

Lakka eli hilla eli suomuurain (Rubus chamaemorus)

Savolaisena suosin kyllä lakka-sanaa sillä hilla on turhan lähellä hillo-sanaa. Hillahillo kuullostaisi jotenkin toistolta.

Kun kävin intin Kajaanissa, niin siellä oli porukkaa mm. Kokkolasta, joilla oli huvittava tapa sanoa "misä" (missä) ja "täsä" (tässä), jolloin toinen s-kirjan oli kadonnut jonnekin.

Lapissa puhutaan hillasta. Hillajänkhällä kävin äitini kanssa kesälomalla. 

Eikä niistä hilloista mithään hilloja tehä. Kokonaisena panhan pakkaseen ja syään sithe sieltä tarphen mukkaan. 

Kova koti-ikävä tullee aina välilä ja vaikiaa on lähtiä pois ja etelhään päin ku lähttee ajamhan aina tullee itku. 

Kouluaikainen ystäväni (oli olevinaan ystävä) haukkui minut pahanpäiväisesti, kun sanoin meidän viedessä polkupyörällä isoja kantamuksia, että "Onpa meillä pakaasit". 

Likka riehaantui täysin ja huusi minulle, että mikset puhu niinkuin muutkin ihmiset, sellasta sanaa olekaan kuin pakaasi. 

Tekisi joskus näin aikuisena muistuttaa hänelle asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Pohjoisessa ruuvi kiristetään, Etelä-Karjalassa tiukataan. Mies tuumaa että kiristäminen on laitonta Suomessa kun puhun kiristämisestä mutta käyttää sanaa nykyään itsekin. Pohjoisessa polkupyörässä on rapakaari eli rapiska, Etelä-Karjalassa lokasuoja eli lokari. Mies ei ymmärtänyt mitä tarkoitan kun puhuin rapiskasta. Samoin rattaat = renkaat, tosin lastenvaunuistakin puhutaan rattaina ainakin pohjoisessa

Mullakin mies joskus avioliiton alkuaikoina kohotteli kulmiaan kun jotakin korjatessa kysyin ’pittääkö sitä kiristää’. 

Ennen kuin mentiin naimisiin oli mun hellu ja on tavallaan vieläkin. Nyt tyväret ihmettelee kun äiji kysyy heiltä helluista. 

Ja kläpit olivat pieninä kovia kiikkumaan ja vahinkojakin sattui kun tippuivat milloin mistäkin. 

Kiikkumisen lisäksi olivat kovia värkkäämään ja kisuamaan, kartanolle niitten piti päässä. Kartanolle piti panna havilliset vaatteet pääle, kun sieläkin kiikkuivat puuhun ja muutenkin olivat kovia rymyämmään.