Kunpa en ikinä olisi tehnyt lapsia
Voi kunpa kunpa en ikinä olisi tehnyt lapsia. Sain kolme neuropsykiatrisesti sairasta erityislasta. Mies lähti kun lapset olivat aivan pieniä kun ei kestänyt millaista elämä heidän kanssaan on. Minä käyn töissä lepäämässä ja muun ajan sitten pyöritän tätä hullun myllyä. Nyt taas kun on ollut lomapäivät, olen niin puhkipoikki, että itken ja rukoilen kädet ristissä, että tulisi tiistaiaamu ja pääsisi töihin. Ainoa toiveeni on enää, että kuolisi, niin saisi lopultakin levätä.
Kommentit (120)
pystyisikö sairauksille esim ravitsemushoidolla tekemään mitään niin että lapsista tulisi helppohoitoisempia? Et ilmeisesti voi jäädä pois töistä kotiin omaishoitajaksi?
Vierailija kirjoitti:
"Vanhemmuus on suurin lahja, jonka ihminen voi saada. AP kuulostat kyllä aika kiittämättömältä. Sinua on sentään siunattu kolmella ihanalla lapsella. kuinka paljon onkaan ihmisiä , jotka eivät saa lapsia, vaikka laittavat tuhansia ja tuhansia eruroja rahaa hedelmällisyyshoitohin ja täällä sinä väännät veistä toisten haavassa. Ajatteleppa, jos sinulla ei olisikaan lapsiasi, kuinka tyhjää ja merkityksetöntä elämäsi olisikaan?"
Kopioin nyt tämän kun puhelimeni ei suostu lainaamaan. Ap:han juuri toivoo ettei olisi ikinä tehnyt lapsia. Elämä ei varmasti olisi tyhjää tai merkityksetöntä lapsettomanakaan..
Ja sitä paitsi, kaikki lapset eivät ole ihania. Ei vaan ole. Esim jos on vaikeasti sairas ja hankala lapsi, niin siitä on ihanuus kaukana.
Elämä lapsettomana olisi varmasti paljon rikkaampaa ja mielekkäämpää. Niinhän ap sanoo itsekin. Teennäistä väittää muuta.
Miehen äiti vammaisten hoitajana. Siellä kaksi perhettä joilla 4 kehitysvammaista lasta, molemmissa perheissä. Toisessa yksi terve viidestä. En tiedä miten perheet jaksaa. Ehkä lepäävät töissä.
Lapset kerran kuussa vkl laitoksessa. Eivät tule ikinä pärjäämään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit KOLME lasta?!??? Yhden sairaan kanssa ehkä jotenkin jaksaisi ja saisi helpommin hoitoon.
Tähän yhteiskuntaan on vieläkin vaikeaa istuttaa ajatusta yksilapsisesta perheestä. Kun lapsia on yksi, ja myydään/annetaan pois pieneksi jäänyttä kamaa, niin väistämättä saa kuulla parahduksia "miksette seuraavalle säästä? Ette kai meinaa ilman sisaruksia jättää?".
Tämä on huomattavissa mammapalstoillakin, kun puhutaan yksilapsisesta perheestä. Sisaruksitta jättäminen/todella iso ikäero on fanaattisimmista liki lapsen kaltoinkohtelua.
Meillä on yksi lapsi ja toisinaan mietin vähän ahdistuneena sisaruksen tekemistä... kunnes havahdun, ettei ole mikään pakko, jos meidän perhe tuntuu toimivalta kokonaisuudelta juuri näin.
Ja tämä aloitus on loistava esimerkki siitä, miksi lapsilla kannattaisi olla isommat ikäerot. Vuoden ikäerolla ne kaikki poikkeavuudet eivät ole ehtineet tulla esiin.
Aivan samoja ajattelen! Olen yrittänyt tsempata, että onhan niitä "kauheampiakin kohtaloita" lapselle kuin jäädä sisaruksettomaksi. Mutta kyllä paine sisaruksiin on valtava.. vaikka toisaalta sitten juuri niissäkin tilanteissa, joissa toinen sisarus on erityinen, niin aika usein sille terveemmälle sisärukselle jää myös erityisen perään katsominen, silloin kun vanhemmat ei enää pysty erityisen asioita hoitamaan.
Teki niin tai näin, niin aina tekee jonkun mielestä väärin. Ei auta muu kuin tehdä sellaiset ratkaisut, joiden kanssa itse pystyy elämään ja yrittää tarjota paras mahdollinen lapsuus lapselleen, niillä voimavaroilla joita on.
Juurikin tuo, eli halua niihin sisaruksiin ei itsellä pahemmin olisi, mutta paine taas tulee siitä, että onko se lapsen sisaruttomaksi jääminen niin kauheaa kuin jokapuolella huudellaan.
Itse olen päättänyt nyt odotella sinne saakka, kunnes lapsi on pois vaipoista ja muutenkin omatoimisempi ja katsoa sisarusasiaa uudestaan vasta sitten. Tämä(kin) tietty väärin, koska lapsen lapsuushan on automaattisesti pilalla, jos ikäero sisaruksiin yli kaksi vuotta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit KOLME lasta?!??? Yhden sairaan kanssa ehkä jotenkin jaksaisi ja saisi helpommin hoitoon.
Tähän yhteiskuntaan on vieläkin vaikeaa istuttaa ajatusta yksilapsisesta perheestä. Kun lapsia on yksi, ja myydään/annetaan pois pieneksi jäänyttä kamaa, niin väistämättä saa kuulla parahduksia "miksette seuraavalle säästä? Ette kai meinaa ilman sisaruksia jättää?".
Tämä on huomattavissa mammapalstoillakin, kun puhutaan yksilapsisesta perheestä. Sisaruksitta jättäminen/todella iso ikäero on fanaattisimmista liki lapsen kaltoinkohtelua.
Meillä on yksi lapsi ja toisinaan mietin vähän ahdistuneena sisaruksen tekemistä... kunnes havahdun, ettei ole mikään pakko, jos meidän perhe tuntuu toimivalta kokonaisuudelta juuri näin.
Ja tämä aloitus on loistava esimerkki siitä, miksi lapsilla kannattaisi olla isommat ikäerot. Vuoden ikäerolla ne kaikki poikkeavuudet eivät ole ehtineet tulla esiin.
Miksi ihmiset hankkivat monta lasta?
Aivan samoja ajattelen! Olen yrittänyt tsempata, että onhan niitä "kauheampiakin kohtaloita" lapselle kuin jäädä sisaruksettomaksi. Mutta kyllä paine sisaruksiin on valtava.. vaikka toisaalta sitten juuri niissäkin tilanteissa, joissa toinen sisarus on erityinen, niin aika usein sille terveemmälle sisärukselle jää myös erityisen perään katsominen, silloin kun vanhemmat ei enää pysty erityisen asioita hoitamaan.
Teki niin tai näin, niin aina tekee jonkun mielestä väärin. Ei auta muu kuin tehdä sellaiset ratkaisut, joiden kanssa itse pystyy elämään ja yrittää tarjota paras mahdollinen lapsuus lapselleen, niillä voimavaroilla joita on.
Juurikin tuo, eli halua niihin sisaruksiin ei itsellä pahemmin olisi, mutta paine taas tulee siitä, että onko se lapsen sisaruttomaksi jääminen niin kauheaa kuin jokapuolella huudellaan.
Itse olen päättänyt nyt odotella sinne saakka, kunnes lapsi on pois vaipoista ja muutenkin omatoimisempi ja katsoa sisarusasiaa uudestaan vasta sitten. Tämä(kin) tietty väärin, koska lapsen lapsuushan on automaattisesti pilalla, jos ikäero sisaruksiin yli kaksi vuotta ;)
itse en voi saada lapsia. Olisi ihanaa toimia tukiperheenä silloin tällöin, kun on hyvin aikaa. Vaikka viedä lapsia Linnanmäelle tms. Mihin ryhmään voi fb:ssä liittyä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tehnyt kolme lasta?!
Jospa ne neljä muuta on terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se rankkaa. Ajattelisit positiivisesti. Sinun lapset tulee sitten katsomaan sinua sinne vanhainkotiin.
No jaa.. :(
T: töissä vanhainkodissa
mitä luulet oliko vttuilua toi kun lapset tulee vanhainkotoon sit. täällähän mammat tekee lapsia et joku tulee kyylää niitä sit joskus. ja ne haukkuu velat ettei kukaan tuu kattoo vanhana
Ne lapsia tehneet ovat omistaneet koko elämänsä perheelle ja lapsilleen. Hoitaneet lapsenlapsensakin, ja sitten kun joutuu vanhainkotiin, ei kukaan käy katsomassa.
Lapsettomat ovat ehtineet pitää elämässään yllä sukulais- ja ystäväsuhteita, heillä riittää vierailijoita.
Eli päätit sitten tehdä kahden vammaisen lisäksi vielä yhden ja nyt itket asiaa?V.... tärisen raivosta kaltaistesi takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni heräsi hämmästys, kun tosiaan kolme lasta tehty? Siis kahden erityislapsenkin jälkeen vielä päätetty tehdä kolmas..? Miksi?
Useinhan neurologiset ongelmat lapsella huomataan vasta siinä vaiheessa kun lapsi on jo hieman vanhempi. Kenties AP:n lapset on tehty tiheään tahtiin ja ongelmat huomattiin vasta siinä vaiheessa kun pullat on jo tullut uunista.
Siinä taas yksi esimerkki miksi lapsia ei missään nimessä pidä tehdä peräkkäin. Vähintään 4 vuotta väliä, pelastaisi monta avioliittoa.
Vie lapset sossuille ja sano ettet halua niitä enää. Ne huostaanotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit KOLME lasta?!??? Yhden sairaan kanssa ehkä jotenkin jaksaisi ja saisi helpommin hoitoon.
Tähän yhteiskuntaan on vieläkin vaikeaa istuttaa ajatusta yksilapsisesta perheestä. Kun lapsia on yksi, ja myydään/annetaan pois pieneksi jäänyttä kamaa, niin väistämättä saa kuulla parahduksia "miksette seuraavalle säästä? Ette kai meinaa ilman sisaruksia jättää?".
Tämä on huomattavissa mammapalstoillakin, kun puhutaan yksilapsisesta perheestä. Sisaruksitta jättäminen/todella iso ikäero on fanaattisimmista liki lapsen kaltoinkohtelua.
Meillä on yksi lapsi ja toisinaan mietin vähän ahdistuneena sisaruksen tekemistä... kunnes havahdun, ettei ole mikään pakko, jos meidän perhe tuntuu toimivalta kokonaisuudelta juuri näin.
Ja tämä aloitus on loistava esimerkki siitä, miksi lapsilla kannattaisi olla isommat ikäerot. Vuoden ikäerolla ne kaikki poikkeavuudet eivät ole ehtineet tulla esiin.
Miksi ihmiset hankkivat monta lasta?
Aivan samoja ajattelen! Olen yrittänyt tsempata, että onhan niitä "kauheampiakin kohtaloita" lapselle kuin jäädä sisaruksettomaksi. Mutta kyllä paine sisaruksiin on valtava.. vaikka toisaalta sitten juuri niissäkin tilanteissa, joissa toinen sisarus on erityinen, niin aika usein sille terveemmälle sisärukselle jää myös erityisen perään katsominen, silloin kun vanhemmat ei enää pysty erityisen asioita hoitamaan.
Teki niin tai näin, niin aina tekee jonkun mielestä väärin. Ei auta muu kuin tehdä sellaiset ratkaisut, joiden kanssa itse pystyy elämään ja yrittää tarjota paras mahdollinen lapsuus lapselleen, niillä voimavaroilla joita on.
Juurikin tuo, eli halua niihin sisaruksiin ei itsellä pahemmin olisi, mutta paine taas tulee siitä, että onko se lapsen sisaruttomaksi jääminen niin kauheaa kuin jokapuolella huudellaan.
Itse olen päättänyt nyt odotella sinne saakka, kunnes lapsi on pois vaipoista ja muutenkin omatoimisempi ja katsoa sisarusasiaa uudestaan vasta sitten. Tämä(kin) tietty väärin, koska lapsen lapsuushan on automaattisesti pilalla, jos ikäero sisaruksiin yli kaksi vuotta ;)
Tutkittu asia että lasten väli äidin kropan toipumisen kannalta pitäisi olla vähintään 3 vuotta. Myöskään lapselle ei ole eduksi se että joutuu isoksi sisarukseksi kun itsekin vielä pieni. Ne jotka väittää että on hyvä tehdä lapset peräkkäin on niitä jotka ei vauva-aikana jaksa käyttää ehkäisyä.
Avioeroja tulee eniten silloin kun toinen lapsi on vaiva eli yhdestä vauvavuodesta selviydytty ja sitten käy vahinko ja koko elämä muuttuu helvetiksi.
Ilman lapsia ap:nkin elämä olisi täysin erilaista. Mikä vapaus, mikä autuus, mikä onni. Jokaisena päivänä. Miettisi, minne menee seuraavaksi lomalle.
Vierailija kirjoitti:
On se rankkaa. Ajattelisit positiivisesti. Sinun lapset tulee sitten katsomaan sinua sinne vanhainkotiin.
Eh, tuota noin, en kyllä ihan siihenkään varaan laskisi.
- Vanhainkodin työntekijä
Anna lapset pois? En halua olla ilkeä, mutta miksi teit kolme..?
No meillä 1 sai diagnoosin 6v 9kk ikäisenä, diinä vaiheessa 2 . Oli jo 2v 9kk.
2 sai dg 8,5vuotiaana. Hyvin siis ois ehtinyt tehdä vaikka 3 ennen kuin esikoinen sai dg.
Oli 4 vuotias kun aloin miettii että kaikki ei kyllä ole normaalia. Mutta se pistettiin alkuun sen piikkiin että reagoi pikkusisarukseen.
Ihanaa ? Kuule mulla on kaksi erityislasta
Toinen adhd/aistiyliherkkyyksiä,+käytöshäiriö nuorempana
Toinen add+aistiyliherkkyys+lukivaikeus+muut oppimisvaikeudet.
Tiedätkö millasta elämä oli kun nää oli nuorempia? Me jouduttiin miehen kanssa pitämään lapsia erilleen päivisin koska yhdessä olivat ihan älyttömiä.
Tuo vanhempi sitä piti vahtia 9v asti sisällä ja ulkona koko ajan. Saatto yhtäkkiä hiekkalaatikolla viskaa hiekat toisen naamalle, tai tönäs jonkun. ei voinut antaa keinuu valvomatta kun tää unohti olevansa keinussa ja unohti pitää välillä kiinni. Juoksenteli minne sattuu, jos toisella puolella tietä oli koira tää vaan lähti juoksee tien yli kattomatta autoja, kiipes parvekkeen kaiteelle, kiopes kirjahyllyyn , kaapin päälle, kaupassa nappas kaiken käsiin, kotona veti kaiken alas. Jos ja kun jouduit fyysisesti rajoittaa esimerkiksi otit kädestä kiinni, alkoi lyödä, purra, pitkia, raapia, sylkee ja hakkaa sua päällään.
Ruuat heitti lattialle, maidot kippas pitkin, pisti seinässä olevan laturin suuhunsa, nieli ilmapalloa, nieli simpukan kuoren palan, kerran viikon ajan kotona yritti hyppää sohvan selkänojalta lattialle. Ja jos käänsit selän edes 1 s niin se viiletti jo tekemässä jotain typerää tai vaarallista. Väkijoukossa karkas jos sai tilaisuuden ja se oli hengen vaarallista. Ei ollut mitään impulssikontrollia, ei mitään pelkoa.
Päiväkodissa oli ammattilaiset helisemässä.
Nuorempi oli aina ollut helposti itkevä helposti suuttuva, mutta kuitenkin niin paljon helpompi kuin veljensä.
Kerran yksi äiti mulle valitti että kun hänen tyttö on niin vaikea että kukasn ei halua hoitaa sitä, pyysin äitiä kertomaan ja hämmästyin, hänen vaikea lapsi oli kuin minun helpompi lapsi. Vähän aikas sitä mietti että kuinka helppoja lapsia sitä voi ollakkaan :O
Anyway, mun mies kesti tätä hulabaloota 9,5vuotta, vaikka esikoinen ei oo sen biologinen lapsi, nyt se on lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
itse en voi saada lapsia. Olisi ihanaa toimia tukiperheenä silloin tällöin, kun on hyvin aikaa. Vaikka viedä lapsia Linnanmäelle tms. Mihin ryhmään voi fb:ssä liittyä?
"Vanhemmuus on suurin lahja, jonka ihminen voi saada. AP kuulostat kyllä aika kiittämättömältä. Sinua on sentään siunattu kolmella ihanalla lapsella. kuinka paljon onkaan ihmisiä , jotka eivät saa lapsia, vaikka laittavat tuhansia ja tuhansia eruroja rahaa hedelmällisyyshoitohin ja täällä sinä väännät veistä toisten haavassa. Ajatteleppa, jos sinulla ei olisikaan lapsiasi, kuinka tyhjää ja merkityksetöntä elämäsi olisikaan?"
Kopioin nyt tämän kun puhelimeni ei suostu lainaamaan. Ap:han juuri toivoo ettei olisi ikinä tehnyt lapsia. Elämä ei varmasti olisi tyhjää tai merkityksetöntä lapsettomanakaan..
Ja sitä paitsi, kaikki lapset eivät ole ihania. Ei vaan ole. Esim jos on vaikeasti sairas ja hankala lapsi, niin siitä on ihanuus kaukana.