Kunpa en ikinä olisi tehnyt lapsia

Mikä on todennäköisyys sille, että saman perheen kaikki  tenavat ovat nepsylapsia? Voiko tällainen olla jotenkin perinnöllistä, vai ympäristötekijöistä johtuvaa? Ihan mielenkiinnosta siis kyselen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on suurin lahja, jonka ihminen voi saada. AP kuulostat kyllä aika kiittämättömältä. Sinua on sentään siunattu kolmella ihanalla lapsella. kuinka paljon onkaan ihmisiä , jotka eivät saa lapsia, vaikka laittavat tuhansia ja tuhansia eruroja rahaa hedelmällisyyshoitohin ja täällä sinä väännät veistä toisten haavassa. Ajatteleppa, jos sinulla ei olisikaan lapsiasi, kuinka tyhjää ja merkityksetöntä elämäsi olisikaan?

Huutonaurua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se rankkaa. Ajattelisit positiivisesti. Sinun lapset tulee sitten katsomaan sinua sinne vanhainkotiin.

No jaa.. :(

T: töissä vanhainkodissa

mitä luulet oliko vttuilua toi kun lapset tulee vanhainkotoon sit. täällähän mammat tekee lapsia et joku tulee kyylää niitä sit joskus. ja ne haukkuu velat ettei kukaan tuu kattoo vanhana

Vierailija kirjoitti:

Mikä on todennäköisyys sille, että saman perheen kaikki  tenavat ovat nepsylapsia? Voiko tällainen olla jotenkin perinnöllistä, vai ympäristötekijöistä johtuvaa? Ihan mielenkiinnosta siis kyselen.

Neurokirjon häiriöt ovat periytyviä. Voihan olla, että on saatu ensin yksi lapsi, sitten alettu tekemään kiireen vilkkaa "pienellä ikäerolla" toista, tullut kaksoset, ja myöhemmin kaikilla todettu häiriöitä. Esimerkiksi vaikka nyt näin. Tai voi olla että eka synnytys ollut vaikea ja lapsi saanut vammoja hapenpuutteesta johtuen, sitten haluttu tehdä "terveitä" lapsia perheeseen lisäksi, ja kummankin nepsyongelmat tulleet selville liian myöhään keskeytystä ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

On se rankkaa. Ajattelisit positiivisesti. Sinun lapset tulee sitten katsomaan sinua sinne vanhainkotiin.

Eivät sellaiset lapset tule katsomaan vanhainkotiin. He asuvat kotona koko elämänsä ja vanhempien pitää hoitaa heitä myös vanhuksina. Eivät sellaiset lapset pysty tekemään mitään itsenäisesti, varsinkaan tulemaan minnekään vanhainkotiin katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teit KOLME lasta?!??? Yhden sairaan kanssa ehkä jotenkin jaksaisi ja saisi helpommin hoitoon.

Tähän yhteiskuntaan on vieläkin vaikeaa istuttaa ajatusta yksilapsisesta perheestä. Kun lapsia on yksi, ja myydään/annetaan pois pieneksi jäänyttä kamaa, niin väistämättä saa kuulla parahduksia "miksette seuraavalle säästä? Ette kai meinaa ilman sisaruksia jättää?".

Tämä on huomattavissa mammapalstoillakin, kun puhutaan yksilapsisesta perheestä. Sisaruksitta jättäminen/todella iso ikäero on fanaattisimmista liki lapsen kaltoinkohtelua.

Meillä on yksi lapsi ja toisinaan mietin vähän ahdistuneena sisaruksen tekemistä... kunnes havahdun, ettei ole mikään pakko, jos meidän perhe tuntuu toimivalta kokonaisuudelta juuri näin.

Ja tämä aloitus on loistava esimerkki siitä, miksi lapsilla kannattaisi olla isommat ikäerot. Vuoden ikäerolla ne kaikki poikkeavuudet eivät ole ehtineet tulla esiin.

Aivan samoja ajattelen! Olen yrittänyt tsempata, että onhan niitä "kauheampiakin kohtaloita" lapselle kuin jäädä sisaruksettomaksi. Mutta kyllä paine sisaruksiin on valtava.. vaikka toisaalta sitten juuri niissäkin tilanteissa, joissa toinen sisarus on erityinen, niin aika usein sille terveemmälle sisärukselle jää myös erityisen perään katsominen, silloin kun vanhemmat ei enää pysty erityisen asioita hoitamaan.

Teki niin tai näin, niin aina tekee jonkun mielestä väärin. Ei auta muu kuin tehdä sellaiset ratkaisut, joiden kanssa itse pystyy elämään ja yrittää tarjota paras mahdollinen lapsuus lapselleen, niillä voimavaroilla joita on.

Ap,

Hae ja ota kaikki ulkopuolinen apu vastaan mitä saatavilla.

Sinun saatava vapaata pelkästään itsellesi omaa aikaa,vaikka päivän parin kylpylämatka.

Jos et pidä itsestäsi hyvää huolta,sinulle voi käydä kuten minulle 2.n erityislapsen äitinä.sain ns.hermoromahduksen surun ja liiallisen työmäärän takia lasten kanssa uuvuin.en enää jaksanut.jouduin psykiatriselle osastolle,halusin vain kuolla,lapset joutuivat muualle hoitoon kuntoutuminen kesti vuoden verran.

Toivon sydämestäni saat ja haet kaiken ulkopuolisen avun nyt ja pidät itsestäsi huolta.muista,tarvitset omaa aikaa,pois hetkeksi lastesi.hoito.rumbasta.jos sinä et jaksa,sinulle voi käydä kuten minulle kävi,paitsi jos psyykesi rautaa.

Paljon voimia ja jaksamista sinulle.

Uskon että rankkaa on mutta miten samaan perheeseen 3 sairasta lasta. 

Ei lapsia, ei rankkaa, ei väsymystä ,vtutusta, ei persaukisuutta, ei riitaa kuka hoitaa mitä, ei aikatauluja,

perjantaina vaimon kanssa balille 2kk aaaahhhhhhhhhh

Vierailija kirjoitti:

1.) Onko neuropsykiatrinen häiriö tässä yhteydessä siis ADHD, Asperger, Tourette vai Autismi? ADHD, Asperger ja Tourette ovat kaikki lieviä häiriöitä joiden kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää etenkin lääkityksen kanssa ja oireet harvoin ajavat vanhempaa täysin reunalle. 

2.) Jos kyseessä on autismi, kolme vaikeasti autistista lasta samaan perheeseen voi periaatteessa olla mahdollista, mutta ei kyllä käy selitykseksi että "ei huomattu että vanhempi on autistinen ennen pienemmän syntymää". Vaikea, elämää merkittävästi hankaloittava autismi todetaan kuitenkin melko varhaisessa vaiheessa.

3.) Eli onko tämä provo vai onko AP vain häpeissään lapsistaan ja vaatii näiltä liikaa? 

No kerropa sen lääkkeen nimi, jolla Aspergerin syndrooman oireet saadaan kuriin. Monella Aspergerillä on lisäksi esim. ADD tai ADHD, jota voidaan lääkitä, mutta ainakaan meille ei ole kerrottu mistään lääkkeestä, jolla Aspergeriä voidaan hoitaa. Aspergereita on joka junaan, on hyvin pärjääviä älykköjä, mutta myös kehitysvammaisen tasolla olevia. Omani ei ole pahinta laatua, mutta olen käynyt aika reunalla, kun lapsi tarvitsee apua, mutta mitään ei ole saatavissa. Oman lapseni kohdalla erityisyys näkyi jo aivan pienenä, mutta Suomessa ei haluta antaa diagnoosia, koska "lapset ovat lapsia". Voin kokemuksesta sanoa, että teini on aika harvoin vastaanottavainen millekään avulle. Toisaalta voisin kuvitella, että ihan normaalin rajoissa oleva haastava temperamenttikin riittää ajamaan vanhemman epätoivoon, joten en itse ainakaan haluaisi esiintyä ulkopuolisena tuomarina, joka jakaa tuomioita "sä pärjäät kyllä" tai "sä tarvit kyllä apua".

Millä tavalla elämäsi on rankkaa? Tarkoitan, että kirjoita itsellesi ylös yksittäisiä konkreettisia asioita, jotka koet rankaksi. Sen jälkeen mieti yksi asia kerrallaan, mistä niihin voisi hakea apua tai voisitko tehdä asian jollain muulla tavalla. Joku taisi jo mainitakin, että mahdatko vaatia itseltäsi tai lapsiltasi liikaa. Se on oikeasti ihan hyvä kysymys. Erityislasten äitinä on tärkeää osata armahtaa itsensä ja joskus on sallittua ja ihan suotavaakin mennä sieltä, missä aita on matalin. 

Voimia sulle.

Älkää nyt hyvät ihmiset jankatko, että miten samassa perheessä voi olla useampi sairas lapsi. No ihan hyvin voi olla. Jokin perinnöllinen alttius varmastikin kyseessä, ei siihen sen kummempaa tarvita. Niin sanotusti huono tuuri geenilotossa.

Olen hyvin pahoillani että ihmiset kommentoivat ilkeästi ja sydämettömästi.

Ap, olet taistelija. Mutta kukaan ei jaksa yksin loputtomiin. Hae rohkeasti apua. Vaikka lastensuojelun kautta, jos muualta vastataan ei-oota. Sinäkin ansaitset joskus saada levätä, jotta voit jatkossakin olla lapsillesi yhtä hyvä äiti kuin nyt.

Itselläni tuli kyllä ap mieleen, että eikö niitä voi laittaa laitokseen.

Ymmärrän kyllä, että olet kiintynyt varmasti lapsiisi jne. mutta voisit käydä niitä katsomassa jaksamisesi mukaan?

Laitoksessa olisi kuitenkin hoitajat, joiden jaksaminen on paljon parempaa.

Ennen vammaiset lapset menivät laitoksiin, mielestäni on kohtuutonta olettaa, että sinäkin esim. huolehdit yksin noin monesta vammaisesta, täysin kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että rankkaa on mutta miten samaan perheeseen 3 sairasta lasta. 

Miksi sitä on niin vaikeaa uskoa? Joissakin suvuissa/perheissä on paljon syöpää, toisissa psykiatrisia sairauksia ja jollain taas autoimmuunisairauksia.

Se on se perinnöllisyys katsos.

Ja harvoinpa sitä mistään kristallipallosta näkee, tuleeko lapsesta sairas.

Minullekin tuli mieleen, että olisiko lapsille mahdollista saada laitospaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi itselläni ei ole lapsia,kiitän luojaa siitä jokapäivä.Nytkin nukuin pitkään ja syön rauhassa aamiaista,voin tehdä mitä haluan ja käyttää rahani miten tykkään.Voimia sinulle,olet tavallaan elinkautisessa vankeudessa.EI ne aikuisetkaan lapset aina vanhempiensa luona käy ja senkö takia niitä tehdään et sul vanhana seuraa.heh,kun luin kertomuksesi en vähään aikaan valita mistään.

Onko klo 8:10 pitkään nukkumista? Meillä lapsi nukkuu vielä 😊

Ap:lle ilkeily on lähinnä surullista, miksi teet niin?

Koska olen todellisuudessa elämäntapaluuseri, joka yrittää päteä epätoivoisesti av:lla jotakin muuta. FAIL!

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on suurin lahja, jonka ihminen voi saada. AP kuulostat kyllä aika kiittämättömältä. Sinua on sentään siunattu kolmella ihanalla lapsella. kuinka paljon onkaan ihmisiä , jotka eivät saa lapsia, vaikka laittavat tuhansia ja tuhansia eruroja rahaa hedelmällisyyshoitohin ja täällä sinä väännät veistä toisten haavassa. Ajatteleppa, jos sinulla ei olisikaan lapsiasi, kuinka tyhjää ja merkityksetöntä elämäsi olisikaan?

Etkö osaa lukea? Ap:n kirjoituksen koko sisältö on se, että hän katuu lapsiaan ja toivoo, ettei niitä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on suurin lahja, jonka ihminen voi saada. AP kuulostat kyllä aika kiittämättömältä. Sinua on sentään siunattu kolmella ihanalla lapsella. kuinka paljon onkaan ihmisiä , jotka eivät saa lapsia, vaikka laittavat tuhansia ja tuhansia eruroja rahaa hedelmällisyyshoitohin ja täällä sinä väännät veistä toisten haavassa. Ajatteleppa, jos sinulla ei olisikaan lapsiasi, kuinka tyhjää ja merkityksetöntä elämäsi olisikaan?

Huutonaurua.

Sama. Eivätkö ihmiset edes tajua, mitä ap kirjoitti?

Haluaisin enemmän keskustelua siitä, miten miehet on aivan uskomattomia luusereita näissä tilanteissa. Näitä juttuja on kuullut ties kuinka paljon siitä, että lapsi/lapset olikin vaikeita, niin lähtevät kävelemään ja etsimään helpompaa elämää ja terveempiä lapsia. Ei mitään ymmärrystä siitä, mitä on vastuun kantaminen. Harvemmin kuulee niistä tilanteista, joissa lasten äiti lähtis menemään ja hylkäis lapsensa isän hoidettavaksi. Ei kukaan jaksa yksin hoitaa kolmea lasta, jos heillä on mitään erityistarpeita.

AP, olet aivan varmasti arjen sankari, joka on nyt jaksamisensa äärirajoilla. Tässä tilanteessa, jossa olet aivan loppu, varmasti tulee ajatuksia siitä, että ei olisi pitänyt tehdä lapsia alun alkaenkaan. Niitä ajatuksia ei kannata hävetä, useimmilla on joskus synkkiä ajatuksia elämänvalintoihinsa liittyen. Täällä ilkkuvat tyypit kannattaa jättää omaan arvoonsa, he eivät tunne koko tarinaasi ja tilannettasi. Ota täältä "mukaasi" vain ne kannustavat ja avuliaat kommentit. Ehdotetut tahot, erityisesti vapaaehtoistyötä tarjoava HelsinkiMissio yms, ovat niitä, joista sinun kannattaa hakea apua ja tukea arkeesi. Kannattaa konkretisoida vaikka listaksi ne tilanteet, joissa sinun on erityisen vaikea pärjätä ja sen kanssa käydä keskustelua avusta ja tuesta. Uskon vakaasti, että kun saat tukea arkeesi, elämä muuttuu valoisammaksi. 

Voimia ja jaksamista.