Lapset muodostuivat taas kerran ylitsepääsemättömäksi esteeksi :(

Oliko ikähaitarisi 45 asti? Kukaan 45 v ei ala isäpuoleksi, kun lapset ovat noin pieniä.

Kyllä sinun pitää heti kertoa lapsista. Sitten, jos mies tämän hyväksyy, niin tapailet häntä niin pitkään ilman lapsia, että varmistut hänen olevan riittävän hyvä lapsillesi.

Ja tuo, että lapsilukusi on täynnä. Jos mies on yli 30 ja lapseton, niin hän todennäköisesti haluaa lapsia.

Jousta tai sitten kasvata lapset ensin isoksi ja etsi sen jälkeen mies itsellesi.

Entäpä jos yh-äiti on jo vaikka 47-vuotias ja hedelmällinen ikä on ohi? Silti nuorin/nuorempi lapsi on vasta 6-10 vuotta vanha. Entä jos lapsen isä on kuollut tai kadonnut lapsen elämästä kokonaan? Eli kahdenkeskistä aikaa on vaikea järjestää. Ap:lla on hyvä tilanne kun on vielä nuori. Voi kasvattaa lapset ja etsiä parisuhteen ollessaan 41 v tai synnyttää vielä sen kolmannen lapsen vaikka viiden tai seitsemän vuoden päästä vakiintuneeseen parisuhteeseen.

Ööh jos tapaatte netissä ekan kerran niin kannattaisiko ilmoittaa että on lapsia jo etukäteen ettei tule suurena yllärinä että on jo lapsia ja ettei moni halua toisen tekemiä lapsia siihen mukaan. Ei iso juttu kertoa lapsistaan. Minä ainakkn sanon heti. Lapsi on minulle vettä sakeampaa ja kukaan ei tule meidän väliimme. Ja silti löytänyt puolison itselleni jolla ei lapsia

Ei syy välttämättä ole lapsissa. Voihan olla ettet muuten vain kelpaa näille tapaamillesi miehille. Tunnen monia ikäisiäsi jotka ovat löytäneet miehen vaikka heillä on lapsia ja myös lapsettomia jotka eivät millään löydä sopivaa miestä. Joskus on helpompi jättää toinen ja sanoa syyksi lapset kuin että et kiinnostakaan minua.

Mun yksinhuoltaja-arkeni on riittävän hankalaa ilman parisuhdettakin, ei mulla olisi miehelle mitään annettavaa. Vapaaehtoisesti olen yksin mutta en yksinäinen. Elämä on hyvää näin.

Uskon että harvassa on lapsettomat 3-kymppiset miehet jotka haluaa kumppanin jolla on jo lapsia, ja joka ei halua uuden miehen kanssa lapsia lisää. Itsellä ei ollut mitään vaikeuksia löytää uutta puolisoa kun suoraan kerroin lapsistani ja halusin että miehelläkin niitä on. Tietty olemme molemmat jo +45v. Ihana härdelli kun yritetään 6 muksun ehdoilla arkea järjestellä ;) Ja kun lapset on eksillämme, niin yhteinen aika on taivaallisen ihanaa.

Ongelma on, että vaadit miehen olevan halukas perhe-elämään, mutta samalla et halua miehen kanssa lapsia. ts. miehen pitäisi olla niin lapsirakas, että nielee toisen lapset tuosta vaan, mutta samalla haluton omaan jälkikasvuun?

Minä löysin itseäni 6-vuotta nuoremman, lapsettoman miehen. Itselläni kaksi lasta, eikä lisää tule. Mies ei todellakaan elätä meitä, vaan opiskelee tällä hetkellä. Minä käyn töissä. Olen 33v ja yhdessä olemme olleet 2 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jatkat vaan etsimistä ja miehiin tutustumista. Ei lapset ole ylitsepääsemätön este kaikille, vaikka moni ei isäpuoleksi haluaisikaan.

Lapsille on parempi, ettei elämään tule miestä, joka ei pidä lapsista.

Annoin alapeukun siksi, että vaikka lapset eivät ole ylitsepääsemätön este kaikille, niin se täysi lapsiluku aika monelle on. Katsos kun ne lapsista tykkäävät yleensä haluavat omiakin lapsia. Minä ehdottaisin, että katselisi joko vanhempia ikäluokkia tai odottaisi kymmenisen vuotta, jolloin alkaa markkinoilla olla enemmän niitä toisen kierroksen miehiä joilla on omatkin lapset tehtynä. Minusta on itsekästä odottaa, että lapsirakas lapseton kolmekymppinen mies luopuisi haaveistaan ap:n takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuisin epäluuloisesti naiseen, joka on eronnut, kun lapset oli 1- ja 3-vuotiaita.

Eli mahdollisimman rasittavassa vaiheessa.

Mikä mahtoi olla eron syy?

Pettäminen, huonot parisuhdetaidot?

Miten tulikin tehtyä 2 lasta?

Siihen vielä lisätään, että nainen "unohtaa" mainita olevansa kahden pojan äiti, niin hei hei.

Yhtä karsaasti katsoisin miestä, jolla on sama historia ja käytös.

En tunne näet yhtään tuossa elämäntilanteessa eronnutta, joka olisi vastuullinen, harkintakykyinen, luotettava ja viisas.

Itsekin suhtautuisin epäilevästi jos olisi eronnut lasten ollessa 1v ja 3v. Itse erosin lasten ollessa pari vuotta tuota enemmän, mutta tilanteita on erilaisia eikä tuon perusteella yksin voi tehdä johtopäätöksiä.

Eron syynä voi olla vain erilleen kasvaminen ilman pettämistä yms.

Ei voi yleistää etteikö kukaan olisi viisas joka on tuossa elämäntilanteessa eronnut. Yleensä ero ei synny hetkessä ja siihen vaikuttaa asiat monelta eri vuodelta ja näkökulmalta. Eroa on voitu harkita kauankin ja se voi olla hyvinkin vastuullista.

T. Ei AP mutta toinen yh

Just siksi, että eroa luulisi harkittavan ja sitä ennen luulisi yrittävän sovitella ristiriitoja, pidän epäilyttävänä ihmisiä, jotka eroaa lasten ollessa 1-3.

Onko liitto natissut viimeisillään jo silloin lasta on tehty? Vastuutonta tehdä sitten lapsia.

Tai sitten kyseessä on tyyppi, joka ihastuu tammikuussa, seurustelee helmikuussa, menee naimisiin maaliskuussa, tympääntyy arkeen huhtikuussa ja eroaa toukokuussa. Kesäkuussa hän on uudessa suhteessa korviaan myöten rakastunut. Siis epäluotettava ja vastuuntunnoton kohkaaja.

Epäsopiva äidiksi tai isäksi.

Sekä sitä ihmislajia joka ei mua kiinnosta.

Itse en välitä lapsista enkä aio hankkia omia, joten ajattelen etten sopisi tuollaiseen parisuhteeseen. Vaikea olla lasten seurassa luonnollinen joten aiheutuisi vaan vaivaannuttavia tilanteja kaikille osapuolille. Luulen että on monia miehiä joita tuollainen tilanne ei haittaisi yhtään.

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuisin epäluuloisesti naiseen, joka on eronnut, kun lapset oli 1- ja 3-vuotiaita.

Eli mahdollisimman rasittavassa vaiheessa.

Mikä mahtoi olla eron syy?

Pettäminen, huonot parisuhdetaidot?

Miten tulikin tehtyä 2 lasta?

Siihen vielä lisätään, että nainen "unohtaa" mainita olevansa kahden pojan äiti, niin hei hei.

Yhtä karsaasti katsoisin miestä, jolla on sama historia ja käytös.

En tunne näet yhtään tuossa elämäntilanteessa eronnutta, joka olisi vastuullinen, harkintakykyinen, luotettava ja viisas.

Minkäs teet, jos toinen lähtee? Koen olevani vastuullinen, harkintakykyinen, luotettava ja viisas, mutta naisestani en voi samaa sanoa. Vaan mistäpä tuonkaan olisin etukäteen aavistanut, kun olevinaan harkiten valitsin...

Harkintakykyinen ja viisas ei sitoudu ihmiseen, joka häippäisee jättäen lapsensa.

Tuo on niin äärimmäinen teko, että siihen johtava luonne ihan varmasti näyttää merkkejä itsestään jo seurusteluaikana.

Vai tuliko lapset tehtyä ennen puolisoon tutustumista? Ei ole viisasta. Jäikö ehkäisy väliin? Sekään ei ole viisasta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että vaadit miehen olevan halukas perhe-elämään, mutta samalla et halua miehen kanssa lapsia. ts. miehen pitäisi olla niin lapsirakas, että nielee toisen lapset tuosta vaan, mutta samalla haluton omaan jälkikasvuun?

Ja tuo kertoo sinusta, että olet kyvytön tai haluton ajattelemaan tilannetta toisen kannalta.

Empatiakyvytön ihminen ei pärjää parisuhteessa, ja siitähän kertoo sekin, että on eronnut, vaikka on noin pieniä lapsia.

Kuvitteletko olevasi niin ihana, että mies luopuu muista haaveistaan saadaksesi sinut ja vieraat lapset kontolleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuisin epäluuloisesti naiseen, joka on eronnut, kun lapset oli 1- ja 3-vuotiaita.

Eli mahdollisimman rasittavassa vaiheessa.

Mikä mahtoi olla eron syy?

Pettäminen, huonot parisuhdetaidot?

Miten tulikin tehtyä 2 lasta?

Siihen vielä lisätään, että nainen "unohtaa" mainita olevansa kahden pojan äiti, niin hei hei.

Yhtä karsaasti katsoisin miestä, jolla on sama historia ja käytös.

En tunne näet yhtään tuossa elämäntilanteessa eronnutta, joka olisi vastuullinen, harkintakykyinen, luotettava ja viisas.

Itsekin suhtautuisin epäilevästi jos olisi eronnut lasten ollessa 1v ja 3v. Itse erosin lasten ollessa pari vuotta tuota enemmän, mutta tilanteita on erilaisia eikä tuon perusteella yksin voi tehdä johtopäätöksiä.

Eron syynä voi olla vain erilleen kasvaminen ilman pettämistä yms.

Kaksi lasta tulee usein tehtyä siten, että esikoisen vauva aika on ihanaa ja kun toinen lapsi syntyykin se ei ole enää niin ihanaa. Mitä ei voi etukäteen tietää. Turha sanoa että miksi hankit toisen jos et yhdenkään kanssa pärjännyt. Usein sen yhden kanssa juuri pärjää. Ei voi tietää etukäteen miten kahden kanssa ennen kuin sen kokee.

Itsekään en ymmärrä miksi ei voi suoraan kertoa lapsista etukäteen. En myöskään sitä miksi ei voi ottaa lapsiasiaa puheeksi ihan kuin mitä tahansa muuta keskustelunaihetta. Mitä kierrettävää tai epäsovinnaisesta siinä on?

Ei voi yleistää etteikö kukaan olisi viisas joka on tuossa elämäntilanteessa eronnut. Yleensä ero ei synny hetkessä ja siihen vaikuttaa asiat monelta eri vuodelta ja näkökulmalta. Eroa on voitu harkita kauankin ja se voi olla hyvinkin vastuullista.

Oletko niitä ketkä elää mielummin kulissiliitossa rahan ja elintason vuoksi?

T. Ei AP mutta toinen yh

Kyllä minä pitäisin vielä vastuuttomanpana sitä, että erotaan noin pienten lasten kanssa vain siksi että lapsiperhe-elämä tuntuu rankalta ja "on kasvettu erilleen". Sinä kutsut sitä kulissiliitoksi, minä kutsun sitä kestävän parisuhteen vaatimaksi pitkäjänteisyydeksi, tahtomiseksi ja yrittämiseksi. Yhteen hiilen puhaltamiseksi silloinkin kun ei ole koko ajan pelkästään kivaa. Myötä- ja vastoinkäymisiksi. Sinun kaltaisesi tunnetuuliviirin kanssa en haluaisi suhteeseen. Jos pelkkä kyllästyminen ja arkipäiväistyminen riittää syyksi erota kun nuorin on vasta yksivuotias, niin kyllä se kertoo ihmisestä aika paljon. Ehkä jopa enemmän kuin se riitely tai uskottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ex.n kanssa viikko-viikko sopimus. Lapset eivät ole nähneet ketään miestä seurassani.

Olen kertonut lapsista mitä tarvitsee, sukupuoli, ikä , harrastuksia. Olen peruuttanut treffit, koska ex joutui työmatkalle ja toikin lapset minulle.

Jotkut ymmärtää, toiset ei.

Joka 2.n viikko riittää seurustelua.

Veikkaan 10 v sisällä lapset muuttavat pois kotoa. Mietitään sitten lisää.

Ei se muuten tee lapsellekaan hyvää jos opettaa siihen, että he ovat kaiken napa ja vanhemmalla ei ole mitään parisuhde-elämää tai maksimissaan piilotettua sellaista kunnes lapsi omillaan. Miettimään nyt, missä oloissa lapset maailmalla elävät ja meillä hurskastellaan, että vanhempi uhraa kaiken, jotta lapsi saa olla vain ja ainoastaan vanhemman kanssa. Järki käteen uusiin suhteisiin, mutta terve ja normaali lapsi pärjää vallan hienosti uusperheen matkassakin.

Kiitos vaan kommenteista, me eletään kolmisin ihan normaalia perhearkea harrastuksineen jne.

En ole vielä yhdenkään miehen kanssa seurustellut vuotta . Sitten jos tuntuu olla oikeesti tosissaan voisin harkita mutta kummatkin lapset ovat vielä lapsia, en näe mitään syytä miksi esitellä heille äidin vaihtuvia poikaystäviä. Miehille on tähän mennessä riittänyt joka toinen viikko yhdessä.

Ex on mennyt naimisiin, sai vielä yhden lapsen ja tämän jälkeen on eronnut.

Tyttäremme oli aika nuori, n 2,5 v kun uusi nainen tuli kuvioihin. He tekivät paljon asioita yhdessä ja hän oli todella tärkeä tyttärellemme. Kuten myös pikkusisko. Nyt ex on eronnut, ero ei mennyt helposti ja ex.n ex nro 2 jatkuvasti vaihtelee milloin ex saa lapsen hänen luokseen. Tyttärellä on ikävä kumpaakin ja hän ei voi ymmärtää miksi äitipuoli on hylännyt hänet.

Meillä on ex.n kanssa hyvät välit tai toimivat. Monta krt ex on hakenut lapset luokseen vaikka on ollut minun viikkoni, koska pikkusisko onkin yllättäen tuotu. He ovat jo niin isoja lapsia, että heitä ei ole haitannut missä ovat yötä , varsinkin kun kyse on yleensä la -su välisestä yöstä . Asumme 10 km sisällä toisistaan ja ex.llä on auto plus useimmin, käytännössä aina on ajokunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuisin epäluuloisesti naiseen, joka on eronnut, kun lapset oli 1- ja 3-vuotiaita.

Eli mahdollisimman rasittavassa vaiheessa.

Mikä mahtoi olla eron syy?

Pettäminen, huonot parisuhdetaidot?

Miten tulikin tehtyä 2 lasta?

Siihen vielä lisätään, että nainen "unohtaa" mainita olevansa kahden pojan äiti, niin hei hei.

Yhtä karsaasti katsoisin miestä, jolla on sama historia ja käytös.

En tunne näet yhtään tuossa elämäntilanteessa eronnutta, joka olisi vastuullinen, harkintakykyinen, luotettava ja viisas.

Minkäs teet, jos toinen lähtee? Koen olevani vastuullinen, harkintakykyinen, luotettava ja viisas, mutta naisestani en voi samaa sanoa. Vaan mistäpä tuonkaan olisin etukäteen aavistanut, kun olevinaan harkiten valitsin...

Harkintakykyinen ja viisas ei sitoudu ihmiseen, joka häippäisee jättäen lapsensa.

Tuo on niin äärimmäinen teko, että siihen johtava luonne ihan varmasti näyttää merkkejä itsestään jo seurusteluaikana.

Vai tuliko lapset tehtyä ennen puolisoon tutustumista? Ei ole viisasta. Jäikö ehkäisy väliin? Sekään ei ole viisasta.

Tuo on minusta suoraan sanottuna aika lapsellinen näkemys. Kyllä ihmisistä voi joskus löytyä yllättäviä puolia vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen. Joskus on jälkiviisaasti havaittavissa ennakkomerkkejä muttei aina. Ja kukaan ei ole täydellinen. Monen parisuhteen huonoimmat hetket ovat niin synkkiä, että niitä voisi jälkikäteen väittää ennakkomerkiksi lähes mistä vaan.

Ja kolmanneksi, viisautta on hirveän montaa eri lajia. Hyvä ihmistuntemus on oikeasti yksi niistä harvinaisimmista, vaikka moni itsestään tällä saralla liikoja luuleekin. Onko se sitten kuinka oleellinen viisauden alalaji kumppanissa on minusta vähän kyseenalaista. Minä ainakin arvostan etupäässä muita tapoja olla viisas.

En suosittele naimaiässä olevalle pojalleni yksinhuoltajaa vaimokandidaatiksi. Tietenkin valinta on hänen, mutta monelta murheelta säästyisi . Kuitenkin isä on jotenkin kuvioissa, ja hänen sukunsa jne. Turhaa soppaa joka sakenee vaan kun lapset vanhenee.

Se on vain luonnonlakien vastaista alkaa vieraan miehen siittämiä lapsia elättämään. Tämähän on melkein vääryys evoluutionkin kannalta. Mieluummin annan omat alfa geenini eteenpäin kuin edistän vieraan beeta miehen geenien selviytymistä. Paneppa omale kohalles... 

Vierailija kirjoitti:

En suosittele naimaiässä olevalle pojalleni yksinhuoltajaa vaimokandidaatiksi. Tietenkin valinta on hänen, mutta monelta murheelta säästyisi . Kuitenkin isä on jotenkin kuvioissa, ja hänen sukunsa jne. Turhaa soppaa joka sakenee vaan kun lapset vanhenee.

Tässä on rakastava äiti kertakaikkiaan. 

Ap:llä on ristiriitaiset toiveet, varmasti vaikuttaa asiaan.