Tuli sitten oltua eilen yksin baarissa ja en mene enää ikinä

Mies 36v kirjoitti:

Ei teitä naisia kukaan mies nykyään uskalla lähestyä tai tuntemattomille naisille ruveta puhumaan koska #Metoo ja seksuaalinen ahdistelu.

Se on harmi :( Mua ei tosiaan ole 11 v aikana lähestynyt kuin yksi mies baarissa ja tämäkin tapahtui Tampereella. Täällä kotikaupungissani eli Lahdessa kukaan ei ole tullut juttelemaan. Ap

Jos haluaa bile Danin pitää varautua taviksena pettymykseen.

Luojan kiitos kyseinen miestyyppi ei kiinnosta metrin vertaa..yök

Tasan ei käy nallekarkit.

Suosittelen netflixin hankkimista.

Tumputat töllön ääressä katsellen hyväkroppaisia miehiä.

Juomaksi suosittelen punaviiniä.

Osta kissa seuraksi

olen muuttanut uudelle paikkakunnalle josta toki olen tutustunut pariin tyyppiin mutta ei niistä silti baarikaveriksi ole niin usein kuin itseäni huvittaisi lähteä :)

tiedänkin jopa jo muutaman baarin joissa voisi käväistäkin yksinäni, pitää sitä vaan ensin hieman rohkaista mieltänsä. oma yksinäinen fiilikseni saattaa pilata kokemuksen :o

ja tavallaan en halua että minuun tullaan tustustumaan / minua tullaan iskemään, koska olen pinnallinen enkä halua jatkaa tutustumista tyyppiin jos hänen ulkoinen olemus ei miellytä ja siksi ahdistun baareissa kun kaikenlaiset tyypit kokeilee onneaan, uskon myös heitä pinnallisiksi (siis valitsevat kohteensa naaman ja tissien perusteella) ja seksiä etsiviksi ihmisiksi joten siksi en edes halua tutustua sellaisiin (oma karkea arvioni kaikista baarista seuraa etsiville miehille) :D ihanimmat miehet olen löytänyt muualta kuin baarista ja kaikenlaisten hassujen sattumien seurauksena.

toki silti juttelen ihmisten kanssa koska pidän siitä ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, harmistun vain aina siinä vaiheessa kun mahdollinen tapailu/jatko tulee puheeksi, en halua jatkoa. pidän sinkkuilustani niin kauan kun en saa sitä yhtä kenet haluan.

Vierailija kirjoitti:

Kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Yksin sain olla koko yön ja yksikään mies ei lähestynyt :( Nyt se on sitten viimeistään varmaa: mä olen ruma. Tosiaan kukaan ei tullut juttelemaan joten lopulta rohkaistuin ja menin itse juttelemaan eräälle miehelle joka istui yksin. Ei ehditty jutella kuin noin 10 sekuntia kun hänen kaverinsa tuli siihen ja sanaakaan sanomatta mies jätti mut yksin pöytään ja lähti kaverinsa matkaan. Tuntui niin nololta! Lähdin kotiin ja oli viimeinen kerta yksin baarissa.

Niin, että ihmiset katsoisivat vähän enemmän itsensä ikäisiä kumppaniehdokkaita. Että 25-vuotias ei olisi liian vanha itseään 5 vuotta nuoremmille. Että tädit ei ahdistelisi teinipoikia, niin ne teki jo minunkin teiniaikoinani... En minäkään alaikäisiä jahtaa.

Olen kuullut, että vanhetessaan nainen muuttuu miesten silmissä näkymättömäksi. Kuulostaa kurjalta ja näyttää olevan tottakin. Onko kolmikymppisenä jo ""parasta ennen"" aika mennyt ohi kaikkien muiden paitsi äitiä etsivien silmissä? Niitä pikkupoikia kun en nyt ihan tosissaan viitsisi ottaa, vaikka fiksujen nuorten miesten huomio imarteleekin enkä halua heitä mitenkään aliarvioida. Ennemminkin näyttää siltä, että pojasta polvi paranee. Parempi niin!

Ap tässä vielä.Kukaan mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, ei edes baarissa yrittänyt saada minua sänkyyn. Nuorena kerroin parille ihastukselleni tunteistani, toinen suhtautui ihan asiallisesti, mutta sanoi ei kiitos, toinen antoi todella ilkeät pakit. Sen jälkeen en ole itsekään tehnyt aloitetta.

Äitini on sellainen ihminen, että miehet pitää hänestä kovasti ystävänä ja hänellä on paljon myös miespuolisia ystäviä. Minäkin tulen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta vain kaverina, kukaan ei koskaan kiinnostu sen kummemmin. En kuitenkaan ole ulkonaisesti miesmäinen, tykkään hirveästi vaatteista ja kosmetiikasta ja meikeistä, joten en ole mikään rekkakuski. (En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)

En enää edes odota löytäväni ketään, mutta tämä on aina askarruttanut minua, koska en ole itse osannut keksiä, miksi olen niin kelpaamaton kenellekään. Kuvauksen takia on tietysti vaikea sanoa ja voi olla, että arvioin itseäni väärin, mutta millaiset teidän tuntemanne naiset ovat niitä, joita kukaan ei huoli? Ja miehetkin saa vastata, että millainen nainen ei kelpaa kenellekään? Tai hyppääkö jokin asia tuosta kuvauksestani silmille, mikä selittäisi kelpaamattomuuteni?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä.Kukaan mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, ei edes baarissa yrittänyt saada minua sänkyyn. Nuorena kerroin parille ihastukselleni tunteistani, toinen suhtautui ihan asiallisesti, mutta sanoi ei kiitos, toinen antoi todella ilkeät pakit. Sen jälkeen en ole itsekään tehnyt aloitetta.

Äitini on sellainen ihminen, että miehet pitää hänestä kovasti ystävänä ja hänellä on paljon myös miespuolisia ystäviä. Minäkin tulen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta vain kaverina, kukaan ei koskaan kiinnostu sen kummemmin. En kuitenkaan ole ulkonaisesti miesmäinen, tykkään hirveästi vaatteista ja kosmetiikasta ja meikeistä, joten en ole mikään rekkakuski. (En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)

En enää edes odota löytäväni ketään, mutta tämä on aina askarruttanut minua, koska en ole itse osannut keksiä, miksi olen niin kelpaamaton kenellekään. Kuvauksen takia on tietysti vaikea sanoa ja voi olla, että arvioin itseäni väärin, mutta millaiset teidän tuntemanne naiset ovat niitä, joita kukaan ei huoli? Ja miehetkin saa vastata, että millainen nainen ei kelpaa kenellekään? Tai hyppääkö jokin asia tuosta kuvauksestani silmille, mikä selittäisi kelpaamattomuuteni?

Luulen että yksin jäävät ovat asenteeltaan kovin kyllästyneitä elämäänsä/sen oloisia, väsähtäneen oloisia tai epätoivoisia. Tai ainakin kaikki ne pidempään yksinäiset joita tunnen ovat tällaisia enemmän tai vähemmän. Miehekäs kävely/puhetyyli ym saattaa vaikuttaa siihe ettei miehet kiinnostu.. pitäis olla sellasta suloista lempeyttä olemuksessa.. varmaan sussa onkin mutta et osaa näyttää sitä miehille? Kyl täs maailmas on kaikenlaasta olijaa nähty ja jokaaselle on ottajansa. Nauti elämästäsi, se on tärkeintä.

Laittakaapa nyt jo niitä perusteluja että miksi sielä baarissa pitää käydä yksin ? " Katselemassa menoa" " tuulettumassa" ym. Suvaitsevuus näissä asioissa saattaa viedä pohjalle, ensin pikkusormi ja sitten koko käsi jne. Raamattu sanoo, että " pienikin hapatus pilaa koko taikinan" . Voitteko rehellisesti sanoa, että ikinä ei tule mieleen baarissa ollessanne tai punkkua/olutta/siideriä vetäessänne, että tämä ei ole oikein? Eikö ikinä omaatuntoa soimaa?

En ole mikään sanomaan kenenkään uskosta, sydämen tila ratkaisee jonka tietää yksin Jumala. Mutta en käsitä miksi ei ennemmin tekisi jotain rakentavaa hajottavan sijasta?

niin, sitten nämä tapaukset on todella harvassa että siellä joku ketään evankelioisi. Eihän siellä edes ole syntisiä jos se ei ole syntiä baareissa käydä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä.Kukaan mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, ei edes baarissa yrittänyt saada minua sänkyyn. Nuorena kerroin parille ihastukselleni tunteistani, toinen suhtautui ihan asiallisesti, mutta sanoi ei kiitos, toinen antoi todella ilkeät pakit. Sen jälkeen en ole itsekään tehnyt aloitetta.

Äitini on sellainen ihminen, että miehet pitää hänestä kovasti ystävänä ja hänellä on paljon myös miespuolisia ystäviä. Minäkin tulen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta vain kaverina, kukaan ei koskaan kiinnostu sen kummemmin. En kuitenkaan ole ulkonaisesti miesmäinen, tykkään hirveästi vaatteista ja kosmetiikasta ja meikeistä, joten en ole mikään rekkakuski. (En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)

En enää edes odota löytäväni ketään, mutta tämä on aina askarruttanut minua, koska en ole itse osannut keksiä, miksi olen niin kelpaamaton kenellekään. Kuvauksen takia on tietysti vaikea sanoa ja voi olla, että arvioin itseäni väärin, mutta millaiset teidän tuntemanne naiset ovat niitä, joita kukaan ei huoli? Ja miehetkin saa vastata, että millainen nainen ei kelpaa kenellekään? Tai hyppääkö jokin asia tuosta kuvauksestani silmille, mikä selittäisi kelpaamattomuuteni?

Säästä neitsyytesi miehelle joka arvostaa sitä.

Neitsyys on hieno asia..kunnioitan sinua

Minun ei tarvitse mennä mihinkään juottolaan testaamaan viehättävyystasoani, tiedän itsekin että olen ruma pallinaamainen tihrusilmä, joka on nyt vieläpä ylipainoinen. Ymmärrän että en rumuuteni vuoksi löydä ketään ja ei, lihavuus ei ole ainoa syy miksi olen jäänyt yksin. Näin on ollut aina, silloinkin kun olin hoikka. Masentavaahan tämä on, mutta minkä tälle voi? Jos on pahoja esteitä kuten fyysinen epäviehättävyys, huomattava köyhyys, puutteita sosiaalisissa taidoissa, fyysinen vamma/rajoite jne. niin tottakai se vaikuttaa pariutumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä.Kukaan mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, ei edes baarissa yrittänyt saada minua sänkyyn. Nuorena kerroin parille ihastukselleni tunteistani, toinen suhtautui ihan asiallisesti, mutta sanoi ei kiitos, toinen antoi todella ilkeät pakit. Sen jälkeen en ole itsekään tehnyt aloitetta.

Äitini on sellainen ihminen, että miehet pitää hänestä kovasti ystävänä ja hänellä on paljon myös miespuolisia ystäviä. Minäkin tulen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta vain kaverina, kukaan ei koskaan kiinnostu sen kummemmin. En kuitenkaan ole ulkonaisesti miesmäinen, tykkään hirveästi vaatteista ja kosmetiikasta ja meikeistä, joten en ole mikään rekkakuski. (En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)

En enää edes odota löytäväni ketään, mutta tämä on aina askarruttanut minua, koska en ole itse osannut keksiä, miksi olen niin kelpaamaton kenellekään. Kuvauksen takia on tietysti vaikea sanoa ja voi olla, että arvioin itseäni väärin, mutta millaiset teidän tuntemanne naiset ovat niitä, joita kukaan ei huoli? Ja miehetkin saa vastata, että millainen nainen ei kelpaa kenellekään? Tai hyppääkö jokin asia tuosta kuvauksestani silmille, mikä selittäisi kelpaamattomuuteni?

Tämä ei ole minun (oikea ap) kirjoittama. Mutta aikalailla kertoo mun elämästä tämä teksti. Ap

Olen ollut monissa kauneuskilpailuissa, työskennellyt myös mallinakin, ja vaikka moni nyt ei uskoisi että kukaan netissä itseään kauniiksi sanova voisi olla kaunis, niin minä olen kaunis. Toki minua kauniimpia löytyy, mutta olen oikeasti näyttävä, että päät kyllä kääntyvät. Silti, minua ei todellakaan lähestytä baareissa. Tai kyllä lähestytään välillä, mutta he on aina todella humalassa tai ulkomaalaisia, jotka eivät puhu kunnolla suomea. Olen aina ihmetellyt kun kauniit naiset sanovat että "hukkuvat miesten viesteihin ja lähestymisiin". Viestejä tulee kyllä, mutta harvemmin kukaan lähestyy. Aina pitää itse mennä miehen luokse :) Toisaalta se on hyvä, niin ei tarvitse torjua ihmisiä turhaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä.Kukaan mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, ei edes baarissa yrittänyt saada minua sänkyyn. Nuorena kerroin parille ihastukselleni tunteistani, toinen suhtautui ihan asiallisesti, mutta sanoi ei kiitos, toinen antoi todella ilkeät pakit. Sen jälkeen en ole itsekään tehnyt aloitetta.

Äitini on sellainen ihminen, että miehet pitää hänestä kovasti ystävänä ja hänellä on paljon myös miespuolisia ystäviä. Minäkin tulen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta vain kaverina, kukaan ei koskaan kiinnostu sen kummemmin. En kuitenkaan ole ulkonaisesti miesmäinen, tykkään hirveästi vaatteista ja kosmetiikasta ja meikeistä, joten en ole mikään rekkakuski. (En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)

En enää edes odota löytäväni ketään, mutta tämä on aina askarruttanut minua, koska en ole itse osannut keksiä, miksi olen niin kelpaamaton kenellekään. Kuvauksen takia on tietysti vaikea sanoa ja voi olla, että arvioin itseäni väärin, mutta millaiset teidän tuntemanne naiset ovat niitä, joita kukaan ei huoli? Ja miehetkin saa vastata, että millainen nainen ei kelpaa kenellekään? Tai hyppääkö jokin asia tuosta kuvauksestani silmille, mikä selittäisi kelpaamattomuuteni?

Tämä ei ole minun (oikea ap) kirjoittama. Mutta aikalailla kertoo mun elämästä tämä teksti. Ap

Menee jo vähän oudoksi. Joku kertoo ap:n elämästä, vaikkei tunne koko henkilöä, ja sitten ap itse komppaa, että oikein meni.

No oli miten vain, niin yksi syy kelpaamattomuudessa on ehkä kykenemättömyys flirttailla ja ohjata tilannetta seksuaaliseen suuntaan. Jos miehiä löytyy kavereiksi, niin jotenkin et saa miehissä heräämään kuin kaverillisia fiiliksiä. Tai sitten ne miehet, joille tulisi seksuaalistakin vetovoimaa, eivät kelpaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut monissa kauneuskilpailuissa, työskennellyt myös mallinakin, ja vaikka moni nyt ei uskoisi että kukaan netissä itseään kauniiksi sanova voisi olla kaunis, niin minä olen kaunis. Toki minua kauniimpia löytyy, mutta olen oikeasti näyttävä, että päät kyllä kääntyvät. Silti, minua ei todellakaan lähestytä baareissa. Tai kyllä lähestytään välillä, mutta he on aina todella humalassa tai ulkomaalaisia, jotka eivät puhu kunnolla suomea. Olen aina ihmetellyt kun kauniit naiset sanovat että "hukkuvat miesten viesteihin ja lähestymisiin". Viestejä tulee kyllä, mutta harvemmin kukaan lähestyy. Aina pitää itse mennä miehen luokse :) Toisaalta se on hyvä, niin ei tarvitse torjua ihmisiä turhaan :D 

Koska lähes aina kaltaisesi kaunottaret haluavat vain tietyntyyppisten miesten aloitteita, niin tottakai moni jättää edes kokeilematta. Jos olisin 190cm, tummahiuksinen, ruskeasilmäinen miesmalli, ja vielä hauska, niin varmasti lähestyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut monissa kauneuskilpailuissa, työskennellyt myös mallinakin, ja vaikka moni nyt ei uskoisi että kukaan netissä itseään kauniiksi sanova voisi olla kaunis, niin minä olen kaunis. Toki minua kauniimpia löytyy, mutta olen oikeasti näyttävä, että päät kyllä kääntyvät. Silti, minua ei todellakaan lähestytä baareissa. Tai kyllä lähestytään välillä, mutta he on aina todella humalassa tai ulkomaalaisia, jotka eivät puhu kunnolla suomea. Olen aina ihmetellyt kun kauniit naiset sanovat että "hukkuvat miesten viesteihin ja lähestymisiin". Viestejä tulee kyllä, mutta harvemmin kukaan lähestyy. Aina pitää itse mennä miehen luokse :) Toisaalta se on hyvä, niin ei tarvitse torjua ihmisiä turhaan :D 

Koska lähes aina kaltaisesi kaunottaret haluavat vain tietyntyyppisten miesten aloitteita, niin tottakai moni jättää edes kokeilematta. Jos olisin 190cm, tummahiuksinen, ruskeasilmäinen miesmalli, ja vielä hauska, niin varmasti lähestyisin.

Ymmärrän kyllä ajatusmaailman, mutta miestenkin kannattaa ymmärtää, että siinä vaiheessa kun lähestymisiä ei tule , ja itse on välillä laiska lähestymään (osittain toki johtuen siitä, että aikeena on ollut esim. tyttöjenilta, mutta suunnitelmat muuttuvat kaikilla) , niin sitten kun kerrankin joku oikeasti mukava ja ihan hyvännäköinen mies lähestyy, niin monesti olen heidän kanssa viettänyt illan kokonaan, ja jopa alkanut seurustella !

Kolme kertaa olen jutellut pidempään tälläisen 190cm tummahiuksinen miesmalli- tyylisen kanssa, ja vaikka kuinka komea olisi , niin ainakin nämä ovat osoittautuneet sellaisiksi kusipäiksi että oksat pois. Harvemmin mies kuitenkaan on _todella_ komea, ja heti näköjään kun oikeasti on hyvännäköinen, niin vaikuttaa valitettavasti luonteeseen. Siksi olen seurustellut aina itseäni ns " huonomman näköisen kanssa" mutta jotka ovat olleet luonteeltaan aivan täyttä kultaa :) 

Valitettavasti ilmeinen seuranhaku ja tarvitsevuus on yksi pahimmista turn-offeista. Itse en koskaan lähesty yksin olevia ja ilmeisesti seuraa etsiviä ja heidän lähestymisensä torjun heti kohteliaasti. Liika epätoivo on epäviehättävää. Ei ole kummoinen suositus, jos tyypillä ei ole edes ystäviä. Tulee myöskin tunne, että tuolle kelpaa kuka tahansa. Jokainenhan haluaa tuntea olevansa erityinen.

Yksinolevasta saa helposti takiaisen, josta ei pääse eroon jos muutaman ystävällisen sanan sanoo. Parempi on siis välttää kaikkea kanssakäymistä.

Tämä voi kuulostaa tylyltä, mutta valitettavasti vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Ihminen on laumaeläin, ja alitajuisesti useimmat välttävät yksinäisiä ja epäsuosittuja.

Eri asia ovat yksin olevat, jotka eivät tarvitse seuraa ja ovat tyytyväisiä omissa oloissaan. Se yleensä näkyy ja muut ovat kiinnostuneet heistä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ilmeinen seuranhaku ja tarvitsevuus on yksi pahimmista turn-offeista. Itse en koskaan lähesty yksin olevia ja ilmeisesti seuraa etsiviä ja heidän lähestymisensä torjun heti kohteliaasti. Liika epätoivo on epäviehättävää. Ei ole kummoinen suositus, jos tyypillä ei ole edes ystäviä. Tulee myöskin tunne, että tuolle kelpaa kuka tahansa. Jokainenhan haluaa tuntea olevansa erityinen.

Yksinolevasta saa helposti takiaisen, josta ei pääse eroon jos muutaman ystävällisen sanan sanoo. Parempi on siis välttää kaikkea kanssakäymistä.

Tämä voi kuulostaa tylyltä, mutta valitettavasti vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Ihminen on laumaeläin, ja alitajuisesti useimmat välttävät yksinäisiä ja epäsuosittuja.

Eri asia ovat yksin olevat, jotka eivät tarvitse seuraa ja ovat tyytyväisiä omissa oloissaan. Se yleensä näkyy ja muut ovat kiinnostuneet heistä.

Todella urpoa laumakäyttäytymistä ja ennakkoluuloa. Vai että oikein turn-off. En yhtään ihmettele, että harva viitsii mennä baariin yksin, kun enemmistö ajattelee todennäköisesti noin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet lähesty minuakaan, vaikka en ole ruma. Kauniiksikin on sanottu. Mutta ei todellakaan miehet lähesty! En usko että sinäkään olet ruma.

En sitten tiedä killaisia miehet lähestyvät. Ehkä sellaisia helpostilähestyttävän näköisiä. Iloisia ekstrovertteja.

Suomalaisia miehiä ei kiinnosta naiset niin paljon, että viitsisivät lähestyä. Sen lisäksi monella on niin huono itsetunto, että se ei kestä naisen kieltäytymistä. Nämä yhdessä tai tai erikseen syynä.

Ei minuakaan lähesty kukaan. Ei edes Armaksessa! Siellä kerran joku jo tuiterissa oleva sanoi, että liian hyvän näköinen. Kiva. Eikä Teerenpelissä ole kukaan jutellut, eikä Pikku Hanhessa. Eikä Public cornerissa. Eikä missään muuallakaan koskaan.

Olen kasvoista kaunis mutta ylipainoinen kolmekymppinen.

Sitten vielä ihmetellään, miksi ihmiset eivät halua mennä yksin eri paikkoihin. Itse olen tosi yksinäinen ja kaikki aina sanovat, että kyllä yksinkin voi tehdä mitä vaan. Tietysti tämä on totta, mutta samanlaista kokemusta ei siitä saa kuin saisi sen jonkun muun kanssa kokea. Ja en tarkoita tällä vaan baareja vaan kaikkia muitakin tapahtumia ja matkoja jne. Ja se on myös kurjaa kun joutuu yksin olemaan jossain ihmisten keskellä. Tulee tunne, että olen ainoa surkea täällä ja muilla seuraa. Ymmärrän silti sen, että nuo tapahtumat ja muut ovat toisaalta tilaisuus löytää seuraa, mutta itsekin pelkään että käy juuri näin, että menen yksin ja olen siellä yksin. Tietysti on ihmisi, jotka tykkäävät tehdä asioita yksin, mutta kaipaisin joskus seuraa ja tällä tarkoitan niin miehiä kuin naisiakin ihan kaveripohjalta. Itse en ole koskaan baareissa ollut, koska en voi sinne yksin mennä. Tapahtumissa yritän käydä silti, vaikka en tahtoisi olla siellä yksin. En varmaan ole onneksi ainut nuori, jolla samoja ongelmia.