Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli kemiaa erään miehen kanssa
31.03.2018 |
Mietin, miksi maailmankaikkeus on niin julma, että antoi minulle kokemuksen erään miehen kanssa tuntea kemiaa häntä kohtaan, mutta järjesti sitten niin, että en saa tätä miestä "omakseni" ja vieläpä niin, että ei sillä miehellä ole muitakaan, hän ei vain muka "kykene" ja "pysty" mihinkään yhteiseen suhteeseen tai edes vaikkei ois selkeää suhdetta niin yhdessäolemiseen.
Ei ois tarttenu lähettää tätäkään kokemusta minulle. Mihin mä tarvitsin ne hirveänmoiset sydänsurut sen tunteen ollessa täysin turha, jolla tuossa rakastuin? Mihin tarvitsin sen kokemuksen, mitä oikea kunnon kemia on, miltä se tuntuu, kun siitä ei saanut itselleen mitään muuta kuin pahan jälkimaun, pettymyksen ja rakkauden puutteen?
En osaa enää kuvitella kiinnostuvani koskaan kenestäkään ilman samanlaista tunnetta, ilman samanlaista kemiaa. Ja se kemia oli voimakas. En haluaisi jäädä yksinkään, mutta millälailla asia on omassa valinnassani, kun ei tuollaista tunnetta synnytetä itsestä, se syntyy, jos syntyy.
En varmaan enää koskaan rakasta. Ketään. Rakastan vieläkin sitä miestä, jota kohtaan kemiaa tunsin, vaikka hän kohteli minua tylysti, ikävästi, ymmärtämättömästi ja satutinkin itseni. Silti jatkaisin hänen kanssaan siihen, mihin homma jäi milloin vain, jos saisin mahdollisuuden. Jos hän välittäisi minusta yhtään. Jos hän ottaisi yhteyttä ja kykenisi johonkin. Mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä jos hän kykenee johonkin hän soittaa jollekulle toiselle, eikä koskaan minulle.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apTai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
ap
Tai siis ole riittänyt vielä.
Vaan koen itseni esim. ihan paskàksi. Mutta totta kai sinun, joka et koe, on oikeitettua loukkaantua mulle siitä. Se osoittaa jaloutesi ja humaaniutesi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
ap
Kylmä fakta on se, että ei sitä kemiaa ja varsinkaan rakkautta synny kuin harvan kanssa koko elämän aikana. Kenelläkään. Kun yksi lähtee, välissä voi kulua paljon aikaa, ennen kuin seuraava tulee. Mutta sitä ilmankin voi elää ihan yhtä hyvää elämää. Se on omasta asenteesta kiinni. Samoin on paha olokin. Ihan varmasti se pysyy niin kauan kuin siitä haluaa pitää kiinni. Puhun nyt tietenkin terveistä ihmisistä. Eikä todellakaan loukkaa. Ei itseään pidä verrata toisiin ihmisiin. Sinä kyllä parhaasi mukaan pyrit tässä ketjussa loukkaamaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
Ja sivujuonteena: Sitten on niitäkin,jotka eivät osaa arvostaa saamaansa onnea. Ennen kuin se on liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apKylmä fakta on se, että ei sitä kemiaa ja varsinkaan rakkautta synny kuin harvan kanssa koko elämän aikana. Kenelläkään. Kun yksi lähtee, välissä voi kulua paljon aikaa, ennen kuin seuraava tulee. Mutta sitä ilmankin voi elää ihan yhtä hyvää elämää. Se on omasta asenteesta kiinni. Samoin on paha olokin. Ihan varmasti se pysyy niin kauan kuin siitä haluaa pitää kiinni. Puhun nyt tietenkin terveistä ihmisistä. Eikä todellakaan loukkaa. Ei itseään pidä verrata toisiin ihmisiin. Sinä kyllä parhaasi mukaan pyrit tässä ketjussa loukkaamaan ihmisiä.
Minua pyritään loukkaamaan ekana. Vähätellään tunteitani, kokemuksiani, besserwisseröidään ja nakellaan niskoja. Saatte mitä olette.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apTai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
apTai siis ole riittänyt vielä.
Vaan koen itseni esim. ihan paskàksi. Mutta totta kai sinun, joka et koe, on oikeitettua loukkaantua mulle siitä. Se osoittaa jaloutesi ja humaaniutesi.
ap
En loukkaannu vaan tiedän, milloin on turha jatkaa. Silloin kun toisella ei ole kuuntelukykyä eikä muutoshalua. Silloin on hyvä lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apKylmä fakta on se, että ei sitä kemiaa ja varsinkaan rakkautta synny kuin harvan kanssa koko elämän aikana. Kenelläkään. Kun yksi lähtee, välissä voi kulua paljon aikaa, ennen kuin seuraava tulee. Mutta sitä ilmankin voi elää ihan yhtä hyvää elämää. Se on omasta asenteesta kiinni. Samoin on paha olokin. Ihan varmasti se pysyy niin kauan kuin siitä haluaa pitää kiinni. Puhun nyt tietenkin terveistä ihmisistä. Eikä todellakaan loukkaa. Ei itseään pidä verrata toisiin ihmisiin. Sinä kyllä parhaasi mukaan pyrit tässä ketjussa loukkaamaan ihmisiä.
Itse kyllä uskon, että siihen, että saisi haluamaansa kemiaa voi vaikuttaa, moni sen saa kotoaan, kyvyn rakastaa avoimena, minä en ole saanut. En halua luovuttaa vain siksi, etten tiedä, mihin suuntaan mennä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apTai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
apTai siis ole riittänyt vielä.
Vaan koen itseni esim. ihan paskàksi. Mutta totta kai sinun, joka et koe, on oikeitettua loukkaantua mulle siitä. Se osoittaa jaloutesi ja humaaniutesi.
apEn loukkaannu vaan tiedän, milloin on turha jatkaa. Silloin kun toisella ei ole kuuntelukykyä eikä muutoshalua. Silloin on hyvä lopettaa.
Sinä voit opetella "päättämään" silloin keskustelusi toista arvostavasti ja kohteliaastikin, jos haluat jossain parantaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apTai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
apTai siis ole riittänyt vielä.
Vaan koen itseni esim. ihan paskàksi. Mutta totta kai sinun, joka et koe, on oikeitettua loukkaantua mulle siitä. Se osoittaa jaloutesi ja humaaniutesi.
apEn loukkaannu vaan tiedän, milloin on turha jatkaa. Silloin kun toisella ei ole kuuntelukykyä eikä muutoshalua. Silloin on hyvä lopettaa.
Ja aivan kuin kyse olisi toisen kuuntelukyvystä. Itse puhut vastaanottajan tilanteen suhteen puuta heinää, niin miten sitä pitäisi kuunnella? Suu supussa?
ap
Mä en ole elämässäni tuntenut kuin kaksi kertaa kunnolla ihastumista/ tajunnan räjäyttävää vetovoimaa. Exästä kun erosin 22 vuotiaana olin varma ettei semmosta kemiaa enää tule. Se oli jotenkin niin mahtavaa. No sit aloin matkustaa ja tajusin miten typerä olin. Maailma on täynnä ihmisiä, se että joku naapurin -Pertti olisi "Se oikea" on minulle naurettavaa. On vähemmän oikeita ja enemmän oikeita, mutta maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä.
Enää en dramaattisesti muistele exääni, vaan oppimiskokemuksena, tiedän millaista vetovoimaa pysyvältä suhteelta haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole elämässäni tuntenut kuin kaksi kertaa kunnolla ihastumista/ tajunnan räjäyttävää vetovoimaa. Exästä kun erosin 22 vuotiaana olin varma ettei semmosta kemiaa enää tule. Se oli jotenkin niin mahtavaa. No sit aloin matkustaa ja tajusin miten typerä olin. Maailma on täynnä ihmisiä, se että joku naapurin -Pertti olisi "Se oikea" on minulle naurettavaa. On vähemmän oikeita ja enemmän oikeita, mutta maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä.
Enää en dramaattisesti muistele exääni, vaan oppimiskokemuksena, tiedän millaista vetovoimaa pysyvältä suhteelta haluan.
Niin no, samaa tulen joskus itsekin toivottavasti ihmettelemään :D Sen verran siipirikosta tapauksesta kysymys siinä miehessä, vaikka siis en sanokaan tätä nyt pahalla. Tiedostan, että hänessä on paljon vajeita, mutta ne ei haittaa koska löööv.. 😍 Ja siis järkiminäni on ihan että 🙄
ap
Haistan terapeuttihullun. Hyvä yritys vaihtaa vainotun sukupuoli mieheksi, mutta ei menny täysin läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apTai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
apTai siis ole riittänyt vielä.
Vaan koen itseni esim. ihan paskàksi. Mutta totta kai sinun, joka et koe, on oikeitettua loukkaantua mulle siitä. Se osoittaa jaloutesi ja humaaniutesi.
apEn loukkaannu vaan tiedän, milloin on turha jatkaa. Silloin kun toisella ei ole kuuntelukykyä eikä muutoshalua. Silloin on hyvä lopettaa.
Ja aivan kuin kyse olisi toisen kuuntelukyvystä. Itse puhut vastaanottajan tilanteen suhteen puuta heinää, niin miten sitä pitäisi kuunnella? Suu supussa?
ap
En puhu. Hyvää jatkoa sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apTai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
apTai siis ole riittänyt vielä.
Vaan koen itseni esim. ihan paskàksi. Mutta totta kai sinun, joka et koe, on oikeitettua loukkaantua mulle siitä. Se osoittaa jaloutesi ja humaaniutesi.
apEn loukkaannu vaan tiedän, milloin on turha jatkaa. Silloin kun toisella ei ole kuuntelukykyä eikä muutoshalua. Silloin on hyvä lopettaa.
Ja aivan kuin kyse olisi toisen kuuntelukyvystä. Itse puhut vastaanottajan tilanteen suhteen puuta heinää, niin miten sitä pitäisi kuunnella? Suu supussa?
apEn puhu. Hyvää jatkoa sulle.
No puhuit. Mitä mä sun toivotuksillasi teen? Kuvitteletko että ne parantaa elämääni? Ei tartte toivottaa mitään, mitä et tarkoita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
AP tuntuu olevan aivan pihalla koko kemia ja rakkaus asiasta. Eikä sitäpaitsi omien sanojensa mukaan edes kaipaa kumppanuutta ja parisuhdetta. Päinvastoin hän halveksii niitä koska vain tunne on hänelle arvokasta. Omasta suhteestani kerroin vain esimerkkinä siitä, että myös pitkässä parisuhteessa voi olla rakkauden ja intohimon tunteita. Mutta suhteeni olikin alusta lähtien molemminpuolinen järjetön ihastuminen ja rakastuminen, joka siitä on kehittynyt ja syventynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
AP tuntuu olevan aivan pihalla koko kemia ja rakkaus asiasta. Eikä sitäpaitsi omien sanojensa mukaan edes kaipaa kumppanuutta ja parisuhdetta. Päinvastoin hän halveksii niitä koska vain tunne on hänelle arvokasta. Omasta suhteestani kerroin vain esimerkkinä siitä, että myös pitkässä parisuhteessa voi olla rakkauden ja intohimon tunteita. Mutta suhteeni olikin alusta lähtien molemminpuolinen järjetön ihastuminen ja rakastuminen, joka siitä on kehittynyt ja syventynyt.
Enhän ole pihalla. Mitenköhän se teidän alkuaikojen kemiatilanne poikkesi edes omista vastaavista tunteistani? Ei varmaan mitenkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apTai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
apTai siis ole riittänyt vielä.
Vaan koen itseni esim. ihan paskàksi. Mutta totta kai sinun, joka et koe, on oikeitettua loukkaantua mulle siitä. Se osoittaa jaloutesi ja humaaniutesi.
apEn loukkaannu vaan tiedän, milloin on turha jatkaa. Silloin kun toisella ei ole kuuntelukykyä eikä muutoshalua. Silloin on hyvä lopettaa.
Ja aivan kuin kyse olisi toisen kuuntelukyvystä. Itse puhut vastaanottajan tilanteen suhteen puuta heinää, niin miten sitä pitäisi kuunnella? Suu supussa?
apEn puhu. Hyvää jatkoa sulle.
No puhuit. Mitä mä sun toivotuksillasi teen? Kuvitteletko että ne parantaa elämääni? Ei tartte toivottaa mitään, mitä et tarkoita.
ap
Hullu mikä hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
apTai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
apTai siis ole riittänyt vielä.
Vaan koen itseni esim. ihan paskàksi. Mutta totta kai sinun, joka et koe, on oikeitettua loukkaantua mulle siitä. Se osoittaa jaloutesi ja humaaniutesi.
apEn loukkaannu vaan tiedän, milloin on turha jatkaa. Silloin kun toisella ei ole kuuntelukykyä eikä muutoshalua. Silloin on hyvä lopettaa.
Ja aivan kuin kyse olisi toisen kuuntelukyvystä. Itse puhut vastaanottajan tilanteen suhteen puuta heinää, niin miten sitä pitäisi kuunnella? Suu supussa?
apEn puhu. Hyvää jatkoa sulle.
No puhuit. Mitä mä sun toivotuksillasi teen? Kuvitteletko että ne parantaa elämääni? Ei tartte toivottaa mitään, mitä et tarkoita.
apHullu mikä hullu.
Minusta hullumpaa on toivotella ihmisille hyvää, kun selvästikinään ei tarkoita sitä. Sillä koittaa esittää itselleen kivaa ihmistä, vaikka se ei merkitse yhtään mitän vastapuolelle, mitä siinä itselles esität. Voit aivan hyvin lopettaa sinäkin tuon, jos sitä harrastat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
AP tuntuu olevan aivan pihalla koko kemia ja rakkaus asiasta. Eikä sitäpaitsi omien sanojensa mukaan edes kaipaa kumppanuutta ja parisuhdetta. Päinvastoin hän halveksii niitä koska vain tunne on hänelle arvokasta. Omasta suhteestani kerroin vain esimerkkinä siitä, että myös pitkässä parisuhteessa voi olla rakkauden ja intohimon tunteita. Mutta suhteeni olikin alusta lähtien molemminpuolinen järjetön ihastuminen ja rakastuminen, joka siitä on kehittynyt ja syventynyt.
Enhän ole pihalla. Mitenköhän se teidän alkuaikojen kemiatilanne poikkesi edes omista vastaavista tunteistani? Ei varmaan mitenkään.
ap
No ainakin meidän kemiantilanne poikkesi siinä suhteessa, että se oli todella molemminpuolista, eikä harhaa. Sekä siten, että mies oli se joka halusi sitoutua yhteen kaikin tavoin. Kaikki tuntui niin oikealta ja helpolta.
Voi sinua ap <3 Et taida olla kovin vanha? Tällainen vanhempi täti-ihminen voi kertoa, että tuo on elämää, noin on käynyt varmasti kaikille, tod.näk. useamman kerrankin. Tarvitset näitä kokemuksia kasvaaksesi omaksi itseksesi ja ihmisenä, jotta osaat arvostaa rakkauteen liittyvää onnea, kun se tulee kohdallesi vielä myöhemmin. Tsempit, aika auttaa!
Alue: Aihe vapaa
Tai siis osin vie ja olen niin tehnytkin jo (kasvuprosessi ym), mutta aika törkeää loukkaantua mulle siitä, että se ei mulle riitä avuksi.
ap