Lue keskustelun säännöt.
Minulla oli kemiaa erään miehen kanssa
31.03.2018 |
Mietin, miksi maailmankaikkeus on niin julma, että antoi minulle kokemuksen erään miehen kanssa tuntea kemiaa häntä kohtaan, mutta järjesti sitten niin, että en saa tätä miestä "omakseni" ja vieläpä niin, että ei sillä miehellä ole muitakaan, hän ei vain muka "kykene" ja "pysty" mihinkään yhteiseen suhteeseen tai edes vaikkei ois selkeää suhdetta niin yhdessäolemiseen.
Ei ois tarttenu lähettää tätäkään kokemusta minulle. Mihin mä tarvitsin ne hirveänmoiset sydänsurut sen tunteen ollessa täysin turha, jolla tuossa rakastuin? Mihin tarvitsin sen kokemuksen, mitä oikea kunnon kemia on, miltä se tuntuu, kun siitä ei saanut itselleen mitään muuta kuin pahan jälkimaun, pettymyksen ja rakkauden puutteen?
En osaa enää kuvitella kiinnostuvani koskaan kenestäkään ilman samanlaista tunnetta, ilman samanlaista kemiaa. Ja se kemia oli voimakas. En haluaisi jäädä yksinkään, mutta millälailla asia on omassa valinnassani, kun ei tuollaista tunnetta synnytetä itsestä, se syntyy, jos syntyy.
En varmaan enää koskaan rakasta. Ketään. Rakastan vieläkin sitä miestä, jota kohtaan kemiaa tunsin, vaikka hän kohteli minua tylysti, ikävästi, ymmärtämättömästi ja satutinkin itseni. Silti jatkaisin hänen kanssaan siihen, mihin homma jäi milloin vain, jos saisin mahdollisuuden. Jos hän välittäisi minusta yhtään. Jos hän ottaisi yhteyttä ja kykenisi johonkin. Mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä jos hän kykenee johonkin hän soittaa jollekulle toiselle, eikä koskaan minulle.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua ap <3 Et taida olla kovin vanha? Tällainen vanhempi täti-ihminen voi kertoa, että tuo on elämää, noin on käynyt varmasti kaikille, tod.näk. useamman kerrankin. Tarvitset näitä kokemuksia kasvaaksesi omaksi itseksesi ja ihmisenä, jotta osaat arvostaa rakkauteen liittyvää onnea, kun se tulee kohdallesi vielä myöhemmin. Tsempit, aika auttaa!
Millälailla muka tulee kohdalleni? Oletko muka jotenkin elämää nähnyt, ja oletat tuollaista pskaa? Kaikenlaisilta märkäkorbiöta sitä pitääkin neuvoja kuunnella, huh. Vaikka onhan mulla tässä toki aikaa. Onneksi en jättänyt kuitenkaan perheenperustamista sen odottelun varaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
ap
Kuka on puhunut järkiliitoista, paitsi sinä? Hupsista, nyt lonksahdit! Vai poistettiinko välistä kommentteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua ap <3 Et taida olla kovin vanha? Tällainen vanhempi täti-ihminen voi kertoa, että tuo on elämää, noin on käynyt varmasti kaikille, tod.näk. useamman kerrankin. Tarvitset näitä kokemuksia kasvaaksesi omaksi itseksesi ja ihmisenä, jotta osaat arvostaa rakkauteen liittyvää onnea, kun se tulee kohdallesi vielä myöhemmin. Tsempit, aika auttaa!
Millälailla muka tulee kohdalleni? Oletko muka jotenkin elämää nähnyt, ja oletat tuollaista pskaa? Kaikenlaisilta märkäkorbiöta sitä pitääkin neuvoja kuunnella, huh. Vaikka onhan mulla tässä toki aikaa. Onneksi en jättänyt kuitenkaan perheenperustamista sen odottelun varaan.
ap
Oletpa kiukkuinen :O En ymmärtänyt tuosta viestistäsi paljoakaan muuta paitsi vihasi... Mikä on märkäkorbiö?, oletko siis perustanut jo perheesi jonkun toisen kuin kemia-miehen kanssa? Sorry, en lukenut välissä olevia viestejä vaan vastasin vain tuohon. Ja kyllä, olen nähnyt elämää oikeasti, en muka :)
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKuka on puhunut järkiliitoista, paitsi sinä? Hupsista, nyt lonksahdit! Vai poistettiinko välistä kommentteja?
No siis jos en tunne noin, kyseessä olisi järkiliitto.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua ap <3 Et taida olla kovin vanha? Tällainen vanhempi täti-ihminen voi kertoa, että tuo on elämää, noin on käynyt varmasti kaikille, tod.näk. useamman kerrankin. Tarvitset näitä kokemuksia kasvaaksesi omaksi itseksesi ja ihmisenä, jotta osaat arvostaa rakkauteen liittyvää onnea, kun se tulee kohdallesi vielä myöhemmin. Tsempit, aika auttaa!
Millälailla muka tulee kohdalleni? Oletko muka jotenkin elämää nähnyt, ja oletat tuollaista pskaa? Kaikenlaisilta märkäkorbiöta sitä pitääkin neuvoja kuunnella, huh. Vaikka onhan mulla tässä toki aikaa. Onneksi en jättänyt kuitenkaan perheenperustamista sen odottelun varaan.
apOletpa kiukkuinen :O En ymmärtänyt tuosta viestistäsi paljoakaan muuta paitsi vihasi... Mikä on märkäkorbiö?, oletko siis perustanut jo perheesi jonkun toisen kuin kemia-miehen kanssa? Sorry, en lukenut välissä olevia viestejä vaan vastasin vain tuohon. Ja kyllä, olen nähnyt elämää oikeasti, en muka :)
N46
Märkäkorva :D
Ja oon perustanut, ei tule ketjussa esille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
AP tuntuu olevan aivan pihalla koko kemia ja rakkaus asiasta. Eikä sitäpaitsi omien sanojensa mukaan edes kaipaa kumppanuutta ja parisuhdetta. Päinvastoin hän halveksii niitä koska vain tunne on hänelle arvokasta. Omasta suhteestani kerroin vain esimerkkinä siitä, että myös pitkässä parisuhteessa voi olla rakkauden ja intohimon tunteita. Mutta suhteeni olikin alusta lähtien molemminpuolinen järjetön ihastuminen ja rakastuminen, joka siitä on kehittynyt ja syventynyt.
Enhän ole pihalla. Mitenköhän se teidän alkuaikojen kemiatilanne poikkesi edes omista vastaavista tunteistani? Ei varmaan mitenkään.
apNo ainakin meidän kemiantilanne poikkesi siinä suhteessa, että se oli todella molemminpuolista, eikä harhaa. Sekä siten, että mies oli se joka halusi sitoutua yhteen kaikin tavoin. Kaikki tuntui niin oikealta ja helpolta.
Joo, no mulla mun oma kemia oli aitoa, eikä harhaa. Joten mitenköhän se nyt poikkesi siitä, mitä sä olet saanut kokea?
ap
Etkö osaa lukea? Sinun tapauksessani sinä tunsit kemiaa ja toinen osapuoli ei tuntenu samoin todistettavasti, koskapa ei halunnut mitään enempää. Ja sehän ongelmasi onkin, voit olla ihastunut rakastunut ja kemioita vaikka kuinka ja sinun tunteesi on aidot sinänsä, mutta jos toinen osapuoli ei pysty vastaamaan tunteisiisi, niin on täysin harhaisia kuvitella mitään enempää. Et voi olla yksipuolisesti suhteessa, et seksisuhteessa taikka parisuhteessa. Sillä hyväänsuhteeseen tarvitaan aina kaksi, jotka tuntevat samoin ja haluavat samaa. Muuten kyseessä on toisen puolelta ihan vaan irtopanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
AP tuntuu olevan aivan pihalla koko kemia ja rakkaus asiasta. Eikä sitäpaitsi omien sanojensa mukaan edes kaipaa kumppanuutta ja parisuhdetta. Päinvastoin hän halveksii niitä koska vain tunne on hänelle arvokasta. Omasta suhteestani kerroin vain esimerkkinä siitä, että myös pitkässä parisuhteessa voi olla rakkauden ja intohimon tunteita. Mutta suhteeni olikin alusta lähtien molemminpuolinen järjetön ihastuminen ja rakastuminen, joka siitä on kehittynyt ja syventynyt.
Enhän ole pihalla. Mitenköhän se teidän alkuaikojen kemiatilanne poikkesi edes omista vastaavista tunteistani? Ei varmaan mitenkään.
apNo ainakin meidän kemiantilanne poikkesi siinä suhteessa, että se oli todella molemminpuolista, eikä harhaa. Sekä siten, että mies oli se joka halusi sitoutua yhteen kaikin tavoin. Kaikki tuntui niin oikealta ja helpolta.
Joo, no mulla mun oma kemia oli aitoa, eikä harhaa. Joten mitenköhän se nyt poikkesi siitä, mitä sä olet saanut kokea?
apEtkö osaa lukea? Sinun tapauksessani sinä tunsit kemiaa ja toinen osapuoli ei tuntenu samoin todistettavasti, koskapa ei halunnut mitään enempää. Ja sehän ongelmasi onkin, voit olla ihastunut rakastunut ja kemioita vaikka kuinka ja sinun tunteesi on aidot sinänsä, mutta jos toinen osapuoli ei pysty vastaamaan tunteisiisi, niin on täysin harhaisia kuvitella mitään enempää. Et voi olla yksipuolisesti suhteessa, et seksisuhteessa taikka parisuhteessa. Sillä hyväänsuhteeseen tarvitaan aina kaksi, jotka tuntevat samoin ja haluavat samaa. Muuten kyseessä on toisen puolelta ihan vaan irtopanoja.
Kyseessä ei ollut irtopano, ja enpä kuule väittänytkään, että kemiaa oli siten, että se johti suhteeseen. Etkö itse osaa lukea?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tämä jankkaaja oikein on? Äiti hullu, ammattivalittaja vai terapiahullu? Vai onko joku kaikki nämä yhdessä paketissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
AP tuntuu olevan aivan pihalla koko kemia ja rakkaus asiasta. Eikä sitäpaitsi omien sanojensa mukaan edes kaipaa kumppanuutta ja parisuhdetta. Päinvastoin hän halveksii niitä koska vain tunne on hänelle arvokasta. Omasta suhteestani kerroin vain esimerkkinä siitä, että myös pitkässä parisuhteessa voi olla rakkauden ja intohimon tunteita. Mutta suhteeni olikin alusta lähtien molemminpuolinen järjetön ihastuminen ja rakastuminen, joka siitä on kehittynyt ja syventynyt.
Enhän ole pihalla. Mitenköhän se teidän alkuaikojen kemiatilanne poikkesi edes omista vastaavista tunteistani? Ei varmaan mitenkään.
apNo ainakin meidän kemiantilanne poikkesi siinä suhteessa, että se oli todella molemminpuolista, eikä harhaa. Sekä siten, että mies oli se joka halusi sitoutua yhteen kaikin tavoin. Kaikki tuntui niin oikealta ja helpolta.
Joo, no mulla mun oma kemia oli aitoa, eikä harhaa. Joten mitenköhän se nyt poikkesi siitä, mitä sä olet saanut kokea?
apEtkö osaa lukea? Sinun tapauksessani sinä tunsit kemiaa ja toinen osapuoli ei tuntenu samoin todistettavasti, koskapa ei halunnut mitään enempää. Ja sehän ongelmasi onkin, voit olla ihastunut rakastunut ja kemioita vaikka kuinka ja sinun tunteesi on aidot sinänsä, mutta jos toinen osapuoli ei pysty vastaamaan tunteisiisi, niin on täysin harhaisia kuvitella mitään enempää. Et voi olla yksipuolisesti suhteessa, et seksisuhteessa taikka parisuhteessa. Sillä hyväänsuhteeseen tarvitaan aina kaksi, jotka tuntevat samoin ja haluavat samaa. Muuten kyseessä on toisen puolelta ihan vaan irtopanoja.
Kyseessä ei ollut irtopano, ja enpä kuule väittänytkään, että kemiaa oli siten, että se johti suhteeseen. Etkö itse osaa lukea?
ap
Osaan lukea. Mutta kuten itsekkin totesit kahdeksan sivun jankkaus jälkeen, teillä ei ollut oikeasti kemiaa. Hyvä, että tunnustit tosiasian. Nyt voit jättää tämän pakkomielteen taaksesi ja jatkaa elämääsi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKuka on puhunut järkiliitoista, paitsi sinä? Hupsista, nyt lonksahdit! Vai poistettiinko välistä kommentteja?
No siis jos en tunne noin, kyseessä olisi järkiliitto.
ap
Mutta miksi menisit naimisiin ihmisen kanssa, jota kohtaan sinulla ei olisi kemiaa? Aika harva menee, eiköhän 97%:sesti ihmisillä ole kemiaa ennenkuin menevät naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
AP tuntuu olevan aivan pihalla koko kemia ja rakkaus asiasta. Eikä sitäpaitsi omien sanojensa mukaan edes kaipaa kumppanuutta ja parisuhdetta. Päinvastoin hän halveksii niitä koska vain tunne on hänelle arvokasta. Omasta suhteestani kerroin vain esimerkkinä siitä, että myös pitkässä parisuhteessa voi olla rakkauden ja intohimon tunteita. Mutta suhteeni olikin alusta lähtien molemminpuolinen järjetön ihastuminen ja rakastuminen, joka siitä on kehittynyt ja syventynyt.
Enhän ole pihalla. Mitenköhän se teidän alkuaikojen kemiatilanne poikkesi edes omista vastaavista tunteistani? Ei varmaan mitenkään.
apNo ainakin meidän kemiantilanne poikkesi siinä suhteessa, että se oli todella molemminpuolista, eikä harhaa. Sekä siten, että mies oli se joka halusi sitoutua yhteen kaikin tavoin. Kaikki tuntui niin oikealta ja helpolta.
Joo, no mulla mun oma kemia oli aitoa, eikä harhaa. Joten mitenköhän se nyt poikkesi siitä, mitä sä olet saanut kokea?
apEtkö osaa lukea? Sinun tapauksessani sinä tunsit kemiaa ja toinen osapuoli ei tuntenu samoin todistettavasti, koskapa ei halunnut mitään enempää. Ja sehän ongelmasi onkin, voit olla ihastunut rakastunut ja kemioita vaikka kuinka ja sinun tunteesi on aidot sinänsä, mutta jos toinen osapuoli ei pysty vastaamaan tunteisiisi, niin on täysin harhaisia kuvitella mitään enempää. Et voi olla yksipuolisesti suhteessa, et seksisuhteessa taikka parisuhteessa. Sillä hyväänsuhteeseen tarvitaan aina kaksi, jotka tuntevat samoin ja haluavat samaa. Muuten kyseessä on toisen puolelta ihan vaan irtopanoja.
Kyseessä ei ollut irtopano, ja enpä kuule väittänytkään, että kemiaa oli siten, että se johti suhteeseen. Etkö itse osaa lukea?
apOsaan lukea. Mutta kuten itsekkin totesit kahdeksan sivun jankkaus jälkeen, teillä ei ollut oikeasti kemiaa. Hyvä, että tunnustit tosiasian. Nyt voit jättää tämän pakkomielteen taaksesi ja jatkaa elämääsi eteenpäin.
No mitä ttu otsikossa lukee? Opettele lukemaan jotta asioista ei muodostu itsellesi ylitsepääsemättömiä esteitä, joita et osaa olla kaluamatta. MULLA OLI KEMIAA sen miehen kanssa, tunsin siis kemiaa juuri nimenomaan häntä kohtaan, ja se oli jotain, mitä mulle ei ollut ollut koskaan aikaisemmin, eikä ole ollut sen jälkeenkään, tajua jo, pässi. Se ei ole muuttunut alusta saakka minnekään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta itsellänikin on kokemusta siitä, että ihastuin erittäin harvoin ja vääriin ihmisiin. Muutenkin samaistun ap:n vuodatukseen. Minulle joku vinkkasi tutustumaan tunnelukkoihin ja olenkin saanut niistä avun. Omalla kohdallani kyse oli jonkunlaisesta "tunnevammaisuudesta".
Onpa miellyttävä ihminen tämä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKuka on puhunut järkiliitoista, paitsi sinä? Hupsista, nyt lonksahdit! Vai poistettiinko välistä kommentteja?
No siis jos en tunne noin, kyseessä olisi järkiliitto.
apMutta miksi menisit naimisiin ihmisen kanssa, jota kohtaan sinulla ei olisi kemiaa? Aika harva menee, eiköhän 97%:sesti ihmisillä ole kemiaa ennenkuin menevät naimisiin.
No siis se kemia tuon miehen kanssa johti ekalla kerralla sydänsuruihin ja akjattelin, että jos minua kohtaan kiinnostusta osoittavallakaan ei ole mahdollisuuksia olla kanssani, niin kanssani ei halua olla kukaan. Ja ei siis ois halunnutkaan, siitä on nyt 14 vuotta.
Siis kukaan sellainen ei enää tule, josta itse voisin pitää, jolle voisin ikinä itse osoittaa vastakaikua. Eikä olekaan tullut.
Eräs mies sen sijaan halusi olla kanssani ja olin hänestä aikaisemmin pitänyt, ja pidin edelleen, niin kehen muuhun oisin voinut tyytyä?
Mutta tuo "kemia" josta aloituksessa puhun ilmeni tämän toisen miehen kanssa varsinaisesti ja peruuttamattomasti 4-5 vuotta sitten, kun tapasimme sattumalta uudestaan.
ap
Kemiaa ei ole yksin vaan kahden välillä. Kyse oli ihastumisesta. Tunne jäi yksipuoliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kemiaa ei ole yksin vaan kahden välillä. Kyse oli ihastumisesta. Tunne jäi yksipuoliseksi.
Kyllä voi olla se tunne, että tuota kohtaan on kemiaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKuka on puhunut järkiliitoista, paitsi sinä? Hupsista, nyt lonksahdit! Vai poistettiinko välistä kommentteja?
No siis jos en tunne noin, kyseessä olisi järkiliitto.
apMutta miksi menisit naimisiin ihmisen kanssa, jota kohtaan sinulla ei olisi kemiaa? Aika harva menee, eiköhän 97%:sesti ihmisillä ole kemiaa ennenkuin menevät naimisiin.
Ja siis en kyllä mennyt naimisiin. En ois kaivannut naimisiin sen kemiamiehenkään kanssa silloin 14 vuotta sitten, mutta silloin 4-5 vuotta sitten koin ekan kerran sen tunteen, miksi joku ikinä haluaa jonkun kanssa naimisiin. Oisin voinut mennä tai siis ainakin oisin halunnut, sitähän ei tiedä, oisko se tunne pysynyt, mutta se tuli, ilmeni, kuitenkin.
ap
Siinä oli ihan mieletöntä kemiaa kyllä silloin 14 vuotta sitten, siis oletteko koskaan puhuneet jonkun kanssa asioista vain elekielellä ja silmillä?
ap
Ja kun näin hänet uudelleen, ja tunnistin, niin olin töissä, ja hän kurottautui työpaikan sellaisen tason yli halaamaan mua varmaan 15 sekunniksi 😍. Vaikka ei siis ollut mikään yksityinen tila :P Olin vähän että noh, mitäs nyt...? :D
Se oli ihanaa.
ap
Joo, no mulla mun oma kemia oli aitoa, eikä harhaa. Joten mitenköhän se nyt poikkesi siitä, mitä sä olet saanut kokea?
ap