Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli kemiaa erään miehen kanssa
31.03.2018 |
Mietin, miksi maailmankaikkeus on niin julma, että antoi minulle kokemuksen erään miehen kanssa tuntea kemiaa häntä kohtaan, mutta järjesti sitten niin, että en saa tätä miestä "omakseni" ja vieläpä niin, että ei sillä miehellä ole muitakaan, hän ei vain muka "kykene" ja "pysty" mihinkään yhteiseen suhteeseen tai edes vaikkei ois selkeää suhdetta niin yhdessäolemiseen.
Ei ois tarttenu lähettää tätäkään kokemusta minulle. Mihin mä tarvitsin ne hirveänmoiset sydänsurut sen tunteen ollessa täysin turha, jolla tuossa rakastuin? Mihin tarvitsin sen kokemuksen, mitä oikea kunnon kemia on, miltä se tuntuu, kun siitä ei saanut itselleen mitään muuta kuin pahan jälkimaun, pettymyksen ja rakkauden puutteen?
En osaa enää kuvitella kiinnostuvani koskaan kenestäkään ilman samanlaista tunnetta, ilman samanlaista kemiaa. Ja se kemia oli voimakas. En haluaisi jäädä yksinkään, mutta millälailla asia on omassa valinnassani, kun ei tuollaista tunnetta synnytetä itsestä, se syntyy, jos syntyy.
En varmaan enää koskaan rakasta. Ketään. Rakastan vieläkin sitä miestä, jota kohtaan kemiaa tunsin, vaikka hän kohteli minua tylysti, ikävästi, ymmärtämättömästi ja satutinkin itseni. Silti jatkaisin hänen kanssaan siihen, mihin homma jäi milloin vain, jos saisin mahdollisuuden. Jos hän välittäisi minusta yhtään. Jos hän ottaisi yhteyttä ja kykenisi johonkin. Mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä jos hän kykenee johonkin hän soittaa jollekulle toiselle, eikä koskaan minulle.
Kommentit (188)
Koska en itse osoita olevani kiinnostunut, ellen todella ole, minusta on häiritsvää, jos joku ei tiedä, onko minusta kiinnostunut ja mä kuvittelen, että kiinnostuksen osoitus on merkki siitä, että on oikeasti kiinnostunut, vaikka toinen ei sitten olekaan, niin kyllä se pettämiselle tuntuu. Aivan hyvin voi pyrkiä ensin vain tutustumaan osoittelematta mitään kiinnostusta, vaikka olisikin kiinnostunut, jos sitten mieli vaihtuu kuin tuuliviiri, kun toiseen tutustuukin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKyllä sinä tässä parastaikaa olet dramaattinen ja säälit itseäsi.
Sinun kokemuksesi on varmasti autenttinen mutta se perustuu uskomuksillesi, arvoillesi ja maailmakuvallesi, joita pystyt muuttamaan, jolloin kokemuksesikin muuttuu. Aikuinen fiksu ihminen osaa astua sivuun kokemuksistaan ja kyseenalaistaa ne, kun ne eivät ole rakentavia tai terveitä. Lapsikin osaa, jos hänet on kasvattanut fiksu aikuinen. Nämä on ihan perus tunnetaitoja.
Se, että "haluaa suhteelta kemiaa" on ensinnäkin tilanteen hahmottamista todella typerällä ja haitallisella tavalla. Että asettaa "kemian" ja tylsät, tunteettomat "järkisuhteet" ainoiksi vaihtoehdoiksi ei kuvaa todellisuutta eikä auta sinua löytämään niitä oikeasti realistisia ja hyviä tapoja etsiä kestävää rakkautta. Toisekseen myös tämä on kokonaan arvovalinta. Arvojen muuttaminen voi tuntua vaikealta, mutta se vaikealta tuntuminen on siinä se suurin vaikeus.
Saat ihan vapaasti olla uskomatta, että näille asioille voi jotakin, ja heittäytyä tunteidesi valtaan ja mässäillä tragediallasi niinkuin ne romantiikan ajan tyypit. Sitten teet elämälläsi niin. Ulkoapäin ei voi oikein nähdä mitä siitä saat tai miksi kukaan noin tekisi.
Etsin rakkautta ja nimenomaan sen tunteen muodossa, siksi aion seurata sydämeni ääntä ja se sanoi nyt tällaista. Mulle ei parisuhteella sinänsä ole mitään arvoa, ainoa mikä kiinnostaa on se toinen ihminen ja rakkaus välillämme.
apEtsit, muttet tule saamaan. Käsityksesi rakkaudesta on epärealistinen ja vahingollinen, etkä itsekään usko löytäväsi sitä. Jos löydät, se ei tule kestämään. Joten en edelleenkään ymmärrä miksi haluat uskoa noin ja nähdä maailman noin. Kun se vain vahingoittaa sinua.
Melkein veikkaankin, ettei se tulisi kestämään. Se ei haittaa, en etsikään loppuelämän rakkaussuhdetta, vaan tunnetta vastarakkaudesta. Sitä en ole koskaan kokenut. Jos tietäisin, millaista se on, en kaipaisi suhteita niin kovasti enää, en varsinaisesti elämässäni suurta The parisuhdetta vailla ole. Vain rakkautta.
apOk. No onnea etsinnöille. En usko että tuollainen kokemus tekee sinun tilanteessasi hyvää. Menin itse nuorena vuosiksi hajalle juuri tuollaisesta nopeasta, nopeasti loppuun palaneesta ja korventavasta rakkaudesta. Mutta ehkä säkin sitten jälkeenpäin palojasi maasta kerätessä olet riittävän epätoivoinen miettimään mikä olisi oikeasti hyvä tapa elää ja rakastaa. Ja onhan se huumaavaa niin kauan kuin sitä kestää – vaikka huumeet on kyllä parempia ja harmittomampia ja suosittelen ennemmin niitä.
Mulla meni sydän ihan sirpaleiksi tuossa siitä petetyksi tulemisen tunteesta, että toinen on kiinnostunut vaikka ei sitten haluakaan mitään, eli ei sen verran paremmin tunne itseään, etä haluaako jotain vai eikö halua. En itse osoita kiinnostusta, ellen todella OLE kiinnostunut, enkä silloinkaan varsinaisesti osoita, koska selkeästi minusta ei olla kiinnostuneita, niin en viitsi sekoittaa toisen päätä tiedolla, että "mä oon".
En usko, että menisin mitenkään rikki, jos olisin saanut sen mitä olisin halunnut ja jos toisella ois rakkaus vain loppunut, niin sillehän ei voi mitään, kunhan ei petä, eli sanoo sen esim. suoraan. Eikä näyttele mitään.
apHän oli varmasti alussa kiinnostunut, mutta tutustui sinuun lähemmin ja kiinnostus hälveni. Aloitin minäkin aikoinani seurustelun erittäin mielenkiintoisen miehen kanssa, joka jo parin kuukauden kuluttua osoittautui järjettömän mustasukkaiseksi. Siihen loppui kiinnostukseni ja suhteen alku. Hän syytti ja syyllisti minua pitkään siitä, että olin muka petkuttanut häntä. Mustasukkaisuuttaan hän yritti selittää vitsiksi.
Aika tyhmää toimia noin päin. Kannattaisi ensin vähän tutustua, ennen kuin osoittaa olevansa millään lailla kiinnostunut, jos ei itseään sen paremmin tunne, että keistä putää ja keistä ei. Ja en le varma, että siinä kävi aivan noinkaan.
ap
Tee minulle ja kaikille maailman naisille palvelus! Jos tiedät, miten sairaalloinen mustasukkaisuus tunnistetaan jo ensi metreillä, oi kerro!
Tuntuu että nämä kiinnostuksen osoittajat vailla todellista kiinnostusta toiseen ovat itsekeskeisiä omahyväisiä itselleen ainoastaan hyvää pelaavia typeryksiä, joille pitäisi antaa heidän omaa lääkettään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKyllä sinä tässä parastaikaa olet dramaattinen ja säälit itseäsi.
Sinun kokemuksesi on varmasti autenttinen mutta se perustuu uskomuksillesi, arvoillesi ja maailmakuvallesi, joita pystyt muuttamaan, jolloin kokemuksesikin muuttuu. Aikuinen fiksu ihminen osaa astua sivuun kokemuksistaan ja kyseenalaistaa ne, kun ne eivät ole rakentavia tai terveitä. Lapsikin osaa, jos hänet on kasvattanut fiksu aikuinen. Nämä on ihan perus tunnetaitoja.
Se, että "haluaa suhteelta kemiaa" on ensinnäkin tilanteen hahmottamista todella typerällä ja haitallisella tavalla. Että asettaa "kemian" ja tylsät, tunteettomat "järkisuhteet" ainoiksi vaihtoehdoiksi ei kuvaa todellisuutta eikä auta sinua löytämään niitä oikeasti realistisia ja hyviä tapoja etsiä kestävää rakkautta. Toisekseen myös tämä on kokonaan arvovalinta. Arvojen muuttaminen voi tuntua vaikealta, mutta se vaikealta tuntuminen on siinä se suurin vaikeus.
Saat ihan vapaasti olla uskomatta, että näille asioille voi jotakin, ja heittäytyä tunteidesi valtaan ja mässäillä tragediallasi niinkuin ne romantiikan ajan tyypit. Sitten teet elämälläsi niin. Ulkoapäin ei voi oikein nähdä mitä siitä saat tai miksi kukaan noin tekisi.
Etsin rakkautta ja nimenomaan sen tunteen muodossa, siksi aion seurata sydämeni ääntä ja se sanoi nyt tällaista. Mulle ei parisuhteella sinänsä ole mitään arvoa, ainoa mikä kiinnostaa on se toinen ihminen ja rakkaus välillämme.
apEtsit, muttet tule saamaan. Käsityksesi rakkaudesta on epärealistinen ja vahingollinen, etkä itsekään usko löytäväsi sitä. Jos löydät, se ei tule kestämään. Joten en edelleenkään ymmärrä miksi haluat uskoa noin ja nähdä maailman noin. Kun se vain vahingoittaa sinua.
Melkein veikkaankin, ettei se tulisi kestämään. Se ei haittaa, en etsikään loppuelämän rakkaussuhdetta, vaan tunnetta vastarakkaudesta. Sitä en ole koskaan kokenut. Jos tietäisin, millaista se on, en kaipaisi suhteita niin kovasti enää, en varsinaisesti elämässäni suurta The parisuhdetta vailla ole. Vain rakkautta.
apOk. No onnea etsinnöille. En usko että tuollainen kokemus tekee sinun tilanteessasi hyvää. Menin itse nuorena vuosiksi hajalle juuri tuollaisesta nopeasta, nopeasti loppuun palaneesta ja korventavasta rakkaudesta. Mutta ehkä säkin sitten jälkeenpäin palojasi maasta kerätessä olet riittävän epätoivoinen miettimään mikä olisi oikeasti hyvä tapa elää ja rakastaa. Ja onhan se huumaavaa niin kauan kuin sitä kestää – vaikka huumeet on kyllä parempia ja harmittomampia ja suosittelen ennemmin niitä.
Mulla meni sydän ihan sirpaleiksi tuossa siitä petetyksi tulemisen tunteesta, että toinen on kiinnostunut vaikka ei sitten haluakaan mitään, eli ei sen verran paremmin tunne itseään, etä haluaako jotain vai eikö halua. En itse osoita kiinnostusta, ellen todella OLE kiinnostunut, enkä silloinkaan varsinaisesti osoita, koska selkeästi minusta ei olla kiinnostuneita, niin en viitsi sekoittaa toisen päätä tiedolla, että "mä oon".
En usko, että menisin mitenkään rikki, jos olisin saanut sen mitä olisin halunnut ja jos toisella ois rakkaus vain loppunut, niin sillehän ei voi mitään, kunhan ei petä, eli sanoo sen esim. suoraan. Eikä näyttele mitään.
apHän oli varmasti alussa kiinnostunut, mutta tutustui sinuun lähemmin ja kiinnostus hälveni. Aloitin minäkin aikoinani seurustelun erittäin mielenkiintoisen miehen kanssa, joka jo parin kuukauden kuluttua osoittautui järjettömän mustasukkaiseksi. Siihen loppui kiinnostukseni ja suhteen alku. Hän syytti ja syyllisti minua pitkään siitä, että olin muka petkuttanut häntä. Mustasukkaisuuttaan hän yritti selittää vitsiksi.
Aika tyhmää toimia noin päin. Kannattaisi ensin vähän tutustua, ennen kuin osoittaa olevansa millään lailla kiinnostunut, jos ei itseään sen paremmin tunne, että keistä putää ja keistä ei. Ja en le varma, että siinä kävi aivan noinkaan.
apTee minulle ja kaikille maailman naisille palvelus! Jos tiedät, miten sairaalloinen mustasukkaisuus tunnistetaan jo ensi metreillä, oi kerro!
Pitäisi nähdä videota kyseisestä tyypistä, niin vois katsoa ilmeneekö merkkejä, joista näkyy se itsekeskeisyys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
ap
Toki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Niin, eli et tunne olevasi paskà, hienoa, että voitte nyt kohota yläpuolelleni ihmisinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Ja koet itse tehneesi tämän? Ai että kun mä oonkin tyhmä, kun en ole tehnyt samaa itselleni!
ap
Jos toinen selvästi sanoo, ettei kiinnosta, niin silloin on turha jäädä miettimään miksi. Jokaisella on omat syynsä, eikä niitä tarvitse kertoa.
Torjunta voi oikeasti olla henkilökohtainen tragedia, kuten minulle oli, mutta meitä on monenlaisia. Toinen hyppii iloisesti kukasta kukkaan, toinen rakastuu oikeasti ja sitäkin harvoin, eikä kumpikaan ymmärrä toisiaan.
Täällä luennointi ei saa toista ymmärtämään yhtään paremmin. On kysymys tunteista, ei matematiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Niin, eli et tunne olevasi paskà, hienoa, että voitte nyt kohota yläpuolelleni ihmisinä.
ap
Onko se jotenkin sinulta pois, jos joku toinen saa täältä hyviä neuvoja elämäänsä, joita itse et halua vastaanottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Niin, eli et tunne olevasi paskà, hienoa, että voitte nyt kohota yläpuolelleni ihmisinä.
apOnko se jotenkin sinulta pois, jos joku toinen saa täältä hyviä neuvoja elämäänsä, joita itse et halua vastaanottaa?
Ai "en halua"? Hän on aivan vapaa kirjoittamaan mulle aivan mitä neuvoja haluaa, hän itse rupesi kiukuttelemaan mulle siitä, että oli niitä kirjoittanut. Mun ois pitänyt "haluta" olla samanlainen kuin hän, kokea samoin kuin hän, ajatella samallalailla kuin hän ja "HALUTA" vastaanottaa neuvoja, jotka eivät oikein sopineet mulle! Kiitos siitä niskojennakkelusta vaan, kun en ole hän, enkä aio niistä asiaani saada ratkaistua.
Ja ei, mua ei tietenkään haittaa, jos ne sopivat toisille, mutta aika turha tulla kelulimaan mun nenän eteen jos ei neuvot kelpaa, niin kuin hän mulle teki.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nimittäin sillälailla lapsoset, että jos meinaa ratkaista ongelmiaan neuvoilla, jotka ei itselle sovi, niin metsään menee, vtuiksi menee. Ottakaa mun neuvosta vaarin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Se on nimittäin sillälailla lapsoset, että jos meinaa ratkaista ongelmiaan neuvoilla, jotka ei itselle sovi, niin metsään menee, vtuiksi menee. Ottakaa mun neuvosta vaarin.
ap
MEINAAN, KOKEMUSTA ON. IHAN HELVETISSTI.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rakkauden tunne parisuhteissakaan jatku kuin alussa, sen jälkeen voikin laittaa pillit pussiin.
apNumero 42 toteaa sun olevan täydellisen väärässä. Kyllä rakkauden tunne syvenee ja kehittyy koko ajan pitkässäkin parisuhteessa. Toki pari ekaa vuotta kestävä huuma hälvenee ja silloin täytyy olla kehittynyt syvempiä tunteita, jotka pitää suhteen koossa.
Joo no en tosiaan kaipaa mitään tuollaista, vaan etsin rakkautta, en mitään kumppanuutta jos se perustuu asuntolainaan ja lapsiin.
apToki suhteessamme on myös kumppanuutta arjessa. Mutta se mikä pitää yhdessä on rakkaus ja intohimo. Se tunne kun puolison pelkkä katse sytyttää sut samoin kuin alussa. Meillä asuntolainat on maksettu aikoja sitten ja lapset ovat jo aikuisia. Yli 30 v yhdessä.
Jos ap kärsii menetetyn rakkauden kanssa, niin ompa tosi sympaattista tulla siihen ketjuun kehumaan omalla onnellaan.
Joillakin käy tuuri joillakin ei. Niin ulkonäön, luonteen kuin rakkaudenkin suhteen. Suhteen ylläpitäminen tietty vaatii työtä, mutta että saa edes tilaisuuden... Ei käy tasan onnen lahjat.
Jaa, että tällä teemalla pyörii Äitihullun pääsiäinen. Vähän vaihtelua vaikka taaskin vellotaan maanisella vimmalla jossain vuosia sitten tapahtuneessa.
Joo, mä ymmärrän tän threadin perusteella miks se ei ole susta kiinnostunut. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä ymmärrän tän threadin perusteella miks se ei ole susta kiinnostunut. :D
No, eipä ole ollut muitakaan hänellä tuon tapauksen jälkeenkään, että ehkä se vika nyt ei ollut siinä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Hyvä, että kirjoitit( ei siis ap:lle). Minulle sanomastasi oli hyötyä. T.sivustaseuraaja
Mukava kuulla:) Ei mullakaan ketään nyt ole, mutta mulla on parempi olla, kun vaihdoin näkökulmaa. Onni ei riipu toisesta ihmisestä vaan minusta itsestäni. Ja kun olen onnellinen, on siihen jonain päivänä jonkun helppo tulla mukaan. Näin uskon. Ja jos ei tule, niin olenpa ainakin ollut onnellinen:)
Eihän sitä kemiaa tule seurasipa sun sun neuvojasi tai ei, itsekin oot siitä todiste ja onnellisuusneuvoja mä en kysellyt. On ihan oma asiansa se arki tuon kemia-asian jälkeen tai sen ulkopuolella. Ja on sitäpaitsi varmaan keinoja kasvattaa mahdollisuuksiaan kokea kemiaa uudestaankin, se, mitä sä vain mulle neuvoit ei veisi minua sitä kohti. Loukkaako, etten ole kuin sä?
ap
Alue: Aihe vapaa
Mulla on niin päin, että uskon ennen tätä suhdetta olevani epäkelpo ja huono, jos joku josta noin paljon välitän haluaisi suhteen kanssani se ois aivan mahtavaa! En tuntisi itseäni enää ikinä niin epäkelvoksi ja huonoksi kuin ennen sitä. Siksi lyhytkin suhde olisi antoisa.
ap