Minulla oli kemiaa erään miehen kanssa
Mietin, miksi maailmankaikkeus on niin julma, että antoi minulle kokemuksen erään miehen kanssa tuntea kemiaa häntä kohtaan, mutta järjesti sitten niin, että en saa tätä miestä "omakseni" ja vieläpä niin, että ei sillä miehellä ole muitakaan, hän ei vain muka "kykene" ja "pysty" mihinkään yhteiseen suhteeseen tai edes vaikkei ois selkeää suhdetta niin yhdessäolemiseen.
Ei ois tarttenu lähettää tätäkään kokemusta minulle. Mihin mä tarvitsin ne hirveänmoiset sydänsurut sen tunteen ollessa täysin turha, jolla tuossa rakastuin? Mihin tarvitsin sen kokemuksen, mitä oikea kunnon kemia on, miltä se tuntuu, kun siitä ei saanut itselleen mitään muuta kuin pahan jälkimaun, pettymyksen ja rakkauden puutteen?
En osaa enää kuvitella kiinnostuvani koskaan kenestäkään ilman samanlaista tunnetta, ilman samanlaista kemiaa. Ja se kemia oli voimakas. En haluaisi jäädä yksinkään, mutta millälailla asia on omassa valinnassani, kun ei tuollaista tunnetta synnytetä itsestä, se syntyy, jos syntyy.
En varmaan enää koskaan rakasta. Ketään. Rakastan vieläkin sitä miestä, jota kohtaan kemiaa tunsin, vaikka hän kohteli minua tylysti, ikävästi, ymmärtämättömästi ja satutinkin itseni. Silti jatkaisin hänen kanssaan siihen, mihin homma jäi milloin vain, jos saisin mahdollisuuden. Jos hän välittäisi minusta yhtään. Jos hän ottaisi yhteyttä ja kykenisi johonkin. Mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä jos hän kykenee johonkin hän soittaa jollekulle toiselle, eikä koskaan minulle.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina sattumoisin ihastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Mites se tähän ketjuun liittyy?
apRAHA = KEMIA
Siten se liittyy, muita tyhmiä kysymyksiä ? Anna tulla vain rohkeasti, et menetä enään mitään koska olet tyhmyytesi osoittanut.
Menitkö vähän halpaan? :D Taas kuvittelemaan omiasi? Sun ei edes tartte lukea täältä sanaa raha, sä vain luit sanan kemia. Ja menitkin kuvittelemaan, että nonni, tuollainen kemia, kyseessä täytyy olla RAHA! Ja munasit itsesi ilmoittamalla omat kuvitelmasi täällä suureen ääneen mun ajatuksina ;D
Sellaista sattuu 💋
ap
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on niin harvinaista tuntea vetoa johonkin, että vähän kohtuutonta sanoa, että älä jää rypemään vaan jatka eteenpäin. Sen sanojat eivät ole oikeasti tainneet tuntea kemiaa ikinä, vaan kuka vaan kelpaa.
Jos vielä sattuu olemaan sellainen joka lähtee suhteeseen vain kun on aitoja tunteita, niin saattaa oikeasti olla se ainutkertainen tilaisuus.
Uskomatonta että vauvapalstalla voi törmätä näin viisaaseen sananparteen, Wow. Niin ytimessä👌
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miksi maailmankaikkeus on niin julma, että antoi minulle kokemuksen erään miehen kanssa tuntea kemiaa häntä kohtaan, mutta järjesti sitten niin, että en saa tätä miestä "omakseni" ja vieläpä niin, että ei sillä miehellä ole muitakaan, hän ei vain muka "kykene" ja "pysty" mihinkään yhteiseen suhteeseen tai edes vaikkei ois selkeää suhdetta niin yhdessäolemiseen.
Ei ois tarttenu lähettää tätäkään kokemusta minulle. Mihin mä tarvitsin ne hirveänmoiset sydänsurut sen tunteen ollessa täysin turha, jolla tuossa rakastuin? Mihin tarvitsin sen kokemuksen, mitä oikea kunnon kemia on, miltä se tuntuu, kun siitä ei saanut itselleen mitään muuta kuin pahan jälkimaun, pettymyksen ja rakkauden puutteen?
En osaa enää kuvitella kiinnostuvani koskaan kenestäkään ilman samanlaista tunnetta, ilman samanlaista kemiaa. Ja se kemia oli voimakas. En haluaisi jäädä yksinkään, mutta millälailla asia on omassa valinnassani, kun ei tuollaista tunnetta synnytetä itsestä, se syntyy, jos syntyy.
En varmaan enää koskaan rakasta. Ketään. Rakastan vieläkin sitä miestä, jota kohtaan kemiaa tunsin, vaikka hän kohteli minua tylysti, ikävästi, ymmärtämättömästi ja satutinkin itseni. Silti jatkaisin hänen kanssaan siihen, mihin homma jäi milloin vain, jos saisin mahdollisuuden. Jos hän välittäisi minusta yhtään. Jos hän ottaisi yhteyttä ja kykenisi johonkin. Mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä jos hän kykenee johonkin hän soittaa jollekulle toiselle, eikä koskaan minulle.
Hämmästyin, kun luin tarinasi. Se olisi voinut olla minun kirjoittamani. En ole kokenut aiemmin kenenkään kanssa samaa yhteyttä, kuin tapaamani miehen. Pyörittiin yhdessä n 10 kk. Opin häneltä todella paljon. Näimme harvakseltaan, 1-4kertaa kuukaudessa. Meillä oli aina kivaa, mutta käsittelimme myös paljon henkilökohtaisia ja vaikeita, rankkoja henkisen tien asioita. Olimme täysin rehellisiä toisillemme. Koen, että olen ennemmin yksin, en siis tyydy siihen, minkä saisin helpommin. Onhan näitä miehiä, sen kuin ottaisi. Mutta en koe oikeaksi. Jotain jäi paljon kesken meillä.
Mä olen odottanut sua
Juuri näin piti tapahtua
Sulje silmäsi
Nyt se alkaa
Uskotko uniin vai sattumaan?
Tiesin sä tuut vielä vastaan
Kauniina päivänä tuut
Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
Rakkaus on hyökyaalto
Nyt se vyöryy rantaan
Antti Tuisku Hyökyaalto
Tän kappaleen kuulin silloin toisen kerran aikoihin kun tavattiin. Oli hassua, että mäkin tiesin sen ekan tapaamisen päätyttyä, että tapaamme vielä. Muutenkin siinä tapaamisen jaksossa oli kaikenlaista henkimaailman juttua.
ap
Mä luulen ymmärtäväni, mistä sä puhut. Olen kaksi kertaa elämässäni tavannut ihmisen, jonka kanssa tunsin kuvailemaan suuria tunteita. Toinen loppui, koska välimatkan takia muu elämä erotti ja toinen, koska ympärillä olevat ihmiset eivät olisi meitä hyväksyneet.
Nykyinen mieheni vei jalat alta, mutta eri tavalla. Olen silti elämässäni oppinut näistä muutaman asian. Rakastuminen ja huuma on eri asia kuin rakastaminen, joka vaatii töitä. Voin kaivata mennyttä ja unohtaa nähdä nykyhetken sekä rakentaa tulevaisuutta.
Todennäköisesti kumpikaan näistä huumista ei olisi päättynyt hyvin. Niin suurella roihulla on tapana palaa nopeasti loppuun. Silti tunnustan tuota tunnetta ikävöiväni ja olen tavallaan surullinen, etten sitä enää koe. Toisaalta se on hyvä, sillä se tarkoittaisi, että tämä perhe hajoaisi, enkä halua sitä.
Mutta se tunne molemminpuoleisena on parempaa ja pahempaa, kuin yksikään päihde ikinä, vaikken alkoholia vahvempaa olekaan kokeillut. Nauti siitä, että tiedät miltä se tuntuu, mutta älä estä tulevaisuutta yllättämästä jäämällä menneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen odottanut sua
Juuri näin piti tapahtua
Sulje silmäsi
Nyt se alkaa
Uskotko uniin vai sattumaan?Tiesin sä tuut vielä vastaan
Kauniina päivänä tuut
Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
Rakkaus on hyökyaalto
Nyt se vyöryy rantaanAntti Tuisku Hyökyaalto
Tän kappaleen kuulin silloin toisen kerran aikoihin kun tavattiin. Oli hassua, että mäkin tiesin sen ekan tapaamisen päätyttyä, että tapaamme vielä. Muutenkin siinä tapaamisen jaksossa oli kaikenlaista henkimaailman juttua.
ap
Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa
Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet
Mulle se on tää laulu.
Eihän se kyllä tähän ketjuun liity, idari :D
ap