Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli kemiaa erään miehen kanssa
31.03.2018 |
Mietin, miksi maailmankaikkeus on niin julma, että antoi minulle kokemuksen erään miehen kanssa tuntea kemiaa häntä kohtaan, mutta järjesti sitten niin, että en saa tätä miestä "omakseni" ja vieläpä niin, että ei sillä miehellä ole muitakaan, hän ei vain muka "kykene" ja "pysty" mihinkään yhteiseen suhteeseen tai edes vaikkei ois selkeää suhdetta niin yhdessäolemiseen.
Ei ois tarttenu lähettää tätäkään kokemusta minulle. Mihin mä tarvitsin ne hirveänmoiset sydänsurut sen tunteen ollessa täysin turha, jolla tuossa rakastuin? Mihin tarvitsin sen kokemuksen, mitä oikea kunnon kemia on, miltä se tuntuu, kun siitä ei saanut itselleen mitään muuta kuin pahan jälkimaun, pettymyksen ja rakkauden puutteen?
En osaa enää kuvitella kiinnostuvani koskaan kenestäkään ilman samanlaista tunnetta, ilman samanlaista kemiaa. Ja se kemia oli voimakas. En haluaisi jäädä yksinkään, mutta millälailla asia on omassa valinnassani, kun ei tuollaista tunnetta synnytetä itsestä, se syntyy, jos syntyy.
En varmaan enää koskaan rakasta. Ketään. Rakastan vieläkin sitä miestä, jota kohtaan kemiaa tunsin, vaikka hän kohteli minua tylysti, ikävästi, ymmärtämättömästi ja satutinkin itseni. Silti jatkaisin hänen kanssaan siihen, mihin homma jäi milloin vain, jos saisin mahdollisuuden. Jos hän välittäisi minusta yhtään. Jos hän ottaisi yhteyttä ja kykenisi johonkin. Mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä jos hän kykenee johonkin hän soittaa jollekulle toiselle, eikä koskaan minulle.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
ap
Lopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen ap on?
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
45v.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
Ja siis ei haluakaan, johan sanoin. Tai periaatteessa haluaa, mutta mä en halua niiden saavan tällaista paskaa. Tää yksi oli poikkeus. Hänen seurassaan en tuntenut itseäni paskaksi, vaan hyväksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
ap
Kyllä sinä tässä parastaikaa olet dramaattinen ja säälit itseäsi.
Sinun kokemuksesi on varmasti autenttinen mutta se perustuu uskomuksillesi, arvoillesi ja maailmakuvallesi, joita pystyt muuttamaan, jolloin kokemuksesikin muuttuu. Aikuinen fiksu ihminen osaa astua sivuun kokemuksistaan ja kyseenalaistaa ne, kun ne eivät ole rakentavia tai terveitä. Lapsikin osaa, jos hänet on kasvattanut fiksu aikuinen. Nämä on ihan perus tunnetaitoja.
Se, että "haluaa suhteelta kemiaa" on ensinnäkin tilanteen hahmottamista todella typerällä ja haitallisella tavalla. Että asettaa "kemian" ja tylsät, tunteettomat "järkisuhteet" ainoiksi vaihtoehdoiksi ei kuvaa todellisuutta eikä auta sinua löytämään niitä oikeasti realistisia ja hyviä tapoja etsiä kestävää rakkautta. Toisekseen myös tämä on kokonaan arvovalinta. Arvojen muuttaminen voi tuntua vaikealta, mutta se vaikealta tuntuminen on siinä se suurin vaikeus.
Saat ihan vapaasti olla uskomatta, että näille asioille voi jotakin, ja heittäytyä tunteidesi valtaan ja mässäillä tragediallasi niinkuin ne romantiikan ajan tyypit. Sitten teet elämälläsi niin. Ulkoapäin ei voi oikein nähdä mitä siitä saat tai miksi kukaan noin tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
ap
No mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKyllä sinä tässä parastaikaa olet dramaattinen ja säälit itseäsi.
Sinun kokemuksesi on varmasti autenttinen mutta se perustuu uskomuksillesi, arvoillesi ja maailmakuvallesi, joita pystyt muuttamaan, jolloin kokemuksesikin muuttuu. Aikuinen fiksu ihminen osaa astua sivuun kokemuksistaan ja kyseenalaistaa ne, kun ne eivät ole rakentavia tai terveitä. Lapsikin osaa, jos hänet on kasvattanut fiksu aikuinen. Nämä on ihan perus tunnetaitoja.
Se, että "haluaa suhteelta kemiaa" on ensinnäkin tilanteen hahmottamista todella typerällä ja haitallisella tavalla. Että asettaa "kemian" ja tylsät, tunteettomat "järkisuhteet" ainoiksi vaihtoehdoiksi ei kuvaa todellisuutta eikä auta sinua löytämään niitä oikeasti realistisia ja hyviä tapoja etsiä kestävää rakkautta. Toisekseen myös tämä on kokonaan arvovalinta. Arvojen muuttaminen voi tuntua vaikealta, mutta se vaikealta tuntuminen on siinä se suurin vaikeus.
Saat ihan vapaasti olla uskomatta, että näille asioille voi jotakin, ja heittäytyä tunteidesi valtaan ja mässäillä tragediallasi niinkuin ne romantiikan ajan tyypit. Sitten teet elämälläsi niin. Ulkoapäin ei voi oikein nähdä mitä siitä saat tai miksi kukaan noin tekisi.
Mikä säkin oot mua neuvomaan, kun et edes viitsi tuustua tilanteeseen, mihin tulet neuvojasi antamaan sen terävämmin. Et tiedä mitään ja metsään meni. En tajua, kuka noilla sun neuvoilla minun kaltaiseni ihminen ja minun elämääni elänyt voisi tulla yhtään onnelliseksi. Mitään kestävää rakkautta ei ole se, että joku kanssasi tai kanssani naimisiin vaikka haluaa ja unohdetaan kemiat tai kemian tunne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
No en viitsi jaella ihmisille paskaaa paketissa jonain mitä se ei ole.
apNo mä yritin, kun olen itse juuri ohittanut saman hetken, mutta näytät nauttivan tuosta olotilasta niin paljon, että en häiritse sua enempää. Pysy siellä.
Jos kuvittelet, että nautin tuntea itseni paskaksi niin pysy siinä ja ole hyödytön ihmisille neuvoinesi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
Ja siis ei haluakaan, johan sanoin. Tai periaatteessa haluaa, mutta mä en halua niiden saavan tällaista paskaa. Tää yksi oli poikkeus. Hänen seurassaan en tuntenut itseäni paskaksi, vaan hyväksi.
ap
Ja hän ei halunnut sinua! Nuo jutut sitoutumiskammoista ovat ihan höpöä, jos kyseessä ei ole mt-ongelmainen tai henkilö, joka ei halua uusperhekuvioita. Sitoutumiskammosta puhutaan, kun ei haluta loukata toisen tunteita. Mutta vaikka toisella ei ole tunteita, sinulla voi silti niitä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se oppimiskokemuksena. Opit, millaista tunnetta suhteessa kaipaat. Opit, että pystyt sellaisiin tunteisiin. Opit, että on ihmisiä, joita kohtaan voit tuntea niin. Ei tämä ainoa mies ollut, vaikka niin saatat luulla. Ainoaksi kylläkin jää, jos takerrut muistoon. Et näe, mitä ympärillä tapahtuu. Ei se välttämättä heti tule mutta joskus.
Sille se tuntuu, että oli ainoa, jota kohtaan tulen ikinä tuntemaan niin. Varsinkin kun ei se aivan yksin ja tyhjästä synny, vaan siihen vaaditaan siltä toiseltakin jonkinlaista vastakaikua, niin en ymmärrä, kuka sellaista voisi antaa minulle. Tai no, ehkä taas niin, ettei itse tunne minua kohtaan mitään tai riittävästi tai ei halua mitään missään koskaan milloinkaan.
apMä tiedän, että tuntuu, minustakin on tuntunut. Mutta se ei ole totuus. Tunteita ei ole varattu vain yhteen hetkeen ja yhtä ihmistä kohtaan. Onneksi! Eikä ole sun tehtäväsi miettiä, mitä joku toinen ehkä joskus tuntee tai on tuntematta. Avaa mieli ja silmät ja anna tapahtua. Käytä kasvamiseen ja vahvistumiseen aika sitä ennen.
No en vain näe itseäni sillälailla kenellekään kiinnostavana, en ole ollut sitä koskaan, siksihän tuokin tilanne oli jotenkin niin ainutlaatuinen. Että aivan sama yleensä, vaikka itse kiinnostuisin jostakusta, niin mitään vastakaikua ei tule, oon varmaan niin erilainen yksilö tai jotain. Tai etsin jotain erilaista, niitä ihmisiä, jotka siihen sopii on noin yksi miljoonasta. Oon kyllä tuon johdosta kasvuprosessissa, mutta luultavasti saan vain kasvaa kestämään yksinäisyyttä.
apLopeta tuo ajatusmalli. Ei kukaan edes halua noin negatiivista ihmistä elämäänsä. Ajattele, että sä olet ihana ja haluat jonkun ihanan sun elämääsi. Kukahan se on? Millainen? Minkä näköinen? Missähän hän on nyt? Ihan kuin odottaisit lapsena joululahjaa. Jos sä olet vahva, yksinkin on hyvä. Heikko ja katkera jääkin yksin. Älä nyt varta vasten valitse sitä polkua.
Ja siis ei haluakaan, johan sanoin. Tai periaatteessa haluaa, mutta mä en halua niiden saavan tällaista paskaa. Tää yksi oli poikkeus. Hänen seurassaan en tuntenut itseäni paskaksi, vaan hyväksi.
apJa hän ei halunnut sinua! Nuo jutut sitoutumiskammoista ovat ihan höpöä, jos kyseessä ei ole mt-ongelmainen tai henkilö, joka ei halua uusperhekuvioita. Sitoutumiskammosta puhutaan, kun ei haluta loukata toisen tunteita. Mutta vaikka toisella ei ole tunteita, sinulla voi silti niitä olla.
No oli kuule sitoutumiskammoinen, tietäisitpä koko stoorin vaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKyllä sinä tässä parastaikaa olet dramaattinen ja säälit itseäsi.
Sinun kokemuksesi on varmasti autenttinen mutta se perustuu uskomuksillesi, arvoillesi ja maailmakuvallesi, joita pystyt muuttamaan, jolloin kokemuksesikin muuttuu. Aikuinen fiksu ihminen osaa astua sivuun kokemuksistaan ja kyseenalaistaa ne, kun ne eivät ole rakentavia tai terveitä. Lapsikin osaa, jos hänet on kasvattanut fiksu aikuinen. Nämä on ihan perus tunnetaitoja.
Se, että "haluaa suhteelta kemiaa" on ensinnäkin tilanteen hahmottamista todella typerällä ja haitallisella tavalla. Että asettaa "kemian" ja tylsät, tunteettomat "järkisuhteet" ainoiksi vaihtoehdoiksi ei kuvaa todellisuutta eikä auta sinua löytämään niitä oikeasti realistisia ja hyviä tapoja etsiä kestävää rakkautta. Toisekseen myös tämä on kokonaan arvovalinta. Arvojen muuttaminen voi tuntua vaikealta, mutta se vaikealta tuntuminen on siinä se suurin vaikeus.
Saat ihan vapaasti olla uskomatta, että näille asioille voi jotakin, ja heittäytyä tunteidesi valtaan ja mässäillä tragediallasi niinkuin ne romantiikan ajan tyypit. Sitten teet elämälläsi niin. Ulkoapäin ei voi oikein nähdä mitä siitä saat tai miksi kukaan noin tekisi.
Etsin rakkautta ja nimenomaan sen tunteen muodossa, siksi aion seurata sydämeni ääntä ja se sanoi nyt tällaista. Mulle ei parisuhteella sinänsä ole mitään arvoa, ainoa mikä kiinnostaa on se toinen ihminen ja rakkaus välillämme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa, tuollainen mies tekee saman muillekin. Tarvitsee välillä naisia, mutta ei osaa rakastaa, ei kunnioittaa. Pää pystyyn ja eteenpäin. Olet arvokas, mutta elämä välillä julmaa.
Mutta ikävää tietysti on, että sydämestänousee kaikenlaisia uskomuksia kuten se, että olen muille paskà vaan yms. Kun tästä ei tullut sen enempää, siis. Tästä, jossa en tuntenut olevani paskà.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, tuollainen mies tekee saman muillekin. Tarvitsee välillä naisia, mutta ei osaa rakastaa, ei kunnioittaa. Pää pystyyn ja eteenpäin. Olet arvokas, mutta elämä välillä julmaa.
No siis tiedän. Harmittaa miehenkin puolesta.
ap
Kun miettii että mitä hänkin sais haavoilleen, jos se mies pystyis edes vähän uskomaan ja luottamaan ja olemaan tekemättä näin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKyllä sinä tässä parastaikaa olet dramaattinen ja säälit itseäsi.
Sinun kokemuksesi on varmasti autenttinen mutta se perustuu uskomuksillesi, arvoillesi ja maailmakuvallesi, joita pystyt muuttamaan, jolloin kokemuksesikin muuttuu. Aikuinen fiksu ihminen osaa astua sivuun kokemuksistaan ja kyseenalaistaa ne, kun ne eivät ole rakentavia tai terveitä. Lapsikin osaa, jos hänet on kasvattanut fiksu aikuinen. Nämä on ihan perus tunnetaitoja.
Se, että "haluaa suhteelta kemiaa" on ensinnäkin tilanteen hahmottamista todella typerällä ja haitallisella tavalla. Että asettaa "kemian" ja tylsät, tunteettomat "järkisuhteet" ainoiksi vaihtoehdoiksi ei kuvaa todellisuutta eikä auta sinua löytämään niitä oikeasti realistisia ja hyviä tapoja etsiä kestävää rakkautta. Toisekseen myös tämä on kokonaan arvovalinta. Arvojen muuttaminen voi tuntua vaikealta, mutta se vaikealta tuntuminen on siinä se suurin vaikeus.
Saat ihan vapaasti olla uskomatta, että näille asioille voi jotakin, ja heittäytyä tunteidesi valtaan ja mässäillä tragediallasi niinkuin ne romantiikan ajan tyypit. Sitten teet elämälläsi niin. Ulkoapäin ei voi oikein nähdä mitä siitä saat tai miksi kukaan noin tekisi.
Etsin rakkautta ja nimenomaan sen tunteen muodossa, siksi aion seurata sydämeni ääntä ja se sanoi nyt tällaista. Mulle ei parisuhteella sinänsä ole mitään arvoa, ainoa mikä kiinnostaa on se toinen ihminen ja rakkaus välillämme.
ap
Etsit, muttet tule saamaan. Käsityksesi rakkaudesta on epärealistinen ja vahingollinen, etkä itsekään usko löytäväsi sitä. Jos löydät, se ei tule kestämään. Joten en edelleenkään ymmärrä miksi haluat uskoa noin ja nähdä maailman noin. Kun se vain vahingoittaa sinua.
Sama kävi täällä, mutta sillä erotuksella että kerittiin hetki seurustelemaan, ja sit ihan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista selitystä, se vaan loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se maailmankaikkeus sun kohdallasi siinä ollut julma että ihastuit johonki tyyppiin. Vaan siinä että jäit pakkomielteiseksi etkä osaa siirtyä eteenpäin, ja tunnut vielä uskovan että ajatuksesi ja tunteesi ovat normaaleja ja väistämättömiä eivätkä vääristynyttä pakkomielteisyyden romantisointia.
No nehän ovat normaaleja, on normaalia rakastua ja väistämättömiä, kai mä nyt olisin valinnut muuta jos se olisi valittavissa. Vai pettääkö itseään pitäisi, että voi kuvittelemalla uskoa valinneensa jotain muuta?
Ei ole. Rakastuminen on normaalia ja niin on sekin, että torjutuksi tuleminen satuttaa. Mutta dramaattinen itsesäälissä kieriskely sydänsurujen takia ja niille antautuminen on puhtaasti valinta, ja se on suorastaan patologista että uskot kritiikittä romantiikan aikaiseen parikymppisen boheemin maailmankuvaan.
Eihän tuo mitään dramaattista itsesäälissä kieriskelyä ole, vaan minun kokemukseni elämästä ja tilanteesta. Eikä se, että haluaa suhteelta kemiaa ole mikään valinta, vaan en vain todellakaan olisi tyytyväinen enää muunlaisessa suhteessa. Halusin tai en. Todellakaan. Säälin kaikkia järkiliittoja solmineita, itsestäni ei siihen olisi vielä sellaista valitsemaan uudelleen.
apKyllä sinä tässä parastaikaa olet dramaattinen ja säälit itseäsi.
Sinun kokemuksesi on varmasti autenttinen mutta se perustuu uskomuksillesi, arvoillesi ja maailmakuvallesi, joita pystyt muuttamaan, jolloin kokemuksesikin muuttuu. Aikuinen fiksu ihminen osaa astua sivuun kokemuksistaan ja kyseenalaistaa ne, kun ne eivät ole rakentavia tai terveitä. Lapsikin osaa, jos hänet on kasvattanut fiksu aikuinen. Nämä on ihan perus tunnetaitoja.
Se, että "haluaa suhteelta kemiaa" on ensinnäkin tilanteen hahmottamista todella typerällä ja haitallisella tavalla. Että asettaa "kemian" ja tylsät, tunteettomat "järkisuhteet" ainoiksi vaihtoehdoiksi ei kuvaa todellisuutta eikä auta sinua löytämään niitä oikeasti realistisia ja hyviä tapoja etsiä kestävää rakkautta. Toisekseen myös tämä on kokonaan arvovalinta. Arvojen muuttaminen voi tuntua vaikealta, mutta se vaikealta tuntuminen on siinä se suurin vaikeus.
Saat ihan vapaasti olla uskomatta, että näille asioille voi jotakin, ja heittäytyä tunteidesi valtaan ja mässäillä tragediallasi niinkuin ne romantiikan ajan tyypit. Sitten teet elämälläsi niin. Ulkoapäin ei voi oikein nähdä mitä siitä saat tai miksi kukaan noin tekisi.
Etsin rakkautta ja nimenomaan sen tunteen muodossa, siksi aion seurata sydämeni ääntä ja se sanoi nyt tällaista. Mulle ei parisuhteella sinänsä ole mitään arvoa, ainoa mikä kiinnostaa on se toinen ihminen ja rakkaus välillämme.
apEtsit, muttet tule saamaan. Käsityksesi rakkaudesta on epärealistinen ja vahingollinen, etkä itsekään usko löytäväsi sitä. Jos löydät, se ei tule kestämään. Joten en edelleenkään ymmärrä miksi haluat uskoa noin ja nähdä maailman noin. Kun se vain vahingoittaa sinua.
Melkein veikkaankin, ettei se tulisi kestämään. Se ei haittaa, en etsikään loppuelämän rakkaussuhdetta, vaan tunnetta vastarakkaudesta. Sitä en ole koskaan kokenut. Jos tietäisin, millaista se on, en kaipaisi suhteita niin kovasti enää, en varsinaisesti elämässäni suurta The parisuhdetta vailla ole. Vain rakkautta.
ap
Ois hienoa olla edes hetki parisuhteessa, jossa saa kokea tulevansa rakastetuksi.
ap
Alue: Aihe vapaa
Sinähän se tässä koitat pettää muita pettämään itseään. Et tajua mitään, ja kybällä jakelet neuvoja, joilla ihmiset päätyvät pettämään omia tunteitaan. Itselläsi ei ole mitään yhteyttä eikä varmaan kaipuutakaan omiisi vissiin.
ap