Miksi joillain ihmisillä on vielä tänä päivänä kirjahylly?

Jos tarpeeksi kirjoja, niin niitä voi käyttää asunnon äänieristyksenä jollain seinällä :D

Kuitenkin, itse pidän normaaleista kirjoista erityisesti siitä syystä, että diginäytöltä lukiessa en pysty keskittymään kovin pitkään lukemiseen. Liekö rasittavan silmiä jotenkin?

Muita hyviä syitä on listattu täällä jo, kuten se, että valoisassa paikkaa hankala lukea diginäytöltä. Auringonpaisteessa on ihana lueskella kirjaa.

Fyysinen kirja ei myöskään katoa bittiavaruuteen.

Positiivisimman puolen digilukimissa näkisin, että matkailukäyttöön varmasti käteviä.

Kirjahyllyssäni on klassikoita. Esim Sinuhe egyptiläinen on ollut siinä 30 vuotta, taidepainoksena. Sinuhea ei saa äänikirjana ja oikeastiko minun pitäisi hävittää kymmeniä vuosia sitten hankitut kirjat, kun e-kirjat eivät pölyty! Mun kirjoja lukee sähkökatkojenkin aikana.

Itseasiassa äkkiä näkee ihmisestä tämän sivistyksen ja koulutuksen tason. Jos ei näy ainuttakaan kirjaa, ei hyvältä näytä. Ja e-kirjaselitykset eivät mene läpi.

Mulla tulee päänsärky ja silmät väsyy jos katson näyttöä liian pitkään, koska valo väsyttää silmiä.

Oikeat kirjat on ihania. Ja luotettavia, jos akku loppuu tai laite hajoaa.

Mulla on 2 vitriini kirjahyllyä. Vitriinit estää pölyn.

Muutenkin kyl mulla monet jutut on mekaanisia, esim. mekaaninen perinteinen vaaka. Kaikki toimii hyvin, ei tarvii stressata sähkön kulutuksesta ja patterien vaihdosta :)

Kulttuurikoti ei ole kulttuurikoti ilman kirjoilla täytettyä kirjahyllyä. Viinapullot ja kammottavat matkamuistot eivät kirjahyllyyn eivätkä kulttuurikotiin kuulu.

Olen kultturelli, älykkö, minulla on kirjoja ja  kirjahylly! Esitän tohkeissani omana mielipiteenäni omaksumani ja oppimani. 

Tieedättekö mitä? Nämä wannabe-intellektuellit ovat keskinkertaisuudessaan ja tyhmydessään valmiita vaikka teippaamaan naamansa umpeen jeesusteipillä, jos niin vain kuuluu tehdä.

Mustia kirjaimia valkoisella. Näytöllä tai paperilla. Mitä eroa?

E-kirjojen lukulaite ei rasita silmiä ja näkyy yhtä kivasti auringossa kuin tavallinenkin painettu teksti. 

Vierailija kirjoitti:

Tietokone ei tule minun ja kirjan väliin, ei sitten ikinä. Paitsi tutkielmien tekemisessä tms e-kirja on kätevä, koska siitä voi kopioida jonkun lauseen/virkkeen ja kirjoittaa viittaukset samantien sivunumeroineen. Romaaneja en kyllä tykkää lukea e-kirjana. Kirjan ulkoasu on osa kirjan kokonaisuutta. Voin laittaa kirjanmerkiksi post it -lapun, ottaa torkut ja jatkaa taas lukemista. En edes osta (tarkoituksella) kertakäyttökirjoja, vaan kirjoja lukevat useat henkilöt. Parhaat kirjat pitää lukea aina muutaman vuoden välein ja joka kerta niistä löytää uusia näkökulmia. Lempikirjailijani on Gabriel Garcia Marguez. Näen jo kirjan kansista, mikä elämys minua taas odottaa...  Hyi olkoon, nettitikku.

Voidaan keskustella kumpi on eettisempi ostot, kirja vai tietokone, joka kestää pari vuotta. Tetokoneiden jäänteet viedään kehitysmaihin purettaviksi ja loppuroska päätyy maailman meriin...

Et kai sentään tutkielman lopulliseen versioon jätä suoria sitaatteja?

Suorat lainauksethan ovat vältettäviä opinnäytetöissä ja siitä edelleen missä tahansa tieteellisissä teksteissä. Niitä käytetään ainoastaan silloin, kun lähteessä asia on muotoiltu niin laittamattomasti, että siitä katoaisi jotain oleellista omin sanoin referoimalla. Ja tietysti kaunokirjallisuuden näytteet lainataan kirjallisuudentutkimuksessa sellaisinaan, mutta ne ovatkin silloin yleensä tutkimusaineistoa, ei lähdekirjallisuutta.

Olen kyllä törmännyt ilmiöön, että jopa gradu naputellaan omasta mielestä tehokkaasti ja nopeasti leikkaa-liimaa-tekniikalla verkkolähteistä lainausmerkkejä käyttämättä. Lähdeviitteet toki merkitään, mutta asiaa ei selitetä omin sanoin. Erikoista tapauksessa oli se, että henkilö oli jo tehnyt yhden gradun, koska oli luokanopettaja. Halusi sitten aineenopettajaksi ja teki toisen, edelleenkään tietämättä perusasioita tutkielman tekemisestä.

Nautin suunnattomasti erilaisista typografioista ja kirjasintyypeistä sekä paperilaaduista. Jotkut kirjasintyypit sopivat tietynlaiselle paperille toista paremmin. Hieman vanhemmissa kirjoissa on viehättävää, kun kirjasin on suorastaan uponnut paperiin, ja jälki tapahtuneesta kiiltää siellä syvennyksessään todisteena siitä, että joskus maailmassa asiat tehtiin kunnolla, kun ne tehtiin.

En tiedä lukulaitteiden typografisista ja fonttiratkaisuista, mutta epäilen, että niissä ei ole samaa hienostuneisuutta ja estetiikkaa kuin fyysisten kirjojen sivuilla.

Nykyään kirjoja kyllä painetaan huokoiselle karhealle kierrätyspaperille ja kirjasintyyppien tuntemuskin näyttää olevan katoamassa, ei ymmärretä mikä tyyppi sopii minkäkinlaiselle materiaalille ja millaiseen tekstiin. Siispä uuden kirjan lukemisen sähköisenä vielä jotenkin ymmärrän, vaikka itse en edes sitä harrasta.

Minulla on kirjahylly, koska säilytän siinä kirjoja, dvd-elokuvia ja koriste-esineitä. Luen paljon mieluummin oikeita kirjoja kuin jotain e-kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Romaaneissa sisältö on tärkein eikä se väline, millä se sisältö toimitetaan. Käyttäjäystävällisin välinen romaanisisältöjen "nauttimiseen" on mulle Kindle. Mulla on aina laukussa/povarissa Kindle mukana ja siellä lukematta kymmeniä kirjoja jonossa odottamassa mun huomiota. Ikinä ei enää vaikka lomamatkalla lopu lukeminen kesken, ei harmita kirjojen paino laukussa, eikä rasita aurinkotuolissa hankalan kirjan piteleminen. Jihuu.

Jos taas haluaa sisäistää muunlaisia kirjoja, niin kätevin väline voi olla jokin muukin. 

Minä luen paljon, mutta en ymmärrä, mitä on kirjojen sisäistäminen?

Vierailija kirjoitti:

Kaiken, siis kaiken, saa nykyään e-kirjoina. Miksi joku hamstraa vielä pölyä kerääviä ja tilaa vieviä kirjoja?

On ihan eri lukea kirjaa kuin jotain kosketusnäyttötablettia jonka akku loppuu ja ruutu heijastaa. Tuntuu ällöttävältä suorastaan. Kun haluan rentoutua en halua mitään mobiililaitteita lähelleni. Tietokirjoihin tykkään tehdä merkintöjä. Myös helvetin vaikeaa latailla ja säätää maksujen sun muiden kanssa. Lapseni joutuu ostamaan osan koulukirjoista sähköisenä ja hän kokee sen myös vastenmielisenä ja hankalana. On silmillekin ihan eri asia katsoa kirjan sivua kuin ruutua. Tyhmä, tyhmempi, nykyaika jossa jotkut kuvittelee et kone olis parempi kuin oikeet konkreettiset asiat

Kirjahylly on sivistyksen merkki. Eikä hyllyttömät ihmiset mitään digikirjoja oikeasti lue, korkeintaan AV:ta.

Minä käytän kirjahyllyä kirjojen säilyttämiseen. Ovat lähinnä ammattikirjallisuutta joten hylly toimii käsikirjastona. E-kirjat eivät minua kiinnosta.Eivätkä  äänikirjat.

Vierailija kirjoitti:

Kirjahylly on sivistyksen merkki. Eikä hyllyttömät ihmiset mitään digikirjoja oikeasti lue, korkeintaan AV:ta.

Osittain samaa mieltä. Ihmiset, joiden kirjahylly on täynnä kuvia, itsestään ja mahdollisesta perheestä, sekä matkamuistoja Mallorcalta, eivät yleensä lue mitään. Edes niitä e-kirjoja. Tosin poikkeuksiakin on, pakko olla.

Haluan saada kirjan omakseni niin, ettei sitä viedä pois minulta. Käsittääkseni e-kirjoihin saa vain lukuoikeuden, joka loppuu kun loppuu. Ja vaikka ne saisikin ladattua itselle omaan koneeseen talteen, teknologinen kehitys tuhonnee ne siten, että uusilla laitteilla ei vanhoja enää saa auki, tai niitä ei pysty siirtämään millään tikulla tai pilven kautta uuden lukulaitteeseen.

Enkä ihmettelisi, vaikka ostetun e-kirjan sisältökin mystisesti muuttuisi, vaikka sen saisikin jotenkin kikkailtua aina uusiin ja uusiin lukulaitteisiin.

Mä olen niin vanhanaikainen ja ajattelen, että on hyvä kun kotona pyörii ihan oikeita konkreettisia kirjoja. Äiti tai isä läppäri tai joku mobiililaite kädessä on lapsille liian tuttu näky. Tuskin ne osaa erottaa onko se e-kirja vai jotain muuta mitä sieltä laitteelta katsotaan. Se e-kirja on vielä aika abstrakti asia lapsille. Mallista ne oppii. Ja kun kodissa luetaan, niin helpommin se lapsi itsekin joskus, edes tarttuu kirjaan. Ensin katsellen kuvia ja sitten lukien.

No, minne muualle ne kirjat pitäisi laittaa?

Me olemme sekakäyttäjiä. Kirjoja on paljon, mutta käytämme myös Kindlejä. Ensimmäinen Kindle hankittiin tytölle kun hän oli siinä iässä, että luki vimmalla Percy Jacksoneitä ja ne piti saada heti kun olivat ilmestyneet. Kirjoista tehtiin aina ennakkotilaus Amazonista mutta se postin kulku USA:sta tuntui kovin hitaalta kun tyttö malttamattomana odotti uutta kirjaa. Niinpä hankimme hänelle Kindlen, johon kirjan sai ladattua heti ilmestymispäivänä ja tyttö pääsi heti lukemaan. Hänellä oli tapana lukea myös koulumatkoilla, bussissa ja metrossa. Metrossa hän ei useinkaan päässyt aamuruuhkassa istumaan, mutta Kindleä pystyi hyvin lukemaan seisaaltaankin yhdellä kädellä, kun toisella kädellä piti tangosta kiinni. 

Miestä alkoi myös houkuttaa Kindlellä lukemisen helppous ja jonkin aikaa hän lainasi tytön Kindleä, ennen kuin hankki omansa. Minä en moiseen kotkotukseen halunnut lähteä, olin tiukasti perinteisen kirjan kannalla. Kunnes sitten halusin lukea kirjasarjan, josta mies ja tyttö olivat aivan lieskoissa. Olivat lukeneet sen toisiltaan tietämättä, miehellä oli ne opukset hyllyssä ja tyttö harmitteli, kun oli ostattanut sen itselleen Kindleen. Halusin lukea ne työmatkalla raitiovaunussa, mutta otettuani ensimmäisen osan käteeni, jouduin toteamaan että en jaksa ruveta kanniskelemaan tällaista 800-sivuista opasta mukanani. Ja niin hankin itselleni Kindlen, mahdollisimman kevyen ja simppelin. Miehen Kindlessä oli kosketusnäyttö ja se painoi paljon enemmän kuin tytön. Halusin mahdollisimman kevyen ja mukavan silmille ja olen ollut siihen tyytyväinen.

Meilläkin oli lomamatkoilla riesana, että mies ja tyttö pakkasivat matkalaukkuun useampia kirjoja mukaansa. Nyt lomamatkojen lukemiset kulkevat kätevästi Kindlen mukana. Lentokoneessakin se on helppo, ei vie paljon tilaa. 

Amazonissa meillä on perhetili, jossa on kaikki perheen kirjat. Mitään ongelmaa tässä yhteiskäytössä ei ole ollut. Muutaman kerran olen ostanut tytölle kirjan kesken koulupäivän, kun hän on välitunnilla huomannut että joku uusi kirja on ilmestynyt ja laittanut tekstiviestiä. Minusta on ihanaa, että lapsi lukee, kyllä sellaista tuen mielelläni. Yhtä lailla hän on ollut ahkera kirjaston käyttäjä, eivät nämä ole missään jyrkässä ristiriidassa keskenään. 

Suomenkielisiin e-kirjoihin en ole tutustunut ollenkaan. Meidän kaikki e-kirjat on englanninkielisiä. Jos jotain suomenkielistä luetaan, niin ostetaan kirjakaupasta. 

Vierailija kirjoitti:

Haluan saada kirjan omakseni niin, ettei sitä viedä pois minulta. Käsittääkseni e-kirjoihin saa vain lukuoikeuden, joka loppuu kun loppuu. Ja vaikka ne saisikin ladattua itselle omaan koneeseen talteen, teknologinen kehitys tuhonnee ne siten, että uusilla laitteilla ei vanhoja enää saa auki, tai niitä ei pysty siirtämään millään tikulla tai pilven kautta uuden lukulaitteeseen.

Enkä ihmettelisi, vaikka ostetun e-kirjan sisältökin mystisesti muuttuisi, vaikka sen saisikin jotenkin kikkailtua aina uusiin ja uusiin lukulaitteisiin.

Itse ostan amazonista eikä niissä e-kirjoissa ole mitään päättymispäivämäärää.

Vierailija kirjoitti:

Itse ostan amazonista eikä niissä e-kirjoissa ole mitään päättymispäivämäärää.

Ainoa ongelma taitaa olla, että lukuoikeus on elinikäinen. Mutta kun kuolet, lapset eivät peri niitä lukuoikeuksiasi. Itse en näe tätä ongelmana, mutta joku toinen voi harmitella.