Mitä "normaalit" ihmiset ajattelevat yksin ollessaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut toistakymmentä vuotta masentunut ja ahdistunut ja omat ajatukset liittyvät aika paljon pahaan olooni ja elämäntilanteeseeni. En enää edes muista omia mielenliikkeitäni tätä edeltävältä ajalta...Mitä te ihmiset joita eivät jatkuvat murheet pakota mietitte? Siis vaikka yksin ollessa ja silloin kun ette keskity mihinkään. Kelaatteko edes takaisin mielessä esim. jotain tapaamisia ystävien kanssa tai jotain hauskoja juttuja tms? Kiinnostaa...

Mä en tiedä onko se sitten normaalia, mutta mä mietin kuolemaa (en masentuneesti, vaan esim. ihmettelen sitä kuinka koko elämä perustuu kuolemalle ruuan kautta), tai onko ihmisellä jotakin mitä sieluksikin kutsutaan, ja jos on, mikä on totuus kuoleman jälkeisyydestä. Tai mikä on "minä", onko se tämä ruumis, vai onko ruumis ikään kuin auto jota vain ajetaan, mutta ei olla se auto. Olenko "minä" ajatukset? Jos olen, niin miksi minuus ei katoa kun ajatukset tulevat ja menevät? Tai sitten mietin miksi tunnen mitäkin missäkin tilanteessa, analysoin käytöstäni ja tunteitani löytääkseni niille syyt psykologiasta.

Täytän päiväni asioilla jotka vievät huomioni (tv, työt, kirjat yms..), että saan pääni hiljenemään edes hetkeksi.

Mitähän telkussa tuöis. Lähtiskö lenkille. Taidanpa lukea jotaim ja sitten ajatukset on siinä lukemisessa. Tekaisempa pari sudokua tai taidan ratkoa ristikon. Sitten ajatukset keskittyy niihin. Siivotessa tai jotain puuhatessa mietin voisiko hommaa nopeuttaa jollain niksillä. Mitähän aihe vaoaalla tänään puhutaan.

Ap. Vasta oli juttu lintujen parantavasta vaikutuksesta. Mä tykkään linnuista ja varmaan siksi pysyn järjissäni. Nyt on hyvä aika tarkkailla lintuja kun muuttolintuja alkaa tulla ja niillä on paritteluaika. Visertävöt paljon.

Mitä teen tänään, mitä syödään ja mitä menoja sovittu kalenteriin tuleville päiville. Minnepäin suuntaan lenkille ja lasten menoja, läksyjä ym. Myös rahaa ja miten sitä tehdä jatkossa mahdollisimman vähällä vaivalla, opiskeluja, töitä. Kesän tuloa ja lomailua, tulevaisuuden suunnitelmia, välillä myös menneisyys, omat nuoruuden ajat ja menetetyt ihmiset käy mielessä.

Kiitos tästä ketjusta, antaa ajattelemisen aihetta. 

Vierailija kirjoitti:

No minä yleensä ajattelen ja suunnittelen seuraavaa päivää ja kuluvaa päivää. Moneltako herätys, ruoka seuraavana päivänä, valmistanko sen jo tänään, ehtisinkö myös lenkille, mitä tulee telkkarista seuraavaksi, söiskö jotain, pitäiskö pyyhkiä pölyt, mitä teen seuraavana vapaapäivänä, tsekkaisiko av-palstan, käynkö suihkussa illalla vai aamulla, argh työ stressaa onko pakko mennä töihin, pitäisikö ostaa uusi matto nyt kun kevät tulee, vittuku söin liikaa karkkia..

Tässä nyt tällästä perus ajatuksenjuoksua. Ei siis mitään kovin syvällistä.

Suunnilleen tällaista mullakin pyörii päässä kun olen yksin.

M kirjoitti:

Minua olisi kiinnostanut tietää vastaajan ikä ja sukupuoli?

Bussissa yksin istuvalla pönäkällä ja punakalla +60v naisella ajatuksissa pyörii scifi seikkailu ja päällisin puolin näyttää kuin miettisi viitsiikö laittaa matti-petterille lounaaksi taas lihapullia ja makaronia.

Taas uutta ajateltavaa.

Minä ainakin olen 50+ täti, ja päässäni pyörii mm. scifiä ja kuvitelmia vaihtoehtoisista todellisuuksista. Ei ikä kerro kiinnostuksen kohteita.

Minä ajattelen DDR ja Itä-Saksaa.

-Ruokaa, seksiä, arjen perusjuttuja

-Liikkuvassa autossa/ajaessa kuuntelen kovalla musiikkia ja joko fantasioin vetäväni eeppistä rock-showta stadionilliselle ihmisiä (soitan samalla ilmakitaraa jos kukaan ei näe ja turvallisuus sen sallii) tai sitten vähintäänkin yhtä mahtipontisia scifi- tai fantasiaseikkailuja, joissa käyn Warhammer 40k-henkisiä taisteluita milloin mitäkin vastaan

-Työ ja koulujuttuja, näihin menee todella paljon aikaa

-Mielikuvituskeskusteluja oikeiden ja kuviteltujen ihmisten kanssa, puhun työni puolesta paljon ja koen olevani parempi esiintyjä ja keskustelija tuon ansiosta kun olen pienestä pitäen miettinyt käsittämättömät määrät erilaisia keskusteluja ja sosiaalisia skenaarioita ennakolta

-Murehdin läheisteni terveyden ynnä muun puolesta

-Murehdin kaikenlaisia omia mokiani ja virheitäni

-Usein mielessä pyörii jokin epäolennainen ja mihinkään liittymätön asia, mistä olen kiinnostunut ja googlettelen aina ohimennen kaikkea pientä aiheesta, voi olla ihan mitä tahansa keskiaikaisista teloitusmenetelmistä havukasvien jalostamiseen tai superharvinaisiin sairauksiin

N30

Ihan mahtavaa, että täällä on tällaisia ajattelevia ihmisiä.

Moni kohta kolahti, erityisesti nuo päänsisäiset keskustelut jonkun kanssa, sekä unelmointi lottovoitosta. Usein myös mietin, että mitä vastaisin esim. jossain katugallupissa tai tv-ohjelmassa vaikka Aktiivimallista esitettyihin kysymyksiin.

Itselläni yksi lempiajattelu on myös omavaraisen elämän suunnittelu, tämä on mulla sellainen lohtuajattelu jos tuntuu että maailma murjoo.;)

Lisäksi teen sellaisia arvoajatuksia ja syy-seuraussuhteita omille päätöksille ja toiminnoille esim. arvostan ihmisiä jotka tekevät työtään rakkaudella ja intohimolla ja koen että minun pitää pyrkiä ostamaan heidän tuotteitaan ksoka se tekee myös minut onnelliseksi.

Ajatteluni lähtökohtana voi olla lehtijuttu, taidenäyttely, ystävän nerokas ajatus tms.

En tiedä, että näkyykö ajattelu myös ulosannissa? Vai voiko ihminen joka ajattelee paljon, olla ulosanniltaan tylsä? Itse en esim. kestä mennä taloyhtiön pihalle kun siellä on naapurin nainen, joka ei osaa puhua muusta kuin konkreettisista käytännön asioista. Tuntuu ettei hänellä ole koskaan mitään omaa kiinnostavaa sanottavaa, vain esim. mitä ruokaa valmisti ja millaiset kurahousut osti. Ja ollaan tosiaan kolme vuotta oltu samaan aikaan hoitovapaalla, joten olen nähnyt häntä liikaakin.

Ainakin jonkun tutkimuksen mukaan miehillä on pillu mielessä parin minuutin välein. En allekirjoita tuota sillä itsellä se on noin viiden minuutin välein mielessä..

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen DDR ja Itä-Saksaa.

Ennen vanhaan tuo taisi olla sama asia - nykyisin tosin Itä-Saksa lienee oma eri käsitteensä kuten Itä-Suomi. Itse ajattelen paljon Kekkosta ja Neuvostoliittoa sekä Juha Miedon sadasosa tappiota olympialaisissa 1980..

M kirjoitti:

Pilluahan sitä aina tulee ajateltua.

Yläpeukku rehellisyydestä!

Olen on ollut aikaisemmin välillä murehtija ja liikaa ajatuksissani miettinyt välillä jtn kauhukuvia elämästä, mutta silloin vain kun on oikeasti ollut liikaa aikaa. Nykyään pyrin positiivisiin ajatuksiin ja oikeasti nauttimaan hetkestä. Koen myös, että kun olen kohdannut ja käsitellyt mielessäni niitä painavia asioita, niin olen päässyt tähän tilanteeseen, jossa voin elää enemmän hetkessä. Olen alkanut lukemaan enemmän kirjoja ja yhdessä oli hyvä lause. "Ei ole tulevaisuutta eikä menneisyyttä. On vain tämä hetki."

Nosto

Voi, mä oon ollu sun tilanteessa ja nyt en oo enää. Tsemppiä!

Asun yksin ja oon kaukosuhteessa. Mietin usein mukavia ja sitä kun seuraavan kerran pääsen näkemään mun miehen. c: Muutenkin mietin elämäntilannetta, tulevaa positiivisen kautta (semmosta pirteetä suunnittelua koulun loppumisen jälkeen et muuttaisko ite vai muuttaako mies tänne, jatkaisko opiskeluja pitemmälle). Joskus jos vaikka lyön varpaani pöydänjalkaan nii hetken säälin itteäni ja sitte mietin et "onpa ihanaa miten tää on mun isoin ongelma täl hetkellä, mulla oli ennen tosi paljon isompia ja ratkasemattoman tuntusia ongelmia" ja sit ilahdun siitä. 

Sit mietin koulujuttuja ja kertaan/sisäistän mitä opin sinä päivänä, pelaan videopelejä joten mietin niiden juttuja silleen stressaamatta. Googlailen joskus jotain mitä mieleen juolahtaa, viimesin mitä muistan on se kun googlasin onks normaalia käydä vessassa kerran tunnissa jos juo kans lasillisen vettä joka tunti/joka toinen tunti. :D

Ja lopuks semmosii "mitäköhän söis tänään, mitä tekis mieli" ja ihan vähän raha-asioita niinku budjetointia.

Aika paljon työasioita, haaveilen, suunnittelen kaikkea realistisia ja epärealistisia asioita. Arjen perusajatuksia: ruokaa, juomaa, seksiä, päivittäisiä askareita.

Haaveilen matkustelusta, taloudellisesti riippumattomasta elintavasta joko Portugalissa tai Pohjois-Karjalassa, lentotaidosta, avaruusmatkailusta..

Suinnittelen harrastuksiin, sijoitustoimintaan ja yleensä elämään liittyviä juttuja. Mietinmistä hankkisin seuraavan sijoitusasunnon, seuraan asuntotilanteeseen liittyviä keskusteluja, ilmoituksia, etuovea. Arbotan mielessäni eri asuntoja ja annan pisteitä potentiaalisen tuoton ja vuokraamisen helppouden mukaan. Suunnittelen airbnb- ja forenom -tyyppisiä bisneksiä, asuntohostellibisneksiä yms.

Jos en puuhaile mitään kotitöitä tai katso telkkaria, mietiskelen usein tulevaisuutta, mitä se tulee ehkä sisältämään. Fantasioin jostain onnellisesta elämästä. Tai mietin jotain vanhoja juttuja mitä on tapahtunut. Saatan suunnitella vaikka jotain asuja mitä voisin omasta vaatekaapista koota. Kohta olen lähdössä reissuun ja alan jo aika aikaisin miettiä mitähän otan sinne mukaan. Arkisia juttuja, mitä täällä ketjussa on jo mainittu.

Tarinoita olen kehitellyt lapsesta asti yksin ollessa, silloin saatoin jopa puhella itsekseni ääneen niitä (vaikutin siis varmaan vähän oudolta :D). Nykyisin kehitän tarinoita vain hiljaa mielessäni. Usein menee vielä niin että samat henkilöt on niissä monta vuotta, ja vuosia kuvittelen mitä niille ihmisille tapahtuu. Jos olen yksin vaikka julkisessa kulkuvälineessä, siinä on hyvää aikaa uppoutua tähän toimintaan. 

Kirjo asioita, joita ajattelen, on todella laaja. Paljon kuitenkin ajattelen lapseen liittyviä asioita käytännön syistä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksensa voi valita. Pyri tietoisesti ajattelemaan mukavia asioita

Esitän haasteen: valitse nyt että et ajattele punaista vasaraa mieleesi.

Ikävämpi totuus on se että ihmisaivot eivät voi valita ajatuksia. Emme kykene ohjaamaan niiden virtaa. Voimme ”valita” niistä ”hyvät” ja yrittää pitää ne itsellämme ja voimme ”hylätä” niistä ”huonot” ja yrittää pitää ne poissa. Tosiasia on se että ajatukset tulevat itsestään ja häviävät itsestään ja jälkikäteen aivot luovat tarinan minästä joka jotenkin hallitsee niitä.

On aivan kuin laivan kapteeni huomaa ettei kykene ohjaamaan laivaansa, vaan tämä laiva lipuu maailman merillä laineden mukana ilman peräsintä ja moottoria. Mutta kapteenin asussa on niin mukava poseerata peilin edessä että kieltäydymme mieluummin nbäkemästä tosiasioita. Itseltäni tämän asian orastava tajuaminen kesti noin kaksikymmentä vuotta.

Ajattelen, että mitä huomenna syödään, neuloisko villasukkaa vai lähtiskö salille, koulujuttuja, soittaisinko äidille vai menisinkö käymään jne.