Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "normaalit" ihmiset ajattelevat yksin ollessaan?
Olen ollut toistakymmentä vuotta masentunut ja ahdistunut ja omat ajatukset liittyvät aika paljon pahaan olooni ja elämäntilanteeseeni. En enää edes muista omia mielenliikkeitäni tätä edeltävältä ajalta...Mitä te ihmiset joita eivät jatkuvat murheet pakota mietitte? Siis vaikka yksin ollessa ja silloin kun ette keskity mihinkään. Kelaatteko edes takaisin mielessä esim. jotain tapaamisia ystävien kanssa tai jotain hauskoja juttuja tms? Kiinnostaa...
Kommentit (282)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelailen tapahtuneita asioita ja suunnitelmia. Analysoin tuntemiani ihmisiä. Mietin elämän ja maailman kiinnostavia juttuja, esim. miksi maapallo humisee? Sepittelen päässäni tarinoita ja kuvittelen kaikkea outoa. Jos olen ihastunut (niinkuin nyt), mietin tätä miekkosta. Suunnittelen hauskoja juttuja mitä tehdä, retkiä, keikkoja, vierailuja, kirjoja mitä lukea, maalauksia mitä maalata. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sanoja ja saatan lukea netistä, pohdin niiden tarkoitusta. Välillä mietin ihan vaan kauppalistaa ja sitä miten en jaksaisi liikkua sohvalta mihinkään.
N26
Mietin tulevaisuutta, mikä voi mennä pieleen siinä. Mietin suhteellisuusteoriaa, algebraa, kuinka paljon on asioita mitä voisi huvikseen opiskella, selaan wikipediaa, toivoisin olevani älykäs ja kuvittelisin olevani historian kirjoissa merkittävä matemaatikko tai fyysikko, mietin, miksi eksyin tälle sivulle viimepäivinä, miksen ole jaksanut kuin maata sängyssä ja olen niin pirun väsynyt, tajusin juuri että tällä sivustolla on vaikutusta asiaan, miksi ihmisiä ei kiinnosta kuin oma naama ja turhanpäiväset muotijameikki hommat, mikä tubettajissa on niin hienoa etenkin kun suurin osa on niitä samoja meikkimuotifitnesspaskaa, mietin mikä pointti on laittaa kuvia nettiin, millainen olisin jos lapsuus olisi ollut mukavaa ja vanhemmat järkeviä... mietin paljon kaikkea ja olen aina v*ttuuntunut ellen syvenny johonkin mielenkiintoiseen aiheeseen.
Ihan mitä vaan! :)
Jos se on vain ajattelua.
Uniakin voi olla vaikka minkälaisia.
Ei ihmiset ole normaaleja, vaikka niin kuviteltaisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulunutta työpäivää, seuraavaa työpäivää, kauppalistaa, auton huoltoja, lapsen päiväkotiasioita, aikatauluja jne. arkisia asioita.
Joskus käyn läpi menneisyyden asioita, myös niitä ikäviäkin. Välillä alkaa ahdistaa, mutta saan ahdistuksen pois ajattelemalla, että menneet ovat menneitä ja jotkut asiat ovat tapahtuneet syystä.
Voimaa saan ajattelemalla kuinka hyvin asiat ovat nyt ja kuinka kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, olen tehnyt sen minkä pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut toistakymmentä vuotta masentunut ja ahdistunut ja omat ajatukset liittyvät aika paljon pahaan olooni ja elämäntilanteeseeni. En enää edes muista omia mielenliikkeitäni tätä edeltävältä ajalta...Mitä te ihmiset joita eivät jatkuvat murheet pakota mietitte? Siis vaikka yksin ollessa ja silloin kun ette keskity mihinkään. Kelaatteko edes takaisin mielessä esim. jotain tapaamisia ystävien kanssa tai jotain hauskoja juttuja tms? Kiinnostaa...
Kannattaa muistaa että kun vertaat itseäsi muihin, vertaat omia "behind the scenes"-kohtauksia heidän Parhaihin Paloihin. Se töllössä tai Iltalehdessä hymyilevä poppitähti on ihminen hänkin ja pyöräyttää kakat pönttöön silmäpussit roikkuen joka aamu aivan kuten sinä.
Taas kun itse olen tullut väkivaltaisesta lapsuudesta niin nykypäivänä olen oppinut ottamaan ilon irti yksinkertaisista asioista. Olen köyhä kuin kirkonrotta, lennän pätkätöistä toiseen ja mitään ei jää käteen, mutta kun perjantai-iltana saunan jälkeen avaan sen kaljan ja katson joko töllöä tai pelaan videopeliä, on hyvin rauhoittunut ja onnellinen olo, arvostaa juuri sitä hetkeä. Onni tulee pienistä iloista. Haaveita on aina hyvä olla että on jotain suuntaa elämälle mutta kannattaa muistaa päämäärään hakiessa myös nauttia matkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin juuri ajateltavaa onkin koska kukaan ei ole häiritsemässä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin juuri ajateltavaa onkin koska kukaan ei ole häiritsemässä.
Jep, ja monihan suorastaan pelkää sitä, että joutuisi kohtaamaan omat ajatuksensa ihan rauhassa. Tämän takia heillä on jatkuvasti puhelin tai jokin muu viihdelaite päällä tai vähintään kuulokkeet korvissa ja poppi pauhaa. Siinä on vähän pakenemisen makua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enimmäkseen mietin töitä.
Kuulostaa pahemmalta kuin mitä oikeasti on.
Työskentelen taitelijana omassa yrityksessäni, ja taiteet kyllä täyttävät elämäni hyvin kokonaisvaltaisesti ja enimmäkseen ovat mielessä.
Usein mietin (vaikka jostain mitä olen nähnyt kaupungilla) että miten tuo ja tuo juttu toimisi jossain taulussa tai tulisikohan jostain hyvä kuosi johonkin vaatteeseen. Tai voisikohan jotain aiemmin tekemääni työtä käyttää kuvitusmateriaalina jossain seuraavassa.
Nämä kaikki risteilee sikinsokin pitkin pääkoppaa :D
Myös muiden teokset herättävät paljon ajatuksia. Aiheet, tekniikat, värit, materiaalit .. ne kaikki herättävät ajatuksia ja tunteita.
Toisinaan huomaan vertailevani omia taitoja muiden taitoihin. Niissä käy melkein aina niin, että toisten työt näyttävät paljon hienommilta kuin omat. Sellaisista ajatuksista (vertailemisesta) pyrin pääsemää mahdollisimman nopeasti eroon.
Välillä mietin jotain elokuvaa ja sen tapahtumia tai lukemaani kirjaa. Tai vaikka sitä millaista oli nuorena lähteä vaihto-oppilaaksi, ja kuinka olisi kannattanut rohkeammin olla jo silloin oma itsensä.
Aika paljon kaikenlaisia juttuja tulee ja menee. Omaan historiaan liittyviä, tulevaisuuden suunnitelmia ja toiveita. Mietteitä siitä millaista vaikka omien isovanhempien elämä on ollut.
Ihan arki tulee välillä semmoisina välähdyksinä:
"ai niin, laskut piti maksaa, no, hoidan sen ensi viikolla"
"millon se hammaslääkäri olikaan"
Niihin juttuihin on vaikeampi keskittyä kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkiasiat ja muistamiset, kotityöt ja taaperon ja koiran ulkoilutus, ruoan valmistus ja lasten kuskaukset..
Mikä kiinnostaa, avioliittoni ja muut monipuoliset kiinnostuksen kohteet, mm uutiset ja Pinterest ja Instagram
Kaikessa kiinnostaa erityisesti hengellinen elämäni, ja elämän tarkoitus ja mitä nykyään voi netinkin kautta jakaa, kristillinen opetus, mm aikamme merkeistä ja ihmisten kokemuksista
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitä nyt ajatellaan ku katotaan pornoa ja vedetään käteen.
En tiedä mitä siinä ajatellaan. Joku voisi kertoa..?
En ole ap, mutta yhtälailla olen ollut pohjalla niin pitkään etten enää muuta muista. Kun minä harrastan tuota mainitsemaasi aktia niin minulla pyörii samat masentavat & itsetuhoiset ajatukset mielessä kuin aina muulloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun en ole masentunut vaan olen ns. parhaimmillani, en vertaile/pohdiskele/mietiskele suuremmin. Ennenkaikkea en mittaile asioita. Havaitsen, huomioin, oi kevätaurinko! perhonen! mitä tuo kissa touhaa?. Teen asiat jotka on tehtävä, nautin tiskiveden lämmöstä, vaahdosta, viileästä posliinista. Keskustellessa asetun toisen näkökulmaan ja suureen kuvaan vuorotellen. Olen oikeastaan aika irti itsestäni. Kuulostaa ehkä imbesilliltä. Kuitenkin kun asetun toisen ihmisen näkökulmaan niin osaan kysyä ihan eri kysymyksiä toiselta sekä itseltäni. Mahdollisuudet ovat auki eteenpäin, kaikesta voi seurata kaikkea ja hienoja asioita tapahtuu ympärillä joita voin huomata. Kuin huoleton lapsi, mutta lapsi joka osaa kuitenkin varoa vaaroja eikä näe ihmisiä uhkana. Ymmärrän silloin myös, että en ole vastuussa kaikesta vaan olen osa kokonaisuutta.
Kun OLEN masentunut olen jotenkin syvällä päässäni. Kun avaan silmäni, näen poskipääni, voin tuntea ohimoni, tunnustelen mielialaani, en pääse suureen kuvaan ollenkaan. Mietin miksi tuokin sanoi noin, vertailen muistojani, muistikuviani, epäluulojani, pettymyksiäni. Yritän ennakoida mitä tuokin tarkoitti. Tunnen että kaikki ratkaisut ovat muualla ulkoisissa asioissa ja en voi tehdä mitään. Muistilokerot kaikkeen pimeään ovat auki ja sieltä löytyy vertailumateriaalia ihan kaikkeen epäonnistumiseen. Enemmän näen taaksepäin, ajatusten perukoille. Siellä on pimeää. Tunnen itseni jotenkin fiksummaksi kun osaan muistaa ja tunnistaa aiempia huonoja kokemuksia. Vaikka oikeasti olen niissä hetkissä todella rajoittunut.
Olen nähdäkseni ihan normaali. Päivän ajatukset riippuvat aktiivisuuden tasosta. Jos kovasti puuhaa jotain niin siihenhän ne ajatukset suuntaa. Jos taas rennompi päivä, mietin lähipiirin ihmisiä, suunnittelen tulevia juttuja, joskus jään pohtimaan esim. uutisen luettuani jutun vaikutuksia ja sitä mikä on oikein tai väärin... Erityisesti miehen kanssa tykätään myös keskustella kaikesta mahdollisesta: elokuvat, kirjat, politiikka, uskonto, lasten kasvatus, tieteelliset keksinnöt, eläimet (omat ja luonnossa olevat), noh, oikeastaan ihan vaikka mitähän sitä mielessä liikkuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitä nyt ajatellaan ku katotaan pornoa ja vedetään käteen.
En tiedä mitä siinä ajatellaan. Joku voisi kertoa..?
En ole ap, mutta yhtälailla olen ollut pohjalla niin pitkään etten enää muuta muista. Kun minä harrastan tuota mainitsemaasi aktia niin minulla pyörii samat masentavat & itsetuhoiset ajatukset mielessä kuin aina muulloinkin.
Täällä yksi ahdistunut lisää. Minulla nousee jatkuvasti mieleen ihmisten ilkeät sanomiset tai tekemiset ja jos päästän ne valloilleen alan itkemään tai suutun yksinäni. Pelkään, että saan potkut töistä tai, että en kelpaa enkä ole riittävän hyvä. Ylianalysoin pomoni sanomisia. Ahdistun siitä, että tuntuu, että kaikki vihaavat minua. En pysty hallitsemaan sitä tunnetta. Kavereita on hyvin vähän ja olen hyvin uupunut näkemään heitäkään kun joudun teeskentelmään iloista, kun en halua rasittaa heitä. Joudun puhumaan asioista, vaikka mikään ei oikein kiinnosta. En haluaisi olla tällainen, mutta rintaa puristaa ja päätä särkee ja mahaan sattuu. Väsyttää koko ajan. Haluaisin eristäytyä maailmasta ja olla yksin. Pelkään koko ajan, että minulle halutaan pahaa. Pidän muita ihmisiä pelottavina ja kovina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitä nyt ajatellaan ku katotaan pornoa ja vedetään käteen.
En tiedä mitä siinä ajatellaan. Joku voisi kertoa..?
En ole ap, mutta yhtälailla olen ollut pohjalla niin pitkään etten enää muuta muista. Kun minä harrastan tuota mainitsemaasi aktia niin minulla pyörii samat masentavat & itsetuhoiset ajatukset mielessä kuin aina muulloinkin.
Täällä yksi ahdistunut lisää. Minulla nousee jatkuvasti mieleen ihmisten ilkeät sanomiset tai tekemiset ja jos päästän ne valloilleen alan itkemään tai suutun yksinäni. Pelkään, että saan potkut töistä tai, että en kelpaa enkä ole riittävän hyvä. Ylianalysoin pomoni sanomisia. Ahdistun siitä, että tuntuu, että kaikki vihaavat minua. En pysty hallitsemaan sitä tunnetta. Kavereita on hyvin vähän ja olen hyvin uupunut näkemään heitäkään kun joudun teeskentelmään iloista, kun en halua rasittaa heitä. Joudun puhumaan asioista, vaikka mikään ei oikein kiinnosta. En haluaisi olla tällainen, mutta rintaa puristaa ja päätä särkee ja mahaan sattuu. Väsyttää koko ajan. Haluaisin eristäytyä maailmasta ja olla yksin. Pelkään koko ajan, että minulle halutaan pahaa. Pidän muita ihmisiä pelottavina ja kovina.
Ajatukset rullaa pääasiassa niitä samoja ratoja koko ajan, uudestaan ja uudestaan. Ei ole muuta keinoa,kuin alkaa ajatella eri tavalla. Ensin pitää tehdä päätös muuttaa niitä ajatuksia ja puhetta itsestään/itselleen vaikka vaikealta tuntuisi.
Kyseenalaista ajatuksesi. Se että ajattelet niin,ei tarkoita että se on totta. Se tarkoittaa,että aivosi ovat tottuneet ajattelemaan niin.
Kun sinulle tulee taas ajatus, että olet huonompi kuin muut, sun täytyy tietoisesti sanoa itsellesi että ei muuten pidä paikkaansa. Olet tasan yhtä arvokas kuin muutkin. Olet hyvä,toki epätäydellinen kuten muutkin mutta se riittää. Ahdistus saa aikaan monenlaisia ajatuksia,mutta sun ei tarvitse uskoa niitä.
Alue: Aihe vapaa
Seksiä.
Aivan kaikin mahdollisin tavoin.
T. Nainen 35v.