Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "normaalit" ihmiset ajattelevat yksin ollessaan?
Olen ollut toistakymmentä vuotta masentunut ja ahdistunut ja omat ajatukset liittyvät aika paljon pahaan olooni ja elämäntilanteeseeni. En enää edes muista omia mielenliikkeitäni tätä edeltävältä ajalta...Mitä te ihmiset joita eivät jatkuvat murheet pakota mietitte? Siis vaikka yksin ollessa ja silloin kun ette keskity mihinkään. Kelaatteko edes takaisin mielessä esim. jotain tapaamisia ystävien kanssa tai jotain hauskoja juttuja tms? Kiinnostaa...
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahtavaa, että täällä on tällaisia ajattelevia ihmisiä.
Moni kohta kolahti, erityisesti nuo päänsisäiset keskustelut jonkun kanssa, sekä unelmointi lottovoitosta. Usein myös mietin, että mitä vastaisin esim. jossain katugallupissa tai tv-ohjelmassa vaikka Aktiivimallista esitettyihin kysymyksiin.
Itselläni yksi lempiajattelu on myös omavaraisen elämän suunnittelu, tämä on mulla sellainen lohtuajattelu jos tuntuu että maailma murjoo.;)Lisäksi teen sellaisia arvoajatuksia ja syy-seuraussuhteita omille päätöksille ja toiminnoille esim. arvostan ihmisiä jotka tekevät työtään rakkaudella ja intohimolla ja koen että minun pitää pyrkiä ostamaan heidän tuotteitaan ksoka se tekee myös minut onnelliseksi.
Ajatteluni lähtökohtana voi olla lehtijuttu, taidenäyttely, ystävän nerokas ajatus tms.
En tiedä, että näkyykö ajattelu myös ulosannissa? Vai voiko ihminen joka ajattelee paljon, olla ulosanniltaan tylsä? Itse en esim. kestä mennä taloyhtiön pihalle kun siellä on naapurin nainen, joka ei osaa puhua muusta kuin konkreettisista käytännön asioista. Tuntuu ettei hänellä ole koskaan mitään omaa kiinnostavaa sanottavaa, vain esim. mitä ruokaa valmisti ja millaiset kurahousut osti. Ja ollaan tosiaan kolme vuotta oltu samaan aikaan hoitovapaalla, joten olen nähnyt häntä liikaakin.
Minä olen ulosanniltani huono vaikka ajattelen paljon, ja vieraampien ihmisten kanssa pysyttelen kyllä mieluiten juuri tuollaisissa arkiaiheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan sivun luin, eikä kellään ei ollut mitään mielikuvitusjuttuja. Niihin mä "pakenen" yksikseni.
Mulla on monta tarinaa funtsittavana, yleensä seikkailen niissä sen hetkisen kuuman julkkiksen tai roolihahmon kanssa. On scifiä ja fantasiaa ja myös aika tavallista raadollista arkea esim mitä arki olisi seitsemän lapsen kanssa (mulla on onneksi vain kaksi).
Toisinaan laitan musaa tuuttaamaan ja kuvittelen olevani suurikin stara. Välillä ruokaa tehdessä, teen päänsisäistä kokkiohjelmaa. Joskus kikattelen ja höpöttelen ääneen ja teinit ihmettelee tai ei ne enää ihmettele mitään...
Tietenkin välillä pitää ajatella oikeitakin asioita, laskuja, kuka pitää hakea treeneistä ja mihinkähän aikaan ja sellaista.
Olen oman elämäni stara N46
Arki-iltaisin tulee mietittyä valitettavan paljon työjuttuja. Sain pari kuukautta ylennyksen, ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni esimiehenä. Mietin, olinko liian vaativa? Olenko liian kaverillinen työntekijöitteni kanssa? Miten saan motivoitua X:n tekemään parempaa suoritusta asiassa Y? Olenkohan edes tarpeeksi pätevä koko työssä vai katuvatko he mun palkkaamista? Kuluttavaa, mutta esimiehenä oleminen on yllättänyt minut monipuolisuudellaan/haastavuudellaan.
Muutin miehen perässä pari vuotta sitten tälle paikkakunnalle. Sitä makustelen paljon, että nyt asun täällä. Välillä tulee mietittyä opiskeluaikoja ja sen aikaista kohtuullisen railakasta elämää. Pohdin paljon, mitä on aikuisuus ja miten olen muuttunut viimeisten vuosien aikana. Mietin, olenko tehnyt oikeita ratkaisuja elämäni aikana.
Mietin myös sitä, että mikä voisi olla sellainen intohimo ja ilonlähde minulle, että jaksaisin tehdä sitä aina arkenakin. Miehellä se on pelaaminen, ja itsekin haluaisin löytää samanlaisen intohimon.
Paljon mietin myös lapsuutta ja teiniaikoja. Koen, että olin nii pitkään ahdistunut ja masentunut, ettei minulla ollut voimavaroja läpikäydä menneisyyttä.
Aika valitettavankin diippejä tulee koko ajan siis kelailtua. Mutta arkena tuo, miten olla hyvä esimies ja samalla pitää oma pomo tyytyväisenä, pyörii päässä.
Joskus ajattelen oman elämäni tai työ tai ystäväpiirin juttuja tai lähinnä suunnittelen jotain. Enemmän kuitenkin ajattelen sitä, mitä näen tai kuulen, mitä ympärillä tapahtuu. Jos virikkeitä ei ole, jatkan päänsisäistä pöytälaatikkoromaania, jota siis en paperille kirjoita. Tai mietin jonkun irrallisen novellin pituisen tarinan.
Aika vähän ajatukset pyörivät oman navan ympärillä, mikä on ehkä hyvä. Aina eivät asiat ole menneet putkeen, joten kyllä niitä loputtomasti pyörittämällä saisi itsensä masennettua.
Minä saan uusia ideoita sitä tahtia, että vanhat ideat unohtuvat enkä saa laitettua niitä käytäntöön. Tänään tuli mieleen, että pitäisi elää sillä tavalla, että vaikka kuka näkisi, niin ei haittaisi.
Ajattelen myös paljon kesken jääneitä ajatuksia: alan ajattelemaan jotain asiaa, mutta en sitten haluakaan ajatella sitä loppuun asti, koska se sisältää tekemistä. Esim. ajattelen, että "noi tiskit...", mutta en jaksa ajatella, että "pitäisi pestä".
Mietin myös vaikka, miksi joku ei tervehtinyt, vaikka tunnetaan tai tervehti "liian pienesti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksiä
-Mies
Täällä kun lukee, miten naisilla on erilaisia skenaarioita ja skifijuttuja sekä päässä pyöriviä tapahtumaketjuja, säälittää kyllä miehet joilla ei ole mitään ajatustoimintaa päässä. Pelkät alkukantaiset vaistot. Kuin eläimillä.
Vierailija kirjoitti:
Teen kaikennakoisia skenaarioita (mita jos lahtisin pyoralomalle, jos asuisin maatilalla, omistaisin hevosen, muuttaisin eri paikkoihin, aloittaisin kabaree-tanssin, seurustelisin jonkun tietyn ihmisen kanssa, tykkaisin naisista...) tai kelaan menneita tapahtumia. Usein mietin mita ruokaa tehda ja mita aineksia pitaisi hakea tai keita kutsua syomaan. Junassa istuessa katselen ihmisten taloja ja pihoja ja mietin miten he paatyivat asumaan sinne. Maisemia katsellessa palaan tekemilleni vaelluksille ja mietin auringonpaistetta, teltassa heraamista, nuotiolla kokkailua, vaelluskenkia ja rinkkoja...
Muuten vain mollottaessa vietan paljon aikaa tulevaisuuden suunnitteluun ja kelaamiseen - aika luonnollista kai, koska olen juuri valmistunut ja tulevaisuus on auki.
Terv. Taivaanrannanmaalari
Mulla on myös tosi paljon skenaarioita. Ajattelen, että jos hankin kissanpennun, menen sen kanssa ihanasti piknikille pentuvaljaissa ja katsellaan kun perhoset lentelee kesäauringossa. Sitten tulee samaan puistoon joku ärsyttävä mies, jolla on rotikka irti. Rotikka säntää mun kissanpennun kimppuun, puree siltä niskat nurin, ravistaa ja heittää ojaan. Hakkaan kepillä rotikan kuoliaaksi. Mies käy mun kimppuun ja joku soittaa poliisit. Kuka on syyllinen? Lopputulos - ei kannata ostaa kissaa. Olen raivoissani. Seuraava skenaario: Olen koiranpennun kanssa Suomenlinnassa piknikillä, paikalle tulee parvi hanhia haastamaan riitaa..
En tiedä onko nämä ihan normaaleja, mutta minulla on kyllä tapana miettiä asiat riskien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologisten tutkimusten mukaan ihmiset muistavat hyvin huonosti omat ajatukset eri asioihin.
Itse olen kateellinen kirjailijoiden mielikuvitukselle.
Ihmisen erottaa eläimestä juuri kyky ajatella muutakin kuin ruokaa ja seksiä.
Itselläni on paljon ajatuskulkuja, haaveita ja seikkailuja ajatuksissa, mutta ei niin värikkäitä kuin kirjailijoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä
-Mies
Täällä kun lukee, miten naisilla on erilaisia skenaarioita ja skifijuttuja sekä päässä pyöriviä tapahtumaketjuja, säälittää kyllä miehet joilla ei ole mitään ajatustoimintaa päässä. Pelkät alkukantaiset vaistot. Kuin eläimillä.
Meniköhän nyt vähän liioittelun puolelle? Suurin osa scifin kirjoittajista on kuitenkin miehiä. Minäkin voin halutessani luoda päässäni yksityiskohtaisia maailmoja ja ulottuvuuksia olentoineen ja historioineen ja valuuttoineen päivineen. Silti seksi vierailee toistuvasti ajatuksissa, eivätkä nämä sulje pois toisiaan. Miehet ilmeisesti ajattelevat seksiä vähän enemmän sen muun ohella, siinä ainoa ero. Biologiset olennot ajattelevat seksiä ihan syystä. Eläimiähän me olemme, sitä ei muuta miksikään tämä ylimääräinen älyllinen kapasiteetti joka saa meidät ajattelemaan evoluution kannalta ihan joutavia juttuja.
Ajattelen harrasteitani ja asioita joita tutkin, kirjoitan kirjaa päässäni, seksiä ja entisiä suhteita ajattelen aika paljon, mutta niissä on semmoinen apea vire, kun halut ja kyvyt ja kiinnostus koko asiaan tuntuu laskevan, eikä sopivaa kumppania tule koskaan löytymään. Ajattelen kaikkea, mitä pitäisi kesälomalla ehtiä tekemään, talon ja auton remonttia, haaveilen, että ne toteutuisivat, mutta pelkään, että eivät toteudu. Välillä apeilen oman ja kaikkien muidenkin elämän turhuutta ja nopeaa ohimenoa ja toivon että olisin nuorempi, ja elänyt vähän eri tavalla. Toisaalta olen hyväksynyt itseni enkä usko, että elämä olisi mennyt erilaisesti kuitenkaan, vaikka saisi uuden yrityksen. Työtä en vapaa-ajalla juurikaan ajattele, korkeintaan sitä, että sinnekin taas täytyy viikoksi mennä.
En tiedä olenko normaali ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen yleensä jotain näistä neljästä; ihmissuhteita (on/off miesystävän kanssa tapahtuneita asioita ja syy-seuraussuhteita), rahaa ja uraa (pitäisi ostaa isompi asunto), työelämää (valmistuminen häämöttää, entä uranvaihto) tai sitten kuntoiluun ja ruokaan liittyviä asioita.
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi villi mielikuvitus ja monesti mietin jotain ihan scifi/fantasia -skenaarioita ympärilleni. Katselen julkisissa kulkuneuvoissa ihmisiä ja keksin heille elämäntarinoita, luonteita ja päämääriä. Pohdin himoissani tämän hetken tapailuani ja mitä kaikkea teemme sängyssä kun tapaamme. Käyn joskus kiivaitakin mielikuvituskeskusteluja itseni tai jonkun tuttuni kanssa päässäni. Nukahtaessa musta joskus tuntuu kuin mulla olisi kaksi ihmistä mielessä, ne käyvät vuoropuhelua enkä tiedä, kumpi olen. Joskus olen kuumotellut että onko mulla joku vakavampi mielenterveysongelma, juurikin näiden jakautuneiden minäkokemusten vuoksi. Kun tämä ei kuitenkaan tapahdu juuri koskaan muuten kuin puoliunessa niin olen jättänyt asian selvittelyn. Olisi kyllä kiva tietää, olenko ainoa, jolla on tällaista?
Olen harrastanut tätä lapsesta lähtien enkä koe sitä mitenkään mielenterveysongelmana vaan luovuutena. Enemmänkin pidän mieleltään köyhinä niitä ihmisiä jotka eivät ajattele mitään muuta kuin korkeintaan sitä että mitkä sukat laittaisi huomenna jalkaan ja mitä katsoisi illalla telkkarista.
Pidän vain tuota boldattua vähän erikoisena. En aidosti koe olevani yksi ihminen vaan mun mielessä on kaksi erillistä, toisilleen keskustelevaa ja toisiaan tarkastelevaa osaa/tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi villi mielikuvitus ja monesti mietin jotain ihan scifi/fantasia -skenaarioita ympärilleni. Katselen julkisissa kulkuneuvoissa ihmisiä ja keksin heille elämäntarinoita, luonteita ja päämääriä. Pohdin himoissani tämän hetken tapailuani ja mitä kaikkea teemme sängyssä kun tapaamme. Käyn joskus kiivaitakin mielikuvituskeskusteluja itseni tai jonkun tuttuni kanssa päässäni. Nukahtaessa musta joskus tuntuu kuin mulla olisi kaksi ihmistä mielessä, ne käyvät vuoropuhelua enkä tiedä, kumpi olen. Joskus olen kuumotellut että onko mulla joku vakavampi mielenterveysongelma, juurikin näiden jakautuneiden minäkokemusten vuoksi. Kun tämä ei kuitenkaan tapahdu juuri koskaan muuten kuin puoliunessa niin olen jättänyt asian selvittelyn. Olisi kyllä kiva tietää, olenko ainoa, jolla on tällaista?
Olen harrastanut tätä lapsesta lähtien enkä koe sitä mitenkään mielenterveysongelmana vaan luovuutena. Enemmänkin pidän mieleltään köyhinä niitä ihmisiä jotka eivät ajattele mitään muuta kuin korkeintaan sitä että mitkä sukat laittaisi huomenna jalkaan ja mitä katsoisi illalla telkkarista.
Pidän vain tuota boldattua vähän erikoisena. En aidosti koe olevani yksi ihminen vaan mun mielessä on kaksi erillistä, toisilleen keskustelevaa ja toisiaan tarkastelevaa osaa/tyyppiä.
Olinpas hölmö, nyt se boldaamani jäi lainaukseen, jota ei näy kun erikseen avaamalla. No, mammojen fiksuus riittää siihen kyllä varmasti. :D
Todella harva kertoo huolehtivansa/ murehtivansa asioita (omiaan, universaaleja jne.), Tämä on mielestäni yllättävää.
En kai minä mitään erikoista ajattele. Olen tosi paljon yksin kun yksin asun ja harvoin näen kavereitakaan kun asuvat vähän kauempana.
Aamulla tyypilliset ajatukset on että pitääkö sitä taas herätä ja mitäs söisi jne. Töitten jälkeen kun pääsee kotiin niin tulee jumitettua koneella niin ettei välttämättä ajattele erikoisemmin mitään, paitsi toki keskusteluja yms joita lukee jos lukee. Ja sitten mietti ehkä että pitäisikö nyt vähän siivota ja tämmöstä arkijuttua.
Ehkä eniten ajattelemani jutut on toiveita liittyen tulevaisuuteeni, ajattelen aika paljon sitä millaista elämäni mahtaa olla esim 1v tai 5v päästä jos onnistun tietyissä toiveissani joita tavoittelen ja välillä taas palaan mielelläni vastaavasti menneisyyteen että mitä tulikaan tehtyä vaikka vuosi sitten tänä päivänä. Nämä ajatukset on minulle aika mieluisia, tykkään myös leikitellä että millasta elämäni olisi jos olisinkin tehnyt jonkin pienen asian aikanaan toisin - elämässäni tuntuu moni iso asia tapahtuneen kuin sattuman kauppana pikku asioitten kautta.
Mutten muuten ajatukset on aika arkisia, mitä söisin, huomenna kauppaan, lukisinko jotain kirjaa vai lähtisinkö kävelylle...
Hyvin pitkälti mietiskelen niinkin syvällisiä asioita, kuin että mitä ruokaa sitten tekisin kun edellinen loppuu, mikä päivä mies tulee työpätkältään ja mikä päivä menee takaisin, koska on jonkun kouluhomman deadline ja ehtisikö asiaa edistämään vasta esim. huomenna, pitäisi varmaan harrastaa liikuntaa x, onkohan se ja se lasku maksettu vai maksamatta, pitäisikö ostaa jotain jota mainostetaan netissä/lehdissä/tv:ssä vai ei, mitä hääjärjestelyjä on vielä tekemättä ja koskahan olisi sopiva hetki tehdä.. jne. Siis en kyllä vahingossa ajattele mitään syvällistä, lähinnä järjestelen päässäni elämässä meneillään olevia käytännön asioita.
Minulle on tärkeää, että odotan jotain. Kevät tulee, odotan siihen liittyviä juttuja luonnossa ja harrastuksissa. Käyn ihan kuumana kotiin tullessa että onko siemenet jo itäneet ikkunalaudan purkeissa. Odotan myös telkkariohjelmia kun seuraan jotain sarjaa. Enpä laita nimiä mutta paria realityä näyttää seraavan moni muukin palstalla. Toki odotan isompiakin juttuja, kuten lomia, mutta on tärkeää, että lähitulevaisuudessa on jotain ihan pientäkin kivaa. En ole nirso, voin odottaa vaikka suklaapatukan syömistä.
Alue: Aihe vapaa
Luulisin, että paljon konkreatian tasolla jutuissaan liikkuvat eivät omaa kovin hyvää kykyä ajatella abstrakteja asioita. Lisäksi heiltä puuttuu taito poimia ja tiivistää olennaiset asiat, kaikki selostetaan yksityiskohtaisesti ilman suodatinta. Myös toisen asemaan asettautumisessa on puutteita, ei mietitä sosiaalisesti, kiinnostaako tuota toista nämä asiat, vai olisiko parempi olla hiljaa tai jättää asia maininnan tasolle. Ehkä he ajattelevat, että muitakin kiinnostaa samat realiteetit, koska eivät itse koe muunlaista ajattelua ja siitä syntyy elämän sisältö.