Mitä "normaalit" ihmiset ajattelevat yksin ollessaan?

Minä... mietin Jereä.

JEREE!!! JEREE!!!

Vierailija kirjoitti:

Seksiä

-Mies

Tämä voi ollanaisen kirjoittama stereotypiaavahvistava viesti, mutta jos oikeasti o!et mies, kysyn: mitä/miten ajattelet seksistä? Avaisitko tätä, esim. kertomalla yksityiskohtaisemmin, millä tavalla seksi on mielessäsi?

Ajattelen yksin ollessani juuri sitä hetkeä. Jos joku asia on huonosti, yritän ajatella sitä rehellisesti ja todeta, että näin on. Käytän paljon aikaa asioiden suunnitteluun esim. Suunnittelen siivoukset, ruokalistat, kauppareissut, miten hankin kulttuurielämyksiä, matkoja, suunnittelen ystävien tapaamista. Suunnittelen tarkkaan rahankäytön. Teen laskelmat etukäteen. Yritän ajatella ihmisistä hyvää. Aina se ei onnistu, mutta yritän pitää elämäni selkeänä, enkä sotkettu muiden asioihin.

Aika usein tulee ajateltua ihan vaan vaimon rintoja. Ne on vaan niin ihanat ja pehmeät.

Pakko myöntää; taidan olla aika yksinkertainen ihminen.

Nosto

Jos mä satun joutavia pohtimaan niin mihin lähden kesällä kalaan ja mistä varaan mökin, sekä mihin menen laskettelemaan. Tuleeko vkloppuna lähdettyä mökille, vai baariin vaiko mitä. Joskus harvemmin sitten muistaa jotain hassuja tapahtumia. Arkielämäänhän nuo yleensä liittyvät omat pohdinnat, sekä yleensä vähän pidemmän matkan päähän.

Semmoisia koiran lenkityksiä ei oikein tule paljoa pohdittua vaan menevät enemmän rutiinilla, mutta ehkä joskus vähän sellaista, että menenkö koiran kanssa huomenna sienestämään ja grillaamaan jne. 

Jatkuvasti mietin miten ihmeellinen tämä elämä on ja olla elossa.

Mietin miten on hienoa kun on tavallista löysempi työviikko, kun pari aikaisempaa on menneet munat vaahdossa aamusta iltaan. Nyt on löysää aikaa AV-palstailla. Odotan myös tulevaa viikonloppua kun menen naisystäväni luokse useammaksi yöksi. Tehdään ruokaa, ulkoillaan, saunotaan ja hiplataan toisiamme....ja tietysti seksiä. Onneksi perjantai tulee nopeasti!

Kukaan ei ole normaali.

Vierailija kirjoitti:

Perustarpeiden ja mielitekojen (ruoka, seksi, hellyys, rentoutuminen yms) lisäksi mietin suuren osan päivästä

- kirjoja, elokuvia ja sarjoja joista pidän, suunnittelen juonimuunnelmia ja keksin ihan alkuperäisiä omiakin, yksityiskohtineen

- suuruudenhulluja (käytännössä mahdottomia) haaveita, yksityiskohtineen

- mahdollisia ja toteutettavia pikku suunnitelmia lähitulevaisuuteen

- tieteellisiä ja keskustelunpolttavia aiheita sekä mediasta, opiskelusta että työelämästä

- ihmisiä ympärilläni, millaisia persoonia ovat ja mistä se on heillä peräisin

- mietin, miten olen opiskelussa, töissä ja ihan ihmisenä kehittynyt, ja miten voisin kehittyä vielä lisää

Näin muutamia mainitakseni. Joku sanoi miettivänsä enimmän osan päivästä arjen rullaavia askareita. Minusta pakkoaskareet vie liikaa aikaa päivästä jo ihan sillä että ne täytyy tehdä. En suatana vieköön uhraa niille yhtään enempää ajatusta kuin on pakko. Noh, ehkä olisin järjestelmällisempi ja tehokkaampi, jos tekisin enemmän kuin tätä mitä nykyään eli leijun puolet päivästä pää pilvissä.

Olet ihan kuin minä! Lisäksi harrastan ongelmanratkaisua päässäni, eli keksin jonkun probleeman ja yritän saavuttaa kaikilta kannoilta loogisimman lopputuloksen punnitsemalla erivaihtoehtoja, etiikkaa unohtamatta. Muistelen aika paljon ja yritän ottaa oppia menneestä tai vaan fiilistelen niitä tunnelmia. Arkiaskareita en juuri ajattele, ei jää niille tilaa päässä, hoituu, mitkä hoituu :D

Itse luin ylen jutun kilpakävelijä Aleksi Ojalasta. Olen häntä aiemminkin joskus seurannut, kun on mm-kisoissa ollut. Hän kertoi pitkästä kiusaamistaustastaan. Voin kyllä kertoa, että kolahti. Itselle on myös kiusaaminen ollut pitkän aikaa elämässä "mukana", vaikka olen onneksi säästynyt fyysiseltä väkivallalta toisin kuin tämä Aleksi. Hän on vielä lähes samanikäinen kuin  minä ja vielä syntymäpäivä samalla viikolla kuin minulla. Hänestä taitaakin tulla minulle uusi voimahahmo. Oli jotenkin "hienoa" lukea hänen elämästään ja siitä, että on selvinnyt, vaikka myöntääkin, ettei niin suurissa ihmisjoukoissa enää viihdy. Ehkä minäkin sitten selviän ja jos jää "jälkiä" (eli en esim viihdy suuressa joukossa) niin sitten jää. Sen takia ei minun pitäisi hävetä mitään jos joskus ahdistaa. Minulla on syy olla joskus heikko. Jos tämä Aleksi tulisi nyt jossain vastaan niin varmaan kiittäisin häntä ja sanoisin, että olet upea ja annat toivoa ja voimaa minullekin. Päivän pelastus. Olen jo aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun ajatuksia yksinäisyydestä joten en "jaksa" nyt enää siitä kirjoittaa.

Vitsit, tätä ketjua lukiessa kyllä iskee aito kateus niitä kohtaan, jotka pystyy tarkoituksenmukaisesti ajattelemaan elämäänsä liittyviä, käsillä olevia arkisia asioita. Hirveän helposti lähtee ajatukset itsellä lentoon muihin sfääreihin. On itseasiassa melko kuluttavaa elää monia mahdollisuuksia ja todellisuuksia päässään jatkuvasti, keskittyminen ja tekeminen kärsii. Voisi myös kuvitella, että arjesta saa enemmän irti, kun ne asiat luonnollisesti kiinnostavat ja niitä suunnittelee ja jalostaa.

Tänään:

- Suunnittelen päivän kalorit (olen laihdutuskuurilla) ja mietin, miten voisin laihtua tehokkaasti ja missä vaiheessa alan syödä normaalisti ja liikkua. Googlaan lisätietoa aiheesta, keskustelen aiheesta netissä. Peilikuva hieman inhottaa, käännän katseen pois ja päätän ajatella jotain muuta.

Ajattelen tervettä kehonkuvaa ja tapahtumia historiassa mitkä ovat vaikuttaneet omaani. Ajattelen terveyden ja etenkin kauneuden hintaa. Punnitsen mielessäni omia rajojani ja arvojasi aiheeseen liittyen.

- Kertaan koulutehtävät ja valmistaudun ensi viikon opintoihin. Teen tarvikehankintalistan päässäni, leikin mielikuvilla tulevasta urasta ja hahmottelen toimintasuunnitelmaa tulevaisuuden uralle. Pelkojen ja epävarmuuksien hiipiessä ajatuksiin, punnitsen nopeasti niiden relevanttiuden ja tarvittaessa korjaan jotain tai lakkaan ajattelemasta sitä.

- Siivoan, sisustan ja järjestelen kotia. Suunnittelen järjestyksen funktionaalisuutta, muutosten toteutustapaa ja -järjestystä, budjettia. Priorisoin mielessäni tärkeimmät ja panos/tuotossuhteessa viisaimmat hankinnat ja muutokset. Punnitsen motiivini: onko koti todella itseäni vai muita varten?

Voisin kirjoittaa vielä pitkästikin, mutta riittäköön tämä. Ajattelen yleisesti ottaen tekemisteni syitä ja vaikutteita, suunnittelen tavoitteiden saavuttamista, vertailen, kyseenalaistan ja tutkin. Mieleni on jatkuvassa liikkeessä, alati utelias, vaikka teen ja ajattelen pääosin normaaleja asioita (ravinto, työ, koti).

Ikävien ajatusten ja pelkojen tullessa mieleen, punnitsen nopeasti niiden tarpeellisuuden. Jos voin tehdä asialle jotain niin teen. Muuten lakkaan ajattelemasta koko aihetta. Olen ollut vakavasti masentunut ja itsetuhoinen, enkä aio palata siihen enää. Siksi en anna ikäville ajatuksille lainkaan aikaa. Jos en voi ratkaista ongelmaa niin lakkaan ajattelemasta sitä. Tietenkin poikkeuksiakin on, en ole buddha, mutta näin teen arkisin pienten asioiden kanssa.

Ajattelen assosiaatioiden kautta, eli on ennustamatonta mitä outoa mieleen tulee seuraavaksi :) Mietin nykyään liikaa työasioita, mutta muuten nautin tosi paljon ihan vain luonnon katselemisesta. Yhteiskunnallisia asioita ajattelen paljon, ja valitettavasti keksin paljon aiheita dystopioille. En myöskään ole päässyt yli kaikista oman elämän ikävistä asioista.

Yleensä analysoin omia fiiliksiäni, elämää. Pohdin erilaisia juttuja, ihmisten tekemistä ja käyttäytymistä, aika psykologisia ajatuksia. Läheisten tekemisten syvempää pohdintaa. Toisinaan arjen organisointia, tulevan päivän ruokalistaa, pitääkö käydä kaupassa, pitääkö siivota tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä

-Mies

Tämä voi ollanaisen kirjoittama stereotypiaavahvistava viesti, mutta jos oikeasti o!et mies, kysyn: mitä/miten ajattelet seksistä? Avaisitko tätä, esim. kertomalla yksityiskohtaisemmin, millä tavalla seksi on mielessäsi?

Olen mies oikeasti,milloin mitäkin ,tis*ejä,pil*ua,mitä missä ja miten kenenkin kanssa,exiä,hoitoja,pornossa esiintyjiä ym.

Voihan se johtua siitä että saan seksiä liian vähän,avokista on tullut pihtari.

Kaikki alkoi lapsena kun tuttavaperheen tyttö näytti pimppiä ja sain kosketellakin sitä,samalla sain ensimmäisen erektion minkä muistan.

Oon päässäni pähkäillyt ratkaisuja yh tuttuni ongelmiin mutten uskalla tälle esittää niitä kun aina suuttuu :( uskalla mitään sanoa kyseiselle kun jokasesta asiasta on kuin hyökkäyksen kohteena. Esimerkki tilanne/ongelma:

Yh:"voi kun ei lapselle viitsis laittaa parasta paitaa kerhoon, menee likaiseksi ja vkl on ne juhlat".

Minä:"entä jos käydään kirpputorilta parin euron paitoja, ne ei niin harmittais jos likaiseksi menee tai repeytyy?"

Yh huutaa:"hyi saakana ei semmoisia saastasia paitoja, Jemimartti on allerginen kirpputoripölylle! Älä pliide enää ikinä ehdota mitään tuollaista!!"

Ja niin minä olen päivän pahis :(

Mutta juu, minun pähkäilyissäni yhlla ois kaikkise hyvin ja mallillaan 😏 mut eihän semmone todellista elämää oo...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tosi villi mielikuvitus ja monesti mietin jotain ihan scifi/fantasia -skenaarioita ympärilleni. Katselen julkisissa kulkuneuvoissa ihmisiä ja keksin heille elämäntarinoita, luonteita ja päämääriä. Pohdin himoissani tämän hetken tapailuani ja mitä kaikkea teemme sängyssä kun tapaamme. Käyn joskus kiivaitakin mielikuvituskeskusteluja itseni tai jonkun tuttuni kanssa päässäni. Nukahtaessa musta joskus tuntuu kuin mulla olisi kaksi ihmistä mielessä, ne käyvät vuoropuhelua enkä tiedä, kumpi olen. Joskus olen kuumotellut että onko mulla joku vakavampi mielenterveysongelma, juurikin näiden jakautuneiden minäkokemusten vuoksi. Kun tämä ei kuitenkaan tapahdu juuri koskaan muuten kuin puoliunessa niin olen jättänyt asian selvittelyn. Olisi kyllä kiva tietää, olenko ainoa, jolla on tällaista?

Olen harrastanut tätä lapsesta lähtien enkä koe sitä mitenkään mielenterveysongelmana vaan luovuutena. Enemmänkin pidän mieleltään köyhinä niitä ihmisiä jotka eivät ajattele mitään muuta kuin korkeintaan sitä että mitkä sukat laittaisi huomenna jalkaan ja mitä katsoisi illalla telkkarista. 

Kaipa tuo paneminen on kärkisijoilla ellei peräti ekana...

Minua olisi kiinnostanut tietää vastaajan ikä ja sukupuoli?

Bussissa yksin istuvalla pönäkällä ja punakalla +60v naisella ajatuksissa pyörii scifi seikkailu ja päällisin puolin näyttää kuin miettisi viitsiikö laittaa matti-petterille lounaaksi taas lihapullia ja makaronia.

Taas uutta ajateltavaa.