Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko keski-ikäinen nainen ruveta koodariksi? Työllistyykö?
28.03.2018 |
Eli aiempi koulutus tyyliin "höttöhumanisti" akateeminen... Enempää selittelemättä kerron, että työolosuhteiden puolesta koodarin ura vaikuttaisi ideaaliselta, mutta pääseekö sinne enää sisään tässä iässä ja vielä tämmöisena naispuolisena "tätinä"?
Ja mistä aloittaa? Aikuisopintotukeen ei ole mahdollisuutta.
Kommentit (158)
It-täti puhuu aivan eri ajasta kuin nykypäivästä. 20 vuotta sitten alalle pääsi suurinpiirtein jokainen, joka oli vähänkään kiinnostunut alasta. Itsekin hän myönsi, että jos nyt rautaisena ammattilaisena jäisi työttömäksi, tuskin saisi töitä. Ainakaan kovin helposti. Silloin oli vähän sama tilanne kuin sairaanhoitajilla 1980-luvulla: ei tarvinnut kuin sanoa olevansa sairaanhoitaja ja töitä tarjottiin useammasta paikasta. Itsekin pääsin it-alalle töihin, vaikka olin vasta alan opiskelija. Ensin harjoittelijaksi ja ennenkuin harjoittelujakso loppui, mut vakinaistettiin.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuten it-täti hyvin kuvasi aiemmin, nykyisin tulijat heitetään suoraan altaan syvään päähän ja ne jotka eivät ui, saavat lähteä jo koeajalla. Vanhemmista työntekijöistä kovapalkkaisimpia vaihdetaan kustannussyistä uusiin vähemmän osaaviin, jos vain suinkin mahdollista. Se osaaminen ja kokemus, jota näiltä ihmisiltä vielä tarvitaan, ostetaan alihankintana joltain toiselta yritykseltä.
Edelleen olen sitä mieltä, että keski-iässäkin voi opiskella alalle. Ei kuitenkaan kannata kuvitella pääsevänsä hyville palkoille sen vuoksi, että on ikää. Jos saat töitä, pääset samoille palkoille kuin nuoretkin. Tai sitten sulla pitää olla jotain muuta osaamista ja työkokemusta, josta olisi uudessa työssäsi hyötyä. Mulla oli alaa vaihtaessani takana sairaanhoitajan tutkinto ja lähes 20 vuotta työkokemusta terveydenhuollosta. Edelleenkin lähes viikottain mulla on tilanteita, joissa tuosta "entisestä elämästäni" on työssäni enemmän hyötyä kuin "nykyisestä elämästäni". Erityisesti asiakaspalavereissa. Puhun asiakkaiden kanssa "samaa kieltä" ja ymmärrän heidän toimintaansa sekä toiveitaan.
Ap:n kohdalla mietin, voisiko aiempaa yliopistotukintoa täydentää it-alan yliopisto-opinnoilla. Ei siis suorittaa kokonaan uutta tutkintoa vaan täydentää nykyistä. Ja sitten pyrkiä hakemaan töitä sellaisesta paikasta, jossa pystyisi hyödyntämään molempia aloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkea, mutta...
Koodaamisessa oleellista on se intohimo tietokoneisiin, niihin ohjelmiin mitä teet, ongelmanratkaisuun jne. Se on enemmän harrastus ja elämäntapa, kuin ammatti. Tämä siis, jos haluat oikeasti olla hyvä etkä olla korvattavissa intialaisella perusdatanomilla.
Mieti sitä, löytyykö sinusta tätä.
Vierailija kirjoitti:
It-täti puhuu aivan eri ajasta kuin nykypäivästä. 20 vuotta sitten alalle pääsi suurinpiirtein jokainen, joka oli vähänkään kiinnostunut alasta. Itsekin hän myönsi, että jos nyt rautaisena ammattilaisena jäisi työttömäksi, tuskin saisi töitä. Ainakaan kovin helposti. Silloin oli vähän sama tilanne kuin sairaanhoitajilla 1980-luvulla: ei tarvinnut kuin sanoa olevansa sairaanhoitaja ja töitä tarjottiin useammasta paikasta. Itsekin pääsin it-alalle töihin, vaikka olin vasta alan opiskelija. Ensin harjoittelijaksi ja ennenkuin harjoittelujakso loppui, mut vakinaistettiin.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuten it-täti hyvin kuvasi aiemmin, nykyisin tulijat heitetään suoraan altaan syvään päähän ja ne jotka eivät ui, saavat lähteä jo koeajalla. Vanhemmista työntekijöistä kovapalkkaisimpia vaihdetaan kustannussyistä uusiin vähemmän osaaviin, jos vain suinkin mahdollista. Se osaaminen ja kokemus, jota näiltä ihmisiltä vielä tarvitaan, ostetaan alihankintana joltain toiselta yritykseltä.
Edelleen olen sitä mieltä, että keski-iässäkin voi opiskella alalle. Ei kuitenkaan kannata kuvitella pääsevänsä hyville palkoille sen vuoksi, että on ikää. Jos saat töitä, pääset samoille palkoille kuin nuoretkin. Tai sitten sulla pitää olla jotain muuta osaamista ja työkokemusta, josta olisi uudessa työssäsi hyötyä. Mulla oli alaa vaihtaessani takana sairaanhoitajan tutkinto ja lähes 20 vuotta työkokemusta terveydenhuollosta. Edelleenkin lähes viikottain mulla on tilanteita, joissa tuosta "entisestä elämästäni" on työssäni enemmän hyötyä kuin "nykyisestä elämästäni". Erityisesti asiakaspalavereissa. Puhun asiakkaiden kanssa "samaa kieltä" ja ymmärrän heidän toimintaansa sekä toiveitaan.
Ap:n kohdalla mietin, voisiko aiempaa yliopistotukintoa täydentää it-alan yliopisto-opinnoilla. Ei siis suorittaa kokonaan uutta tutkintoa vaan täydentää nykyistä. Ja sitten pyrkiä hakemaan töitä sellaisesta paikasta, jossa pystyisi hyödyntämään molempia aloja.
Ja vielä lisään tähän, että jos tulee alalle 45-vuotiaana ja mielii luoda jonkinlaisen uran alalla, ei todellakaan riitä, että opettelee hommat työpaikalla. Aika nimittäin loppuu kesken. On aika harvinaista, että ura etenisi yhdessä ja samassa firmassa. Pitää vaihtaa työpaikkaa välillä, jotta pääsee vaativampiin tehtäviin. Ja jokaista työpaikkaa hakiessa ikä on jälleen kerran iso miinus ja se miinus on plussattava osaamisella. Jos osaaminen on viiskymppisellä sama kuin kolmekymppisellä, ei ole vaikea arvata, kumpi saa paikan.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkea, mutta...
Koodaamisessa oleellista on se intohimo tietokoneisiin, niihin ohjelmiin mitä teet, ongelmanratkaisuun jne. Se on enemmän harrastus ja elämäntapa, kuin ammatti. Tämä siis, jos haluat oikeasti olla hyvä etkä olla korvattavissa intialaisella perusdatanomilla.
Mieti sitä, löytyykö sinusta tätä.
Ei tuo ole ainoa lähtökohta, ja niidenkin joilla se on ollut alunperin, voi olla jossain vaiheessa pakko opetella tekemään koodausta ihan vaan itsekurilla, vaikkei yhtään huvita.
Itse olen niitä joilla ei ole koskaan ollut mitään intohimoa alaan. Silti olen hyvä. Minä nimittäin osaan opetella asiat, jotka katson itselleni tarpeellisiksi tai hyödyllisiksi ilmankin mitään erityisiä tunnetiloja tai intohimoja.
Eikä ole yksi tai kaksi kollegaa, jotka on aikoinaan lähteneet alalle intohimo- ja harrastuspohjalta, ja jossain iässä leipääntyneet ja olleet ihan pulassa, että mitä teen, pystynkö enää tekemään ollenkaan tätä. Heille on ollut yllätys kun olen sanonut että jos haluat niin pystyt, koska minuakaan ei ole koskaan kiinnostanut mitenkään, mutta silti teen tätä. Tuota höpinää erityisen kiinnostuksen ja harrastuneisuuden tarpeesta toistetaan niin paljon, että ihmiset ei enää ymmärrä, että ilmankin voi tehdä työtä, ja siksi on riski että hyviä tekijöitä poistuu muihin hommiin joskus keski-iässä, sellaisia jotka voisivat jatkaa hyvinkin jos ymmärtäisivät ettei töissä tarvi olla kivaa eikä kiinnostavaa, mutta ei sen silti tarvi kärsimystäkään olla jos asennoituu siihen oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-täti puhuu aivan eri ajasta kuin nykypäivästä. 20 vuotta sitten alalle pääsi suurinpiirtein jokainen, joka oli vähänkään kiinnostunut alasta. Itsekin hän myönsi, että jos nyt rautaisena ammattilaisena jäisi työttömäksi, tuskin saisi töitä. Ainakaan kovin helposti. Silloin oli vähän sama tilanne kuin sairaanhoitajilla 1980-luvulla: ei tarvinnut kuin sanoa olevansa sairaanhoitaja ja töitä tarjottiin useammasta paikasta. Itsekin pääsin it-alalle töihin, vaikka olin vasta alan opiskelija. Ensin harjoittelijaksi ja ennenkuin harjoittelujakso loppui, mut vakinaistettiin.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuten it-täti hyvin kuvasi aiemmin, nykyisin tulijat heitetään suoraan altaan syvään päähän ja ne jotka eivät ui, saavat lähteä jo koeajalla. Vanhemmista työntekijöistä kovapalkkaisimpia vaihdetaan kustannussyistä uusiin vähemmän osaaviin, jos vain suinkin mahdollista. Se osaaminen ja kokemus, jota näiltä ihmisiltä vielä tarvitaan, ostetaan alihankintana joltain toiselta yritykseltä.
Edelleen olen sitä mieltä, että keski-iässäkin voi opiskella alalle. Ei kuitenkaan kannata kuvitella pääsevänsä hyville palkoille sen vuoksi, että on ikää. Jos saat töitä, pääset samoille palkoille kuin nuoretkin. Tai sitten sulla pitää olla jotain muuta osaamista ja työkokemusta, josta olisi uudessa työssäsi hyötyä. Mulla oli alaa vaihtaessani takana sairaanhoitajan tutkinto ja lähes 20 vuotta työkokemusta terveydenhuollosta. Edelleenkin lähes viikottain mulla on tilanteita, joissa tuosta "entisestä elämästäni" on työssäni enemmän hyötyä kuin "nykyisestä elämästäni". Erityisesti asiakaspalavereissa. Puhun asiakkaiden kanssa "samaa kieltä" ja ymmärrän heidän toimintaansa sekä toiveitaan.
Ap:n kohdalla mietin, voisiko aiempaa yliopistotukintoa täydentää it-alan yliopisto-opinnoilla. Ei siis suorittaa kokonaan uutta tutkintoa vaan täydentää nykyistä. Ja sitten pyrkiä hakemaan töitä sellaisesta paikasta, jossa pystyisi hyödyntämään molempia aloja.
Ja vielä lisään tähän, että jos tulee alalle 45-vuotiaana ja mielii luoda jonkinlaisen uran alalla, ei todellakaan riitä, että opettelee hommat työpaikalla. Aika nimittäin loppuu kesken. On aika harvinaista, että ura etenisi yhdessä ja samassa firmassa. Pitää vaihtaa työpaikkaa välillä, jotta pääsee vaativampiin tehtäviin. Ja jokaista työpaikkaa hakiessa ikä on jälleen kerran iso miinus ja se miinus on plussattava osaamisella. Jos osaaminen on viiskymppisellä sama kuin kolmekymppisellä, ei ole vaikea arvata, kumpi saa paikan.
No jos jotain ihmeellismepää uraa kaipaa, niin vaikeaa on. Mutta moni ei kaipaa, vaan riittää että saa ok perusduunin ok palkalla ja sitä sitten tekevät eläkeikään asti. Itsekin olen tällaisia. Samassa isossa talossa jo 18 vuotta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkea, mutta...
Koodaamisessa oleellista on se intohimo tietokoneisiin, niihin ohjelmiin mitä teet, ongelmanratkaisuun jne. Se on enemmän harrastus ja elämäntapa, kuin ammatti. Tämä siis, jos haluat oikeasti olla hyvä etkä olla korvattavissa intialaisella perusdatanomilla.
Mieti sitä, löytyykö sinusta tätä.
Ei tuo ole ainoa lähtökohta, ja niidenkin joilla se on ollut alunperin, voi olla jossain vaiheessa pakko opetella tekemään koodausta ihan vaan itsekurilla, vaikkei yhtään huvita.
Itse olen niitä joilla ei ole koskaan ollut mitään intohimoa alaan. Silti olen hyvä. Minä nimittäin osaan opetella asiat, jotka katson itselleni tarpeellisiksi tai hyödyllisiksi ilmankin mitään erityisiä tunnetiloja tai intohimoja.
Eikä ole yksi tai kaksi kollegaa, jotka on aikoinaan lähteneet alalle intohimo- ja harrastuspohjalta, ja jossain iässä leipääntyneet ja olleet ihan pulassa, että mitä teen, pystynkö enää tekemään ollenkaan tätä. Heille on ollut yllätys kun olen sanonut että jos haluat niin pystyt, koska minuakaan ei ole koskaan kiinnostanut mitenkään, mutta silti teen tätä. Tuota höpinää erityisen kiinnostuksen ja harrastuneisuuden tarpeesta toistetaan niin paljon, että ihmiset ei enää ymmärrä, että ilmankin voi tehdä työtä, ja siksi on riski että hyviä tekijöitä poistuu muihin hommiin joskus keski-iässä, sellaisia jotka voisivat jatkaa hyvinkin jos ymmärtäisivät ettei töissä tarvi olla kivaa eikä kiinnostavaa, mutta ei sen silti tarvi kärsimystäkään olla jos asennoituu siihen oikein.
Kyse ei ole siitä, että nauttiiko työstä sinänsä. Jokainen tajuaa, että töissä tehdään mitä asiakas/työnantaja käskee, eikä koodailla omia kivoja projekteja. Mutta hyvän ja erinomaisen koodarin erottaa juurikin tuo intohimo, ja hyvä on aina korvattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkea, mutta...
Koodaamisessa oleellista on se intohimo tietokoneisiin, niihin ohjelmiin mitä teet, ongelmanratkaisuun jne. Se on enemmän harrastus ja elämäntapa, kuin ammatti. Tämä siis, jos haluat oikeasti olla hyvä etkä olla korvattavissa intialaisella perusdatanomilla.
Mieti sitä, löytyykö sinusta tätä.
Ei tuo ole ainoa lähtökohta, ja niidenkin joilla se on ollut alunperin, voi olla jossain vaiheessa pakko opetella tekemään koodausta ihan vaan itsekurilla, vaikkei yhtään huvita.
Itse olen niitä joilla ei ole koskaan ollut mitään intohimoa alaan. Silti olen hyvä. Minä nimittäin osaan opetella asiat, jotka katson itselleni tarpeellisiksi tai hyödyllisiksi ilmankin mitään erityisiä tunnetiloja tai intohimoja.
Eikä ole yksi tai kaksi kollegaa, jotka on aikoinaan lähteneet alalle intohimo- ja harrastuspohjalta, ja jossain iässä leipääntyneet ja olleet ihan pulassa, että mitä teen, pystynkö enää tekemään ollenkaan tätä. Heille on ollut yllätys kun olen sanonut että jos haluat niin pystyt, koska minuakaan ei ole koskaan kiinnostanut mitenkään, mutta silti teen tätä. Tuota höpinää erityisen kiinnostuksen ja harrastuneisuuden tarpeesta toistetaan niin paljon, että ihmiset ei enää ymmärrä, että ilmankin voi tehdä työtä, ja siksi on riski että hyviä tekijöitä poistuu muihin hommiin joskus keski-iässä, sellaisia jotka voisivat jatkaa hyvinkin jos ymmärtäisivät ettei töissä tarvi olla kivaa eikä kiinnostavaa, mutta ei sen silti tarvi kärsimystäkään olla jos asennoituu siihen oikein.
Minä olen yksi ketjussa intohimosta puhuneista. Ja puhunut siitä omasta kokemuksesta, kun päälle nelikymppisenä lähtee vaihtamaan alaa ja haluaa ennen eläkeikää luoda uran alalla. Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun nuorempi ja vähemmän osaava on meinannut saada paikan tai palkankorotuksen ja minä en. Viiskymppisenä pitää olla huomattavasti parempi ja osaavampi kuin nuorempi hakija (vaikka työkokemusvuosia on yhtä paljon) . Tottakai pelkillä perslihaksillakin voi saavuttaa saman osaamisen tason, mutta urahaaveet saattaa tyssätä siihen, ettei homma lopulta kiinnosta niin paljoa, että viitsisi perslihaksiaan käyttää. Jos on intohimoa, perslihakset eivät kipeydy niin pahasti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-täti puhuu aivan eri ajasta kuin nykypäivästä. 20 vuotta sitten alalle pääsi suurinpiirtein jokainen, joka oli vähänkään kiinnostunut alasta. Itsekin hän myönsi, että jos nyt rautaisena ammattilaisena jäisi työttömäksi, tuskin saisi töitä. Ainakaan kovin helposti. Silloin oli vähän sama tilanne kuin sairaanhoitajilla 1980-luvulla: ei tarvinnut kuin sanoa olevansa sairaanhoitaja ja töitä tarjottiin useammasta paikasta. Itsekin pääsin it-alalle töihin, vaikka olin vasta alan opiskelija. Ensin harjoittelijaksi ja ennenkuin harjoittelujakso loppui, mut vakinaistettiin.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuten it-täti hyvin kuvasi aiemmin, nykyisin tulijat heitetään suoraan altaan syvään päähän ja ne jotka eivät ui, saavat lähteä jo koeajalla. Vanhemmista työntekijöistä kovapalkkaisimpia vaihdetaan kustannussyistä uusiin vähemmän osaaviin, jos vain suinkin mahdollista. Se osaaminen ja kokemus, jota näiltä ihmisiltä vielä tarvitaan, ostetaan alihankintana joltain toiselta yritykseltä.
Edelleen olen sitä mieltä, että keski-iässäkin voi opiskella alalle. Ei kuitenkaan kannata kuvitella pääsevänsä hyville palkoille sen vuoksi, että on ikää. Jos saat töitä, pääset samoille palkoille kuin nuoretkin. Tai sitten sulla pitää olla jotain muuta osaamista ja työkokemusta, josta olisi uudessa työssäsi hyötyä. Mulla oli alaa vaihtaessani takana sairaanhoitajan tutkinto ja lähes 20 vuotta työkokemusta terveydenhuollosta. Edelleenkin lähes viikottain mulla on tilanteita, joissa tuosta "entisestä elämästäni" on työssäni enemmän hyötyä kuin "nykyisestä elämästäni". Erityisesti asiakaspalavereissa. Puhun asiakkaiden kanssa "samaa kieltä" ja ymmärrän heidän toimintaansa sekä toiveitaan.
Ap:n kohdalla mietin, voisiko aiempaa yliopistotukintoa täydentää it-alan yliopisto-opinnoilla. Ei siis suorittaa kokonaan uutta tutkintoa vaan täydentää nykyistä. Ja sitten pyrkiä hakemaan töitä sellaisesta paikasta, jossa pystyisi hyödyntämään molempia aloja.
Ja vielä lisään tähän, että jos tulee alalle 45-vuotiaana ja mielii luoda jonkinlaisen uran alalla, ei todellakaan riitä, että opettelee hommat työpaikalla. Aika nimittäin loppuu kesken. On aika harvinaista, että ura etenisi yhdessä ja samassa firmassa. Pitää vaihtaa työpaikkaa välillä, jotta pääsee vaativampiin tehtäviin. Ja jokaista työpaikkaa hakiessa ikä on jälleen kerran iso miinus ja se miinus on plussattava osaamisella. Jos osaaminen on viiskymppisellä sama kuin kolmekymppisellä, ei ole vaikea arvata, kumpi saa paikan.
No jos jotain ihmeellismepää uraa kaipaa, niin vaikeaa on. Mutta moni ei kaipaa, vaan riittää että saa ok perusduunin ok palkalla ja sitä sitten tekevät eläkeikään asti. Itsekin olen tällaisia. Samassa isossa talossa jo 18 vuotta ;)
Ketjussa alanvaihdoksesta haaveilevat ovat maininneet, että nykyisessä hommassa ei ole etenemismahdollisuuksia. Siitä olen päätellyt, että he haluaisivat luoda uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-täti puhuu aivan eri ajasta kuin nykypäivästä. 20 vuotta sitten alalle pääsi suurinpiirtein jokainen, joka oli vähänkään kiinnostunut alasta. Itsekin hän myönsi, että jos nyt rautaisena ammattilaisena jäisi työttömäksi, tuskin saisi töitä. Ainakaan kovin helposti. Silloin oli vähän sama tilanne kuin sairaanhoitajilla 1980-luvulla: ei tarvinnut kuin sanoa olevansa sairaanhoitaja ja töitä tarjottiin useammasta paikasta. Itsekin pääsin it-alalle töihin, vaikka olin vasta alan opiskelija. Ensin harjoittelijaksi ja ennenkuin harjoittelujakso loppui, mut vakinaistettiin.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuten it-täti hyvin kuvasi aiemmin, nykyisin tulijat heitetään suoraan altaan syvään päähän ja ne jotka eivät ui, saavat lähteä jo koeajalla. Vanhemmista työntekijöistä kovapalkkaisimpia vaihdetaan kustannussyistä uusiin vähemmän osaaviin, jos vain suinkin mahdollista. Se osaaminen ja kokemus, jota näiltä ihmisiltä vielä tarvitaan, ostetaan alihankintana joltain toiselta yritykseltä.
Edelleen olen sitä mieltä, että keski-iässäkin voi opiskella alalle. Ei kuitenkaan kannata kuvitella pääsevänsä hyville palkoille sen vuoksi, että on ikää. Jos saat töitä, pääset samoille palkoille kuin nuoretkin. Tai sitten sulla pitää olla jotain muuta osaamista ja työkokemusta, josta olisi uudessa työssäsi hyötyä. Mulla oli alaa vaihtaessani takana sairaanhoitajan tutkinto ja lähes 20 vuotta työkokemusta terveydenhuollosta. Edelleenkin lähes viikottain mulla on tilanteita, joissa tuosta "entisestä elämästäni" on työssäni enemmän hyötyä kuin "nykyisestä elämästäni". Erityisesti asiakaspalavereissa. Puhun asiakkaiden kanssa "samaa kieltä" ja ymmärrän heidän toimintaansa sekä toiveitaan.
Ap:n kohdalla mietin, voisiko aiempaa yliopistotukintoa täydentää it-alan yliopisto-opinnoilla. Ei siis suorittaa kokonaan uutta tutkintoa vaan täydentää nykyistä. Ja sitten pyrkiä hakemaan töitä sellaisesta paikasta, jossa pystyisi hyödyntämään molempia aloja.
Ja vielä lisään tähän, että jos tulee alalle 45-vuotiaana ja mielii luoda jonkinlaisen uran alalla, ei todellakaan riitä, että opettelee hommat työpaikalla. Aika nimittäin loppuu kesken. On aika harvinaista, että ura etenisi yhdessä ja samassa firmassa. Pitää vaihtaa työpaikkaa välillä, jotta pääsee vaativampiin tehtäviin. Ja jokaista työpaikkaa hakiessa ikä on jälleen kerran iso miinus ja se miinus on plussattava osaamisella. Jos osaaminen on viiskymppisellä sama kuin kolmekymppisellä, ei ole vaikea arvata, kumpi saa paikan.
No jos jotain ihmeellismepää uraa kaipaa, niin vaikeaa on. Mutta moni ei kaipaa, vaan riittää että saa ok perusduunin ok palkalla ja sitä sitten tekevät eläkeikään asti. Itsekin olen tällaisia. Samassa isossa talossa jo 18 vuotta ;)
Ketjussa alanvaihdoksesta haaveilevat ovat maininneet, että nykyisessä hommassa ei ole etenemismahdollisuuksia. Siitä olen päätellyt, että he haluaisivat luoda uraa.
Oman näköistä uraa, kyllä. Organisaatiokiipeily ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään mahdollisuuksia. Koodausalalla jos on hyvä CV niin ei ole väliä vaikka olisi perse pään tilalla. Mutta tyhjästä aloittavana tulee seinä vastaan - suosittelisin enemmän kirjanpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kieltämättä ap:n ikä on tässä ISO este. Luulen että harva rekryäjä mielellään alalla palkkaa keski-ikäistä vastavalmistumatta junioria...
- it-täti
Jos minä rekryäjän harkitsisin asiaa kiveksenhajuisella rationaalisella järkeilyllä niin ehdottomasti ottaisin keski-ikäisen vastavalmistuneen juniorikoodaajattaren ennemmin kuin 20jotain-vuotiaan vastavalmistuneen koodaajattaren (sillä oletuksella että se keski-ikäinen tyytyy nuoren junioritason osaajan liksaan, pelkistä ikävuosista en ala maksaa ekstraa).
Jo yksinkertaisesti siitä syystä että jälkimmäinen on todennäköisemmin pian maha pystyssä ja pois tehokkaasta työstä kuin ensiksi mainittu.
Toisekseen ensiksimainitulla saattaa olla jotain arvokasta pitkääkin työkokemusta alasta jolle projekteja tehdään.
Ei se nuori mies ( joka niitä pystymahoja järjestää ) ole firmassa sen kauemmin, se vain tekee mitä tahansa milloin tahansa. "Uranälkä" -huh- tarkoittaa pahimmillaan sitä. Syrjintä raskauden perusteella on laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
It-täti puhuu aivan eri ajasta kuin nykypäivästä. 20 vuotta sitten alalle pääsi suurinpiirtein jokainen, joka oli vähänkään kiinnostunut alasta. Itsekin hän myönsi, että jos nyt rautaisena ammattilaisena jäisi työttömäksi, tuskin saisi töitä. Ainakaan kovin helposti. Silloin oli vähän sama tilanne kuin sairaanhoitajilla 1980-luvulla: ei tarvinnut kuin sanoa olevansa sairaanhoitaja ja töitä tarjottiin useammasta paikasta. Itsekin pääsin it-alalle töihin, vaikka olin vasta alan opiskelija. Ensin harjoittelijaksi ja ennenkuin harjoittelujakso loppui, mut vakinaistettiin.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuten it-täti hyvin kuvasi aiemmin, nykyisin tulijat heitetään suoraan altaan syvään päähän ja ne jotka eivät ui, saavat lähteä jo koeajalla. Vanhemmista työntekijöistä kovapalkkaisimpia vaihdetaan kustannussyistä uusiin vähemmän osaaviin, jos vain suinkin mahdollista. Se osaaminen ja kokemus, jota näiltä ihmisiltä vielä tarvitaan, ostetaan alihankintana joltain toiselta yritykseltä.
Edelleen olen sitä mieltä, että keski-iässäkin voi opiskella alalle. Ei kuitenkaan kannata kuvitella pääsevänsä hyville palkoille sen vuoksi, että on ikää. Jos saat töitä, pääset samoille palkoille kuin nuoretkin. Tai sitten sulla pitää olla jotain muuta osaamista ja työkokemusta, josta olisi uudessa työssäsi hyötyä. Mulla oli alaa vaihtaessani takana sairaanhoitajan tutkinto ja lähes 20 vuotta työkokemusta terveydenhuollosta. Edelleenkin lähes viikottain mulla on tilanteita, joissa tuosta "entisestä elämästäni" on työssäni enemmän hyötyä kuin "nykyisestä elämästäni". Erityisesti asiakaspalavereissa. Puhun asiakkaiden kanssa "samaa kieltä" ja ymmärrän heidän toimintaansa sekä toiveitaan.
Ap:n kohdalla mietin, voisiko aiempaa yliopistotukintoa täydentää it-alan yliopisto-opinnoilla. Ei siis suorittaa kokonaan uutta tutkintoa vaan täydentää nykyistä. Ja sitten pyrkiä hakemaan töitä sellaisesta paikasta, jossa pystyisi hyödyntämään molempia aloja.
Ja vielä lisään tähän, että jos tulee alalle 45-vuotiaana ja mielii luoda jonkinlaisen uran alalla, ei todellakaan riitä, että opettelee hommat työpaikalla. Aika nimittäin loppuu kesken. On aika harvinaista, että ura etenisi yhdessä ja samassa firmassa. Pitää vaihtaa työpaikkaa välillä, jotta pääsee vaativampiin tehtäviin. Ja jokaista työpaikkaa hakiessa ikä on jälleen kerran iso miinus ja se miinus on plussattava osaamisella. Jos osaaminen on viiskymppisellä sama kuin kolmekymppisellä, ei ole vaikea arvata, kumpi saa paikan.
No jos jotain ihmeellismepää uraa kaipaa, niin vaikeaa on. Mutta moni ei kaipaa, vaan riittää että saa ok perusduunin ok palkalla ja sitä sitten tekevät eläkeikään asti. Itsekin olen tällaisia. Samassa isossa talossa jo 18 vuotta ;)
Olen kaupungin töissä ja toivon olevani vaikka alaa it:hen vaihtaisinkin. Pysyy joku tolkku työasioissa.
Sitten vain lukemaan amk:n pääsykokeisiin. :) Matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, kieliä... Ja vieläpä valmistua insinööriksi joskus vuosien päästä.
Koodarin nimittäin pitää osata tehdä matemaattisia malleja kirjoittaakseen ne sitten koodiksi. Myös systeemien stabiilisuusanalyysit sekä lineaarisuus- ja kohinalaskelmat ovat a ja o. Juridiikkaa pitää opetella oppiakseen ymmärtämään lainsäädäntöä, joka määrittelee ohjelmistoille vaatimuksia. Taloustieteet pitää olla hallussa, jotta osaat koodata sovelluksia yrityksille.
Tuon jälkeen voi sitten lähteä hakemaan kokemusta työelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa että nousua pukkaa ja kaikki vähänkään kynnelle kykenevät on taas härkkimässä helppoa rahaa it-alalta, niinkuin sillon nokiahuuman aikaan?
En nyt haluaisi olla negatiivinen mutta jos oma motivaatio rajoittuu siihen "kyllä meikätätillekin neljän tonnin palkka sopisi ja vastineeksi voisin piereskellä toimistolla :)" niin ei tuu mitään. Niukin naukin entiset on saatu siivottua niille paremmin sopivalle alalle kun niistä ei ollut oikeisiin töihin sitten kun alettiinkin vaatiakin jotain. Toivon todella ettei uusintakierrosta tule, sillä eihän siinä nyt mitään järkeä ole että osastolla on 3 hemmoa jotka koodaa 95% kaikesta ja sitten on 45 muuta jotka vaan lörpöttää puhelimeen ja maalailee kynsiä.
Ja pöh. Suurempi uhka on nainen, joka EI alistu kynsien viilaajaksi vaan hoitaa hommansa liiankin hyvin.
Pitkä tie edessä kirjoitti:
Sitten vain lukemaan amk:n pääsykokeisiin. :) Matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, kieliä... Ja vieläpä valmistua insinööriksi joskus vuosien päästä.
Koodarin nimittäin pitää osata tehdä matemaattisia malleja kirjoittaakseen ne sitten koodiksi. Myös systeemien stabiilisuusanalyysit sekä lineaarisuus- ja kohinalaskelmat ovat a ja o. Juridiikkaa pitää opetella oppiakseen ymmärtämään lainsäädäntöä, joka määrittelee ohjelmistoille vaatimuksia. Taloustieteet pitää olla hallussa, jotta osaat koodata sovelluksia yrityksille.
Tuon jälkeen voi sitten lähteä hakemaan kokemusta työelämästä.
Euhän sitä vielä olekaan kertynyt, vastahan opittiin käymään yksin ulkona...ei nyt millään pahalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisenä tätikoodarina 20 v kokemuksella voin sanoa, että haastavaa tulee olemaan. Sulla pitää olla tosi kova motivaatio ja aivot vielä vetreässä kunnossa ja hyvä looginen ajattelukyky ja sopiva toisen alan koulutus, jolla voit kompensoida teknisiä puutteita. Mulla kesti aikoinaan (nuorena!) 5 v oppia se tekninen ala, jolle teen ohjelmistoja ja toinen 5 v oppia koodaamaan riittävän hyvin. Kilpailijoina sulla on lahjakkaita intialaisia nuoria miehiä.
Joskus meillä oli noin 50 v alanvaihtajanainen, joka kouluttautui sihteeristä koodariksi. Vuoden yritti helpohkoa koodausta ja sitten luovutti.
En halua lannistaa, mutta älä odota helppoa tietä koodariksi. Suosittelisin sinulle mieluummin asiakasrajapinnassa työskentelyä eli vaatimusmäärittelyä. Toki koodausta kannattaa opiskella yleissivistävää mielessä.Missä hemmetin firmassa oikein olet töissä? Itse olen kolmekymppinen koodarineiti ja yhdenkään Intialaisen kanssa en ole joutunut työpaikasta taistelemaan. Nykypäivänä peruskoodauksen oppii muutamassa vuodessa jos on vain motivaatiota ja viitsimystä.
Veikkaus, se on Tiedolla tai Baswarella.
eikö kike elomaakin vielä bodaa, vaio ehtiikö enää? Olen kuitenkin nähnyt televisiossa keski-ikäisiä lihaskasoja, naisiakin. Sillonhan ne lihakset on isoimmillaan, ei nuori bodari kovin kummonen vielä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi, mutta mä vähän ihmettelen sun motiivejasi. Valitsitpa minkä tahansa opiskelupaikan, niissä opetetaan sulle vain koodaamisen perusasiat. Ja kun menet töihin, kukaan ei työpaikalla perehdytä sua koodaamiseen vaan oletetaan, että osaat koodata. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sun pitää aktiivisesti itsenäisesti opiskella koodaamista ja ennenkaikkea koodata, jotta pystyisit yhdessäkään työpaikassa edes aloittamaan koodarina.
Tämä kuulostaa aika pahalta... Eli käytännössä pitäisi itse huvikseen koodata jotain pelejä sitten vai? -ap
Tämä pitää erittäin hyvin paikkansa, tiedän kokemuksesta. Ne amkin kurssit ei pätevöitä vielä työtehtäviin vaan omaa kiinnostusta pitää löytyä myös vapaa-ajalla ja käytännön treeniä + luontaista kykyä. Aika usein firmoissa testataan tämä pyytämällä pieni työnäyte paikan päällä, tyyliin ohjelmoi mitä tykkäät. Saadaan sitten hakijan osaaminen kartoitettua aika pian tai valitettavasti se osaamattomuus.
Työtehtäviin pätevöittää se työ. Nuo työnäytteet, no joo, joissain piennemmissä firmoissa muotia, isommat on usein todenneet että ne eivät kovin hyvin mittaa mitään merkittävää osaamista. Itse muuten hain viimeksi paikkaan jossa oli tällainen tehtävä, mutta ilmoitin suoraan sen mikä on totta, että en osaa tällaisessa tilanteessa koodata riviäkään, hyvä kun edes nimeni muistan jännitykseltäni. Pääsin töihin.
Ja sulla oli ikää silloin yli 40 vuotta?
Kyllä, 41 vuotta. Ja olen nainen. Tosin ap:hen verrattuna se etu että en ollut kokematon vaan CV:stä näkyi että kyllä tuo on jotain saanut aikaankin ihan oikeissa töissä.
Hienoa! Jos kaikki menee mukaan tuohon väärä ikä- mantraan, ei mikään ikinä muutu ja lasikatot sen kun vahvistuvat. Onhan sitä menty kyynärpäitä käyttäen muillekin aloille.
Kokeilepa saada keski-ikäisenä töitä uudelta alalta, muu kuin hoito.
Sain ensimmäisen vakityön yli 40- vuotiaana.
Miten se tähän liittyy?
Siten että kyllä sen ikäinen työllistyy, ja muuhunkin kuin hoitoalalle, sivumennen sanoen.
Mikä sua vaivaa, kun kaikki näyttää olevan turhaa ja väärin?Tässä puhuttiin opiskelusta kokonaan uudelle alalle ja siihen työllistymisestä keski-ikäisenä. Mikä sua vaivaa, kun kaikki näyttää olevan turhaa ja väärin?
Itse olet naama vääränä dissaamassa innostuneita keski-ikäisiä naisia. Oletko itse edes työelämässä vai huuteletko sohvaltasi käsin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluaisit ryhtyä koodariksi? Kamalaa hommaa. Rahaa saa paljon mukavammista ja helpommistakin töistä.
Mikä siitä tekee niin kamalaa? Olen päinvastoin kuullut kehuja monelta. Nyt kaikki paljastukset kehiin ennen kuin teen mitään ratkaisuja... t. ap
Se on nuorten hommaa. Kenkää tulee satavarmasti kun ikä on siinä viidenkympin korvilla. Ei ohjelmistotaloissa mitään eläkekahveja ole.
Meillä Suomen yksikön keski-ikä on 37 vuotta ja todella paljon ihan eläkeikään asti on saanut ihmisiä olla töissä, siis koodarina. Isot firmat on inhimillisempiä työympäristöjä vähän vanhemmille kuin ne trendikkäät nuorten miesten peli- ja kaljoittelukaveriporukkafirmat.
Mutta kyllä alan "poistopolitiikka" julma ja kylmä on, siitä ei mihinkään pääse. Ennen tosiaan ulos laitettiin vanhemmasta päästä, mutta nyt vain KALLIIMMASTA päästä, ja otetaan halpoja junioreja tai intialaisia tilalle. Meilläkin viime yt:issä lähti ihan tosi huippuosaajia, joista ei olisi ikinä uskonut että saa kenkää. Mutta palkka oli päässyt osaamisen takia niin kovaksi, että joku johdossa katsoi, että vaikka tuo hyvä onkin, ei varmasti ole hintansa arvoinen, tuon hinnalla palkkaa kaksi nälkäistä nuorta vastavalmistunutta...
- it-täti
Ihan totta. Ala on kylmä ja suuretkin yritykset laittavat pihalle viidesosan henkilöstöstään. Ihmisiä laitetaan koko ajan arvojärjestykseen nimenoomaan KALLEUDEN takia ja sitten ns. Henkilökohtaise tuloslaskelman perusteella.
Itse tein näitä hommia ikävuosina 20-50. Sitten ulos. Jos alalta on poissa kaksi vuotta on pahasti teknologiasta jäljessä. Ei paluuta. Ikävuosina 50-60 olen tehnyt helpompia hommia.
Ja se projektipäällikön homma on ihan koiran hommaa. Painetta, kiirettä ja tehokkuusvaatimuksia esimiehelta, asiakkaalta sekä paine henkilöstöltä.
Nyt olen yrittäjä.
Mä olen tottunut surffaamaan työpaikasta toiseen. Vaihtelu virkistää, sopivina annoksina.
Alue: Aihe vapaa
Siinäpäs ole työtön.. en kyllä sinua palkkaisikaan..:D