Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä
Minulla on ystävä, joka on monella tavalla ihan tyyppi, mutta hänessä on yksi todella ärsyttävä piirre: hän on ihan hirveä säätäjä aikataulujen kanssa ja aina myöhässä. Siis ihan AINA. Esim. kun sovimme kyläilystä, että hän tulee luokseni vaikkapa klo 13, laittaa hän samana aamuna viestiä "Sori, tämä on minulle nyt hidas aamu, en saa lähdettyä, haittaako jos tulen kaksi tuntia myöhemmin?". Taannoin sovimme, että nähdään sunnuntaina kolmen maissa ja kun samana aamuna sitten vielä varmistin nähdäänkö paikassa x, josta oli ollut aikaisemmin puhe, niin tämä ilmoittaa " Hei, mä oonkin nyt sopinut xxx (toisne kaverin) kanssa myöhäisen brunssin klo kahdeks, et en mä ehdikään kolmeks vielä, sori, käykö viideltä?". ARRRRGGHHH!!
Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.
Mitä tekisitte tällasen kaverin kanssa? Sanonko ens kerralla, että sori, meni jo, mitäs oot myöhässä ja sovitaanpa treffit uusiks sitten, kun et muuta aina aikatauluja? En itsekään tajua, miksi asiasta on niin vaikeaa sanoa hänelle...
Kommentit (492)
Miten nämä ihmiset hoitavat lääkärissäkäynnit, kun eivät tiedä menemisiään etukäteen edes päivän, saati tunnin tarkkuudella?
Opinnot luentoineen, entä työssäkäynti? Konserteista ja muista tapahtumista ei kannata edes haaveilla? Kauppaan sentään pääsee laajoin aukioloajoin, vaikka sinne meno venyisi useilla tunneilla.
Vierailija kirjoitti:
Asperger
Asperger just ikinä ei tekisi noin. Mikä tarve on "diagnosoida" ihmisiä ellei edes tunne asioita, mitä "diagnosoi"?
Pimeetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin myöhästelen, tosin johtuu OCD:sta. Anteeksi :(
Alapeukuttajalle: sulla on oikeesti v*tusti helpompaa kun mulla, mä myöhästyn usein jopa töistä koska kaikki asiat täytyy tarkistaa vähintään 20kertaa.
Mitäpä jos et tarkista asioita 20x?
Teet vaikka taulukon johon ruksaat hellat ja mitälie tarkistatkaan, sitten vaan lähdet ulos.
Kyse on vaan itsehillinnän puutteesta, varmasti itsekin tajuat että turhaan tarkistat samat jutut? Vai onko myös dementia ja unohdat heti asiat?
Jos et oikeasti kykene lähtemään parin tarkistuksen jälkeen niin kuulut hoitolaitokseen
No nythän on ihan huippuammattilainen paikalla, masennukseenkin auttaa, kun menee vaan ulos, skitsofreniaan faktojen tsekkaaminen jne...
Luuletko oikeasti, että kaikista häiriöistä pääsee johonkin hoitolaitokseen? Ei pääse ees hoitoon. Hoitolaitokset on pääosin muutenkin lakkautettu ja siirrytty avohoitoon.
Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan eri asia mutta olen laittanut välit poikki kahteen, jatkuvasti ohareita tekevään kaveriin. Tyyliin meillä sovittuna lounas luonani ja saan viestin tuntia ennen jossa vain sanotaan ettei pääse paikalle kun ahdistaa. Tai ei vain jaksa, väsyttää. Ehkä joku toinen kerta.
Ehkä kerran tai kaksi annan anteeksi muuten hyville kavereille mutta vähintään odotan että anteeksi pyydetään heti kun ahdistus/väsymys/tms on ohi ja myös ehdotetaan uutta vaihtoehtoa. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen.
Annat anteeksi kaverillesi, että häntä ahdisti niin paljon, ettei kyennyt poistumaan kotoaan? Eli sinä olet se uhri tuollaisessa tilanteessa ja odotat anteeksipyyntöä ja hyvittelyä? Mielenkiintoista..
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset hoitavat lääkärissäkäynnit, kun eivät tiedä menemisiään etukäteen edes päivän, saati tunnin tarkkuudella?
Opinnot luentoineen, entä työssäkäynti? Konserteista ja muista tapahtumista ei kannata edes haaveilla? Kauppaan sentään pääsee laajoin aukioloajoin, vaikka sinne meno venyisi useilla tunneilla.
Minä olen se masennuksen vuoksi joskus myöhästelevä tai peruva ja olen joutunut maksamaan perumattomia lääkärikäyntejä, lopettamaan lähiopiskelut ja lopulta en päässyt edes töihin kun sairaus paheni. Nyt eläkkeellä. Usko pois, meistä on moneksi ja kaikki eivät ole tahallaan hankalia vain sinua ärsyttääkseen.
Jos pitää hyvää kirjaa mukana ja omassa aikataulussa on joustovaraa, ei ongelmia.
Tiukempi oma aikataulu saattaa aiheuttaa tapaamisesta poistumisen jopa etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen entinen tapamyöhästelijä. Lähtemisessä kestää, jos ei ole tarkkaa aikaa, kun pitää olla ovesta ulkona, joten asetan itselleni aikamääreen koska pitää olla eteisessä, ja varaan vielä 5min lähtösähellykseen. Olen myös opetellut itseäni kellottamalla, paljon tarvitsen aikaa mihinkin ennen lähtöä. Siis ihan kahvinkeitosta ja vessakäynneistä alkaen.
Myöhästyn edelleen joskus, mutta "tavallisista" syistä, en siksi etten osaa ottaa vastuuta omasta tekemisestäni.
Veljeni on yhä ihan mahdoton. Olen raivonnut hänelle asiasta aikoinaan, kun on myöhästytty nolosti tärkeistä jutuista hänen takiaan, mutta ei mahda itselleen mitään. Nykyään olen asennoitunut niin, etten laske mitään tarkkoja aikatauluja hänen varaansa. Sovin yhteiset menot niin, että hänen odottelunsa ei aiheuta itselleni tai muille minkäänlaista vaivaa, ja nolaa myöhästymisillään vain itsensä. Jos jossain pitää olla ajoissa, niin sanon
Sinulle ei sitten sovi mt -ongelmista kärsivät tai ylipäätään sairaat ihmiset kaveriksi. He eivät voi sille olon vaihtelulle mitään, vaikka kuinka suuttuisit, vaatisit ja haukkuisit tuuliviiriksi. Kutsuisitko syöpäsairastakin lapselliseksi jos hän ei osaisi ennustaa vointiaan viikkoja etukäteen? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää selittelyä vedota johonkin aakkosdiagnoosiin. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että osaa katsoa kelloa.
Pistäisin välit poikki tuollaisen ihmisen kanssa. Ja olen itse asiassa pistänytkin.
Kukaan diagnosoitu ei ollut koko ketjussa vedonnut mihinkään "aakkosdiagnoosiin".
Lainaukset ei toimi, mutta:
"Sinulle ei sitten sovi mt -ongelmista kärsivät tai ylipäätään sairaat ihmiset kaveriksi. He eivät voi sille olon vaihtelulle mitään, vaikka kuinka suuttuisit, vaatisit ja haukkuisit tuuliviiriksi. Kutsuisitko syöpäsairastakin lapselliseksi jos hän ei osaisi ennustaa vointiaan viikkoja etukäteen? Niinpä."
Minulla on mt-ongelmaisia ja syöpäsairaita läheisiä, eikä mitään ongelmaa heidän kanssaan. Säheltävät tapamyöhästelijät ovat eri asia. Kukaan ei muutenkaan puhunut viikkoja etukäteen suunnittelusta mitään, vaan ihan perus käytöstavoista, kun on sovittu jotain mutta silti odotutetaan muita tuntikausia.
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset ei toimi, mutta:
"Sinulle ei sitten sovi mt -ongelmista kärsivät tai ylipäätään sairaat ihmiset kaveriksi. He eivät voi sille olon vaihtelulle mitään, vaikka kuinka suuttuisit, vaatisit ja haukkuisit tuuliviiriksi. Kutsuisitko syöpäsairastakin lapselliseksi jos hän ei osaisi ennustaa vointiaan viikkoja etukäteen? Niinpä."
Minulla on mt-ongelmaisia ja syöpäsairaita läheisiä, eikä mitään ongelmaa heidän kanssaan. Säheltävät tapamyöhästelijät ovat eri asia. Kukaan ei muutenkaan puhunut viikkoja etukäteen suunnittelusta mitään, vaan ihan perus käytöstavoista, kun on sovittu jotain mutta silti odotutetaan muita tuntikausia.
Tuo lainaus ei näyttänyt sitä viestiä johon kommentoin vaan ilmeisesti edellisen. Kommentoin siis viestiä, jossa puhuttiin tuuliviireydestä ja lapsellisuudesta sellaisten kohdalla jotka joutuvat päivä ja hetki kerrallaan miettimään, kykenevätkö tapaamiseen. Ja kritisoin siis sitä, että tuomitaan ja haukutaan sairaita ihmisiä. Tahallaan myöhästelevät ovat eri asia.
No vaikeahan se on tietää, myöhästeleekö joku kaveri "tahallaan" vai ei, jos ne mt-ongelmat eivät ole tiedossa eikä mitenkään näy päälle.
Jos minulla on tiedossa, että kaverilla on vakava masennus, ei minulla ole minkäänlaisia odotuksia enkä tietenkään loukkaannu, jos kyseinen kaveri ei jaksa mitään.
Mutta jos joku tuttava antaa jatkuvasti odotuttaa itseään, tekee ohareita tai ilmoittaa tulevansa pari tuntia myöhässä kun törmäsi Lauraan ja meni tämän kanssa syömään, niin kaikista todennäköisin vaihtoehto ei ole että kyseinen tuttava häpeilee ja salailee jotain aivovauriodiagnoosia joka tekee hänestä kyvyttömän pitäytymään aikatauluissa, vaan todennäköisintä on se, etten minä oikeasti kiinnosta häntä kaverina kuin korkeintaan varasijalla.
Mulla oli ennen tollanen kaveri, joka ei halunnut olla hetkeäkään yksin. Siksi sopi pakonomaisesti aikataulunsa niin, että oli aamusta iltaan ohjelmaa eri kavereiden kanssa, ja oli aina myöhässä eikä pahoitellut sitä ja kun nähtiin tokaisi "mun pitää sitten tähän aikaan lähteä kun näen toisia kavereita". Hänellä ei ollut kunnioitusta muita kohtaan ja ihmiset olivat vain hänelle jonkinlainen pakokeino, ettei tarvinnut olla yksin tai mennä kotiin.
Lopulta laitoin välit poikki kun huomasin hänessä muitakin inhottavia puolia, tykkäsi juoruta, oli vahingoniloinen, hänellä oli kyseenalaisia ystäviä, joidenka arvomaailma ei sopinut omani kanssa. Oli iso helpotus kun ei olla enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin olla toi kuvauksen ystävä... hehe.
Jaa onko se hehe kun joku joutuu aina odottaan?! Mulla oli teininä kaveri joka oli aina 15-30 myöhässä. Silloin ei ollu kännyköitä ja kiltisti odottelin. En odota enää, ei olla enää kavereita!
Minä olen kommentoinut tässä ketjuissa vain sellaisiin viesteihin joissa vähätellään esimerkiksi ADHDn vaikutusta tai jopa kielletään kokonaan sellainen mahdollisuus, että myöhästelyyn voi olla hyvä syy, kuten sairaus. Eli meidän lienee turha keskustella keskenämme enempää, jos sinä ymmärrät tämän asian kuitenkin samoin. Kuten sanoin, tuo lainaus ei näyttänyt jostain syystä sitä viestiä jota halusin lainata.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kommentoinut tässä ketjuissa vain sellaisiin viesteihin joissa vähätellään esimerkiksi ADHDn vaikutusta tai jopa kielletään kokonaan sellainen mahdollisuus, että myöhästelyyn voi olla hyvä syy, kuten sairaus. Eli meidän lienee turha keskustella keskenämme enempää, jos sinä ymmärrät tämän asian kuitenkin samoin. Kuten sanoin, tuo lainaus ei näyttänyt jostain syystä sitä viestiä jota halusin lainata.
No olettaisin, että jos myöhästelyyn on tiedossa jokin syy, sellainen ihminen osaisi myös pahoitella ja selittää kroonista myöhästelyään. Ei sitä kukaan ulkopuolinen osaa arvailla, jos se näyttäytyy ulospäin silkkana välinpitämättömyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kommentoinut tässä ketjuissa vain sellaisiin viesteihin joissa vähätellään esimerkiksi ADHDn vaikutusta tai jopa kielletään kokonaan sellainen mahdollisuus, että myöhästelyyn voi olla hyvä syy, kuten sairaus. Eli meidän lienee turha keskustella keskenämme enempää, jos sinä ymmärrät tämän asian kuitenkin samoin. Kuten sanoin, tuo lainaus ei näyttänyt jostain syystä sitä viestiä jota halusin lainata.
No olettaisin, että jos myöhästelyyn on tiedossa jokin syy, sellainen ihminen osaisi myös pahoitella ja selittää kroonista myöhästelyään. Ei sitä kukaan ulkopuolinen osaa arvailla, jos se näyttäytyy ulospäin silkkana välinpitämättömyytenä.
Tietenkin. Mutta täällä on kommentoitu esimerkiksi, että kaveri ei ahdistuksen vuoksi voinut tulla ja siksi pitäisi pyydellä anteeksi. Tai että on lapsellista jos ei tiedä jaksaako (voinnin puolesta) tulla vai ei, ja sellaisia ärsyttää odotella. Eli kommentoijilla on ollut tiedossa myöhästyjän/oharintekijän sairaus, mutta silti haukutaan ja paheksutaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.
Mä myöhästyn töistäkin joka päivä ja oon myöhästynyt myös mm. sellaisista liikennevälineistä, joihin mulla on ollut jo lippu ostettuna. Silloin kun olen ajoissa paikalla niin olen silti myöhässä siitä aikataulusta, jonka olin suunnitellut. Esim. Päätän olla lentokentällä 3 tuntia ennen lennon lähtemistä ja todennäköisesti olen siellä vasta 2 h ennen...
Sinulle ei sitten sovi mt -ongelmista kärsivät tai ylipäätään sairaat ihmiset kaveriksi. He eivät voi sille olon vaihtelulle mitään, vaikka kuinka suuttuisit, vaatisit ja haukkuisit tuuliviiriksi. Kutsuisitko syöpäsairastakin lapselliseksi jos hän ei osaisi ennustaa vointiaan viikkoja etukäteen? Niinpä.
Minulle sopii ja onkin kavereita, joilla on ongelmia ja ovat niistä kertoneet. Mutta ei sovi aikaoptimistit, jotka eivät suostu uskomaan, että myöhästyy, jos lähtee kotoa silloin kun pitäisi jo olla paikalla. Eikä sovi semmoiset, jotka suoraan kertovat, että koska eivät halua itse odottaa yhtään, tulevat mieluummin myöhässä. Eikä sovi sählääjät, jotka luottavat hehettelevät olevansa vaan niin toivottomia, että heitä aina saa odottaa.
Näitäkin kun näes on. Miksi aina täytyy olettaa, että myöhästelyn takana EI OLE itsekkyys ja itsensä tärkeämpänä pitäminen kuin toiset?
Tämä on muuten totta. Kroonisille myöhästelijöille ei ole tarjolla mitään apua, vaikka he itse siitä kärsivät eniten. Minäkin myöhästelin koulussa. Joka aamuhan sieltä joku myöhästyi, ihan joka aamu. Tavallisesti useitakin. Mutta sille, joka myöhästyi joka aamu, huomautettiin miten se häiritsee muiden oppimista. Tämän seurauksena yritin mahdollisimman vaivihkaa livahtaa luokkaan ja takariviin istumaan. Silloin valitettiin siitä, etten edes pyytänyt anteeksi. Joskus ei enää kehdannut mennä ensimmäiselle tunnille. Rehtorin puhutteluhan siitä tuli. Siellä joukkopuhuttelussa hyväksyttiin kaikenlaiset tekosyyt ja selvät valheet poissaolon syyksi. Jos rehellisesti myönsi myöhästyneensä, tuli vain moitteita.