Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä
23.03.2018 |
Minulla on ystävä, joka on monella tavalla ihan tyyppi, mutta hänessä on yksi todella ärsyttävä piirre: hän on ihan hirveä säätäjä aikataulujen kanssa ja aina myöhässä. Siis ihan AINA. Esim. kun sovimme kyläilystä, että hän tulee luokseni vaikkapa klo 13, laittaa hän samana aamuna viestiä "Sori, tämä on minulle nyt hidas aamu, en saa lähdettyä, haittaako jos tulen kaksi tuntia myöhemmin?". Taannoin sovimme, että nähdään sunnuntaina kolmen maissa ja kun samana aamuna sitten vielä varmistin nähdäänkö paikassa x, josta oli ollut aikaisemmin puhe, niin tämä ilmoittaa " Hei, mä oonkin nyt sopinut xxx (toisne kaverin) kanssa myöhäisen brunssin klo kahdeks, et en mä ehdikään kolmeks vielä, sori, käykö viideltä?". ARRRRGGHHH!!
Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.
Mitä tekisitte tällasen kaverin kanssa? Sanonko ens kerralla, että sori, meni jo, mitäs oot myöhässä ja sovitaanpa treffit uusiks sitten, kun et muuta aina aikatauluja? En itsekään tajua, miksi asiasta on niin vaikeaa sanoa hänelle...
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Kerroinkin jo aiemmin ystävästäni, joka valehteli olevansa matkalla metrossa ja kun olin sitten paikalla odottamassa häntä metroasemalla, hän sanoi, ettei oikeasti ollut lähtenyt edes kotoa vielä. Että odota nyt häntä siellä ihan rauhassa vaan. Metroasemalla yli tunnin...
Kerroin hänelle milloin minun on lähdettävä kotiin, kun lapset tulevat koulusta kotiin, niin hän jäi tahallaan viivyttelemään ja käveli takaisin sinne metrolle kuin täi tervassa ja valitti ja voivotteli mitenkä olen kuin jäniksen selässä ja mihin minulla nyt muka noin kiire on.
Kerran käytin melkein koko päivän saattaakseni häntä psyyken hoidon päivystykseen, ostin eväät, olin apuna ja tukena, jonotin, odotin ja tuin. Kun lääkäri kysyi, mitä hän tahtoo, vaikkapa osastohoitoa, hän selosti ettei tahdokaan vielä osastolle, kun voi mennä maalle hiihtämään, kun vielä on lunta jäljellä.
Tuon jälkeen olen saanut kuunnella loputonta valitu
Kuulostat vähintäänkin persoonallisuushäiriöiseltä sen lisäksi että olet huono ystävä kun täällä haukut muka ystävääsi. Mikset saa suutasi auki tai pistä välejä poikki? Raivosta kihisten vain kirjaat kaikki suuret vääryydet mustaan päiväkirjaasi ja sitten tänne palstalle oksennat. Taitaa ongelma olla tuo sinun katkera luonne ja se, että ainoa joka sinua enää jaksaa on tuo itsekin ongelmainen joka ei muille kelpaa =sovitte toisillenne mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että ajanhallinta on monelle vaikeaa, itsekin olen aikaoptimisti ja joudun tekemään töitä että pysyn aikataulussa. Tätä en kuitenkaan ymmärrä (lainaus tuosta iltiksen jutusta):
"Moni myöhästelijä kuvailee olevansa aikaoptimisti, niin myös Mervi. Se on sitä, että mieleen iskee kaikenlaista muka tärkeää usein kriittisellä hetkellä juuri, kun kotoa pitäisi lähteä tai mieluummin olla jo matkalla.
Saatan olla jo menossa ovesta ulos, kun näen, että verhot tai matto on vinossa tai jokin esine pitää oikaista. Sitten käännyn ympäri, Mervi kuvailee."
Oikeasti? Tiedät että myöhästelet, tiedät että nyt pitäisi lähteä tai että olet jo myöhässä ja silti jäät tekemään jotain muuta? Aivan käsittämättöntä minulle. Kyse ei ole e
"Eli siellä päässä liikkuu ne verhot joihin huomio sattui suuntautumaan, ja sitä aikataulua ei enää päässä ole. Ei niin, että edes mietittäisiin samalla että miten aikataulu kurotaan kiinni tai mitään siihen liittyvää, sitä ei siinä hetkessä enää ole."
En tiedä ymmärsinkö tämän kuvauksen jotenkin väärin, mutta minulle tulee siitä mieleen ihminen, joka ei pärjää enää edes arjessa vaan kuuluisi ehkä jonkin sortin palvelukotiin. Mitä jos se huomio kiinnittyy tekemättömiin pihatöihin, ja hellalle jää pannu palamaan? Mitä jos ajantaju ja keskittymiskyky katoaa, kun piti pientä lasta lähteä kuskaamaan mummolaan, ja lapsi unohtuu autoon viideksi tunniksi?
Aika pelottava ajatus, että tuollainen ihminen voi olla tärkeissä töissäkin. No, ei varmaan kauan, mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Miten te myöhästelijät pärjäätte työelämässä? Jos töissä on vaikka joku tärkeä asiakaspalaveri tai työhaastattelu onnistutteko siihen kuitenkiin saapumaan ajoissa vai koskeeko tämä ajanhallinnan vaikeus vain kaveritapaamisia?
Just sellaisista tärkeistä asiakaspalavereista on tullut monta kertaa myöhästyttyä. Ei ole oikein mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset hoitavat lääkärissäkäynnit, kun eivät tiedä menemisiään etukäteen edes päivän, saati tunnin tarkkuudella?
Opinnot luentoineen, entä työssäkäynti? Konserteista ja muista tapahtumista ei kannata edes haaveilla? Kauppaan sentään pääsee laajoin aukioloajoin, vaikka sinne meno venyisi useilla tunneilla.
Ehkä he eivät hoida? Riippuu mistä ihmisistä nyt on kyse? Jotkut ehtivät valikoivasti juttuihin, jotkut eivät täysin varmasti mihinkään. Jos viittaat ensimmäiseen ryhmään, heiltä varmadti hoituu nuo kuten tiedätkin. Joillakin taas on haasteita joita (ironisesti) kuvailit ja ymmärrät varmaan ettei siinä ole mitään hauskaa. Olet aika epäkohtelias ivallisessa asenteessasi, hauskasti asia josta ketjussa muita syytetään.
Mitä nämä 'yllättävät' asiat sitten ovat, jotka aiheuttavat teidän myöhästymisen? Jos nyt jätetään junien peruuntumiset ja sen sellaiset asiat pois laskusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ajanhahmottamisen ongelmia jotka tiedostan. En silti myöhästele, koska pidän sitä äärimmäisen epäkohteliaana. Varaan aina reilusti "sähläysvaraa" ja olenkin itse yleensä etuajassa, mutta ei se haittaa, odottelen esim autossa tai jossain eikä se odottaminen häiritse minua itseäni.
Sama. Mulla on adhd. Ikinä en myöhästy. Tunnen muitakin adhd ihmisiä. Kukaan heistä ei ole myöhästyjä. Kalenterit ja kellot ja muistutukset arjen apuna. Ärsyttää kun meitä pidetään automaattisesti myöhästyvinä. Sähläysvara sana oli kiva.
Mutta eikö sua yhtään tympäise se, että koko elämä menee hukkaan kaikkia tapaamisia stressatessa? Pitää aloittaa jonkin ihan pienen tapaamisen hermoilu ja valmistelu jo seuraavana päivänä ja nukkua yökin koiranunta, että varmasti ehtii ajoissa paikalle. Miten jaksat sitä stressiä? Itse en ainakaan enää adhd:na jaksa ollenkaan. Siksi olenkin mieluummin omissa oloissani kuin että näen yhtään ketään.
eri
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.
Suurimassa osasta työpaikoista on nykyään liukuvat työajat. Jos yrittää vaikka kasiksi töihin, niin varmasti on kymmeneen mennessä paikalla. Lisäksi moni tekee etätöitä, jolloin on vielä vapaammat ajat. Osa on yrittäjiäkin, jolloin töitä voi tehdä käytännössä milloin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.
Sillä voi valtava merkitys, onko kyseessä päivittäin samana toistuva rutiini aikataulujen suhteen. Ystävien tapaamisissa ja vapaa-ajan tekemisissä ei usein ole, eivätkä ne toistu muutenkaan tarpeeksi säännöllisesti rutiinin muodostamiseksi. Myös muita muuttujia voi olla valmistelusta siirtymien kestoon. Monta mahdollisuutta epäonnistua arvioinnissa jos aikaa ei "tunne", vaan ennakointi perustuu mekaaniseen kokemukseen sen riittävyydestä/riittämättömyydestä eri tilanteissa. Jonkin verran voi yleistää, mutta se voi myös mennä vikaan. Mitä enemmän muuttujia, sitä epävarmempaa.
Onkohan työelämässä? Jos on, miten hän pärjää siellä? Jos työt alkaa esim. Klo 7.00 aamulla, ei voi pomolle soittaa "sori, mulla on vähän hidas aamu, sopiiko että tulen klo 9".
Jos hän on täsmällinen työajoissa, niin syy siihen ettei koskaan sama päde vapaa-ajalla. Voi vaan miettiä.
Itse tiedän erään sukulaiseni kanssa että hän on aina myöhässä yleensä tunnilla tai joskus jopa parilla tunnilla. Siksi olen viimesen vuoden aikana alkanut ennakoimaan. Jos hän kysyy monelta tulee käymään ja minulle sopisi parhaiten esim. Klo 15, sovin suoraan klo. 14, niin voidaan olla lähempänä aikataulua.
Enkä minä jää kovin pitkäksi aikaa odottelemaan.
Kannattaa vetää rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ajanhahmottamisen ongelmia jotka tiedostan. En silti myöhästele, koska pidän sitä äärimmäisen epäkohteliaana. Varaan aina reilusti "sähläysvaraa" ja olenkin itse yleensä etuajassa, mutta ei se haittaa, odottelen esim autossa tai jossain eikä se odottaminen häiritse minua itseäni.
Sama. Mulla on adhd. Ikinä en myöhästy. Tunnen muitakin adhd ihmisiä. Kukaan heistä ei ole myöhästyjä. Kalenterit ja kellot ja muistutukset arjen apuna. Ärsyttää kun meitä pidetään automaattisesti myöhästyvinä. Sähläysvara sana oli kiva.
Mutta eikö sua yhtään tympäise se, että koko elämä menee hukkaan kaikkia tapaamisia stressatessa? Pitää aloittaa jonkin ihan pienen tapaamisen hermoilu ja valmistelu jo seuraavana päivänä ja nukkua yökin koiranunta, että varmasti ehtii ajoissa paikalle. Miten jaksat sitä stressiä? Itse en ainakaan enää adhd:na jaksa ollenkaan. Siksi olenkin mieluummin omissa oloissani kuin että näen yhtään ketään.
eri
Se, että laittaa illalla jo kaikki asiat valmiiksi ja suunnittele matkareitin tarvittaessa valmiiksi nimenomaan poistaa sitä stressiä. Samaten ne muistutukset auttavat huolehtimaan vähemmän kuin ei koko ajan tarvitse vilkuilla kelloa ja olla alitajuntaisesti stressaantunut siitä koska pitää lähteä.
T. Myös eri
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä 'yllättävät' asiat sitten ovat, jotka aiheuttavat teidän myöhästymisen? Jos nyt jätetään junien peruuntumiset ja sen sellaiset asiat pois laskusta.
En tiedä kysyitkö aikaoptimisteilta vai meiltä joilla sairaus/neurohommat vaikuttaa, mutta mulla yllättäen iskevä ahdistuskohtaus, stressimigreeni, sentasoinen väsymyskohtaus että ei pysy pystyssä ja ocd hommat on yleisimmät. Joskus peruuntuu siksi tapaaminen kokonaan. Ja sitä ei voi tietää milloin noin käy, joskus kaikki meneekin hyvin kun aivokemiat on jostain syystä suotuisat.
Onneksi oikeastaan kaikki ystävät on olleet ymmärtäväisiä. Olisit varmaan sinäkin jos itse sairastuisit vakavasti tai joku läheinen ystäväsi ja näkisit sen kaiken tuskan ja vaikeuden mitä se sairastuminen tuo mukanaan. Tai ehkä et, ihmiset on niin erilaisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kommentoinut tässä ketjuissa vain sellaisiin viesteihin joissa vähätellään esimerkiksi ADHDn vaikutusta tai jopa kielletään kokonaan sellainen mahdollisuus, että myöhästelyyn voi olla hyvä syy, kuten sairaus. Eli meidän lienee turha keskustella keskenämme enempää, jos sinä ymmärrät tämän asian kuitenkin samoin. Kuten sanoin, tuo lainaus ei näyttänyt jostain syystä sitä viestiä jota halusin lainata.
No olettaisin, että jos myöhästelyyn on tiedossa jokin syy, sellainen ihminen osaisi myös pahoitella ja selittää kroonista myöhästelyään. Ei sitä kukaan ulkopuolinen osaa arvailla, jos se näyttäytyy ulospäin silkkana välinpitämättömyytenä.
Eihän monet edes tiedä että heillä on adhd. Ihan vasta viime vuosina siihen on perehdytty paremmin. Ennen diagnoosin sai vain ylivillit pojat. Lisäksi voisin kuvitella, että sellaisessa diagnosoimattomassa ja siksi hoitamatomassa adhd:ssa nuo ajanhallinnan ongelmatkin näkyy paljon pahemmin kuin sellaisella jolla on diagnoosi ja lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.
Sillä voi valtava merkitys, onko kyseessä päivittäin samana toistuva rutiini aikataulujen suhteen. Ystävien tapaamisissa ja vapaa-ajan tekemisissä ei usein ole, eivätkä ne toistu muutenkaan tarpeeksi säännöllisesti rutiinin muodostamiseksi. Myös muita muuttujia voi olla valmistelusta siirtymien kestoon. Monta mahdollisuutta epäonnistua arvioinnissa jos aikaa ei "tunne", vaan ennakointi perustuu mekaaniseen kokemukseen sen riittävyydestä/riittämättömyydestä eri tilanteissa. Jonkin verran voi yleistää, mutta se voi myös mennä vikaan. Mitä enemmän muuttujia, sitä epävarmempaa.
No jos on huomannut että itsellä on tapana usein myöhästyä niin miksei sitä suosiolla vaan varaa enemmän aikaa valmistaumiseen seuravalla kerralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.
Suurimassa osasta työpaikoista on nykyään liukuvat työajat. Jos yrittää vaikka kasiksi töihin, niin varmasti on kymmeneen mennessä paikalla. Lisäksi moni tekee etätöitä, jolloin on vielä vapaammat ajat. Osa on yrittäjiäkin, jolloin töitä voi tehdä käytännössä milloin itse haluaa.
Näin on. Liukuma pelastaa, koska jos suunnittelee menevänsä seitsemäksi töihin ja ehtii puoli yhdeksäksi, mitään ei ole menetetty, kun esim. palavereja sovitaan vasta alkaen yhdeksältä eli liukumarajojen sisällä niin että varmasti kaikki ovat paikalla. Palavereihin ehtiminen ei sitten ole enää ongelma kunhan on aamulla pääsyy työpaikalle. Vain jos ne ovat aamulla aikaisin eka työasia, johon tullaan suoraan kotoa. Ruokikselta palaaminen on toinen vaaran paikka. Suunniteltu lähtö tuntia ennen iltapäiväpalaveria syömään saattaa venyä 20 min ihan helposti ja sitten kiirehotkimisesta huolimatta paluukin venyy vielä ja taas ollaan myöhässä Usein myös illalla lähtö töistä voi venähtää joten tunnit tulee kyllä täyteen ja sitten joku odottelee vaikka kotona valmiin ruoan kanssa, missä se taas viipyy. No meni töissä pitkään kun piti tehdä sejase sori. Sivusta kommentoi eräs tällainen.
"Sinulle ei sitten sovi mt -ongelmista kärsivät tai ylipäätään sairaat ihmiset kaveriksi. He eivät voi sille olon vaihtelulle mitään, vaikka kuinka suuttuisit, vaatisit ja haukkuisit tuuliviiriksi. Kutsuisitko syöpäsairastakin lapselliseksi jos hän ei osaisi ennustaa vointiaan viikkoja etukäteen? Niinpä."
Jos syöpäsairaalle sanotaan "Saat viisi miljoonaa euroa jos et enää kahden viikon kuluttua ole syöpäsairas" niin kahden viikon kuluttua hän edelleen on syöpäsairas.
Jos mt-ongelmaiselle, neuroepätyypilliselle, yms. yms. sanotaan "Saat viisi miljoonaa euroa jos olet seuraavat kuusi kuukautta joka ikisessä tapaamisessa ajoissa" niin hän kyllä on kuuden kuukauden ajan ajoissa aina, vaikka se olisi hänelle miten haastavaa.
Ei mikään sairaus joka "paranee" vain sillä että tulee tarpeeksi suuri motivaatio, ole oikeasti sairaus.
Nämä nepsymyöhästelijät ovat myöhässä siksi että ajoissa olemiseen ei ole tarpeeksi suurta motivaatiota. Se että se tekisi ystävän elämän helpommaksi, ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan eri asia mutta olen laittanut välit poikki kahteen, jatkuvasti ohareita tekevään kaveriin. Tyyliin meillä sovittuna lounas luonani ja saan viestin tuntia ennen jossa vain sanotaan ettei pääse paikalle kun ahdistaa. Tai ei vain jaksa, väsyttää. Ehkä joku toinen kerta.
Ehkä kerran tai kaksi annan anteeksi muuten hyville kavereille mutta vähintään odotan että anteeksi pyydetään heti kun ahdistus/väsymys/tms on ohi ja myös ehdotetaan uutta vaihtoehtoa. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen.
Annat anteeksi kaverillesi, että häntä ahdisti niin paljon, ettei kyennyt poistumaan kotoaan? Eli sinä olet se uhri tuollaisessa tilanteessa ja odotat anteeksipyyntöä ja hyvittelyä? Mielenkiintoista..
Mielestäsi siis ei tarvitse pahoitella mitenkään jos teet oharit? Jos vaikka ystäväsi olisi kutsunut sinut syömään ja et sitten pääsekkään, eikä sillä ole mitään väliä jos se on ahdistus tai ripuli, on törkeää vain sanoa ettei pääse eikä pyytää samalla anteeksi toisen näkemää vaivannäköä. Nyt hiukan peruskäytöstapoja!
Itellä on jonkilainen stressivatsa. Eli kun pitää jonnekin tärkeään lähteä, niin meneekin useamman kerran maha sekaisin ja vessassa aikaa. En nyt tunteja sen takia myöhästy, koska jätän sen takia varalle aikaa, mutta aina se ei riitä ja saatan myöhästyä 5-15 minuuttia. En kellekään ala selittelemään miksi olen myöhässä. Jos joku vetää tuosta pienestä myöhästymisestä herneet nenään ja alkaa nilittää, niin en vain ole sellaisen ihmisen kanssa enää tekemisissä. Ei sovi mun kaveripiiriin. En halua lisää stressiä sellaisista. Kyllä niitä rennompiakin kavereita riittää, joita pieni myöhästyminen ei haittaa eikä ne edes yleensä huomaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä 'yllättävät' asiat sitten ovat, jotka aiheuttavat teidän myöhästymisen? Jos nyt jätetään junien peruuntumiset ja sen sellaiset asiat pois laskusta.
En tiedä kysyitkö aikaoptimisteilta vai meiltä joilla sairaus/neurohommat vaikuttaa, mutta mulla yllättäen iskevä ahdistuskohtaus, stressimigreeni, sentasoinen väsymyskohtaus että ei pysy pystyssä ja ocd hommat on yleisimmät. Joskus peruuntuu siksi tapaaminen kokonaan. Ja sitä ei voi tietää milloin noin käy, joskus kaikki meneekin hyvin kun aivokemiat on jostain syystä suotuisat.
Onneksi oikeastaan kaikki ystävät on olleet ymmärtäväisiä. Olisit varmaan sinäkin jos itse sairastuisit vakavasti tai joku läheinen ystäväsi ja näkisit sen kaiken tuskan ja vaikeuden mitä se sairastuminen tuo mukanaan. Tai ehkä et, ihmiset on niin erilaisia..
Itsellä on migreeni ja ymmärrän kyllä sairauden vuoksi myöhästymisen tai perumisen, mutta sitten on tämä toinen porukka, joka myöhästelee jatkuvasti sen vuoksi ettei ala laittamaan itseään valmiiksi tarpeeksi ajoissa.
Nämä neuvot mikset varaa enemmän aikaa osoittavat että ei ihmiset vaan ymmärrä millaista se on kun ajanhallinta on hukassa. Vaikka yrittää varata tarpeeksi aikaa niin se kuluu silti johonkin vahingossa. Vara-ajalla ehtii vielä tehdä tuon pikku homman kun ei ole vielä kiire ja ai niin katsompa valmiiksi sen seuraavankin mitä sitten myöhemmin aloitan ja hupsis, taas onkin kiire. Ja kun ei sitä silti osaa arvioida paljonko oikeasti pitää varata, aina. Puoli tuntia pelivaraa on suunnitelmana paljon mutta kuluu äkkiä johonkin tankkaukseen huoltsikalla mitä ei muistanut hoidettavaksi.
Sama. Mulla on adhd. Ikinä en myöhästy. Tunnen muitakin adhd ihmisiä. Kukaan heistä ei ole myöhästyjä. Kalenterit ja kellot ja muistutukset arjen apuna. Ärsyttää kun meitä pidetään automaattisesti myöhästyvinä. Sähläysvara sana oli kiva.