Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä
23.03.2018 |
Minulla on ystävä, joka on monella tavalla ihan tyyppi, mutta hänessä on yksi todella ärsyttävä piirre: hän on ihan hirveä säätäjä aikataulujen kanssa ja aina myöhässä. Siis ihan AINA. Esim. kun sovimme kyläilystä, että hän tulee luokseni vaikkapa klo 13, laittaa hän samana aamuna viestiä "Sori, tämä on minulle nyt hidas aamu, en saa lähdettyä, haittaako jos tulen kaksi tuntia myöhemmin?". Taannoin sovimme, että nähdään sunnuntaina kolmen maissa ja kun samana aamuna sitten vielä varmistin nähdäänkö paikassa x, josta oli ollut aikaisemmin puhe, niin tämä ilmoittaa " Hei, mä oonkin nyt sopinut xxx (toisne kaverin) kanssa myöhäisen brunssin klo kahdeks, et en mä ehdikään kolmeks vielä, sori, käykö viideltä?". ARRRRGGHHH!!
Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.
Mitä tekisitte tällasen kaverin kanssa? Sanonko ens kerralla, että sori, meni jo, mitäs oot myöhässä ja sovitaanpa treffit uusiks sitten, kun et muuta aina aikatauluja? En itsekään tajua, miksi asiasta on niin vaikeaa sanoa hänelle...
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen entinen tapamyöhästelijä. Lähtemisessä kestää, jos ei ole tarkkaa aikaa, kun pitää olla ovesta ulkona, joten asetan itselleni aikamääreen koska pitää olla eteisessä, ja varaan vielä 5min lähtösähellykseen. Olen myös opetellut itseäni kellottamalla, paljon tarvitsen aikaa mihinkin ennen lähtöä. Siis ihan kahvinkeitosta ja vessakäynneistä alkaen.
Myöhästyn edelleen joskus, mutta "tavallisista" syistä, en siksi etten osaa ottaa vastuuta omasta tekemisestäni.
Veljeni on yhä ihan mahdoton. Olen raivonnut hänelle asiasta aikoinaan, kun on myöhästytty nolosti tärkeistä jutuista hänen takiaan, mutta ei mahda itselleen mitään. Nykyään olen asennoitunut niin, etten laske mitään tarkkoja aikatauluja hänen varaansa. Sovin yhteiset menot niin, että hänen odottelunsa ei aiheuta itselleni tai muille minkäänlaista vaivaa, ja nolaa myöhästymisillään vain itsensä. Jos jossain pitää olla ajoissa, niin sanon
Sinulle ei sitten sovi mt -ongelmista kärsivät tai ylipäätään sairaat ihmiset kaveriksi. He eivät voi sille olon vaihtelulle mitään, vaikka kuinka suuttuisit, vaatisit ja haukkuisit tuuliviiriksi. Kutsuisitko syöpäsairastakin lapselliseksi jos hän ei osaisi ennustaa vointiaan viikkoja etukäteen? Niinpä.
En lähtisi syöpäsairaan kanssa paikkaan, johon syöpäsairaan kanssa ei voi lähteä.
Enkä lähtisi mielenterveysongelmaisen tuuliviirin kanssa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.
Mä myöhästyn töistäkin joka päivä ja oon myöhästynyt myös mm. sellaisista liikennevälineistä, joihin mulla on ollut jo lippu ostettuna. Silloin kun olen ajoissa paikalla niin olen silti myöhässä siitä aikataulusta, jonka olin suunnitellut. Esim. Päätän olla lentokentällä 3 tuntia ennen lennon lähtemistä ja todennäköisesti olen siellä vasta 2 h ennen...
Ex-vaimoni.
Ihan riippumatta siitä, mitä on aikatauluissa sovittu, niin jos vahingossa joskus ollaan ajoissa, niin ihan varmasti on aivan pakko tehdä vielä tämä ja tuo ja tuo ja vielä yksi ja tämä on tärkeää ja no niin, nyt ollaan taas myöhässä. Kaksikymmentä vuotta ehdin ihmetellä, miten ihminen voi olla niin tyhmä, ettei tajua lähteä vaikka toinen jo sanoo, että nyt on pakko lähteä, vaan aina pitää keksiä jotain jonninjoutavaa mukatekemistä. Mutta joo, ex-vaimoni.
En ole tärkeilevä paskiainen joka menettäisi hermonsa sen takia että kaveri myöhästyy 10 minuuttia. Relatkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo minusta siitä, ettei halua tai pysty näkemään toisen ihmisen näkökulmasta asioita, eli ihan silkasta itsekkyydestä. Tunnen tuollaisia ihmisiä, ja selitys on vain: en osaa ajankäyttöä, en tahallani sitä tee.
Olen eri mieltä. Tuo on valtapeliä ja halua ikäänkuin etänä säätää toisten ihmisten elämää.
Eikä ole, se on just sitä ajankäytön vaikeutta.
MIten siinä sitten on niin vaikeaa merkitä kalenteriin sovitut tapaamiset ja laittaa kalenterimuistutukset jos on tapana unohtaa? Sitten kun joku toinen kysyy sopiiko tavata niin yksinkertaisesti katsotaan ettei olla sovittu muuta samaan aikaan. Samaten jos tiedät että itselläsi tuppaa olla vaikeuksia myöhästyä niin laitat itsellesi vaikka herätyskellon soimaan siihen aikaan kun pitää alkaa tehdä lähtövalmisteluja.
Myöhästelijöiltä löytyy aina selityksiä miksi ovat myöhässä, turha selitellä, sitä joko ollaan ajallaan tai myöhässä, niin yksinkertaista.
Yksi tällainen kaveri väitti junan lähteneen etuajassa, eikä missään nimessä itse ollut myöhässä laiturilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Meillä jo ala-asteikäiset lapset osaavat laittaa tarvittaessa aamuksi kellon soimaan, tehdä tarvittavat aamupuuhat ja lähteä kouluun tarpeeksi ajoissa ilman myöhästymistä.
Miten te myöhästelijät pärjäätte työelämässä? Jos töissä on vaikka joku tärkeä asiakaspalaveri tai työhaastattelu onnistutteko siihen kuitenkiin saapumaan ajoissa vai koskeeko tämä ajanhallinnan vaikeus vain kaveritapaamisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni on krooninen myöhästyjä - tai siis olisi ilman minua. Arkiaamut, viikottainen harrastus yms vuosikausien rutiinimenot kyllä sujuu itsenäisesti ja sujuvasti, mutta jos ollaan lähdössä muualle niin helposti myöhästyy ilman että jotenkin autan. Jos en ole paikalla, muistuta että laittaa puhelimeen kolme herätystä tietyin väliajoin, ja tekstaa kun on ovesta ulkona (jos ei tekstaa, soitan jos vaan mahdollista). Kun lähdetään yhdessä, olen itse se muistutus ja sanon et hei nyt lopeta se lukeminen ja ala valmistautua jne.
Joillekin tämä olisi varmasti liikaa ja toki välillä minuakin rasittaa, mutta olen tottunut ja luojan kiitos mies "tottelee". Ei hänkään tykkää olla myöhässä, ja tämä toimii meille ja vähentää kummankin stressiä (en osaa olla välittämättä jos mies myöhästyy itselleen tärkeistä jutuista). En pystyisi elämään sellaisen myöhästelijän kanssa, joka näkee minun olevan valmiina ja siinä vaiheessa menee suihkuun, tai kääntyykin ympäri kun huomaa että taulu on vinossa, ja kukat kastelematta, ja oven pielessäkin on tahra ja kirjahyllystä vois pyyhkiä pölyt...
joo..jojoo. nyt vähän sitä kunnon MANNERMAISTA! (esim.ranska-italia-espania) eurooppalaista hyvää
j o u s t a v u u t t a siellä vaan kehiin! (tarvihe ny kenenkää alkaa nipottaa tollasesta joutavasta ja iha
TÄYSIN turhasta asiasta.
..jooko? o'le.. (ole suomalainen ny vuonna 6.2024;))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, jota pidät kaverinasi, halveksii sinua eikä pidä sinun aikaasi minkään arvoisena. Minä odottaisin varttitunnin ja lähtisin sitten tekemään muita, hauskempia asioita kuin mitä odottaminen on. Ehkä hän oppisi mitä odottaminen on ja ehkä ei.
Vierailija kirjoitti:
Myöhästelijöiltä löytyy aina selityksiä miksi ovat myöhässä, turha selitellä, sitä joko ollaan ajallaan tai myöhässä, niin yksinkertaista.
Yksi tällainen kaveri väitti junan lähteneen etuajassa, eikä missään nimessä itse ollut myöhässä laiturilla.
( Löy sää vä hä..) - Ja nyt vähän sitä kunnon MANNERMAISTA! (esim.ranska-italia-espania) eurooppalaista hyvää
j o u s t a v u u t t a siellä vaan kehiin! (tarvihe ny kenenkää alkaa nipottaa tollasesta joutavasta ja iha
TÄYSIN turhasta asiasta.
..jooko? o'le.. (ole suomalainen ny vuonna 6.2024;))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, jota pidät kaverinasi, halveksii sinua eikä pidä sinun aikaasi minkään arvoisena. Minä odottaisin varttitunnin ja lähtisin sitten tekemään muita, hauskempia asioita kuin mitä odottaminen on. Ehkä hän oppisi mitä odottaminen on ja ehkä ei.
TÄYSIN! (eri mieltä ko. asiasta..) - Hei oikeesti..
nyt vähän sitä kunnon MANNERMAISTA! (esim.ranska-italia-espania) eurooppalaista hyvää
j o u s t a v u u t t a siellä vaan kehiin! (tarvihe ny kenenkää alkaa nipottaa tollasesta joutavasta ja iha
TÄYSIN turhasta asiasta.
..jooko? o'le.. (ole suomalainen ny vuonna 6.2024;))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, jota pidät kaverinasi, halveksii sinua eikä pidä sinun aikaasi minkään arvoisena. Minä odottaisin varttitunnin ja lähtisin sitten tekemään muita, hauskempia asioita kuin mitä odottaminen on. Ehkä hän oppisi mitä odottaminen on ja ehkä ei.
TÄYSIN! (eri mieltä ko. asiasta..) - Hei oikeesti..
nyt vähän sitä kunnon MANNERMAISTA! (esim.ranska-italia-espania) eurooppalaista hyvää
j o u s t a v u u t t a siellä vaan kehiin! (tarvihe ny kenenkää alkaa nipottaa tollasesta joutavasta ja iha
TÄYSIN turhasta asiasta.
..jooko? o'le.. (ole suomalainen ny vuonna 6.2024;))
Sen verran mitä olen matkustanut mannermaalla, niin siellä ihmiset ovat mukavia (vaikka hiukan varautuneita vieraan ihmisen suhteen) mutta junat/lautat/bussit lähtevät ajallaan.
Mannermainen käytös - oma kohteliaisuus auttaa paljon ja myöhästely ei varmasti kuulu kohteliaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.
Mä myöhästyn töistäkin joka päivä ja oon myöhästynyt myös mm. sellaisista liikennevälineistä, joihin mulla on ollut jo lippu ostettuna. Silloin kun olen ajoissa paikalla niin olen silti myöhässä siitä aikataulusta, jonka olin suunnitellut. Esim. Päätän olla lentokentällä 3 tuntia ennen lennon lähtemistä ja todennäköisesti olen siellä vasta 2 h ennen...
Siis mitä kaikkea oikein tapahtuu, että myöhästyt siitä liikennevälineestä, johon sinulle on ostettu lippu? Jos olen lähdössä lentokentälle, minulla on kaikki tavarat pakattuna viimeistään edellisenä iltana ja yleensä jo ennen sitä. Jos lähtöaamuna pitää vielä laittaa jotain laukkuun, mitä ei voi aiemmin pakata, laitan jääkaapin oveen ison muistilapun, että lisää aamulla laukkuun laturi ja muista puhelin. Samoin kaikki matkavaatteet on katsottu valmiiksi edellisenä iltana, jääkaapissa on valmiina aamupala, ja olen tarkistanut, mihin aikaan julkiset kulkuvälineet lähtevät lentokentälle. Varmistan myös, etten lähde sillä junalla, joka tekisi tiukan aikataulun, vaan lähden suosiolla aikaisemmalla junalla. Sitten lentokentällä voin vaikka tehdä ostoksia tai käydä ravintolassa.
Itse varmistan aina vielä edellisenä päivänä mihin aikaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset hoitavat lääkärissäkäynnit, kun eivät tiedä menemisiään etukäteen edes päivän, saati tunnin tarkkuudella?
Opinnot luentoineen, entä työssäkäynti? Konserteista ja muista tapahtumista ei kannata edes haaveilla? Kauppaan sentään pääsee laajoin aukioloajoin, vaikka sinne meno venyisi useilla tunneilla.
Minä olen se masennuksen vuoksi joskus myöhästelevä tai peruva ja olen joutunut maksamaan perumattomia lääkärikäyntejä, lopettamaan lähiopiskelut ja lopulta en päässyt edes töihin kun sairaus paheni. Nyt eläkkeellä. Usko pois, meistä on moneksi ja kaikki eivät ole tahallaan hankalia vain sinua ärsyttääkseen.
Sillä ei oikeastaan ole loppujen lopuksi väliä.
Ellet koskaan ole sovittuna aikana paikalla, katoavat lopulta ystävätkin. Ei ihmisen tarvitse mitä
No minulla on varmaan sitten ihan oikeita ystäviä, kun vieläkin haluavat nähdä, vaikka kovin usein joudunkin perumaan tai siirtämään, tai en aina ehdi ajoissa paikalle. Toki sellaisiin olen ihan itse jäähdyttänyt välit, jotka eivät ymmärrä, että en ole valinnut sairauttani ja yrittävät syyllistää. Itse asiassa aika hyvin löytynyt ne empatiakykyiset helmet seasta sairastumisen myötä.
Ihmisillä on erilaiset energiansäätömekanismit, erilaiset ajantajuhahmottamiskyvyt ja erilaiset stressinsietokyvyt oman potentiaalisen myöhästymisen suhteen. Se on hyvä että kaverisi sanoo kun hänen aikataulunsa venyy, hän vain hoitaa omaa jaksamista ja pitää puoliaan. Ongelma yhtälössä on se että sä et taas ole oppinut tasavertaisest pitämään SINUSTA huolta vaan koet että sun pitää aina joustaa jotta alkuperäinen suunnitelma kuitenkin toteutuisi. Jos hän on myöhässä niin että tuntuu sinulle hankalalta sanot että ei käy muu meno/aikainen nukkumaanmenotarve ja siirretäänkö mille päivälle sen sijaan? Sillä tavalla pidät omista rajoistasi kiinni ilman että tulee ylimääräinen kiukku sulle ja ilman että tulee hänelle sellainen olo että olet vihainen, samalla kun teillä on kuitenkin vielä suunnitelma ehjänä vaikka muuttunutkin. Se jos poteat hirveetä pettymystä ettei toteutunut just kuin ajattelit alunperin niin se on sun ihan itse työstettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että ajanhallinta on monelle vaikeaa, itsekin olen aikaoptimisti ja joudun tekemään töitä että pysyn aikataulussa. Tätä en kuitenkaan ymmärrä (lainaus tuosta iltiksen jutusta):
"Moni myöhästelijä kuvailee olevansa aikaoptimisti, niin myös Mervi. Se on sitä, että mieleen iskee kaikenlaista muka tärkeää usein kriittisellä hetkellä juuri, kun kotoa pitäisi lähteä tai mieluummin olla jo matkalla.
Saatan olla jo menossa ovesta ulos, kun näen, että verhot tai matto on vinossa tai jokin esine pitää oikaista. Sitten käännyn ympäri, Mervi kuvailee."
Oikeasti? Tiedät että myöhästelet, tiedät että nyt pitäisi lähteä tai että olet jo myöhässä ja silti jäät tekemään jotain muuta? Aivan käsittämättöntä minulle. Kyse ei ole edes mistään "pitäisi syödä enemmän vihanneksia
"
Kerro minulle mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, joka kellosta näkee että pitäisi mennä tai olla menossa, jolla on ehkä joku odottamassa ja sanomassa että nyt pitäisi mennä tai olla jo menossa, mutta silti alkaa tehdä jotain muuta kuten suoristelemaan verhoja? Siis ihan konkreettisesti mitä siellä päässä liikkuu? Vielä ehdin? Ei se kello kuitenkaan niin paljon ole? Kyllä me matkalla saadaan se aika kiinni? Että ne verhot on tärkeämmät kuin mikään muu?
Juu, en ymmärrä, mutta jos joku avaisi asiaa niin ehkä sitten."
Lainaus ei toimi niin laitan sitaateissa. Eli toiminnanohjauksen ongelmat näyttäytyvät priorisoinnissa, tarkkaavuuden suuntaamisessa ja _ylläpitämisessä_, suunnittelussa ja asioiden jäsentelyssä. Työmuisti voi olla helposti häiriintyvä. Eli siellä päässä liikkuu ne verhot joihin huomio sattui suuntautumaan, ja sitä aikataulua ei enää päässä ole. Ei niin, että edes mietittäisiin samalla että miten aikataulu kurotaan kiinni tai mitään siihen liittyvää, sitä ei siinä hetkessä enää ole. Kunnes joku muistuttaa asiasta. Tätä keskittymishäiriö tarkoittaa. Ei pysty keskittymään tahdonalaisesti välttämättä haluttuun asiaan, oli se tarkoituksenmukainen tai ei. Ylläpitämään keskittymistä siis. Esim. koko lähtöä edeltävää aikaa. Stressi vaikeuttaa keskittymistä ja tällaisen kanssa syntynyt on yleensä ehdollistunut lähtöstressiin kokemuksen ja epäonnistumisten kautta. Tässä yksi mahdollinen tausta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät millaista on olla aikaoptimisti, et ymmärrä millaista on kärsiä toiminnanohjauksen haasteista. Nämä erottaa se, että voit onnistua panostamalla asiaan.
Ei, vaan nämä erottaa se, että nämä ovat kaksi eri asiaa. Minä ymmärrän, jos jollakulla oikeasti on toiminnanohjauksen haasteita, siis jokin neuroepätyypillinen asia (mikä tahansa), joka aidosti estää häntä hahmottamasta ajankulua tai johonkin asiaan kuluvaa aikaa. Miksi nämä muuten aina sotketaan myöhästymiskeskusteluun aivan kuin ainoina mahdollisina syinä, ottamatta huomioon, että muitakin syitä todellakin myöhästymisille on??
Sen sijaan en tippaakaan ymmärrä "aikaoptimismia". Siis sitä, että aikuinen, ihan tavisihminen ei muka ymmärrä, että jos hän lähtee kotoa silloin kun hänen pitäisi olla jo paikalla, hän myöhästyy. Tai että ei ymmärrä, että jos bussimatka kestää 30 min hän myöhästyy, jos lähtee bussilla 15 min ennen sitä, kun pitäi
Mistä tiedät ettei pomosi kärsi ajanhahmottamisen haasteista tai ole jotenkin neuroepätyypillinen? Sanot että eri asiat, mutta mistä erotat nämä? Todennäköisesti myös oletuksesi neuroepätyypillisyydestä typistyy stereotypiaksi kuvauksesi perusteella. Eli miten ymmärrät milloin on syytä olla ymmärtäväinen? Kuinka arvioit tämän?
Kerroinkin jo aiemmin ystävästäni, joka valehteli olevansa matkalla metrossa ja kun olin sitten paikalla odottamassa häntä metroasemalla, hän sanoi, ettei oikeasti ollut lähtenyt edes kotoa vielä. Että odota nyt häntä siellä ihan rauhassa vaan. Metroasemalla yli tunnin...
Kerroin hänelle milloin minun on lähdettävä kotiin, kun lapset tulevat koulusta kotiin, niin hän jäi tahallaan viivyttelemään ja käveli takaisin sinne metrolle kuin täi tervassa ja valitti ja voivotteli mitenkä olen kuin jäniksen selässä ja mihin minulla nyt muka noin kiire on.
Kerran käytin melkein koko päivän saattaakseni häntä psyyken hoidon päivystykseen, ostin eväät, olin apuna ja tukena, jonotin, odotin ja tuin. Kun lääkäri kysyi, mitä hän tahtoo, vaikkapa osastohoitoa, hän selosti ettei tahdokaan vielä osastolle, kun voi mennä maalle hiihtämään, kun vielä on lunta jäljellä.
Tuon jälkeen olen saanut kuunnella loputonta valitusta, miten hän ei saa mitään hoitoa ja palvelua, koska hän ei ole alkoholisti ja vain alkoholistit saavat kuulemma kaiken. Myöhemmin selvisi, että hän on saanut mm. pitkän terapian yhteiskunnan täysin kustantamana, mutta tahtoisi sen nyt uudestaan.
Sellanen nero. Olen ihan kystä kyllä...
Sillä ei oikeastaan ole loppujen lopuksi väliä.
Ellet koskaan ole sovittuna aikana paikalla, katoavat lopulta ystävätkin. Ei ihmisen tarvitse mitä tahansa jatkuvasti sietää.