Nyt kun esikoista on tuloksetta yritetty 10 kuukautta, alkaa pelottaa :( Vain asiallisia kommentteja
Tosiaan siinähän se otsikossa tulikin. Pelottaa. Ei ärsytä, ei jännitä, ei muuta kuin vain pelottaa, että mitä jos meille ei suoda perhettä, jota on toivottu. Ikää meillä 36 vuotta. Ensimmäinen lapsi toiveissa ja taas alkoi menkat.
Olen kahdessa viimeisessä kierrossa tuntenut kovan vatsakivun ja pahan olon kiertopäivinä 19 ja 20 eli viikko ovulaatiosta. Viime la juoksin oksentamaan pöntölle. Eli tämä paha olo ja mahakipu ei ollut siis raskaus, vaan että kiinnittyminen ei ole taaskaan onnistunut.
Pitääkö liikuntaa (tunteja ja sali, juoksu) välttää ovulaatioviikkoa seuraavana viikkona, vai miten? Tunnen vain pahaa ja surullista oloa, kaikki asialliset neuvot saa antaa. Meille on siis tehty perus tutkimukset, ja kumpikin on ns terve.
Kommentit (93)
Kyllä se vaan on niin että Yazmin Virtasen geenipooli on niin tärkeä että lisääntyä pitää.
On niin kaunis ja älykäs, että ehdottomasti oma lapsi saatava.
Rahaakin on ja oma sarjapettäjä mies jää hoitamaan jälkikasvuaan...
Lapsi ei kärsi köyhyydestä..tyhmyydestään tai 80% varmasta vanhempien erosta..ehei
pipulia pimppuun vaan
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten vaan hyväksyy sen asian, että luonto ei ole tarkoittanut kaikkia lisääntymään. Sillä on todennäköisesti hyvä syy siihen.
Hmm, auttaisikohan sua terapia?
Ap, tsemppiä lapsentekoon. Ansaitset lapsen ihan yhtä paljon kuin ne yh-mammat, jotka on suuressa viisaudessaan kyhännyt alle kolmekymppisenä kolme lasta kolmelle eri mielle, vaikka nämä inhamieliset urpo sanoisivat mitä.
Voi olla sattumaakin, mutta itse tulin raskaaksi heti kun lopetin kahvin juonnin. Neuvoisin kokeilemaan sitäkin vaihtoehtoa.
Me oltiin varmaan aika optimi-iässä aikoinaan, kun alettiin yrittämään. Ajatuksella, että tulee kun tulee. Mulla kierto tosi pitkä ja lääkärikin oli sitä mieltä, etten ovuloi ollenkaan.
Kuinka ollakaan, ei alkanut lasta kuulua ja hakeuduttiin tutkimuksiin. Olin ihan luovuttanut jo luomuhommista. Sain ensin vaan keltarauhashormonit avuksi, mutta kas, kun siinä vaiheessa olinkin tullut yhtäkkiä raskaaksi!
Tokaa yrittäessä tulin heti raskaaksi, mutta sain keskenmenon heti. Sitten oli taas pelkkää negaa vuoden ja hakeuduttiin jälleen lääkäriin. Yksi inseminaatio tehtiin, mutta ei tärpännyt. Sen jälkeen juhlapyhien takia päätettiin pitää tauko ennen seuraavaa, mutta jälleen tulin yhtäkkiä raskaaksi ja kaikki meni hyvin! Eikä tarvittu kuin yksi kerta siinä kierrossa ja oletetun ovulaation suhteen ihan väärään aikaan!
Me ei oikeasti seurattu lämpöjä, ovulaatiotesteistä ei ollut tietoakaan, enkä mielestäni yrittämällä yrittänyt. Sili vasta totaalisen luovuttamisen jälkeen molemmat onnistuneet raskaudet tärppäsi.
Teillä kuulostaisi vähän liialta yritykseltä. En tiedä tietenkääm totuutta, mutta kyllä toi stressaamiselta vaikuttaa. Yrittäkää relata ja unohtaa koko asia! Tsemppiä ja onnea jatkossa
47 täsmentää, että ekankin kanssa meni reilu vuosi pillereiden lopetuksen jälkeen.
Kiitos! Hyviä vinkkejä ja ihania vastauksia. Luin Vauva.fi juttua yli nelikymppisistä äideistä, joita heitäkin on. Osa on muuten 40 plus paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Ei ole enää opintojen rasituksia, elämä vakaanpaa, parisuhde myös, aikaa urheilla ja varaa sekä osaamista hoitaa itseään. Sitten mietin julkkiksia, jotka ovat saaneet ekan yli 38-vuotiaana. Heitäkin oli monta. Jaana Pelkonen, Eva Longoria ym.
Olen ollut kova juomaan kahvia! Nyt vain 2 (isoa) kuppia aamuisin! Tuntuu että yhtään ei voi enää sitä vähentää :D Mutta tässä olisi kehityskohta tosiaan.
Kiitos noista E-vitamiinin lähteistä! Vehnänalkioöljy on myös hyvä vinkki. Miten se otetaan? Suoraan suuhun, vai esim puuroon?
Tuota yhdyntätiheyden analysointia kaipaan. Miten olette raskautuneet parhaiten, ns lyhyemmän kierron omaavat?
Ap
Tämä ei taida perustua tieteellisiin tutkimuksiin, mutta greippimehua monet suosittelevat. Sen pitäisi uskomusten mukaan tehdä limoista sellaisia, että munasolu kiinnittyy paremmin. Sattumaa tai ei, mutta tulin 37-vuotiaana raskaaksi muutaman kuukauden yrityksen jälkeen juuri siinä kierrossa, kun join greippimehua päivittäin. Kaikkea kai kannattaa kokeilla, vaikkakin lääketiede on tärkein apu, jos raskaaksi tulo viivästyy tässä iässä. Tsemppiä yritykseen!
Minulla oli jo yksi 8 vlapsi ja toinen raskaus alkoi aika pian kun yritettiin. Se olikin epäonnistunut kaksosraskaus josta seurasi keskenmeno.
Pidettiin vuoden tauko, minkä jälkeen ei raskaaksi tuleminen meinannut onnistua millään. En enää muista kauanko kesti. Olin ihmeissäni, aikoinaan ei juuri tarvinnut kuin riisuutua. Nyt olin kyllä jo liki 30.
Lopulta saimme yhteisen lapsen, kun täsmänä tehtiin ovulaatiopäivänä. Tosin hän on luonteeltaan hiukan vitkas ja synnytyskin käynnistettiin,joten aiheesta on väännetty lempeää vitsiä.
Meillä kesti raskaaksi tulo noin 1,5 vuotta. Oltiin myös sovittu, että kesän jälkeen hakeudutaan tutkimuksiin, mutta plussasinkin sitten toukokuussa.
Mun kokemuksen mukaan ovulaatiotestit on täysin turhia, niiden mukaan en olis ovuloinut siinäkään kierrossa josta lapsi alkunsa sai.
Yhdyntätiheydestä kun kyselit, niin meillä tärppäsi toisesta kierrosta, kun seksiä oli liki joka toinen päivä sen kummemmin kierron päiviä laskematta.
Me yritettiin raskautua varmaan vuosi taktiikalla tulee jos on tullakseen. No ei tullut, mutta en myöskään ollut tsekannut ovulaatiota,olimme vaan tähdänneet arviolta niille päiville. Lopulta sitten meillä oli kiirekuukausi ja unohtui se summittainenkin tähtääminen ja harrastimme seksiä muutama päivä jälkeen itse arvioidusta oviksesta. Olin silloin siinä fiiliksessä että tästä ei ainakaan tuu raskaaksi. Lisäksi olin juuri luovuttanut ja ostanut ovulaatiotestit seuraavaksi kuuksi. No, minähän tulin siitä raskaaksi ja synnytin terveen tytön. :) Olin raskautuessani 36v.
En osaa sanoa oliko stressitön seksi syy miksi tulin raskaaksi vai oliko oikeesti vaan niin että seksi oli aina mennyt kuitenkin oviksen ohi, minulla nimittäin oli melko epäsäännöllinen kierto. Mene ja tiedä, suosittelisin kumminkin rentoutumista ja yritystä unohtaa se vauvanteko hetkeksi. Se oikeesti auttaa. :)
Tsemppiä!!
Ihan turha tulla huutelemaan, että miksi teette lapsia niin myöhään. Olen 35 eikä yhtäkään isäehdokasta ole elämän aikana tullut tavattua - ylipäätään miehet eivät minusta juurikaan pidä, saati sitten että haluaisivat lisääntyä.
Olen jo nyt hyväksynyt sen että jään lapsettomaksi. Ei kaikille asioille vaan mahda mitään.
Ap:lle tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Yli 35-vuotiaana suositellaan, että tutkimuksiin hakeudutaan jo puolen vuoden yrityksen jälkeen, jos raskautta ei kuulu.
Tämä lienee se virallinen ohje kyllä. Itse ei toteltu, vaan päätettiin vielä yrittää, ja seitsemännellä yrityskuukaudella sitten tärppäsi :) . N39
Minä olin 37 kun tapasin ensimmäistä kertaa miehen, joka oli halukas lasten saantiin. Ihan hyviä miehiä olin tavannut ennenkin, ollut avoliitossakin kaksi kertaa jne, mutta nuo aiemmat miehet eivät vain halunneet lapsia. Näin Helsingissä. Onneksi tulin helposti raskaaksi näin vielä vanhempanakin.
Oltiin aikoinaan suurin piirtein samanikäisiä esikoista yritettäessä n35m39. Taisi mennä noin 1,5v ennenkuin tärppäsi luomuna.
Toinen lapsi saikin sitten alkunsa 2kk ehkäisystä luopumisen jälkeen... Eli en olisi kovin huolissaan, kesän jälkeen aikaisintaan lähtisin tarkempiin tutkimuksiin.
Ap:han kirjoitti, että tarkemmat tutkimukset on jo tehty ja hyvältä näytti. Varmaan kaipaa vinkkejä sellaisilta, että missä kierrossa ja miten onnistuttu. Itse olen VELA.
Mulla meni 1,5-vuotta ennen kuin tärppäs. Ikää mulla oli 33-vuotta. Mulla oli tukos munanjohtimissa. Esikoisen jälkeen tuli nopealla aikataululla 2 muuta. Nuorimman ollessa vuoden menin sterilisaatioon.
Täällä 38 -vuotias viimeisillään esikoista kantava. Me yritettiin enemmän ja vähemmän kolmisen vuotta. Paineita ei otettu, päätettiin että tulee joko luomuna tai ei ollenkaan, ja olin kyllä todella varma että lapsettomaksi jäädään.
En tiedä oliko sattumaa, mutta juuri ennen hedelmöittymistä olin ulkomailla... kehon d-vitamiinivarastot tuli kunnolla täyteen.
Toinen vinkki minkä voin antaa on että nauti seksistä, opettele puhumaan toiveistasi jos et vielä osaa ja vaadi mieheltäsi muutakin kuin rutiininomaista kalenterin kanssa säheltämistä. Oon ihan kokemuspohjaisesti vakuuttunut, että naisen keho on vastaanottavaisempi kunnon orgasmin jälkeen... sehän myös rentouttaa ja laskee stressitasoja.
Meillä kesti 2,5 -vuotta 😁