Nyt kun esikoista on tuloksetta yritetty 10 kuukautta, alkaa pelottaa :( Vain asiallisia kommentteja

AP toivoi asiallisia kommentteja.

Eipä ole kaikki olleet...

Miksi joka halvatun asiaan täytyy alkaa kettuilla???

Oksettavaa, mutta teitä kettuilijoita oksettaa varmasti vielä enemmän, koska näyttää olevan ns. paha olo.

Häpeäisitte, vaan ettehän te moukat osaa.

Vaikka kuinka totta onkin, minusta on aika nokkavaa mennä pareilta tivaamaan, miksi ei ole tehty lapsia aikaisemmin. Eiköhän jokainen tänä päivänä tiedä nämä hedelmällisyyden vähenemiset itsekin.

Mutta aika paha niitä lapsia on tehdä a) ilman vakiintunutta, kestävää parisuhdetta b) ilman puolisoa ylipäänsä, c) ilman työllistävää koulutusta (joo, voi kyllä tosi hyvin parin lapsenkin kanssa yksinhuoltajaäiti opiskella vaikka tohtoriksi... täydellisessä maailmassa) d) ilman pysyvää kotia e) ilman työpaikkaa.

Ei kai keneltäkään ole voinut mennä ohi, että nuorten aikuisten työ- ja opiskelumaailma on yhä hajanaisempi? Työt ovat määräaikaisia, jokaiselta odotetaan valmiutta koska tahansa singota eri puolille maata toisiin töihin. Tarpeen mukaan uudelleenkouluttautua. Kestää aikansa vakiuttaa asemansa maailmassa sellaiseksi, että pystyisi tarjoamaan jonkinlaisen pysyvyyden lapselle ja samalla tulevaisuuden itselleen. Siinä kohtaa sitä ikää nyt vaan usein on mittarissa yli 30.

Mä kyllä jätin sekä liikunnan (itämainen tanssi) että kahvin juonnin, kun lasta ei alkanut kuulua. Sitten tärppäsi.

Kahvin juontia vältin koko odotusajan.

Stressi myös vaikuttaa paljon.

Menkää ihmeessä tutkimuksiin, kun ikääkin alkaa jo olla. Meillä esikoinen sai puoliksi vahingossa alkunsa ja jätimme ehkäisyn pois, kun esikoinen oli himpun vajaa 2. Loppujen lopuksi kakkonen syntyi esikoisen mennessä eskariin... Pitkään annettiin vaan asian olla, kunnes sisuunnuin ja otin yhteyttä lapsettomuusklinikalle. Siellä perustutkimus löysin multa monirakkulaisuutta eli ovulaatiohäiriötä ja miehellä oli laiskat simpat. Eli kummallakin alentunut, ei varsinaista estettä sinänsä luomullekaan. Lääkäri suositti etenemistä, koska sanoi, että sinun iässäsi (olin 33) on vielä niin hyvät vasteet, että ei kannata montaa vuotta aikailla. Nelikymppisenä mahkut on jo paljon pienemmät. Kävin ensi käynnin marraskuussa, joulukuun lopulla jo kasvateltiin munasoluja ja ICSI:llä tuli kuusi hedelmöittynyttä alkiota, tammikuussa tuoresiirrossa kaksi top-alkiota -> nega, helmikuussa heti toinen siirto kahdesta keskiluokkaisesta alkiosta -> nega.

Halusin pitää kuukauden tauon, kun inhosin niitä puikkoja, joita piti tunkea alapäähän ja muutenkin lääkärissä ravaaminen alkoi harmittamaan. Maaliskuu siis taukoa ja huhtikuussa sulatettiin viimeiset kaksi, joista toinen kuoli sulatuksessa ja toinen oli lääkärin mukaan aivan huippulaatua. Toukokuussa plussasin ja seuraavassa helmikuussa syntyi nuorempi lapsi. Tästä on jo muutama vuosi, mutta loppujen lopuksi hoidot oli tosi nopeat ja tykkäsin, kun homma sitten eteni rivakasti. Joka kuukausi tapahtui jotain ja tuntui, että asiaa ajetaan nyt vauhdilla. Yhteensä köyhdyimme ehkä 5000 Euroa, mutta on niitä huonompiakin sijoituksia ollut kuin nyt ekalla oleva pikkumies. :)

Minulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta

Vaikka tiedän, että et halua tätä kuulla, niin stressi _oikeasti_ vaikuttaa raskautumiseen. Ei se selitä sitä aina kokonaan (naiset on tulleet raskaaksi kautta aikojen hyvinkin stressaavissa tilanteissa) mutta kun mä olen nyt muutaman kuukauden näitä sun aloituksia lukenut ja sun pohdintoja miettinyt, niin olethan sä ihan valtavan stressaantunut asiasta. Kyllähän se jossain kohtaa alkaa vaikuttaa jo teidän suhteeseenkin.

Entä jos ottaisitte breikin tuosta vauvanteosta ja ihan vaan hetken panostaisitte toisiinne ja parisuhteeseenne. Loma vauvaprojektista niin sanotusti. Ei siitä varmaan ainakaan haittaa voisi olla. Ja jos vauvantekoloma ei auta, sitten lääkäriin.

Jos sinulla on lyhyt kierto niin oletko varma että kohdun limakalvo ehtii paksuuntua niin paljon että kiinnittyminen onnistuu.

Oletko liian laiha? Itse en tullut raskaaksi alle 50kg mutta 52kg tärppäsi. 

Nosta aina seksin jälkeen jalat ja peppu ylös. Rentoudu. Meillä auttoi aromaterapiahieronta, etelänmatka ja pari lasia viiniä silloin tällöin :)

Miksi olet itsekäs ja yrität lasta? Ajattele maapalloa ja luontoa! +haluatko todella kasvattaa lapsen maailmassa jossa kaikki on viturallaan? Nyt syntyvät lapset tuskin ikinä saavat nähdä metsiäkään aikuisina koska nekin hakataan pois, suuri osa eläimistä kuolleet sukupuuttoon jne

Ihania vastauksia ja neuvoja, kiitos ❤️

Vastaan Teille tarkemmin illalla. Ap

AP tässä 

Kiitos kovasti vastauksistanne. Luin jokaisen ajatuksella ja yritin sisäistää. 

Tässä vastauksia teidän kysymyksiinne:

En ole alipainoinen, olen normaali, urheilullinen. 

Kilpirauhas- ja horminitasot tutkittu, normaalit nekin.

Meidät on siis lapsettomuuslääkäri tutkinut ikämme takia syksyllä, kaikki ns normaalia, mikä on todella iloinen uutinen meille!!

Stressi- minulle tämä että ymmärrän asian ja tästä saa anonyymina keskustella kanssanne, jakaa ajatuksia, lievittää stressiä eikä lisää sitä.

Olen tehnyt elämäntavoissa seuraavia pieniä parannuksia tai sanotaanko terveiden, tavallisten asioiden tarkistuksia, jotta keho olisi kunnossa ja jotta stressiä ei nimenomaan olisi:

- Tupakka ja alkoholi pois. Mitä nyt välillä vähän skumppaa tai viiniä ruoan kanssa. 

- Hyvä uni, ei turhia valvomisia. 

- Joka päivä reippaalla kävelyllä käynti n tunti, ei tule istutta koneella ja saa nauttia ulkoilmasta, nauttia. 

- Liikunta (jumpat ja jooga on noin 4-5 kertaa viikossa) tämä on harrastukseni, sellainen josta nautin, ja jossa hikoilen. En katso että normaalista liikunnasta on haittaa, kyseessä ei ole mikään kova kestävyysharjoittelu, tämä myös takaa sen, että tämän 2h ajan mitä salilla vietän jumpassa ja muuten, vie ajatukseni täysin pois lapsen yrittämisestä, koen että liikunta tuo endorfiiniä ja lievittää mahdollista stressiä. Myös treenin jälkeen on tosi kiva olo, ja uni tulee helposti. 

-Vitamiineja olen kyllä ottanut koko vuoden hyvin säännöllisesti. Lähinnä foolihappo, gelee royale ja Multivita raskausvitamiini.  Nyt luin uutena E-vitamiinin hyvistä raskausvaikutuksista ja aloitin ottamaan sitä isolla annostuksella. Eihän se ota jos ei annakaan?!!

- Miehen kanssa arki on tasapuolista ja toimivaa. Kesälle on pari aurinkomatkaa suunnitteilla, tarkoitus tosiaan levätä vain, ei mitään kiertämistä tai stressiä. 

Otan ja otamme kyllä Teidän kokemukset ja neuvot korviimme ja tosi vakavasti. Kesään asti yritystä, ja sitten tosiaan hoitoihin samaan paikkaan, jossa tutkimukset jo tehtiin, jos valitettavasti ei ala plussaa näkymään. Tottakai pelottaa!

Tuo yhdyntätiheys on meille edelleen täyttä hepreaa. Siihen toivoisin kommentteja. Joka päivä, joka toinen päivä läpi kuun vielä kokeilematta. Jos seuraavat pari KK mentäis sitten niin. Tähän asti touhuttu oviksen ympärillä, välillä joka päivä 7-12 päivät, välillä joka toinen tyyliin KP 6, KP 8, KP 10 (ovis) ja EI tapahdu mitään. 

Kahdessa viimeisessä kierrossa, joissa yhdynnät ovat tapahtuneet selvästi löytyneen oviksen aikaan, ovat kuukautiset sitten alkaessaan olleet TODELLA kivuliaat ja runsaat. Kipu on ollut ihan kuin jotain olisi revitty mun sisältä. Mies on sitä mieltä, että kiinnittyminen on ollut lähellä, ja tämä on vain hyvä merkki. (Hän yrittää tietty kannustaa/ sanoa jotain myönteistä, kun näkee miten kipeä olen ollut). 

Iso kiitos siis asiallisista kirjoituksistanne ja kokemuksistanne! Luemme niitä lisääkin tosi mielellämme. 

Sen takia kaikki teidän vastaukset ovat tärkeitä, koska kuten kaikki tiedämme, tämä on aihe, josta on vaikeampi puhua kenellekään tutulle. Mikään salaisuus/ tabu tämä ei nyt tietenkään ole, ja useat läheiset ystävät kyllä ymmärtävät, mutta heillekään ei voi asiasta koko ajan purkautua, ja koko ajan kysellä neuvoja. 

Ei se ole aina iästä kiinni. Kaksikymppisenä alettiin jo lasta toivoa. Ei tullut. Tuli ero vajaan kymmenen vuoden päästä, kun mies tapasi naisen, jolla oli vauva jo valmiina. He alkoivat leikkiä kotia ja minä jäin miehen suvun nimityksen mukaan mahona yksin.

Löysin sitten uuden miehen. Vaikka olin luullut, etten koskaan saa lasta, niin ihan luomuna syntyi kaksi lasta. Olisi kai niitä lapsia tullut enemmänkin, jos olisi haluttu. Ensimmäinen syntyi, kun olin 35 vee ja toinen, kun olin jo 40-vuotias.

Ensimmäinen mieheni on nyt kolmatta kertaa naimisissa, mutta yhtään omaa lasta ei noista liitoista ole syntynyt.

Afrikkalaista speemas on mielenkiintoinen idea

Kaksi neuvoa:

-sinulle orgasmi yhdynnässä tai sen jälkeen heti, kun mies on tullut (naisen orgasmin on todettu auttavan hedelmöittymisess')

-jalat ylös sängyssä seinää vasten ja olet siinä vartin, jotta mahdollisimman monilla siittiöillä on kunnolla aikaa uida uumeniin

Tuosta e-vitamiinista: se kannattaa haalia ruokavaliosta. Pillereissä se ei ole luonnollisessa muodossa, eikä imeydy kovin hyvin. Esim monet öljyt ovat hyviä e-vitamiinin lähteitä, samoin avokado.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta e-vitamiinista: se kannattaa haalia ruokavaliosta. Pillereissä se ei ole luonnollisessa muodossa, eikä imeydy kovin hyvin. Esim monet öljyt ovat hyviä e-vitamiinin lähteitä, samoin avokado.

Googlesta

E-vitamiinin lähteet

vehnänalkioöljy (ylivoimaisesti paras lähde: 150 mg / 100 g)

ruokaöljyt, erityisesti auringonkukkaöljy.

auringonkukansiemenet.

pähkinät, erityisesti mantelit ja hasselpähkinät.

ankerias.

katkarapu.

kananmuna.

ruusunmarja.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tiedän, että et halua tätä kuulla, niin stressi _oikeasti_ vaikuttaa raskautumiseen. Ei se selitä sitä aina kokonaan (naiset on tulleet raskaaksi kautta aikojen hyvinkin stressaavissa tilanteissa) mutta kun mä olen nyt muutaman kuukauden näitä sun aloituksia lukenut ja sun pohdintoja miettinyt, niin olethan sä ihan valtavan stressaantunut asiasta. Kyllähän se jossain kohtaa alkaa vaikuttaa jo teidän suhteeseenkin.

Entä jos ottaisitte breikin tuosta vauvanteosta ja ihan vaan hetken panostaisitte toisiinne ja parisuhteeseenne. Loma vauvaprojektista niin sanotusti. Ei siitä varmaan ainakaan haittaa voisi olla. Ja jos vauvantekoloma ei auta, sitten lääkäriin.

Olen myös tälle samalle ainakin kerran jo kommentoinut, että jättäkää ne ovistestit ja kalenterin mukaan panemiset pois ja rentoutukaa. Meillä ei olisi varmaan yhden ainutta muksua, jos olisi kalenteria tuijotettu, että tänään olis sitten yhdyntäpäivä...

Ei sen raskautumisen pitäisi olla seksin päätarkoitus vaan sivutuote -silloinkin kun lapsi halutaan. Ja toki tilanne on sitten eri, jos tutkimuksissa todetaan jotain miksi raskautuminen ei ole mahdollista. Siihen asti vaan villiä peittojen heiluttelua aina kun siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan siinähän se otsikossa tulikin. Pelottaa. Ei ärsytä, ei jännitä, ei muuta kuin vain pelottaa, että mitä jos meille ei suoda perhettä, jota on toivottu. Ikää meillä 36 vuotta. Ensimmäinen lapsi toiveissa ja taas alkoi menkat.

Olen kahdessa viimeisessä kierrossa tuntenut kovan vatsakivun ja pahan olon kiertopäivinä 19 ja 20 eli viikko ovulaatiosta. Viime la juoksin oksentamaan pöntölle. Eli tämä paha olo ja mahakipu ei ollut siis raskaus, vaan että kiinnittyminen ei ole taaskaan onnistunut.

Pitääkö liikuntaa (tunteja ja sali, juoksu) välttää ovulaatioviikkoa seuraavana viikkona, vai miten? Tunnen vain pahaa ja surullista oloa, kaikki asialliset neuvot saa antaa. Meille on siis tehty perus tutkimukset, ja kumpikin on ns terve.

Adoptoi kehityshäiriöinen kiinasta.

Miksi lapsen pitäisi olla oma?

Miksi lapsen pitäisi olla terve?

Tai sitten vaan hyväksyy sen asian, että luonto ei ole tarkoittanut kaikkia lisääntymään. Sillä on todennäköisesti hyvä syy siihen.

Miksi ikä pitää ottaa aina esille? On tässä itselläkin ikää jo 25. Kuvitelkaa!!! Menkat alko 12v ja 23 vuotta on mennyt jo ohi. 23 turhaa vuotta. Olisi varmaan pitänyt ne lapset tehdä heti menkkojen alettua niin ei olis mennyt hyvät vuodet hukkaan.

Kukaan ei tässä edes tiedä miksi AP on venyttänyt lasten tekoa. Kaikilla se elämäntilanne ei ole suotuisa lasten kannalta. Ja eikä sitä lasta todellakaan kannata tehdä jos ei ole se tilanne, että voisit sen kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vasta 36-vuotiaana? Olet auttamatta myöhässä. Lisäksi, lapsi ei ole ihmisoikeus. Tulee tai ei tule, ei siinä murehtiminen auta.

Voi luoja, olisitko voinut mahdollisesti olla vielä vähän epäempaattisempi. Kaikki kun ei a) löydä kumppania 20-vuotiaana tai b) tee lasta jollekin randomtyypille. Jos sinulla on lapsia, niin säälin kyllä heitä.