Lue keskustelun säännöt.
Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?
22.03.2018 |
Nainen, jolla on kavereita, mutta lähinnä miespuolisia. Joka jostain syystä herättää negatiivisia tunteita muissa naisissa ja jota ei oikein hyväksytä naisten porukoihin, mutta miesten kanssa tulee toimeen. Kuvaile :)
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Eivät muuten kaikki miehetkään ole mitenkään vapaita tästä klikkiytymis- tai juoruilukulttuurista, olen naisena huomannut. Sitä tosin esiintyy miesten keskuudessa selvästi vähemmän.
Miehillä syntyy joskus ilmiö, jossa joku miehistä nousee ikäänkuin "pomoksi" ja tämän miehen ympärillä sitten seuraajamiehet parveilevat ja kilpailevat huomiosta. Itse en ymmärrä miten tuollainen voi syntyä, enkä ole koskaan kokenut tarvetta seurata ketään tai toisaalta vetää itse mitään klikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Olen tavannut koulu-, opiskelu- ja työelämässä tällaisia naisia. Yhteistä näille naisille on ollut se, että heillä on ollut heikot sosiaaliset taidot.
Naiset ovat sosiaalisesti taitavampia kuin miehet, joten he eivät anna niin paljon anteeksi sosiaalista särmikkyyttä kuin miehet. Miehet sallivat tosi outojakin tapauksia kaveripiirissään, mutta naiset yleensä sulkevat tällaiset tapaukset ulkopuolelle.
Yleensä naiset, jotka eivät tule toisten naisten kanssa toimeen ovat kokemukseni mukaan sellaisia, joilla on erittäin kova tarve saada hyväksyntää pojilta /miehiltä. Usein tämä tapahtuu korostetun seksikkyyden, räväkkyyden, poikamaisuuden, "äijämäisyyden" tms. piirteen avulla.
Nämä naiset yleensä myös ovat melko hanakoita viestimään, että eivät arvosta muita naisia ja heidän seuraansa (ehkä defensiivisesti, koska odottavat, että heitäkään ei arvosteta).
Osa kasvattaa itselleen kovan kuoren, osa taas jää ikuiseksi ulkopuoliseksi reppanaksi.
Mitä ovat nämä naisten paremmat sosiaaliset taidot? Taito klikkiytyä, taito jättää joku porukan ulkopuolelle jne.? No joo, tietty paljon jotain muutakin, mutta kyllä naisporukoissa monesti on jotain tosi epäreilua, just esim. työpaikoilla, jossa kaveruus ei perustu omaan valintaan, vaan esim. tiimeissä on vaan oltava tekemisissä kaikkien kanssa.
Minäkin olen monesti miettinyt, että ne naisten miehiä paremmat sosiaaliset taidot ovat useissa tapauksissa pelkkä myytti. Naisten keskuudessa esiintyy hyvin paljon sellaista, että oma elämä omistetaan toisten kyttäämiseen ja ruodussa pitämiseen, ja mitään "outoutta" ei sallita. Sinkku, ikäeroparisuhteessa oleva, vapaaehtoisesti lapseton, lapset liian nuorena/vanhana hankkinut, ei jaksa kamalasti pingottaa elämäntapojensa suhteen...näitä paheksunnan ja rankaisun aiheita kyllä riittää. Jos piiloveetuilu, siihen liittyvä hihittely ja päsmäröinti tyyliin "kyllä sun kuule nyt jo pitäis..." eivät tehoa, niin potkitaan pois porukasta. Ironisesti juuri ne itseään sosiaalisiksi ja ihmisläheisiksi kuvailevat ovat monesti tällaisia. Jos nainen kuvailee itseään misantroopiksi introvertiksi, niin todennäköisyys on aika suuri sille, että kyseessä on oikeasti lämmin ja avarakatseinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ripsenpidennykset ja Salkkarit? Mitä ihmettä :D Mun naispuolisista tuttavista kukaan ei harrasta näitä. Olisiko nyt kyse siitä että nämä naiset tuntevat aika vähän naisia ja jostain syytä tuttavapiirissä ei ole samanhenkisiä?
Toisekseen usein nämä miesporukoissa viihtyvät naiset ovat varsin nuoria ja nättejä, keski-ikäisissä heitä ei juuri ole. Johtuisiko siis loppujen lopuksi huomion saamisesta/kerjäämisestä että hakeudutaan miesten seuraan?
Tämä on muuten totta. Monille saattaa nuorina syntyä sellainen mielikuva, että miehet ovat aina reiluja, hauskoja ja huomaavaisia. Niinhän he ovatkin, hyvännäköisille nuorille naisille
Naulan kantaan. Minäkin olin tuollainen nuori naiivi nainen, miehet oli aina ystävällisiä ja avuliaita, naiset suhtautuivat neutraalisti. Ajattelin, että miesten seurassa on mukavampaa.
No ajattelenko edelleen noin nyt nelikymppisenä? En todellakaan, ikä tuo viisautta, kauneus karisee.
Eli huomasit, että useimmista naisista iän myötä karisee se tuomitseva ja arvioiva asenne ihmisiin ja näin ollen heidänkin kanssaan alkaa pärjätä? Itse olen miehenä havainnut saman.
On ehkä väärin sanoa ettei tyttäreni tule toimeen muitten naisten kanssa,mutta tuli yläasteaikanaan muiden tyttöjen taholta eristetyksi joukosta,kiusatuksi rankalla tavalla-takki vietiin omaisuutta rikottiin jne.muut eivät siis tulleet toimeen hänen kanssa.
Ei hän ole kyennyt aikuisiälläkään luontevasti olemaan toimimaan omana itsenään muiden naisten seurassa.
Ei hän ole mitenkään hakeutunut poikien/miesten seuraan,mutta näin aikuisena viettää mielummin aikaa miesten seurassa,luottaa heihin enemmän ja kokee heidät reilummiksi.tämä siis perua hänen kouluajan ikävistä kokemuksistaan tyttöjoukon silmätikkuna olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla aiempana mainitsi, että "osaan muuttaa käytöstäni" naisporukassa. Siinä juuri ovat avainsanat.
Naisporukassa pitäisi aina osata tai viitsiä muuttaa käytöstään, olla vähän nöyrempi kuin onkaan, muuten on vaarassa joutua törmäyskurssille naisporukan johtajan kanssa.
Ehkä miesporukassakin on samanlainen nokkimisjärjestys, mutta tuntuu että miesporukassa sitä porukan staraa saa edes pikkuisen haastaa: vitsailla toisen sanomisille tai tai kyseenalaistaa hänen mielipiteensä.
Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet ylipäätään ovat kilpailunhaluisempia ja naiset konsensushakuisempia. Jos isäporukassa joku kertoo hiihtäneensä 20 km, on ihan ok kertoa hiihtäneensä 30 km. Äitiporukassa täytyy sanoa epämääräisesti, että "joo mekin hiihdeltiin", ettei saa nokittelijan mainetta. Sitten aletaan puhua, miten rankkaa on äitiys, ja jos se ei ole jonkun mielestä rankkaa, vastassa on hyytävä hiljaisuus.
Tuossa oli aika hyviä pointteja kyllä. Ei miesporukoissa tarvitse miettiä koko ajan että olenko tarpeeksi nöyrä ja enhän tuo itseäni liikaa esille ja muuta vastaavaa. Saat olla mitä olet ja sanoa mitä haluat. Saa nokittaa ja piruilla. Kääntöpuolena ehkä sitten se, että se tila on itse otettava. Kukaan ei sitä anna sinulle tai pidä huolta että kaikilla on kaikki tasapuolisesti. Naisilla varmasti menee sen tasoittelun vuoksi paljon energiaa koko ajan ja sitten raivostuttaa, jos tuntuu että joku ei pysy kuopassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä käsitys, etteivät miehet klikkiytyisi ja ovat reiluja kaikille, on kyllä niin tuulesta temmattu. Pahimmat klikit ovat minun kokemukseni mukaan miesten klikkejä, oikein sellaisia hyväveli-kerhoja joissa uskollisuus kaveria kohtaan on tärkeämpää kuin kerta kaikkiaan mikään muu eikä kaverille sanota poikkipuolista sanaa edes, vaikka tämä olisi tehnyt jotain arveluttavaa tai rikollista.
Kaikki ihmiset muodostavat klikkejä, ja jotkut ihmiset ovat sosiaalisilta taidoiltaan vähän kehnompia eikä heitä oteta klikkien jäseniksi. Mistään sen kummemmasta ei ole kyse. Eli jos et tule toimeen miesten tai naisten kanssa, sinulla ei ole niitä sosiaalisia taitoja joilla pääsisit heidän muodostamiensa ryhmien jäseniksi.
On totta että miehillä keskinäinen uskollisuus on hyvin tärkeää. Mutta kyllä me sitten sanomme kaverille ihan suoraan jos on perseilty. Uskollisuus estää meitä soittamasta kaverin vaimolle, että tiedätkö missä Pena oli viime yön, mutta sanomme kyllä Penalle että mitä sinä nyt tuollaista teet. Naiset taas kokemukseni mukaan kehuvat toisiaan ringissä ja laittavat kaiken aina jonkun ulkopuolisen tekijän syyksi, tosin sitten kun naisporukka hajoaa niin aletaan soitella kahdenkesken ja haukkua että mitä se Jaanakin nyt sillä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään jotenkin viallinen, tai järkkynyt. Naiselle nainen on parasta seuraa. Jos tykkää olla vain miesten kanssa, niin silloin se nainen nauttii vain miesten huomiosta. Jotenkin vajaavaista olla miesten kanssa kuolattavana päivästä toiseen. Paljon rentouttavampaa on juoda pullakahvit jonkun naisen seurassa. Nuorena tietty sitä kokeilee, millaisen mieslauman saa käveleen perässä, mutta hieman vanhempana sitä samaa jonoa ei enää halua lähikuppilasta kavereiksi.
Mies ehkä kuolaa sinua naisena, mutta toinen nainen arvostelee sinua kaikin mahdollisin tavoin joka hetki. Jopa niiden pullakahvien täytyy mennä prikulleen oikein, ettei tule miinusta. Minkälaisia pullia tarjotaan, mistä aiheista puhutaan ja millä äänensävyllä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mulla naispuoleisia kavereita, mutten ole kaikkien naisten kanssa samalla aaltopituudella. Osaan tehdä monia asioita itse ja en tarvi miestä poramaan ruuvia seinään tai tarkastamaan autosta öljyjä. En ihan aina ymmärrä avuttomampia kanssasisariani. Minulla on hyvä ruokahalu ja nautin ruuasta ja juomasta. On tuskaa olla syömässä naisten kanssa, jotka tekee numeron jokaisesta salaatinlehdestä minkä puputtavat. Drinkin laskijat on myös huikeeta seuraa. Jatkuvasti laihduttavat ja jumpistaan jauhavat on tosi tylsiä. Mulla on aika ronski huumori ja vitsailu on elämän suola. Sievistelevät silmienpyörittäjät ei kuulu mun parhaisiin kavereihin. Selainen tyttöily ja söpöily ei vaan sovi mulle, enkä oikeen bondaa tällaisten ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nro 5 jatkaa, että yksi juttu on varmaan myös se, että olen luonnostani hoikka, enkä koskaan ole joutunut tekemään mitään painoni eteen. En siis ole myöskään osannut sympatiseerata oikealla tavalla muita naisia dieettien aloittamisissa, jotka tuntuvat olevan joka viikkoisia juttuja.
Ja sitten kun en osallistu noihin dieetti-keskusteluihin, niin saan kuula jostain selän takaa olevani joku takakireä anorektikko tai bulimikko, joka kuitenkin oksentaa joka välissä työpaikan veskissä kun muut eivät huomaa, tai syö vain kurkkuviipaleen päivässä.
Yritä siinä sitten kaveerata ja puhua jostain mun mielestäni ihan oikeistakin asioista, ei vain painosta ja ruokavaliosta, tai muitten ihmisten vioista.
Huono tekosyy. Itse olen luonnostani hoikka, ollut aina. Syömisiä ei tarvitse vahtia vaan vedän kakkua aina kun tilaisuus. Silti on naisia kavereina, myös laihduttajia, joita osaan sympata. Lähinnä kuitenkin puhutaan ihan muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuli tästä ketjusta pari juttua mieleen.
Ensinnäkin ns. tyhjänpäiväinen höpöttely eri aiheista on sosiaalista älykkyyttä, naisten on tosi tärkeää luoda keskenään vahvoja suhteita, kukaan niistä teidän ns. mieskavereista (näin yleistäen) ei pidä teitä oikeina ystävinä, ei tule olemaan teidän lähellä, kun saatte esim. lapsia ja tulette vanhoiksi naisiksi.
Täälläkin oli vasta ketju, jossa joku nainen oli järkyttynyt miten sen mies"ystävät" hylkäsivät sen heti sen tultua raskaaksi. Tuo on ihan tyypillistä, koska sitä naisystävää siedetään miesten parissa, kun on saanti mahdollisuus, mutta ei muuten.
Ei kukaan muukaan pidä ns. juoruamista ja jotain vaatekeskustelua jännityksen huipentumana, mutta ihmiset höpöttää tuollaista sosiaalisuuden takia, jos et ymmärrä tätä ja sen tarkoitusta, olet luultavasti ainakin lievästi autistinen. Samoin miehet höpöttää ihan tyhjänpäiväisyyksiä keskenään, ne sosialisoi samalla tavalla, te vaan olette uskoneet sen, että naisten höpötys on typerää, miesten jotenkin tosi fiksua.
Ja useamman veljen omaavana voin kertoa, että miehet eivät ole rennosti, kun se hyvä jätkä nainen on paikalla, eikä se tule ikinä olemaan oikea osa mitään miesporukkaa. Siinä asiassa te kyllä ette ymmärrä miehiä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 5 jatkaa, että yksi juttu on varmaan myös se, että olen luonnostani hoikka, enkä koskaan ole joutunut tekemään mitään painoni eteen. En siis ole myöskään osannut sympatiseerata oikealla tavalla muita naisia dieettien aloittamisissa, jotka tuntuvat olevan joka viikkoisia juttuja.
Ja sitten kun en osallistu noihin dieetti-keskusteluihin, niin saan kuula jostain selän takaa olevani joku takakireä anorektikko tai bulimikko, joka kuitenkin oksentaa joka välissä työpaikan veskissä kun muut eivät huomaa, tai syö vain kurkkuviipaleen päivässä.
Yritä siinä sitten kaveerata ja puhua jostain mun mielestäni ihan oikeistakin asioista, ei vain painosta ja ruokavaliosta, tai muitten ihmisten vioista.
Huono tekosyy. Itse olen luonnostani hoikka, ollut aina. Syömisiä ei tarvitse vahtia vaan vedän kakkua aina kun tilaisuus. Silti on naisia kavereina, myös laihduttajia, joita osaan sympata. Lähinnä kuitenkin puhutaan ihan muusta.
Sama.
Ja elämässäni on tullut vain yksi tuollainen stereotyyppinen toisten painoa vahtiva nainen vastaan, vain yksi. Sillä ärsytti töissä, kun söin pizzan aamupalaksi ja olen silti hoikka.
Naiset elämässäni ovat päinvastoin olleet tukena ja apuna, kun olen kokenut ahdistelua, raiskausyrityksen jne. Se miesten kohdistama paine vartaloani kohtana on ollut aika paljon rajumpaa kuin laihduttavan naisen ihmettely, jos halutaan verrata miehiä ja naisia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan tajua miksi se sukupuoli olisi niin iso tekijä ellei siitä sellaista tee. Yhteiset kiinnostuksenkohteet ratkaisee.
Yleensä ne, jotka ei muiden naisten kanssa tule toimeen on omaksunut asenteen, että ovat muita naisia parempia ja valmiiksi dissaavat kaikki naiset tietynlaisiksi, vaikka meitä on moneen junaan. Eli halutaan miesten silmissä olla "hyvä jätkä" ja "ei niin kuin muut naiset". Tää on ainakin mulle sellainen viesti, että vaikea kiinnostua kaveruudesta tällaisen naisen kanssa. Yleensä nämä heittävät että "naiset puhuu vaan dieeteistä ja meikeistä". Öö niin kuin missä todellisuudessa? Tai syyttävät naisia kieroilusta tai kateellisuudesta. Huuooooh, päästäkää irti stereotypioista, kyllä kusipäitä on ihan jokaisessa sukupuolessa. Ja jos tuntuu että kaikken naisten kanssa sukset menee ristiin, niin ehkä olisi hyvä vilkaista peiliin.
Vierailija kirjoitti:
On mulla naispuoleisia kavereita, mutten ole kaikkien naisten kanssa samalla aaltopituudella. Osaan tehdä monia asioita itse ja en tarvi miestä poramaan ruuvia seinään tai tarkastamaan autosta öljyjä. En ihan aina ymmärrä avuttomampia kanssasisariani. Minulla on hyvä ruokahalu ja nautin ruuasta ja juomasta. On tuskaa olla syömässä naisten kanssa, jotka tekee numeron jokaisesta salaatinlehdestä minkä puputtavat. Drinkin laskijat on myös huikeeta seuraa. Jatkuvasti laihduttavat ja jumpistaan jauhavat on tosi tylsiä. Mulla on aika ronski huumori ja vitsailu on elämän suola. Sievistelevät silmienpyörittäjät ei kuulu mun parhaisiin kavereihin. Selainen tyttöily ja söpöily ei vaan sovi mulle, enkä oikeen bondaa tällaisten ihmisen kanssa.
Huh, mikä nainen, tykkäät ruoasta ja osaat porata ruuveja seinään.
:D
Ihan vain tiedoksi, että suomessa naiset asuu yksi nuoresta asti pitkälle aikuisuuteen, mistä luulet niiden saavan jotain miehiä porailemaan ruuveja yms. jos se kerran ei niiltä luonnistu.
Suomalaiset naiset on äärimmäisen itsenäisiä, en ole koskaan tavannut suomalaista naista, joka ei osaisi käyttää esim. porakonetta, tai iskariakin. Oma äitinikin osaa tehdä remontit esim. ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla päin vastoin. Kaikki parhaat kaverit naisia.
Tavallaan olisi kiva jos hyvinä ystävinä myös miehiä, mutta tuntuu että kulttuurin odotukset ja paineet tulee vastaan: usein miehet luulee että ystävyys meinaa että olen kiinnostunut. Vaikutan liian ystävälliseltä vaikka olen parisuhteessa eikä kyseiset miehet kiinnosta sillä tavalla muutenkaan. Mielummin pidän vähän etäisyyttä etenkin kun kavereista ei ole pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla päin vastoin. Kaikki parhaat kaverit naisia.
Tavallaan olisi kiva jos hyvinä ystävinä myös miehiä, mutta tuntuu että kulttuurin odotukset ja paineet tulee vastaan: usein miehet luulee että ystävyys meinaa että olen kiinnostunut. Vaikutan liian ystävälliseltä vaikka olen parisuhteessa eikä kyseiset miehet kiinnosta sillä tavalla muutenkaan. Mielummin pidän vähän etäisyyttä etenkin kun kavereista ei ole pulaa.
Tuo on fiksua.
Itse tajusin tuon vasta, kun olin ollut omasta mielestäni läheinen ystävä erään miehen kanssa useamman vuoden.
Se sitten ilmoitti vuosien jälkeen, että oli nyt sellaisessa työssä opiskeluiden jälkeen, että meidän on aika mennä yhteen, perustaa perhe, se oli kuulemma suunnitellut koko ajan tuota juttua.
Mä en ikinä riitele naisten kanssa eikä mulla ole vaikeuksia ymmärtää toista naista, olen yleensä se porukan hiljainen vetäytyjä. Koska mulla ei ikinä ole mitään sanottavaa geneerisen naisporukan keskusteluihin, jonka aiheet ovat karrikoiden: ihmissuhteet, pukeutuminen, hiukset, lemmikit, liikuntaharrastukset, matkailu ml. mökkeily yms.
Minulla ei ole ystäviä, perhettä tai lapsia ja koen poikaystävästäni (joka on vielä oudompi heppu kuin mnä) puhumisen liian intiimiksi. En ole kiinnostunut muodista enkä analysoi muiden vaatteita, hiuksille samat setit. En harrasta liikuntaa - tai siis kyllähän mä ypöyksin juoksen mutta naiset tapaa aina käydä jossain ryhmäliikuntajutussa josta riittää juttua. En matkaile, ei ole mökkiä. Mitä jää käteen? Joku hassu saattaa lukea kirjoja, mutta ne on aina ihmissuhdepainotteista kaunokirjallisuutta, ja mä luen tietokirjallisuutta. Kauheintahan on että jos joku saa puristettua musta tämän tiedon ulos, koko lauma ihmettelee mun syrjäytyneisyyden ja erilaisuuden tilaa niin etteivät ainakaan kohtele ystävällisyydellä. On koettu.
Lisäksi mun keskustelun tyyli on yleensä melko ratkaisukeskeinen. Jos joku nainen puhuu, kuinka joogaryhmän ohjaaja on ärsyttävä ja epäpätevä ihminen, ainut kommentti jonka keksin on "vaihda ryhmää tai kuntosalia". Opin jo nuorella ikää, että näin ei voi sanoa, koska muuten kyseinen nainen ja koko hänen laumansa vihaa sua sydänjuuriaan myöden.
Summa summarum. Kai mä olen mieleltäni jotenkin miesmäinen. Ulospäin ihan neutraali farkut ja teepaita -muija. Elämänkokemus on opettanut olemaan naisjoukon lähellä hiljaa, koska kukaan ei tykkää mun jutuista.
jos nainen ei tule muiden naisten kanssa toimeen, syy on aina itsessä eikä todellakaan niissä muissa naisissa.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi mun keskustelun tyyli on yleensä melko ratkaisukeskeinen. Jos joku nainen puhuu, kuinka joogaryhmän ohjaaja on ärsyttävä ja epäpätevä ihminen, ainut kommentti jonka keksin on "vaihda ryhmää tai kuntosalia". Opin jo nuorella ikää, että näin ei voi sanoa, koska muuten kyseinen nainen ja koko hänen laumansa vihaa sua sydänjuuriaan myöden.
Kukaan ei vihaa sua tuollaisen takia, taidat ottaa aika helposti itseesi.
Ratkaisukeskeisyys on sen takia väärin tuollaisessa tilanteessa, että tuossa on tarkoitus ikään kuin ottaa yhteyttä niihin toisiin ihmisiin jollakin tarinalla, sä itse torjut ne ottamalla ratkaisukeskeisyyden näkökulmaksi. Siinä on tarkoitus luoda yhteys toisiin samankaltaisella tarinalla, jotta voitte tuntea jonkinlaista yhteyttä. Se on tavallaan sosiaalinen testi, haluatko olla ystävä, kaveri tai jotain tuollaista, ja oletko sosiaalisesti älykäs.
Eli ne kokee vain sun torjuneen niiden yhteydenotto kokeilun, eli ne ei "vihaa", vaan tulkitsee sun vain torjuneen yrityksen ystävyyteen yms. ja antaa sun olla rauhassa, koska et halua kontaktia niihin.
boss ass bitch kirjoitti:
jos nainen ei tule muiden naisten kanssa toimeen, syy on aina itsessä eikä todellakaan niissä muissa naisissa.
Yleensäkin elämässä, jos sama tilanne toistuu koko ajan eri ihmisten kanssa, sinä olet silloin yhdistävä tekijä ja vika on silloin sinussa.
Mitä ovat nämä naisten paremmat sosiaaliset taidot? Taito klikkiytyä, taito jättää joku porukan ulkopuolelle jne.? No joo, tietty paljon jotain muutakin, mutta kyllä naisporukoissa monesti on jotain tosi epäreilua, just esim. työpaikoilla, jossa kaveruus ei perustu omaan valintaan, vaan esim. tiimeissä on vaan oltava tekemisissä kaikkien kanssa.