Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?

Tuttavapiirissäni on kaksi tällaista:

a. toinen julistaa, ettei pidä naisvaltaisista aloista. Kuitenkin on kaikista parheiten voinut naisvaltaisessa työpaikassa, ei vain itse tajua ristiriitaa. On sosiaalisesti vähän köpö, ei kykene asettumaan aidosti toisen asemaan. 

b. toinen taas on rehellisesti sanottuna veemäinen ihminen, joka melkoisen suoraan mielistelee miehiä. Ei peittele inhoaan naisia kohtaan - kumma juttu, että muut naiset eivät hänestä hirveästi tykkää.

Mielestäni, jos ei tule toimeen 50% maapallon väestöstä kanssa, on syytä etsiä vikaa sieltä peilistä

Tunnen miehen, joka tykkää dissata ammattikoulun tai ammattikorkean käyneitä ja muutenkin vähän koulutettuja ihmisiä. Ovat kuulemma juntteja.

Mies itse on keskeyttänyt lukion ja ammattikorkean. Saattaa vielä joukossa olla yliopisto-opinnotkin. Nyt hakemassa yliopistoon, muttei ilmeisesti enää jaksa harjoitella pääsykoettakaan varten, vaan miettii jo  B-suunnitelmaa.

Vähän sama fiilis tuli tästä ketjusta.

Voin puhua vain omasta puolestani. En tiedä miksi, mutta minulle on vaikea solmia pysyviä ystävyyssuhteita, muihin kuin miehiin.

Tässä on se vaikein pala myöntää itselleni:

Ystäväni ovat miehiä, jotka haluaisivat kannsani (seksi)suhteen, itse kaipaan vai ystäviä. Kaveruus toimii ainoastaan siksi, että leikin, että en tiedä kaverimiesten tunteista ja he ovat liian arkoja/kilttejä tuodakseen ihastumistaan ilmi.

Olen aina haaveillut, että minulla olisi naispuolinen kaveri, mutta aika vaikeaa sellaista on muodostaa. Naiset ehkä vaativat kaveruussuhteeltaan paljon sitoutumista ja tiettyä "laadullisuutta" esim. Kaverin pitää olla tarkalleen tietynlainen (samaan tapaan kuin kumppaninkin) tämä on ihan ymmärrettävää osittain, mutta hankalaa jos kaveruuden ainoa funktio on olla huippukivaa seuraa 24/7, ilman elämän vastoinkäymisiä, ettei yhtäkkiä muutukin rasitteeksi (edes hetkeksi) elämänlaatua parantavan hyödykkeen sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun tyypillinen kommentoija. Naispuolinen sovinisti, jonka käsitykset naiseudesta ovat törkeän vanhanaikaisia ja stereotyyppisiä: "Muut naiset vaan meikkaa ja puhuu vaatteista, mut mä vaan pelaan." "Muut naiset kattoo vain Salkkareita ja realitysarjoja, mut mä katon kotona Netflixistä vain Black Mirror -maratonia." "Naisilla on aina draamaa ja juoruilua, mut jätkät on reilumpia."

En sitten tiedä, mistä tuollaiset käsitykset ovat peräisin, kotikasvatuksestako vai joistain vanhoista kaunoista, jos yläkoulussa on ollut sellainen epäsuosittu harmaavarpunen. Itse myönnän ainakin, että olin teininä juuri tällainen epäsuosittu nörttimäinen seinäruusu, jonka pojat aina sivuuttivat ja pidin siksi suositumpia tyttöjä ihan samalla lailla ilmapäisinä bimboina, puhtaasti katkeruuteni takia.

Sitten kerran päädyin juttelemaan oikeasti tällaisen tytön kanssa. Hän oli oikein kiva ja fiksu tyyppi.

Nyt 25-vuotiaana pidän näitä "naisten draaman" välttelijöitä lähinnä sen Tumblr-teinin tasolle jämähtäneinä epäkypsinä ihmisinä, joilla saattaa olla lisäksi jotain huomionhakuisuutta miesten suuntaan. En siis sano, että aina on, mutta tietyt "jätkänaiset" tuntuvat vetävän kovasti herneet nenään, kun joku mies osoittaa kiinnostusta naisellista "puhuu vaan Salkkareista ja meikeistä" -naista kohtaan.

Tämä. Naiset jotka eivät tule toimeen naisten, eli siis ihmisistä noin 50% kanssa, ovat naispuolisia sovinisteja. Epätasa-arvoisia, misogynian sisäistäneitä ja sukupuolisia stereotypioita viljeleviä henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olisi ihan äärettömän noloa julistaa ponnekkaasti olevansa sellainen. Sehän kertoo ihmisestä vain sen, että on toisia puusilmäisesti luokitteleva kusipää, joka on päättänyt, että miehet ovat parempia kuin naiset.

Miettikää nyt, mikä (oikeutettu) paskamyrsky siitä syntyisi, jos joku mies rehvastelisi, ettei tosiaankaan tule toimeen naisten kanssa, koska miehet nyt vaan on niin kivoja, reiluja ja hyviä tyyppejä mutta naiset kieroja selkäänpuukottajia?

Tai vetäisi saman setin mustien ja valkoisten, vammaisten ja terveiden, lihavien ja laihojen välille...huhhuh mikä idiootti. Jostain syystä se vain on "meriitti" tiettyjen ihmisten mielestä, että ei pidä naisista, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Naisia on yhtä monenlaisia kuin on naisia.

No minä en ainakaan uskalla avoimesti julistaa olevani sellainen, etten tule muiden naisten kanssa oikein toimeen. Ihan päin vastoin. Yritän myös aina kovasti sopeutua uuteen porukkaan ja vaikka aavistuksen edes esittää sellaista, kun jotenkin luulen muiden minusta tahtovan.

No, silti se mun introverttiys ja klikkiytymättömyystaipumus tulee joka paikassa jossain vaiheessa esiin, ja jään helposti yksin porukassa.

Häpeän siis ihan oikeasti tätä itsessäni!  En todellakaan ole ylpeä.

En tiedä, millaisiin naisporukoihin sinä olet oikein yrittänyt mukaan. Minä olen ihan superintrovertti ja sosiaalisesti kömpelö tapaus, ja minulla on liuta muiden monesti pöhköinä pitämiä kiinnostuksenkohteita Star Warsista sotahistoriaan. Silti ei ole koskaan ollut vaikeuksia tulla toimeen naisporukoissa tai löytää samanhenkisiä naiskavereita. Valehtelematta 99.999999% kavereistani on naisia. Ei ole tarvittu ekstroverttiyttä, klikkiytymistä tai kykyä keskustella ripsienpidennyksistä.

Voi olla, että joku nainen joskus selän takana nauraa minua, mutta niin nauravat kyllä miehetkin. Ihan todistettavasti.

Hmm, yleensä se on ollu sellanen outo ja ei-naurava…. Ja joka avoimesti kyllä pitää itseään parempana kuin ”tyttömäisiä” tyttöjä jotka tykkää nauraa ja vitsailla toistensa kustannuksella. Yleensä myös vähän huonot sosiaaliset taidot. Nyt kun ajattelen niin ei kyllä ykskään nainen joka sanoo tykkäävänsä enemmän miesten kanssa olemisesta ole ollut hauskaa seuraa :D pitäytyköön siis niissä piireissä joissa on mukava olo.

Ja p.s. kaikki nää ”naiset puhuu vain samoista asioista”-ihmiset on aivan varmasti vaan sattunut väärään aikaan paikalle jos kuulee aina vaan noita. Ei nyt vieraiden kanssa kauheesti haluu mistään vähemmän yleisestä kamasta puhua ihan kohteliaisuudenkin takia, ja jos ne naiset ei tosiaan tykkää susta syystä tai toisesta nii voit olla varma että kun ne huomaa ettei joku aihe kiinnosta niin aina sopivasti aihe kääntyy just siihen kun sä tuut lähelle

Mieleltään jotenkin viallinen, tai järkkynyt. Naiselle nainen on parasta seuraa. Jos tykkää olla vain miesten kanssa, niin silloin se nainen nauttii vain miesten huomiosta. Jotenkin vajaavaista olla miesten kanssa kuolattavana päivästä toiseen. Paljon rentouttavampaa on juoda pullakahvit jonkun naisen seurassa. Nuorena tietty sitä kokeilee, millaisen mieslauman saa käveleen perässä, mutta hieman vanhempana sitä samaa jonoa ei enää halua lähikuppilasta kavereiksi.

Miehen nimen voi kyllä ottaa tuhansien vuosien alistamisen jälkeen ja miehiä voi palvoa vaikka heistä -valtaosa- alistaa naisia. Tässä taas näemme miten nainen tuomitsee aina vain naisen. Miehen luo voi kävellä takaisin kun on tullut nyrkkiä naamaan, mutta naiset ovat niin pahoja kun juoruavat.

Miehet ei kuulkaas sen parempia ole alistamisine ja sovinismeineen, mutta jos miehiä kritisoi niin alkaa "ei kaikki miehet!!!!" Ulvonta.

Katsokaa joskus naiset ihania miehiänne kriittisesti.

Vierailija kirjoitti:

Voin puhua vain omasta puolestani. En tiedä miksi, mutta minulle on vaikea solmia pysyviä ystävyyssuhteita, muihin kuin miehiin.

Tässä on se vaikein pala myöntää itselleni:

Ystäväni ovat miehiä, jotka haluaisivat kannsani (seksi)suhteen, itse kaipaan vai ystäviä. Kaveruus toimii ainoastaan siksi, että leikin, että en tiedä kaverimiesten tunteista ja he ovat liian arkoja/kilttejä tuodakseen ihastumistaan ilmi.

Olen aina haaveillut, että minulla olisi naispuolinen kaveri, mutta aika vaikeaa sellaista on muodostaa. Naiset ehkä vaativat kaveruussuhteeltaan paljon sitoutumista ja tiettyä "laadullisuutta" esim. Kaverin pitää olla tarkalleen tietynlainen (samaan tapaan kuin kumppaninkin) tämä on ihan ymmärrettävää osittain, mutta hankalaa jos kaveruuden ainoa funktio on olla huippukivaa seuraa 24/7, ilman elämän vastoinkäymisiä, ettei yhtäkkiä muutukin rasitteeksi (edes hetkeksi) elämänlaatua parantavan hyödykkeen sijasta.

Lisätään nyt vielä, että en ole "poikatyttö" ja vihaan urheilua.

Tuntuu että oon liian asia-ihminen ja jollain lailla tylsä naisten seuraan. Elämä on tasaista, ei ole draamaa, harvoin on mitään suurta tunteiden ilotulitusta. Useimmilla naisilla tuntuu olevan tarve vatvoa kaikkea pohjamutia myöten ja se on edellytys sille että syntyy ystävyys. Mä uskoudun sulle, sä uskoudut mulle. Mä en ole ikinä osannut sitä, mun on helppo kertoa arkisia juttuja ja repiä tilannekomiikkaa, kevyttä jutustelua jossa en ala tunteelliseksi. Mä en osaa liioitella juttuja enkä käytä värikynää. Mä voin olla kaveri, mutta en oo ikinä kenenkään ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se on se, että en osaa "klikkiytyä" sillä tavoin, kuin muut naiset usein haluaisivat. En osaa myöskään puhua muista pahaa.

Muistan jo lapsuudesta, kun leikin kolmen kaverini kanssa, niin aina välillä kävi niin, ettei mua hyväksyttykään joukkoon ja ne kaksi klikkiytyivät yhteen ja puhuivat, kuinka mä olin ihan kauhea.

Tätä kävi useasti ja ihan eri kaveripiireissä (muutimme usein), mutta vain tyttöjen kesken.

Luulin kai lapsena, että tämä olisi liittynyt vain johonkin lapsuuden vaiheeseen, mutta ei. Jatkossa niin koululuokissa kuin kaikissa harrastuksissa kuin työpaikoillakin on samanlaisia naisten perustamia klikkejä, joissa haukutaan muita, puhutaan selän takana pahaa ja juoruillaan muista.

En jaksa tuollaista meininkiä yhtään ja olen auttamatta aina se ulkopuolinen, jonka kanssa kukaan ei oikein halua kaveerata.

Sama homma, minulla on kyllä naispuoleisia kavereita ja paras ystäväni on nainen mutta en vain ymmärrä tuota naisryhmien sosiaalista dynaamiikkaa. Muistan lapsena kun jäin aika usein harrastuksissa ulkopuoliseksi, myöhemmin ylä-asteella. Lukiossa kuuluin jotenkuten yhteen isoon porukkaan mutta sekin oli oudosti jakautunut omiin klikkeihinsä. Näennäisesti kaikki siis tulivat toimeen keskenään mutta sitten kun nämä klikit olivat erillään alkoi toisten säälimätön haukkuminen ja seläntakana puhuminen. Sitten jos järjestettiin jotain isommalla porukalla, siitä jätettiin aina pari ulkopuolelle. Minua ei siis koskaan edes kutsuttu näihin tapahtumiin, koska sen hallitsevan klikkiporukan "johtaja" ei pitänyt minusta. Itse asiassa kukaan ei oikeasti tykännyt tuosta pomottajasta mutta silti kaikki tanssivat hänen pillinsä mukaan.

Täytyy vielä tarkentaa omaa tekstiäni joka on tuolla jossain sivulla viisi. Olen ollut aikaisemmin töissä miesvaltaisella alalla, enkä kokenut sitä sellaista kuppikuntaisuutta mitä nykyisessä työpaikassani on. Olen kuitenkin vaihtanut työpaikkaa suhteellisen vähän, joten en voi sanoa mistä näiden työyhteisöjen henki kumpuaa - sukupuolista vai alasta vai planeettojen asennosta vai mistä. 

Mutta olen elämässäni ollut kolme kertaa äitiyslomalla, ja elänyt sitä "äitiarkea" hetken aikaa muiden naisten kanssa. Nämä elämänvaiheet on jääneet mieleeni niinä jään rikkomis - vaiheina, kuinka oli ja on tehtävä hirvittävä työ, että pääsen mukaan juttuun. Ja tämän työn olen tehnyt kyllä omana itsenäni mutta joutunut opettelemaan äitiyden oikeat puheenaiheet, sävyt ja kommentit. Miesten kanssa en ole kokenut aivan samaa, joskaan en väitä millään tasolla, että miehistä ei löytyisi poteroituneita mielipiteidensä vankeja yhtä lailla. Löytyy, mutta ehkä alitajuisesti kaipaan nimenomaan naispuolista ystävää ja siksi en edes huomaa miestä josta en pitäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aiempana mainitsi, että "osaan muuttaa käytöstäni" naisporukassa. Siinä juuri ovat avainsanat.

Naisporukassa pitäisi aina osata tai viitsiä muuttaa käytöstään, olla vähän nöyrempi kuin onkaan, muuten on vaarassa joutua törmäyskurssille naisporukan johtajan kanssa.

Ehkä miesporukassakin on samanlainen nokkimisjärjestys, mutta tuntuu että miesporukassa sitä porukan staraa saa edes pikkuisen haastaa: vitsailla toisen sanomisille tai tai kyseenalaistaa hänen mielipiteensä.

Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet ylipäätään ovat kilpailunhaluisempia ja naiset konsensushakuisempia. Jos isäporukassa joku kertoo hiihtäneensä 20 km, on ihan ok kertoa hiihtäneensä 30 km. Äitiporukassa täytyy sanoa epämääräisesti, että "joo mekin hiihdeltiin", ettei saa nokittelijan mainetta. Sitten aletaan puhua, miten rankkaa on äitiys, ja jos se ei ole jonkun mielestä rankkaa, vastassa on hyytävä hiljaisuus.

Boldattuun: varmaankin nainen voi vitsailla miesporukan "staran" sanomisista (sitähän joissain asiayhteyksissä flirtiksikin kutsutaan), mutta auta armias, jos miesporukan vähäpätöisin alkaisi vitsailla alfauroksen kustannuksella.

Kummallista, jos ette ole muka huomanneet, miten miehet näyttävät toisilleen kaapin paikan.

Muutenkin hyvä nyrkkisääntö on, ettei kannata alkaa porukoissa vitsailla sellaisten ihmisten - miesten tai naisten - kustannuksella, joita ei tunne todella, todella hyvin. Muuten voi syntyä aikamoisia väärinkäsityksiä ja osua tietämättään arkaan paikaan. Yhden hyväntahtoinen hassuttelu voi olla toisen kiusaamista.

Mulla se on mennyt niin, että jos uudessa tilanteessa naiset eivät ole ottaneet minua porukkaansa, olen jäänyt siihen ryhmään, josta minua ei ole työnnetty pois, vaikka kyseessä olisi miesporukka.

Nainen, jota metoo-kampanja ei kiinnosta, koska kokisi sellaisissa mukana olon epäitsenäiseksi. Ei halua olla mikään laumaeläin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan jaksa niitä naisten kotkotuksia. Joku ulkonäön puunaaminen tai salkkareiden/tositv:n seuraaminen on mielestäni vähä-älyisten puuhaa, enkä jaksa introverttina kuluttaa aikaani vähä-älyisessä seurassa.

Saa kivittää, ei kiinnosta.

Sulla ei ole tarpeeksi älykästä seuraa sitten.  Olen myös introventti, mutta mulla on erittäin mukavia nais- sekä mieskavereita. 

Vierailija kirjoitti:

No mä en tule. Tai ehkä tulisin muttei kiinnosta kaveerata naisten kanssa. Saanut tarpeeksi puukkoa selkään ja tullut petetyksi liian monta kertaa. Lisäksi lähes kaikilla ikäisilläni naisilla on lapsia, eikä mua kiinnosta kaveerata äitien kanssa. Sotii niin mun ajatusmaailmaa vastaan tuo lasten hankkiminen. Hengaan mielummin miesten kanssa, less drama.

Eivätkö miehet hanki lapsia? Keiden kanssa nuo naiset sitten lapsia hankkivat elleivät miesten?

Miehet eivät ehkä puhu niin paljon lapsista mutta jos ajatusmaailmaa vastaan lasten hankkiminen sotii niin lapsia niillä miehilläkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aiempana mainitsi, että "osaan muuttaa käytöstäni" naisporukassa. Siinä juuri ovat avainsanat.

Naisporukassa pitäisi aina osata tai viitsiä muuttaa käytöstään, olla vähän nöyrempi kuin onkaan, muuten on vaarassa joutua törmäyskurssille naisporukan johtajan kanssa.

Ehkä miesporukassakin on samanlainen nokkimisjärjestys, mutta tuntuu että miesporukassa sitä porukan staraa saa edes pikkuisen haastaa: vitsailla toisen sanomisille tai tai kyseenalaistaa hänen mielipiteensä.

Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet ylipäätään ovat kilpailunhaluisempia ja naiset konsensushakuisempia. Jos isäporukassa joku kertoo hiihtäneensä 20 km, on ihan ok kertoa hiihtäneensä 30 km. Äitiporukassa täytyy sanoa epämääräisesti, että "joo mekin hiihdeltiin", ettei saa nokittelijan mainetta. Sitten aletaan puhua, miten rankkaa on äitiys, ja jos se ei ole jonkun mielestä rankkaa, vastassa on hyytävä hiljaisuus.

Boldattuun: varmaankin nainen voi vitsailla miesporukan "staran" sanomisista (sitähän joissain asiayhteyksissä flirtiksikin kutsutaan), mutta auta armias, jos miesporukan vähäpätöisin alkaisi vitsailla alfauroksen kustannuksella.

Kummallista, jos ette ole muka huomanneet, miten miehet näyttävät toisilleen kaapin paikan.

Muutenkin hyvä nyrkkisääntö on, ettei kannata alkaa porukoissa vitsailla sellaisten ihmisten - miesten tai naisten - kustannuksella, joita ei tunne todella, todella hyvin. Muuten voi syntyä aikamoisia väärinkäsityksiä ja osua tietämättään arkaan paikaan. Yhden hyväntahtoinen hassuttelu voi olla toisen kiusaamista.

Varmasti osittain on kysymys siitäkin, että naisena miesten keskellä ei joudu noudattamaan niin ankarasti porukan kirjoittamattomia sääntöjä. On ikään kuin vapaamatkustaja, turisti toisesta kulttuurista.

Osittain kysymys on myös siitä, että "sekaporukassa" olevat ihmiset ehkä eivät ole niin selkeästi siellä statuksen yläpäässä, että heidän pitäisi koko ajan valvoa asemiaan. Ainakin omassa työpaikassani on se pomomiesten porukka, jota ei tosiaan aleta haastaa, mutta joka kyllä sivaltaa iloisesti toisiaan, sitten se naisklikki, jossa ei sovi luulla liikoja itsestään eikä haastaa, ja sitten me "muut". Ehkä olemme piireihin kelpaamattomia, mutta huumori kukkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka on todennäköisesti tiedostamattaan sisäistänyt misogyniaa vahvasti. Häpeää sukupuoltaan ja haluaa "liittyä" miehiin. Omaksunut vahvat sukupuoliset stereotypiat.

Tai sitten on vaan ajattelutavaltaan jotenkin miesmäinen. Itsellä on enemmän ongelmia tulla toimeen naisten kanssa, koska olen hieman kylmähkö, ratkaisukeskeinen, rationaalinen, looginen, ja empatiakykyni on heikko. Miehille nämä piirteet ovat helpompia hyväksyä, ja samat piirteet löytyvät monesta miehestä. Yleisesti ottaen naiset eivät pidä minusta, vaikka minä pitäisin naisista.

En ole mitenkään ylpeä näistä piirteistäni, mutten myöskään häpeä niitä. Minä vain olen sellainen, hyvässä ja pahassa.

Itsekin olen looginen, rationaalinen ja ratkaisukeskeinen, mutta hyvin empaattinen (mielestäni logiikka auttaa ymmärtämään muita ja tunteita, rationalismia on, että niitä tunteita on, kaikilla). Olen myös huomannut, että laaja-alaisesti fiksut ja sivistyneet miehet ovat empaattisia, koska heillä on kyky irtautua omasta välittömästä viitekehyksestä ja pohtia asioita laajemmin kuin omasta subjektiivisesta kokemuksesta.

Kuitenkin. En näkisi niinkään tätä sukupuolisena kysymyksenä, kuin siltä kannalta, että suurin osa ihmisistä on melko yksinkertaisia, joten viihdyttävää seuraa on ylipäätänsä vaikea löytää. Tämä kuitenkin ehkä korostuu naisten kanssa, jotka tykkäävät, että vierellä on tukijoukot ja ryhmäiytyminen ja yhteisöllisyys on tärkeässä roolissa. Jos tästä ei ole kiinnostunut, kummeksuvat naiset sitä enemmän. Osaltaan voi myös olla, että koska sosiaalista sopeutumista odotetaan lähtökohtaisesti naisilta enemmän, ne ketkä siihen sitoutuvat, kammoksuvat yksilöä joka "uskaltaa" toimia odotusten vastaisesti. Miehiltähän tätä ei odoteta, mitä itsenäisempi, sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Millainen? Sellainen, joka ei jaksa sitä naisten välistä kateutta ja paskan jauhantaa. Naiset suurimmaksi osaksi haluavat ainoastaan puhua pahaa muista naisista, se on naisille sitä parasta viihdettä. Sellainen nainen, joka ei aina jaksa lähteä mukaan tähän paskanjauhamiseen, ei muiden mielestä sovi joukkoon. Eikä täten muka "tule toimeen" muiden naisten kanssa. Siksi koska on yleisesti ottaen suorempi ja suoraselkäisempi, kuin muut naiset.

Miehet eivät useinkaan käyttäydy samoin nais- kuin miesseurassa. Siitä syystä sinä naisena kuvittelet ettei miehet tätä tee. Eivät he sitä teekään sinun seurassasi, ne todelliset padot avautuvat pelkkien miesten kesken.